sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Miksipä ei?

Kun soveltuvuuskokeissa hakijoilta kysytään, "miksi tämä ala", varmaan kolme neljästä selittää jotain siitä, miten hienoa se on kun röntgenhoitajan ammatti yhdistää perinteisen hoitoalan ja toisaalta tekniikan hallinnan. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että opiskellaan sekä fysiikkaa ja matikkaa, että hoidollisia aineita.
Monellako hakijalla nousee vilunväristyksiä jommastakummasta?

Minusta piti tulla humanisti, joten fysiikka on aiheuttanut yhden jos toisenkin harmaan hiuksen. Kun kurssien niminä on sellaisia asioita kuin säteilyfysiikka tai kliininen fysiikka, meinaa mennä pupu pöksyyn tytöllä, joka lukiossa räpiköi pakolliset fysiikat läpi ja luki lyhyen matematiikan. Yllättäen kuitenkin, fysiikka on ollut suhteellisen ymmärrettävää. Tai ainakin sen verran helppoa, että sen luoviminen on onnistunut. Ei siis pelättävää, matemaattis-luonnontieteellisesti rajoittuneet kanssaihmiset!

Toinen ääripää on potilaan hoito. Se sisältää iloisia asioita opeteltaviksi, asioita kuten katetrointi, peräruiskeen anto ja nenä-mahaletkun asettaminen. Hurmaavaa. Potilaan hoitoa opetellaan ensin teoriassa, sitten käytännön labroissa mm. syöttämällä, juottamalla ja siirtelemällä opiskelijakavereita ja viimeisenä kuukauden verran harjoittelussa vuodeosastolla. Joillekkin vuodeosastoharkka on vähän vähemmän mukavaa kuin toisille. Omat tavoitteeni rajoittuivat jotakuinkin siihen, etten aio pyörtyä tai oksentaa koko aikana. Lähellä oli molemmat joskus, mutta loppujen lopuksi kaikki meni kivasti. Hyvällä tuurilla vuodeosastolla on jopa kivaa, ja saattaapa sieltä tarjoutua tilaisuus päästä kesätöihinkin.

Kuva on ensiavun labroista, joissa opeteltiin sitomaan vuotava haava pään seudulla.

Paljonhan ammattikorkeakoulussa on kursseja, joihin moni leimaisi sanan TURHA kissankokoisin kirjaimin ja punaisella musteella ennenkuin ehditään edes ensimmäisille tunneille. Esimerkiksi kielet, tietojenhankinta, kirjoitusviestintä, kasvatustiede... Onhan näitä, asioita jotka tuntuvat siltä, ettei niiden antamia tietoja ikinä tarvitse koska ne eivät suoraan liity tulevaan ammattiin. Mutta uskokaahan, kun annitäti sanoo, että opetussuunnitelma on oikeasti jonkun asiantuntevan tahon suunnittelema. Kaikesta on hyötyä joskus. Jos ei muuten, niin saattaa saada jonkun ekstrapisteen trivial pursuitissa.

Viimeisenä tahtoisin omistaa sanasen opettajillemme.
Opettajat ovat ihania; ymmärtäväisiä, ystävällisiä, huumorintajuisia ja omistautuneita. Tärkeimpänä kuitenkin, he ovat alansa asiantuntijoita. Luentoja pitävät oikeat röntgenhoitajat, lääkärit, sairaalafyysikot, sairaanhoitajat. Koululla on mahtavat röntgenluokat, joissa opiskella mm. kuvausasetteluja ja joskus muuten vain leikkiä, esimerkkinä tämä video, jonka teimme englannintunneille ryhmätyönä.

Rohkeasti hakemaan, lapsukaiset. Röntgenhoitajan ammatti rokkaa, etenkin kun työllistymisaste on aikalailla sata.



ps. (sinkku)pojat: röntgenhoitajaopiskelijoista tyttöjä on jotakuinkin kymmenkertainen määrä poikiin nähden. Vink, vink.

tiistai 26. tammikuuta 2010


TAMKin radiografian ja sädehoidon koulutusohjelman tilat sijaitsevat osoitteessa Biokatu 4.