Sädeturvapäivät

Sädeturvapäivät järjestettiin 41. kerran 2.-3.11.2017, tapahtumapaikkana oli Tampere-talo. Philips kutsui meitä TAMK:in kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijoita osallistumaan. Ilo ja hyöty olivat molemminpuolisia, Philips sai lisää näkyvyyttä tapahtumassa, ja opiskelijat pääsivät seuraamaan hyviä luentoja ja kuulemaan uusimmat alan tapahtumat. Luentojen väliajoilla oli mahdollisuus tutustua näyttelyalueeseen, jossa eri laitevalmistajat esittelivät uusimpia tuotteitaan.

Tässä tekstissä nostetaan esille joitakin Sädeturvapäiviltä mieleen jääneitä asioita.

Torstai 2.11.

Antti Paakkala, PSHP:ssä toimiva radiologi, sai tänä vuonna Carl Wegelius –palkinnon. Paakkala puhui omassa luennossaan olkapään kuvantamismenetelmistä. Natiiviröntgenkuvaus on edelleen ensisijainen tapa tutkia kipeää olkapäätä, ja natiivikuvaa voi täydentää ultraäänikuvauksella. Magneettikuvasta saa helposti liikaakin informaatiota. Jos potilas käy olkapään magneettikuvassa, ortopedin tulee huolella käydä lausunto potilaan kanssa läpi, jotta potilas ei turhaan huolestu lausunnon löydöksistä.

Hanna Mäkäräinen, toimitusjohtaja Tyks-Sapa-liikelaitokselta, kertoi luennossaan Sote-uudistuksen vaiheista ja tulevaisuudesta. Sote- ja maakuntauudistusta käsittelevä lakipaketti on tarkoitus käsitellä eduskunnassa keväällä 2018. Sote-uudistus on tulossa voimaan nykysuunnitelmalla alkuvuodesta 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö teetti noin vuosi sitten kyselyn siitä, kuinka julkiset sairaanhoidolliset tukipalvelut, eli laboratorio- ja kuvantamispalvelut on nykyään järjestetty Suomessa, ja kuinka ne tulisi jatkossa järjestää. Kuvantamistutkimuksista tuotetaan tällä hetkellä n. 40 % yksityisellä sektorilla. Selvityksessä suositeltiin mm., että kuvantamistutkimukset eivät jatkossa olisi suoran valinnanvapauden piirissä, vaan järjestetty niin, että asiakkaan valitessa Sote-keskuksen, Sote-keskus on jo valinnut kuvantamispalvelujen tuottajan. Esityksessä suositeltiin myös diagnostisten palvelujen järjestämistä isompiin organisaatioihin mahdollisesti useamman maakunnan muodostaman osakeyhtiön avulla.

Johtava asiantuntija Ritva Bly STUK:sta kertoi säteilylainsäädännön vuonna 2018 tapahtuvasta uudistuksesta. Meille kolmannen vuoden opiskelijoille uudistus tapahtuu mielenkiintoiseen aikaan, kun olemme valmistumassa vuoden 2018 lopulla – uudistuksen tuomat muutokset täytyy ajaa osaksi opintoja pikaisella aikataululla, jotta valmistumme tuorein ja ajantasaisin tiedoin. Uudistettu Säteilylaki on lähetetty Euroopan Komission lausunnolle syyskuussa, ja loppuvuodesta laki jatkaa eduskunnan käsittelyyn. STUK järjestää toukokuussa 2018 Jyväskylässä Säteilyturvallisuuspäivät, joissa sekä terveydenhuollon, teollisuuden, että tutkimuksen säteilyn käyttäjät voivat perehtyä uudistettuun lainsäädäntöön. Mikko Teräs, ylifyysikko VSSHP:sta kävi myös kertomassa pätevyys- ja koulutustarpeista, joita uudistettu lainsäädäntö tuo mukanaan.

Röntgenhoitaja Elina Mikkola ja radiologi Johanna Alanko TAYS:sta kertoivat Hatanpään sairaalan hyvän käytännön kriteereistä rintasyöpäseulonnoissa. Mikkolan luennosta jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka tärkeä rooli röntgenhoitajan ammattitaidolla on seulonnoissa. Röntgenhoitajalla on vastuu kuvien riittävyydestä ja asiakkaan rintojen tuntemusten ja muutosten kirjaamisesta. Seulontaa pääsee tekemään vain kokenut hoitaja. Yleensä röntgenhoitaja aloittaa kliinisissä tutkimuksissa mammografioiden tekemisen, ja kokemuksen kerryttyä röntgenhoitaja voi toimia seulonnassa, sielläkin ensin kokeneemman hoitajan työparina. Röntgenhoitajan tavoitteena on toimittaa radiologille ensiluokkaiset kuvat, ja näin varmistaa mahdollisen syövän löytyminen. Alanko kertoi rintaradiologien työstä Hatanpään sairaalassa. Seulontakuvat kaksoisluetaan ja yhteisluetaan. Seulonnan vastaus asiakkaalle saadaan 2-3 viikon kuluessa. Jos lisätutkimuksille on tarvetta, lisätutkimukset järjestetään viikon kuluessa. Lisätutkimuksista vastauksen saa heti, tai jos otetaan näyte, vastaus tulee viikon kuluessa. Asiakkaan kannalta prosessi kuulosti varsin sujuvalta, ja Alanko totesikin, että lyhyt odotusaika jatkotutkimuksiin vähentää asiakkaan huolestuneisuutta.

Kaikki Sädeturvapäiville osallistuvat eivät olleet kokoontuneet Tampereelle eri puolelta Suomea, vaan osallistujia oli myös naapurimaastamme Ruotsista. Röntgenhoitaja Pirjo Kontkanen oli kollegansa kanssa saapunut Karoliinisesta Yliopistosairaalasta, jonka eteläinen ja pohjoinen sairaala sijaitsevat molemmat Tukholmassa. He olivat tulleet Sädeturvapäiville kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja ja kertomaan erityisesti meille opiskelijoille röntgenhoitajan ammattimahdollisuuksista Ruotsissa. Suurella osalla meistä kun ei ole vielä omistusasuntoa ja lapsia, jotka estävät tai ainakin hidastavat lähtöä jonkun verran. Kontkanen kertoi, kuinka oli itse päätynyt Ruotsiin ja valotti meille muutamia käytännön asioita, jotka täytyisi hoitaa ennen kuin röntgenhoitajan työt voisi Ruotsissa aloittaa. Vaihdoimme lisäksi muutaman sanan röntgenhoitajan palkasta, mitä se on täällä ja mitä Ruotsissa. Kontkasen mukaan Ruotsissa on hyvät mahdollisuudet vakituisen työpaikan saamiselle heti valmistumisen jälkeen. Työn alkaessa mahdollisuus olisi ainoastaan kaksivuorotyöhön (aamu- ja iltavuoro), mutta kokemuksen karttuessa mahdollisuutena olisi lisäksi yötyö. Kielitaito ei kuulemma olisi este, vaan sen oppii paikan päällä nopeasti. Kouluruotsi antaa meille suomalaisille hyvät lähtövalmiudet ja Karoliinisessa yliopistosairaalassa työskentelee myös suomenkielistä henkilökuntaa, joten tukea olisi saatavilla tarpeen vaatiessa suomen kielellä. Suomalaisia röntgenhoitajia otetaan mielellään Ruotsiin töihin – suomalaiset ovat ahkeria ja meillä on korkea työmoraali.

Iltaohjelma järjestettiin Torni-hotellin alakerran kabinetissa. Seitsemän aikoihin kabinetti oli jo täynnä väkeä ja iloista puheensorinaa kuului joka puolelta. Pöytään oli katettu valikoima erilaisia salaatteja ja pääruuaksi oli merellistä paellaa. Jälkiruokana oli suussa sulavaa suklaakakkua, jonka makeutta päällä ollut vadelma piristi. Illan esiintyjänä oli tänä vuonna Pauli Hanhiniemi ja hän tanssittikin osallistujia reilun tunnin ajan. Ilta sujui mukavasti viinilasien ääressä jutustellen. Pian keikan jälkeen aloimme pikkuhiljaa tehdä lähtöä, osan vielä jatkaessa iltaa.

Perjantai 3.11.

Perjantaiaamu alkoi haastavalla ja rankalla aiheella, joka oli lasten pahoinpitelyepäilyt. Lastenlääkäri Pirjo Anttila TYKS:stä kertoi ensin lasten pahoinpitelyepäilyistä kliinikon näkökulmasta, jonka jälkeen radiologi Erkki Svedström TYKS:sta jatkoi natiivi RTG-kuvan riittävyydestä pahoinpitelyepäilytapauksissa. Anttila kertoi luennollaan, milloin kliinikon on syytä epäillä lapsen pahoinpitelyä ja mitkä ovat tunnusomaisia merkkejä. Mustelmat ovat yleisin merkki pahoinpitelystä, esim. jos alle 4-vuotiaalla on mustelmia korvassa, vartalolla tai niskassa sekä alle 4 kuukauden ikäisellä millaiset mustelmat tahansa. On otettava myös huomioon, että liikkumattomalle lapselle ei mustelmia pitäisi syntyä, ellei kyse ole verisairaudesta. Myös palovammat tai murtumat voivat viitata pahoinpitelyyn. Murtumilla, jotka todetaan kylkiluissa, erityisesti posteromediaalisesti, rintalastassa, lapaluussa, okahaarakkeissa sekä klassisilla pitkien luiden metafyysivammoilla on korkea spesifisyys sekä imeväisillä että taaperoikäisillä. Itselle jäi mieleen erityisesti, että myös pahoinpideltyjen lasten alle 2-vuotiaat sisarukset olisi tutkittava. Svedström kertoi, ettei natiivi RTG-kuva ole riittävä menetelmä yksinään, mm. kudosvammat eivät näy RTG-kuvassa. MRI on hyvä kuvantamismenetelmä esim. kudosvammalöydöksissä.

Iltapäivällä aiheena oli haastavaa natiivikuvantamista, luennoitsijoina toimivat radiologi Reetta Kivisaari HUS:sta, ortopedi Hannu Syrjä COXA:sta sekä röntgenhoitaja Veijo Tuomisto TAYS:sta. Radiologi Reetta Kivisaari kertoi lasten thorax-kuvantamisesta. Kivisaari aloitti kertomalla, miten lapsi tulisi kohdata kuvaustilanteessa ja kuvaushuoneen esivalmistelusta ennen kuin lapsi pyydetään kuvaushuoneeseen. Kivisaari kävi hyvin läpi, mitkä asiat tuovat haasteita lapsipotilaan thorax-kuvantamisessa. On ehdottoman tärkeää tietää, onko kuva otettu sisäänhengitys- vai uloshengitysvaiheessa sekä huomioida, että lapsilla on tapana työntää vatsaa ulos, jolloin lordoosi vahvistuu ja thorax-kuvasta tulee silloin erinäköinen. Kivisaari kertoi myös eri-ikäisten lasten thorax-kuvantamisen asennoista ja kuvaustekniikoista. Esim. 10-vuotiaille hilaa voi alkaa käyttämään sivukuvassa. Luennolla painotettiin myös kuvan suoruutta sekä kuviin lisättävien merkkien paikkaa.

Ortopedi Hannu Syrjä COXA:sta tuli kertomaan, mikä heille on tärkeää lonkan ja polven natiivi RTG-kuvissa, kun suunnitellaan proteesileikkausta. Röntgenhoitaja Veijo Tuomisto TAYS:sta kertoi vastaavasti, miten vastataan niihin odotuksiin. Hannu Syrjä kertoi mitkä projektiot ovat heille tärkeitä proteesileikkausta suunniteltaessa. Kun suunnitellaan lonkkaan proteesia, on otettava lantion ap-kuva, lonkan ap-kuva sekä lonkan läpiammuttu. Lantion kuvassa suoliluunharjujen on näyttävä kokonaan sekä luotisuoraa tulisi käyttää. Lonkan ap-kuvaan yleensä suunnitellaan proteesi, jolloin ehdottoman tärkeää olisi saada jalka 15 asteen sisärotaatioon, jolloin reisiluun kaula näkyy hyvin. Myös kalibraatiopallo tulee olla kuvassa. Lonkan läpiammuttu on toiseksi tärkein kuva suunnittelussa, koska se tuo lisäinformaatiota lonkkamaljakon asennosta. Röntgenhoitaja Veijo Tuomisto painotti luennossaan kalibraatiopallon tärkeyttä ja asettelua. Tuomisto kertoi hyvin, miten päästään hyvään asetteluun lonkan läpiammutussa projektiossa sekä tärkeänä huomiona tuli, että jalka olisi hyvä olla tässäkin projektiossa hieman sisärotaatiossa. Syrjän protetisoitavan polven luennosta jäi tärkeimpänä asiana mieleen, miten tärkeää ortopedille on polvien semifleksio-projektio. Ortopedi pystyy tästä projektiosta arvioimaan kuluman asteen paremmin kuin suorin jaloin otetusta kuvasta. Leikkausta varten tärkein kuva on polven pitkä akselikuva, josta mitataan kuormituskulma.

Seuraavia Sädeturvapäiviä odotellen,

Heli Kaliste, Karita Kivimäki, Kipi Heikkilä