Harkkakuulumisia (Kiina)

Oon ollut nyt ekat pari viikkoa sairaalalla natiivikuvaushuoneessa. Kuvantamispuolen hoitajista melko harva on puhunut englantia, mutta ainakin toistaiseksi mun kanssa on ollut edes muutaman sanan englantia osaava röntgenhoitaja. Onneksi on translatesovellus puhelimessa, joka ei tosin aina toimi täydellisesti!

Näytöistä toinen (lähetteet ja potilaan tiedot) on kokonaan
kiinan kielellä, toisella valitaan
 kuvausohjelmat ym. englanniksi

Säätöhuoneesta lähtee kaksi kuvaushuonetta, joista toisessa otetaan keuhkokuvia ja rankakuvia seisten thorax-telinettä vasten. Toisessa huoneessa kuvataan kaikkia muita luukuvia. Luukuvaushuoneessa on buckypöytä, thorax-teline ja Siemensin röntgenputki. Kuvaushuoneista avautuu liukuovi suoraan käytävälle potilaiden odotustilaan.

Molemmilla laitteilla työskentelee yksi tai kaksi röntgenhoitajaa, joista toinen asettelee potilasta ja toinen on säätöpöydän takana exponoimassa ja avaamassa/sulkemassa kuvaushuoneen liukuovea. Säätöpöydällä on mikrofoni kuvaushuoneeseen, josta on mm. kätevää ohjeistaa potilasta ja huutaa seuraava potilas käytävältä kuvattavaksi.

 

Thorax-huone / Philipsin röntgenputki

Potilaat saapuvat kuvaukseen vuoronumerolapun kanssa, jossa lukee potilaan nimi, ikä ja kuvattava kohde. Potilaiden henkilöllisyyttä tai raskauden mahdollisuutta ei varmisteta erikseen. Potilaita ei myöskään riisuteta kuvauksia varten, ellei vaatteissa selkeästi näy metallia. Pienet artefaktat eivät täällä haittaa ja aina voi ottaa uuden kuvan, jos potilaalle on jäänyt keuhkokuvaan esim. iso kaulakoru!

Potilasmäärä on täällä todella suuri. Jos Suomessa yhdelle potilaalle on varattu 15 minuuttia aikaa, täällä muutamassa minuutissa ehtii helposti kuvata kolmesta viiteen potilasta. Potilaiden suuri määrä ja kiire vaikuttaa tietysti työskentelytapoihin;

-       - potilaat vaihtuu todella nopeaan tahtiin – kun viimeinen projektio on eksponoitu, koneella oleva hoitaja painaa liukuoven auki ja huoneeseen saapuu seuraava potilas omaisineen edellisen vielä maatessa buckypöydällä. Siinä sitten huudellaan ohjeita molemmille käytävällä jonottavien potilaiden kuullen. Yksityisyyttä ei muutenkaan juuri ole, koska potilaita saapuu kuvaus- ja säätöhuoneeseen milloin mistäkin ovesta ihmettelemään, kyselemään ja odottelemaan omaa vuoroa.

-       - kuvia ei rajata ollenkaan, ei edes pienten lapsipotilaiden kohdalla. Esimerkiksi jos potilaalla on yhdessä sormessa ongelmaa, kuvataan aina koko käsi. Pienen lapsen keuhkokuvaan mahtuu puoli päätä ja kädet. Olkapääkuvaan mahtuu pienellä ja vähän suuremmallakin aikuisella lähes koko ylävartalo. Tähän on ollut itse vaikein sopeutua!

-       - suurin osa kuvauksista tehdään buckypöydällä detektorin ollessa buckypöydän sisällä. Detektoria ei nosteta koskaan pöydän päälle edes pieniä kohteita kuvattaessa, koska siirtely veisi liikaa aikaa. On esim. nopeampaa, että hyväkuntoinen potilas nousee buckypöydälle seisomaan jos jalkaterästä halutaan rasituskuva. 

-     - Joitakin eroavaisuuksia olen huomannut asettelussa, mutta pääpiirteittäin ajatus on sama kuin Suomessa. Täällä asettelut eivät voi viedä paljon aikaa eikä todellakaan ole tarkkaa, onko luut samalla tasolla tai sormet kuinka suorassa.

-     - Aseptiikkaan ja ergonomiaan ei ole kiinnitetty suurempaa huomiota. Kuvaushuoneessa on käsidesipullo, jota en ole nähnyt vielä käytettävän. Buckypöytä pyyhitään, jos siihen jää verta tai muita näkyviä tahroja. Jotkut hoitajista käyttää kertakäyttöisiä käsineitä (joita ei tosin vaihdeta jokaisen potilaan jälkeen).

-     - Osa hoitajista käyttää sädesuojia, usein miten se on lannesuoja pienille lapsille otettaessa keuhkokuvaa. Lapsille on myös sädesuojakypärä, jota on käytetty pari kertaa keuhkokuvaa otettaessa.

Potilaat täällä on onneksi hyvin itseohjautuvia ja ketteriä, huonommin liikkuvilla on aina omaisia mukana, jotka nopeaan tahtiin avustaa potilaan kuvauspöydälle ja sieltä pois.

Oon katsellut kuvausarvoja, jotka vaikuttaa melko samoilta mitä Suomessa. Täällä kävi myös kaksi miestä tekemässä laadunvarmistusmittauksia, joista en pystynyt kielimuurin vuoksi kysymään sen enempää, mutta päällepäin toiminta näytti vastaavalta mitä olen Suomessa nähnyt.

Tässä oli vain muutamia juttuja, mitä tuli selkeimpänä mieleen. Työtahti ja potilaiden vaihtuminen on todella nopeaa, mutta siitä huolimatta mut on otettu hyvin vastaan ja mukaan työhön. Ekan viikon aikana opin työskentelemään koneella hyvin ja oon ollut mukana potilaiden asettelussa, vaikka sanallinen kommunikointi potilaiden kanssa on kielimuurin takia hankalaa. Seuraavalla viikolla siirrynkin CT-huoneen puolelle.