Sädeturvapäivät

Tampereella Tampere-talossa järjestettiin 42. sädeturvapäivät 1.-2.11.2018. Philips kutsui meidät TAMK:n kolmannen vuoden opiskelijat mukaan edustamaan itseään. Yhteistyö hyödytti molempia osapuolia. Me opiskelijat pääsimme tutustumaan alan ammattilaisten uusimpaan tarjontaan sekä kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja, ja Philips sai vielä enemmän näkyvyyttä pitämiemme firman t-paitojen kautta.

TO 1.11.

Torstaiaamuna kokoonnuimme Tampere-talon aulaan ennen klo 9, jonka jälkeen haimme omat tuotekassimme ja saimme Philipsin t-paidat puettavaksi päälle. Ennen muiden Sädeturvapäivien vieraiden saapumista otettiin perinteeksi muodostunut ryhmäkuva. Tämän jälkeen oli vapaata kiertelyä sekä aamukahvit ennen Sädeturvapäivien avausta isossa salissa klo 9:30. Tapahtuman avasi järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Ritva Vanninen, jota seurasi vuosittainen Carl Wegelius -luento, jonka palkinnon sai terveysteknologian professori Raimo Sepponen. Näiden puheenvuorojen siivittämänä pääsi Sädeturvapäivät käyntiin.

Oli mielenkiintoista kuulla Karoliinisen yliopistosairaalan toimialajohtaja Juhana Hakumäen kokemuksia Ruotsin terveydenhuollosta, kuvantamisesta ja kulttuurista. Karoliinisessa instituutissa on tehty mittavia uudistuksia, jotka ovat tuoneet niin mahdollisuuksia kuin haasteitakin. Hakumäki käsitteli kuvantamisen teknologista kehitystä, ja teema jatkui torstain luennoilla, joilla käsiteltiin tekoälyn mahdollisuuksia radiologiassa. Tekoälyn hyödyntäminen tuntuu olevan tulevaisuutta kliinisessä radiologiassa erityisesti, kun käytetään ohjelmistoja, jotka mahdollistavat tekoälyn tekemien päätelmien avoimen arvioinnin. Tieteellisessä tutkimuksessa tekoälyn käyttäminen onkin jo yleistä.

Torstaina Antti Kotiaho piti luennon siitä, kuinka annoskeräysohjelmisto toimii optimoinnin tukena. Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) on kerätty erilaisista kuvantamistutkimuksista säteilyannoksia yli kahdensadan tuhannen tutkimuksen verran. Kuva-arkistoon menevien kuvien DICOM-kentistä saatavaa tietoa voidaan hyödyntää monipuolisesti; esimerkiksi vertailemalla eri laitteiden säteilyntuottoa toisiinsa, optimoimalla kuvausarvoja ja puuttumalla erilaisiin poikkeaviin tapahtumiin. Jatkossa olisikin odotettavissa, että poikkeavat tapahtumat vähenevät, sädeannosten kansallinen vertailu helpottuu ja eri kuvantamislaitteilla saadaan indikaation mukaan riittävän hyvä kuvanlaatu.

PE 2.11.

Sädeturvapäivien toinen päivä alkoi klo 8:30 heti luennoilla, joita oli päivän mittaan runsaasti. Luentojen suhteen joutui valitettavasti tekemään tiukkojakin valintoja päällekkäisyyksistä johtuen. Kahvi- ja lounastauoilla oli mahdollisuus tutustua näytteilleasettajiin ja muuhun antiin.

Aamupäivällä isossa salissa kuultiin yläraajan natiivikuvantamiseen liittyviä luentoja, joiden kaksi pääteemana olivat olkapääkuvan tulkinta ja lapsen traumakyynärpää. Luentosarjan aloitti Päivi Wood kertomalla meille EKA:sta eli ennakoivasta kliinisestä arvioinnista, jolla tarkoitetaan röntgenhoitajan tekemää kuvantulkintaa. Aihetta pohjustettiin sillä, että eri vammamekanismien aiheuttamat murtumat eivät välttämättä näy riittävän hyvin tavanomaisissa projektioissa. Röntgenhoitajan osaaminen vaikuttaa siihen, ottaako hän tarvittavat kohdennetut lisäkuvat, jos niitä ei lähetteessä ole pyydetty. Säteilyturvakeskuksen tilastojen mukaan eri kuvantamismenetelmien määrät ovat kasvaneet reilusti, ja natiivikuville ei läheskään aina pyydetä radiologin lausuntoa. EKA:lla olisi tarkoituksena auttaa röntgenhoitajaa ja lääkäriä saamaan potilaasta tarvittavat kuvat ja edistää potilaan oikeanlaista hoitoa.

Tämän jälkeen oli sonograaferi Mikko Pakasen puheenvuoro. Hän kertoi tutkimuksesta, jossa oli tutkittu sonograafereiden kykyä arvioida olkanivelen röntgenkuvia. Erikoislääkäri Mikko Ylinen kertoi radiologin näkökulmasta, millainen on hyvä olkapään kuva. Oli hyödyllistä kuulla, mikä merkitys erilaisilla olkapääprojektioilla traumakuvantamisessa on. Esimerkiksi posteriorisen luksaation Ylinen kertoi jäävän huomaamatta tavallisista AP suunnan kuvista. Hän kertoi sen olevan havaittavissa axillaari-projektiosta.

Siirryttäessä seuraavaan pääteemaan oli ensimmäisenä puheenvuorossa röntgenhoitaja Minna Tikkanen, joka kertoi käytännönläheisiä esimerkkejä ja kokemuksia lapsen traumakyynärpään kuvantamisesta ja, miten röntgenhoitaja voi itse arvioida ottamiaan kuvia. Seuraavana radiologi Reetta Kivisaari piti luentonsa aiheesta hyvä kyynärpääkuva ja sen tulkinta. Kivisaari kertoi, että edellytykset tulkinnalle ovat onnistuneet projektiot sekä käsitys siitä, millainen on normaali lapsen kyynärnivel. Lapsen kyynärnivelkuvissa havaittava nestekertymä nivelessä on tärkein merkki murtumasta.

Aamupäivän toisella luennolla kuultiin säteilyturvallisuudesta säteilyvaaratilanteissa sekä säteilyturvallisuuspoikkeavuuksien käsittelystä. Session aloitti ylifyysikko Virpi Tunninen sekä ylilääkäri Vesa Lund. He kertoivat Satakunnan keskussairaalan käytännöistä säteilevän potilaan ensihoidosta sekä ensihoidon ja säteilyasiantuntijoiden yhteistyöstä kyseisissä tilanteissa. He kertoivat toimintamallista, jonka mukaan he toimivat, mikäli ensiapuun tulee säteilevä potilas. Tällöin potilaan hoidossa toimivat yhteistyössä sairaanhoidon sekä säteilyn asiantuntijat, ja heillä kaikilla on etukäteen jaetut roolit ja vastuualueet. He kertoivat harjoittelevansa säännöllisesti.

Seuraavaksi puheenvuoron sai tutkimusprofessori Eeva Salminen STUK:sta. Hän kertoi säteilyvammojen synnystä ja niiden hoidosta. Hänellä oli esityksessään tosielämän esimerkkejä säteilyvammoista ja niiden synnystä sekä hoidosta. Tämä puheenvuoro oli mielenkiintoinen juuri tosielämän esimerkkien vuoksi.

Näiden kahden puheenvuoron jälkeen oli aikaa tutustua näyttelyyn ja käydä kahvilla. Kahvitauon jälkeen palattiin kuuntelemaan säteilyturvallisuuspoikkeamien käsittelystä STUK:n tarkastaja Sampsa Kaijaluodon johdolla. Hän kertoi poikkeamien ilmoittamisesta ja siitä, miten niitä käsitellään. Hän painotti luennollaan, että säteilylaki on muuttumassa, joten poikkeamien ilmoittamiseenkin voi tulla muutoksia, ja hänen kertomansa toimintamalli on tällä hetkellä voimassa oleva.

Session viimeisestä luennosta vastasi ylifyysikko Eini Niskanen. Hänen luennossaan käsiteltiin käytännön esimerkkejä säteilyturvallisuuspoikkeamista ja niiden käsittelystä. Luennolla kerrottiin tosielämän esimerkkejä; kuinka niitä oltiin käsitelty ja niistä opittu. Tämäkin luento oli mielenkiintoinen juuri käytännön esimerkkien vuoksi. Kaiken kaikkiaan kyseinen sessio oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Se oli rakennettu hyvin selkeäksi, ja tosielämän esimerkit olivat hyvin mielenkiintoisia.

Vierasesineet magneettikuvauksessa -luennolla todettiin riskien liittyvän lähinnä laitteiston vääränlaiseen käyttöön ja vierasesineisiin staattisessa magneettikentässä, gradienttikentässä ja RF-pulssien aikana. Suurimman riskin potilastyössä aiheuttaa erittäin vahva staattinen magneettikenttä, joka aiheuttaa veto- ja vääntövoimaa sekä ohimeneviä biologisia vaikutuksia. Aktiiviset implantit, kuten sydämentahdistimet, ovat haastavampia kuin passiiviset implantit, sillä magneettitutkimus voi vaikuttaa niiden toimintaan. Vierasesineen turvallisuus riippuu myös sen materiaalista. Jotkut vierasesineet ovat turvallisia, osa ehdollisia ja loput eivät ole turvallisia magneettiympäristössä. Vierasesineen turvallisuus tulee selvittää aina ennen kuvausta. Vierasesineitä voi olla kenellä tahansa saattajasta huoltomieheen. Esitietolomake täytetään kontraindikaatioiden huomaamiseksi. Tilojen hallinnointi ja koulutettu henkilökunta, joka valvoo omaa, muiden sekä potilaan turvallisuutta tutkimuksen alusta loppuun ovat edellytyksiä turvallisessa toiminnassa.

Magneettiturvallisuus käytännössä -luennolla pohdittiin mitä haasteita staattinen magneettikenttä tuo potilastyöskentelyyn. Potilaiden tietämättömyys, muistamattomuus ja ymmärtämättömyys magneettiturvallisuudesta lisää röntgenhoitajan roolin tärkeyttä portinvartijana. Turvallisuus tulee varmistaa muun muassa lähetteestä, esitietolomakkeesta ja haastattelemalla, jopa useilla tarkistuksilla. Luennolla käytiin myös läpi käytännössä tapahtuneita turvallisuusriskejä. Sydämentahdistinpotilas magneettikuvauksessa -luennolla kerrottiin magneettikuvausten sekä tahdistinpotilaiden määrän lisääntyvän. Tahdistimia sekä johdintyyppejä on erilaisia. On olemassa magneettiyhteensopivia tahdistimia sekä ei-turvallisia tahdistimia. Tahdistinpotilaan kuvaukseen ja turvallisuuteen vaikuttavat useat kuvaukseen tai tahdistimen ominaisuuksiin liittyvät asiat. Magneettikuvaukseen liittyvät turvallisuusriskit aiheuttavat erilaisia reaktioita tahdistimissa sekä niiden toiminnassa. Turvallisuutta voidaan kuitenkin lisätä. Tahdistimeen liittyvät seikat tulee selvittää ennen kuvausta ja tahdistinpotilasta kuvantaessa tulee optimoida kuvaus yksilöllisesti turvallisuuden säilyttämiseksi.

Gadolinium-kontrastiaineet - vieläkö uskallan käyttää? -luennolla todettiin gadoliniumin kertyvän aivoihin ja muihin kudoksiin muun muassa vainajilta otetuista näytteistä sekä kuvissa nähtävistä kirkassignaalimuutoksista potilailla, jotka ovat saaneet gadoliniumia useamman kerran, munuaistoiminnasta riippumatta. Gadoliniumin kliinisiä seurauksia ei tiedetä. Diagnostisia hyötyjä tulee punnita gadoliniumia käytettäessä. Vuonna 2017 viranomaiset ovat suositelleet varoitustekstiä gadoliniumin kertymisestä. Samana vuonna on annettu suositus uudesta potilasohjeesta ja vaatimus valmistajalle tutkia valmisteen turvallisuutta. Miltä näyttää gadoliniumin tulevaisuus, kun valmisteen turvallisuutta on tutkittu?

Yksi merkittävä osa Sädeturvapäivien annista oli näytteilleasettajien tarjonta. Esittelyssä olevat innovaatiot olivat paitsi hienoja ja hyödyllisiä, myös helppokäyttöisiä, näppäriä ja jopa tyylikkäitä. Philipsin mannekiineina pääsimme luonnollisesti tutustumaan heidän tarjontaansa. Opiskelija oli aivan äimänä Lumify-laitteesta – tai pikemminkin pelkistä ultraääniantureista. Kyseessä oli ultraäänilaitteen kannettava versio eli tuikitavalliseen Android-puhelimeen tai -tablettiin ladattava ilmainen ultraäänisovellus ja siihen yhteensopivat anturit. Kuinka kätevää! Yhteensopivia antureita oli kolme kappaletta (alle 9000 €/kpl), kuvanlaatu oli verrattavissa tavalliseen ultraäänilaitteeseen, ja laitteelta oli myös mahdollista lähettää tietoja, esimerkiksi toiselle lääkärille arvioitavaksi etänä. Tavanomaiseen ultraäänilaitteeseen verrattuna sovellus on edullinen (vrt. n. 40-50 000 €), siitä on riisuttu pois kaikki ylimääräinen, ja käyttö ja liikuttelu on äärimmäisen helppoa. Esimerkiksi leikkauksissa, kaksosten synnytyksissä tai haja-asutusalueilla tämä systeemi olisi aivan omalla tasollaan.

Myös GE:n pisteellä opiskelijaa hämmästytti. Esittelyssä oli magneettikuvauksessa käytettävä uudenlainen kela, joka oli pehmeä, mukautuva ja kevyt – aivan kuin peitto. Air Technology -kela on yhteensopiva GE:n SIGNA Premier -laitteen kanssa, ja se on ollut Tukholman Karoliinisessa sairaalassa koekäytössä vuoden verran. Tuotteen kestävyys ja hinta epäilyttivät, mutta esittelijä sai opiskelijan vakuutettua, että kela kestää varsin hyvin taittelua ja taivuttelua, eikä hintakaan ole tavallisia keloja kummempi. Ja lisää on luvassa, sillä kehitteillä on myös pääkela, joka olisi tulevaisuudessa ikään kuin myssy. Ihmeellistä, eikö totta! Jo pelkästään näiden perusteella hinku olisi ollut haastatella jokaista näytteilleasettajaa tarkemmin – esimerkkinä LifeMedin osastokuvauslaite ja PlanMedin karkinväriset KKTT- ja mammografialaitteet houkuttelivat – mutta valitettavasti aika oli rajallinen. Vaikka tiedossa on ollutkin, että ala kehittyy jatkuvasti, oli hienoa nähdä omin silmin mitä kaikkea on jo tulossa ja vain aavistella mitä on vielä luvassa.

Terhi Kovanen, Aino Kyppö, Jemina Lamberg, Jenna Mäkelä, Elina Nokelainen, Anne Urpelainen ja Heikki Varis

Vapaaehtoiset ultraäänipotilaat

Päivää ennen sädeturvapäivien alkua, keskiviikkona 31.10.18, pidettiin Tampere-talossa Päivystys- ja traumaradiologien seuran järjestämä ultraäänikoulutus akuuttilääketieteen kliinikoille. Koulutettavat kliinikot ovat töissä ensiavussa tai terveyskeskuksissa ja kokemattomia ultraäänen käyttäjiä. Koulutuksen tavoitteena oli opastaa yksinkertaisempien ultraäänitutkimuksien tekemistä kliinikoille, jolloin potilaita ei tarvitse lähettää radiologille ja potilaan hoito tehostuu.

Koulutusta varten tarvittiin vapaaehtoisia potilaita ultrattaviksi. Potilaat järjestyivät TAMK:in röntgenhoitajaopiskelijoista. Koulutuksen sponsorina toimi Philips tuoden paikalle ultraäänilaitteita ja asiantuntijoita. Philips tarjosi myös vapaaehtoisille potilaille pääsyliput sädeturvapäiville.

Neljän hengen potilasjoukko saapui Tampere-talolle aamupäivällä kliinikoiden aamuluennon loputtua ja käytännön harjoittelun alkaessa. Paikalla oli kuusi ultraäänilaitetta sekä kaksi keskivartalo-fantomia näytteenottoharjoittelua sekä FAST –traumatutkimuksen nesteoireilun demonstrointia varten. Mallia vaativilla harjoittelupisteillä harjoiteltiin alaraajan laskimotukoksen, olkapään, vatsan sekä FAST -ultraäänitutkimuksia.

Alaraajan laskimotukoksen ultraäänitutkimuksella etsitään mahdollista trombia Vena Femoraliksen ja Vena Poplitean alueelta. Tällä alueella oleva trombi muodostaa keuhkoembolian riskin. Tutkimus aloitetaan nivusesta ja edetään raajaa pitkin alaspäin. Jos heti nivusesta löytyy trombi, ei alempaa tarvitse tutkia. Tutkimus voidaan tehdä jatkuvana siirtymisenä tai kolmen- tai kahdenpisteen otoksella. Jatkuva siirtyminen tapahtuu seuraamalla Vena Femoralista ylhäältä alaspäin ultraten laskimoa koko matkalta. Vena femoralis kulkee Arteria Femoraliksen vierellä ja niiden erottaminen toisistaan voidaan tehdä joko käyttämällä doppleria, jolloin valtimonsisäinen liike on sykkivää ja laskimon tasaisempaa, tai painamalla ultraäänianturia voimakkaasti syvemmälle, jolloin laskimo komprimoituu (litistyy). Valtimon komprimointi vaatii selkeästi suuremman voiman kuin laskimon komprimointi.

Kahden- ja kolmenpisteen tutkimuksessa ultrataan laskimo nivusen alueelta sekä polvitaipeesta ja kolmantena pisteenä reiden puolesta välistä. Jos valtimossa on trombi, se havaitaan laskimon huonosta komprimoitumisesta sekä trombin pitkästä hännästä. Polvitaipeen ultrauksella löytyy myös mahdollinen Bakerin kysta.

 

FAST -ultraäänitutkimus suoritetaan traumapotilaalle, ja sen tarkoitus on todeta merkittävä verenvuoto ruumiinonteloon. Tutkimuksessa etsitään ensin eturintakehästä ilmarintaa sekä kylkikaarilta mahdollinen pleuraneste. Sen jälkeen tarkistetaan onko sydämen ja pernan sekä vas. mununaisen ympärillä nestekertymää. Potilaan oikealta kyljeltä tarkistetaan myös Morrisonin taskuksi nimetty hepatorenaalinen (eli maksan ja munuaisen välinen) tila, jonne veri tyypillisesti voi kertyä. Alavatsalta tarkistetaan vapaaseen vatsaonteloon kertyvä neste, sekä maamerkit joiden mukaan kys. nesteilyn paikkaa voi hakea.

Vatsan ultraäänitutkimuksessa arvioidaan vatsan elimiä, niitä ympäröivää tilaa, virtsateitä sekä vatsa-aorttaa. Vatsa-aortasta katsotaan erityisesti mahdollista pullistumaa eli aneurysmaa. Sen tavallisin esiintymispaikka on juuri bifurkaatiokohdan yläpuolella, eli missä aortta jakautuu oikeaksi ja vasemmaksi yhteiseksi lonkkavaltimoksi. Vatsa-aorttaa ympäröivät mahdollisesti suurentuneet imusolmukkeet voidaan myös havaita ultraamalla. Vatsan elimistä tutkitaan järjestyksessä haima, maksa ja maksanportti sekä sappirakko ja sappitiet. Ultraamalla voidaan havaita esimerkiksi sappikivet tai laajentunut sapenjohdin (ductus choledochus). Haiman häntää on usein vaikea nähdä ultraamalla, mutta yleensä muutokset paikallistuvatkin haiman päähän ja runkoon. Tämän jälkeen ultrataan molemmat munuaiset sekä perna. Nämä voi olla helpompi saada näkyviin potilaan ollessa kyljellään. Yleensäkin ylävatsan elimet on helpompi paikallistaa ja arvioida, kun potilas vetää keuhkot täyteen ilmaa ja pidättää hengitystä, jolloin keuhkot työntävät ne ikään kuin esiin kylkikaaren alta. Alavatsalta ultrataan lopuksi virtsarakko ja umpilisäke sekä naisilta kohtu ja munasarjat.

Olkapään ultraäänitutkimuksella arvioidaan kiertäjäkalvosimen ja hauislihaksen pitkän pään jänteitä. Yleensä kiertäjäkalvosimen jänteen poikkeamat ovat helppo havaita ultraäänellä ja se voi paljastaa mm. rappeumia tai eriasteisia repeytymiä. Ultraäänellä saadaan tietoa myös olkalisäkkeen alla olevasta limapussista ja sen tulehduksesta, lihasten repeämisistä, olkanivelen nesteylimäärästä ja voidaan myös arvioida luun pintaa. Ultraääntä käytetään hyväksi joissakin olkapään toimenpiteissä, kuten kortisonin pistäminen olkapäähän. Erityisesti oikean pistospaikan löytämistä harjoiteltiin koulutuksessa.

Torstai 1.11.18
Sädeturvapäivät

Päivä alkoi alkusanojen ja tervetuliaispuheen jälkeen mielenkiintoisella Carl Wegelius –luennolla. Terveysteknologian professori Raimo Sepponen puhui menneisyyden innovaatioiden ja tutkimushankkeiden menestystuotteista Suomessa, kuten ortopantomografia -laitteistojen kaupallisesta läpimurrosta sekä magneettikuvauslaitteiston syntymästä ja tuotekehityksestä. Suomella olisi mahdollisuuksia tuotekehitykseen ja uusiin läpimurtoihin, mutta tutkimusrahoitusten vähentämisen ja yhteistyöhaluttoman ilmapiirin vuoksi tuo potentiaali uhkaa jäädä käyttämättä.

 

 

Yhteinen luentosessio jatkui vielä naapurimaamme Karoliinisen Yliopistosairaalan kuvantamistoimialan johtajan Juhana Hakumäen luennolla “Kuvantamisen haasteet terveydenhuollon teknologian murroksessa”. Yliopistosairaala on läpikäymässä massiivista rakennus- ja saneerausprosessia, jonka aikana myös kuvantamisen tiloja ja laitteistoa on uusittu suurella kädellä. Oman osansa soppaan tuo mm. Ruotsin sote-uudistus sekä potilasjärjestelmien nykyaikaistaminen.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Sessio B –luentosarjan pariin, jossa käsiteltiin akuuttia ja vähemmän akuuttia abdominaaliradiologiaa sekä radiologian että sisätautikirurgisesta näkökulmasta. Luentoaiheina olivat suolistovuoto radiologisesta näkökulmasta ja suoliston kulkueste kirurgisesta näkökulmasta sekä sen kuvantaminen ja löydökset.

Perjantai 2.11.18
Sädeturvapäivät jatkuivat osaltamme perjantaina natiivikuvantamisen aamupäivällä. Ensin Päivi Wood Suomen Röntgenhoitajaliitosta kertoi Ennakoivan Kliinisen Arvioinnin (EKA) tärkeydestä ja mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa röntgenhoitaja tulee ottamaan suurempaa roolia röntgentutkimusten oikeutuksen arvioinnissa sekä otettujen kuvien arvioinnissa. Röntgenhoitajien koulutusta tulisikin kehittää traumakuvantamisen kokonaisprosessin osalta.

Aamupäivän aikana käytiin läpi myös olkapään kuvantamista ja lapsen traumakyynärpään natiivikuvantamista ja kuvien tulkintaa.  Luennoilla käytiin läpi asiat röntgenhoitajan sekä radiologin näkökulmasta.  Olkapään kuvantamisen luennolla painotettiin tärkeänä asiana kuvausasentojen ja projektien pysymistä vakiona. Tärkeää oli myös ymmärtää kuvaaminen käden ollessa eri asennoissa (sisä- ja ulkorotaatio). Lasten traumakyynärpään luennolla painotettiin, että onnistuneet kuvausprojektiot ovat edellytys hyvälle tulkinnalle, ja että tärkeimmät kuvausprojektiot ovat suora etukuva ja suora sivukuva. On myös hyvä muistaa millainen on lapsen normaali kyynärpää ja mitkä ovat lasten yleisimmät kyynärpäävammat.

Iltapäivän teemana oli magneettikuvausten turvallisuus. Suurin yksittäinen riski magneettitutkimuksissa on voimakas ja aina päällä oleva staattinen magneettikenttä. Se aiheuttaa veto- ja vääntövoimia ferromagneettisiin vierasesineisiin ja voi liikuttaa suuriakin esineitä laitteen läheisyydessä. Vierasesineitä omaavia potilaita kuvattaessa onkin tarkistettava niiden aiheuttamat rajoitukset esimerkiksi sallituille SAR-arvolle, gradienttikenttien voimakkuudelle sekä kenttävoimakkuudelle.

Ultraäänipotilaana oleminen oli opettavaista ja mielenkiintoista. Koulutustapahtumassa oli hyvä ilmapiiri ja saimme potilaina kurkistuksen kliinikoiden maailmaan. Suosittelemmekin opiskelijoita lähtemään vapaaehtoisiksi potilaiksi myös tulevina vuosina vastaaviin tapahtumiin. Palkintona tulleet pääsyliput sädeturvapäiville otimme myös ilolla vastaan.

Tuuli-Maaria Kiviranta, Anna Murtola, Jonna Määttä & Jyri Turkki