Sädeturvapäivät järjestettiin 41. kerran 2.-3.11.2017,
tapahtumapaikkana oli Tampere-talo. Philips kutsui meitä TAMK:in kolmannen
vuoden röntgenhoitajaopiskelijoita osallistumaan. Ilo ja hyöty olivat
molemminpuolisia, Philips sai lisää näkyvyyttä tapahtumassa, ja opiskelijat
pääsivät seuraamaan hyviä luentoja ja kuulemaan uusimmat alan tapahtumat.
Luentojen väliajoilla oli mahdollisuus tutustua näyttelyalueeseen, jossa eri
laitevalmistajat esittelivät uusimpia tuotteitaan.
Tässä tekstissä nostetaan esille joitakin Sädeturvapäiviltä
mieleen jääneitä asioita.
Torstai 2.11.
Antti Paakkala, PSHP:ssä toimiva radiologi, sai tänä vuonna
Carl Wegelius –palkinnon. Paakkala puhui omassa luennossaan olkapään
kuvantamismenetelmistä. Natiiviröntgenkuvaus on edelleen ensisijainen tapa
tutkia kipeää olkapäätä, ja natiivikuvaa voi täydentää ultraäänikuvauksella.
Magneettikuvasta saa helposti liikaakin informaatiota. Jos potilas käy olkapään
magneettikuvassa, ortopedin tulee huolella käydä lausunto potilaan kanssa läpi,
jotta potilas ei turhaan huolestu lausunnon löydöksistä.
Hanna Mäkäräinen, toimitusjohtaja
Tyks-Sapa-liikelaitokselta, kertoi luennossaan Sote-uudistuksen vaiheista ja
tulevaisuudesta. Sote- ja maakuntauudistusta käsittelevä lakipaketti on
tarkoitus käsitellä eduskunnassa keväällä 2018. Sote-uudistus on tulossa
voimaan nykysuunnitelmalla alkuvuodesta 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö
teetti noin vuosi sitten kyselyn siitä, kuinka julkiset sairaanhoidolliset
tukipalvelut, eli laboratorio- ja kuvantamispalvelut on nykyään järjestetty
Suomessa, ja kuinka ne tulisi jatkossa järjestää. Kuvantamistutkimuksista
tuotetaan tällä hetkellä n. 40 % yksityisellä sektorilla. Selvityksessä
suositeltiin mm., että kuvantamistutkimukset eivät jatkossa olisi suoran
valinnanvapauden piirissä, vaan järjestetty niin, että asiakkaan valitessa
Sote-keskuksen, Sote-keskus on jo valinnut kuvantamispalvelujen tuottajan.
Esityksessä suositeltiin myös diagnostisten palvelujen järjestämistä isompiin
organisaatioihin mahdollisesti useamman maakunnan muodostaman osakeyhtiön
avulla.
Johtava asiantuntija Ritva Bly STUK:sta kertoi
säteilylainsäädännön vuonna 2018 tapahtuvasta uudistuksesta. Meille kolmannen
vuoden opiskelijoille uudistus tapahtuu mielenkiintoiseen aikaan, kun olemme
valmistumassa vuoden 2018 lopulla – uudistuksen tuomat muutokset täytyy ajaa
osaksi opintoja pikaisella aikataululla, jotta valmistumme tuorein ja
ajantasaisin tiedoin. Uudistettu Säteilylaki on lähetetty Euroopan Komission
lausunnolle syyskuussa, ja loppuvuodesta laki jatkaa eduskunnan käsittelyyn.
STUK järjestää toukokuussa 2018 Jyväskylässä Säteilyturvallisuuspäivät, joissa
sekä terveydenhuollon, teollisuuden, että tutkimuksen säteilyn käyttäjät voivat
perehtyä uudistettuun lainsäädäntöön. Mikko Teräs, ylifyysikko VSSHP:sta kävi
myös kertomassa pätevyys- ja koulutustarpeista, joita uudistettu lainsäädäntö
tuo mukanaan.
Röntgenhoitaja Elina Mikkola ja radiologi Johanna Alanko
TAYS:sta kertoivat Hatanpään sairaalan hyvän käytännön kriteereistä
rintasyöpäseulonnoissa. Mikkolan luennosta jäi päällimmäisenä mieleen se,
kuinka tärkeä rooli röntgenhoitajan ammattitaidolla on seulonnoissa.
Röntgenhoitajalla on vastuu kuvien riittävyydestä ja asiakkaan rintojen
tuntemusten ja muutosten kirjaamisesta. Seulontaa pääsee tekemään vain kokenut
hoitaja. Yleensä röntgenhoitaja aloittaa kliinisissä tutkimuksissa
mammografioiden tekemisen, ja kokemuksen kerryttyä röntgenhoitaja voi toimia
seulonnassa, sielläkin ensin kokeneemman hoitajan työparina. Röntgenhoitajan
tavoitteena on toimittaa radiologille ensiluokkaiset kuvat, ja näin varmistaa
mahdollisen syövän löytyminen. Alanko kertoi rintaradiologien työstä Hatanpään
sairaalassa. Seulontakuvat kaksoisluetaan ja yhteisluetaan. Seulonnan vastaus
asiakkaalle saadaan 2-3 viikon kuluessa. Jos lisätutkimuksille on tarvetta,
lisätutkimukset järjestetään viikon kuluessa. Lisätutkimuksista vastauksen saa
heti, tai jos otetaan näyte, vastaus tulee viikon kuluessa. Asiakkaan kannalta
prosessi kuulosti varsin sujuvalta, ja Alanko totesikin, että lyhyt odotusaika
jatkotutkimuksiin vähentää asiakkaan huolestuneisuutta.
Kaikki
Sädeturvapäiville osallistuvat eivät olleet kokoontuneet Tampereelle eri
puolelta Suomea, vaan osallistujia oli myös naapurimaastamme Ruotsista.
Röntgenhoitaja Pirjo Kontkanen oli kollegansa kanssa saapunut Karoliinisesta
Yliopistosairaalasta, jonka eteläinen ja pohjoinen sairaala sijaitsevat molemmat
Tukholmassa. He olivat tulleet Sädeturvapäiville kuuntelemaan mielenkiintoisia
luentoja ja kertomaan erityisesti meille opiskelijoille röntgenhoitajan
ammattimahdollisuuksista Ruotsissa. Suurella osalla meistä kun ei ole vielä
omistusasuntoa ja lapsia, jotka estävät tai ainakin hidastavat lähtöä jonkun
verran. Kontkanen kertoi, kuinka oli itse päätynyt Ruotsiin ja valotti meille
muutamia käytännön asioita, jotka täytyisi hoitaa ennen kuin röntgenhoitajan
työt voisi Ruotsissa aloittaa. Vaihdoimme lisäksi muutaman sanan
röntgenhoitajan palkasta, mitä se on täällä ja mitä Ruotsissa. Kontkasen mukaan
Ruotsissa on hyvät mahdollisuudet vakituisen työpaikan saamiselle heti
valmistumisen jälkeen. Työn alkaessa mahdollisuus olisi ainoastaan
kaksivuorotyöhön (aamu- ja iltavuoro), mutta kokemuksen karttuessa
mahdollisuutena olisi lisäksi yötyö. Kielitaito ei kuulemma olisi este, vaan
sen oppii paikan päällä nopeasti. Kouluruotsi antaa meille suomalaisille hyvät
lähtövalmiudet ja Karoliinisessa yliopistosairaalassa työskentelee myös
suomenkielistä henkilökuntaa, joten tukea olisi saatavilla tarpeen vaatiessa
suomen kielellä. Suomalaisia röntgenhoitajia otetaan mielellään Ruotsiin töihin
– suomalaiset ovat ahkeria ja meillä on korkea työmoraali.
Iltaohjelma
järjestettiin Torni-hotellin alakerran kabinetissa. Seitsemän aikoihin kabinetti
oli jo täynnä väkeä ja iloista puheensorinaa kuului joka puolelta. Pöytään oli
katettu valikoima erilaisia salaatteja ja pääruuaksi oli merellistä paellaa.
Jälkiruokana oli suussa sulavaa suklaakakkua, jonka makeutta päällä ollut
vadelma piristi. Illan esiintyjänä oli tänä vuonna Pauli Hanhiniemi ja hän
tanssittikin osallistujia reilun tunnin ajan. Ilta sujui mukavasti viinilasien
ääressä jutustellen. Pian keikan jälkeen aloimme pikkuhiljaa tehdä lähtöä, osan
vielä jatkaessa iltaa.
Perjantai 3.11.
Perjantaiaamu
alkoi haastavalla ja rankalla aiheella, joka oli lasten pahoinpitelyepäilyt.
Lastenlääkäri Pirjo Anttila TYKS:stä kertoi ensin lasten pahoinpitelyepäilyistä
kliinikon näkökulmasta, jonka jälkeen radiologi Erkki Svedström TYKS:sta jatkoi
natiivi RTG-kuvan riittävyydestä pahoinpitelyepäilytapauksissa. Anttila kertoi
luennollaan, milloin kliinikon on syytä epäillä lapsen pahoinpitelyä ja mitkä
ovat tunnusomaisia merkkejä. Mustelmat ovat yleisin merkki pahoinpitelystä,
esim. jos alle 4-vuotiaalla on mustelmia korvassa, vartalolla tai niskassa sekä
alle 4 kuukauden ikäisellä millaiset mustelmat tahansa. On otettava myös
huomioon, että liikkumattomalle lapselle ei mustelmia pitäisi syntyä, ellei
kyse ole verisairaudesta. Myös palovammat tai murtumat voivat viitata
pahoinpitelyyn. Murtumilla, jotka todetaan kylkiluissa, erityisesti
posteromediaalisesti, rintalastassa, lapaluussa, okahaarakkeissa sekä
klassisilla pitkien luiden metafyysivammoilla on korkea spesifisyys sekä
imeväisillä että taaperoikäisillä. Itselle jäi mieleen erityisesti, että myös
pahoinpideltyjen lasten alle 2-vuotiaat sisarukset olisi tutkittava. Svedström
kertoi, ettei natiivi RTG-kuva ole riittävä menetelmä yksinään, mm. kudosvammat
eivät näy RTG-kuvassa. MRI on hyvä kuvantamismenetelmä esim.
kudosvammalöydöksissä.
Iltapäivällä
aiheena oli haastavaa natiivikuvantamista, luennoitsijoina toimivat radiologi
Reetta Kivisaari HUS:sta, ortopedi Hannu Syrjä COXA:sta sekä röntgenhoitaja
Veijo Tuomisto TAYS:sta. Radiologi Reetta Kivisaari kertoi lasten
thorax-kuvantamisesta. Kivisaari aloitti kertomalla, miten lapsi tulisi kohdata
kuvaustilanteessa ja kuvaushuoneen esivalmistelusta ennen kuin lapsi pyydetään
kuvaushuoneeseen. Kivisaari kävi hyvin läpi, mitkä asiat tuovat haasteita
lapsipotilaan thorax-kuvantamisessa. On ehdottoman tärkeää tietää, onko kuva
otettu sisäänhengitys- vai uloshengitysvaiheessa sekä huomioida, että lapsilla
on tapana työntää vatsaa ulos, jolloin lordoosi vahvistuu ja thorax-kuvasta
tulee silloin erinäköinen. Kivisaari kertoi myös eri-ikäisten lasten
thorax-kuvantamisen asennoista ja kuvaustekniikoista. Esim. 10-vuotiaille hilaa
voi alkaa käyttämään sivukuvassa. Luennolla painotettiin myös kuvan suoruutta
sekä kuviin lisättävien merkkien paikkaa.
Ortopedi
Hannu Syrjä COXA:sta tuli kertomaan, mikä heille on tärkeää lonkan ja polven
natiivi RTG-kuvissa, kun suunnitellaan proteesileikkausta. Röntgenhoitaja Veijo
Tuomisto TAYS:sta kertoi vastaavasti, miten vastataan niihin odotuksiin. Hannu
Syrjä kertoi mitkä projektiot ovat heille tärkeitä proteesileikkausta
suunniteltaessa. Kun suunnitellaan lonkkaan proteesia, on otettava lantion
ap-kuva, lonkan ap-kuva sekä lonkan läpiammuttu. Lantion kuvassa
suoliluunharjujen on näyttävä kokonaan sekä luotisuoraa tulisi käyttää. Lonkan
ap-kuvaan yleensä suunnitellaan proteesi, jolloin ehdottoman tärkeää olisi
saada jalka 15 asteen sisärotaatioon, jolloin reisiluun kaula näkyy hyvin. Myös
kalibraatiopallo tulee olla kuvassa. Lonkan läpiammuttu on toiseksi tärkein
kuva suunnittelussa, koska se tuo lisäinformaatiota lonkkamaljakon asennosta.
Röntgenhoitaja Veijo Tuomisto painotti luennossaan kalibraatiopallon tärkeyttä
ja asettelua. Tuomisto kertoi hyvin, miten päästään hyvään asetteluun lonkan
läpiammutussa projektiossa sekä tärkeänä huomiona tuli, että jalka olisi hyvä
olla tässäkin projektiossa hieman sisärotaatiossa. Syrjän protetisoitavan
polven luennosta jäi tärkeimpänä asiana mieleen, miten tärkeää ortopedille on
polvien semifleksio-projektio. Ortopedi pystyy tästä projektiosta arvioimaan
kuluman asteen paremmin kuin suorin jaloin otetusta kuvasta. Leikkausta varten
tärkein kuva on polven pitkä akselikuva, josta mitataan kuormituskulma.
Seuraavia
Sädeturvapäiviä odotellen,
Heli
Kaliste, Karita Kivimäki, Kipi Heikkilä
