Millaista on olla harjoittelussa Norjassa?

1. 30 tunnin harjoitteluviikko: Osa meidän vaihtariporukasta tekee 6 tunnin työpäiviä ja osa (esimerkiksi minä) menee harjoitteluun vain 4 päivänä viikossa, jolloin työpäivät ovat yhtä pitkiä kuin yksikön röntgenhoitajilla. 

2. Kieli: Todella moni potilaista puhuu norjan lisäksi myös englantia. Alussa yllätyin siitä, kuinka myös vanhemmat ihmiset puhuvat niin hyvin englantia. Potilaat ovat ymmärtäneet myös melko hyvin minua, kun puhun ruotsin ja norjan sekoitusta. Peruslauseet, joita voi käyttää lähes sellaisenaan jokaisen potilaan kohdalla, oppii myös nopeasti. Natiiveilla ja CT:llä erona on ehkä ollut se, että ensimmäisessä potilaan asetteluun ohjaavat sanat ja lauseet täytyy osata hyvin, kun taas CT:llä potilaat kysyvät paljon enemmän tutkimuksesta ja kysymykset pitää ensinnäkin ymmärtää ja sitten niihin pitäisi osata vielä vastatakin. Sitkeästi olen yrittänyt pärjätä ruotsilla ja norjalla, mutta silloin tällöin täytyy hakea röntgenhoitaja tulkiksi. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että muiden vaihtareiden harjoitteluja ei ole haitannut yhtään se, että he puhuvat vain englantia potilaiden kanssa.

3. Opiskelijana yksikössä: Ainakaan minua ei ole ohjeistettu kertomaan jokaiselle potilaalle, että olen opiskelija. Minulla ei myöskään ole nimineulaa kertomassa siitä. Jos esimerkiksi sekoilen sanoissani, saatan mainita, että olen vaihto-opiskelija Suomesta ja norjan puhumisessa on vielä haasteita. Kukaan potilaista ei ole vielä kieltänyt minulta tutkimukseen osallistumista. Koska olen ollut molemmat harjoittelut yksityisellä klinikalla, en osaa sanoa, millaista sairaalassa on, mutta yksityisellä olen huomannut sen, että osa röntgenhoitajista on vähän kyllästyneitä opiskelijoiden ohjaamiseen. Kysyin asiasta eräältä röntgenhoitajalta ja hän sanoi, että heillä on käytännössä koko ajan opiskelija vähintään yhdellä modaliteetilla. Koska klinikka on niin pieni, aiheuttaa se ehkä vähän enemmän lisätyötä yhdelle röntgenhoitajalle kuin esimerkiksi sairaalassa. Minua on kuitenkin ohjattu oikein hyvin ja olen saanut tehdä töitä samalla tavalla kuin Suomessa: potilaan hakeminen aulasta, esitietolomakkeen tarkastus, riisuutumisohjeiden antaminen, asettelu, kanylointi, potilaan ohjaaminen tutkimuksen jälkeen, varjoaineletkuston valmistelu, monitorityöskentely sekä RIS:n ja PACS:n käyttö. Natiiveilla pyrin tekemään kaikki tutkimukset itse ja CT:llä olen puolet ajasta potilashoitajana ja puolet monitorilla.  

4. Kanylointi:  Tämä on minusta ihan isommankin maininnan arvoinen asia. Olen oppinut kanyloimaan nimen omaan täällä Bergenissä. Suomessa kaikki harjoittelupaikat eivät anna opiskelijoiden kanyloida ja lääkehoitopassini mukaan olen kanyloinut 10 kertaa. Täällä minä kanyloin 5-15 potilasta päivässä ja harjoittelu todellakin näkyy. Ensimmäisenä päivänä olin ihan surkea, kun taas nykyään pyydän apua vain harvoin. Röntgenhoitajat todellakin kannustavat kokeilemaan, vaikka potilaan suonet eivät olisi parhaat mahdolliset. En ole nähnyt kenenkään kanyloivan hanskat kädessä ja osa röntgenhoitajista ei desinfioi pistokohtaa. En tiedä, millaiset hygieniaohjeet yksikössä on, mutta varmasti aika erilaiset kuin Suomessa.  

5. Dosimetrit: Ainakin minun harjoittelupaikassani röntgenhoitajat pitävät koko ajan henkilödosimetria. Täällä tehdään vain natiiviröntgen-, CT-, uä- ja MRI-tutkimuksia. Minullakin on Suomesta tuotu dosimetri kiinni työpaidan kauluksessa. 

6. Tehtävät: Paikallista koulua varten harjoitteluun piti kirjoittaa Status report, jossa tehdään ohjaavalle opettajalla ja harjoittelun ohjaajalle selväksi kuka olet, mitä olet opiskellut, missä olet työskennellyt, mitä tiedät ko. modaliteetista, mitä olet oppinut aikaisemmista harjoitteluista, mihin haluat keskittyä harjoittelussa ja onko sinulla harrastuksia, jotka voivat auttaa röntgenhoitajan ammattiin kasvussa. Kahden viikon jälkeen kirjoitetaan Individual plan, jossa kommentoidaan jo saavutettuja oppimistavoitteita sekä kerrataan tulevat oppimistavoitteet ja miten ne voidaan saavuttaa. Oppimistavoitteet on listattu eri modaliteettien alle Workbook:ssa. Harjoittelun loppuarviointia varten täytetään vielä arviointilomakkeesta opiskelijan osio. Meillä on vielä lisätehtävänä yhdessä toisen kurssin kanssa tehtävä Quality Improvement Project (QIP), jossa valittiin ensimmäisestä harjoittelusta potilaan hoitoon liittyvä asia, joka ei ole yksikössä parhaalla mahdollisella tasolla ja yritetään löytää ratkaisu sen parantamiseksi. 

Piilotettu helmi Rundemanen-vuorella

Viikko jäljellä harjoittelua ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa koulua ennen Suomeen paluuta. Aika on kulunut nopeasti, mutta kotiin on myös kiva palata. :)