Moniammatilliset päivät röntgenissä

Tampereen ammattikorkeakoulussa järjestettiin vuoden 2015 aikana kolme terveysalan moniammatillista toimintapäivää, jossa röntgenhoitajaopiskelijat olivat mukana. Jokainen toimintapäivä toteutettiin kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä saman sisältöisenä, jotta mahdollisimman moni opiskelija pääsi osallistumaan. Keväällä ja marraskuussa päivien potilaat röntgenin näkökulmasta olivat vuodeosastopotilaita, elokuussa potilaita oli vain yksi, pudonnut tapaturmapotilas.  Marraskuussa mukana oli myös Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Kaikkien kolmen päivän yhtenä yhdistävänä teemana oli moniammatillinen vuorovaikutus. Moniammatilliset päivät mahdollistivat tutustumisen muiden ammattiryhmien toimintaan. Röntgenissä kävikin bioanalyytikko-, fysioterapia- ja sairaanhoitajaopiskelijoita tutustumassa röntgenin toimintaan ja saamassa näkökulmaa säteilyturvallisuuteen.

Moniammatillisilla harjoittelupäivillä on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys röntgenhoitajaopiskelijoiden oppimisen kannalta. Valtakunnallisesti terveydenhuollossa on suuntana pienten kuvantamisyksikköjen sulautuminen isompiin yksiköihin. Tämä johtaa siihen, että kaikille röntgenhoitajaopiskelijoille ei riitä pienempiä harjoittelupaikkoja. Perinteisesti Tampereen ammattikorkeakoulussa opetussuunnitelma on rakennettu niin, että opintojen alussa ammattitaitoa edistävät harjoittelut toteutuvat pienissä kuvantamisyksiköissä, lähinnä perusterveydenhuollossa. Opintojen edistyessä röntgenhoitajaopiskelijat harjoittelevat isommissa kuvantamisyksiköissä, erikoissairaanhoidosta tai yksityisellä sektorilla eri modaliteeteilla. Opintojen alkuvaiheessa röntgentutkimusten suorittaminen on hitaampaa ja vain harjoittelulla saadaan toimintaa sujuvammaksi. Moniammatillisissa päivissä röntgenhoitajaopiskelijat saavat harjoitusta ja kokemusta röntgentutkimusten suorittamiseen ja toisaalta myös vakavasti sairaiden tai loukkaantuneiden potilaiden kuvantamiseen, turvallisesti. Moniammatillisten päivien yhtenä hyvänä puolena onkin se, että opiskelijan on turvallista epäonnistua, oikeissa potilastilanteissa riskien vuoksi harjoittelu ei aina ole mahdollista.

Moniammatillisissa päivissä kaksi röntgenhoitajaopiskelijaa työskentelivät röntgenluokassa tehden lähetteen mukaisia röntgentutkimuksia, luonnollisesti ilman exponointia. Toisin sanoen röntgenhoitajaopiskelijat ohjasivat potilasta ja hänen saattajaansa, asettelivat potilaan mutta eivät exponoineet. Röntgenhoitajaopiskelijat pääsivät turvallisessa ympäristössä harjoittelemaan työpäivän suunnittelua ja tekemään itsenäisesti valintoja, joita ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa voisi pohtia yhdessä ohjaavan röntgenhoitajan kanssa.

Moniammatilliset päivät on toteutettu simulaatiopedagogiikan periaatteita noudattaen. Kaupin kampukselle onkin valmistumassa Tampereen ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja PSHP:n yhteistyössä uusi kliinisten oppimisympäristö, jossa tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja mm. yhteisopetuksen ja yhteisharjoitusten keinoin. Röntgenhoitajakoulutus on mukana suunnittelemassa uusia tiloja, joten simulaatiopedagogiikka tulee entistä vahvemmin mukaan röntgenhoitajakoulutukseen, opetussuunnitelmatasollakin.

Hyvää Joulua!

Sädeturvapäivät Tampereella 2015

Tampere-talo täyttyi lääketieteellisen säteilyn ammattilaisista jo 39. kerran järjestetyillä Sädeturvapäivillä. Mukana oli niin runsaasti lääkäreitä, hoitajia kuin alan valmistajien edustajiakin eri puolilta maata ja radiografian kenttää. Me olemme Tampereen ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijoita ja pääsimme mukaan oppimaan. Asiantuntijaluentojen ohella oppia oli tarjolla laitevalmistajien esittelypisteissä näyttelyalueella, jossa sai tehokkaasti tietoa uusimmista mahdollisuuksista ja sovelluksista kuvantamisessa.

Tässä joitakin poimintoja luennoilta!

Mira

Tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä (THL) piti luennon tieteellisestä näytöstä rintasyöpäseulontaa vastaan. Hän kertoi kahdeksasta satunnaisesta tutkimuksesta koskien rintasyövän seulonnan vaikuttavuutta, joihin oli osallistunut yli puoli miljoonaa 39–74-vuotiasta naista. Mäkelän mukaan laadukkaimmissa tutkimuksissa seulonta vähentää riskiä kuolla rintasyöpään vain 10 prosenttia.

Luennosta minulle jäi mieleen erityisesti se, että seulonnan kustannusvaikutus on heikko alle 50-vuotiailla, koska syöpiä on vähän eikä seulonta tunnista niitä tarpeeksi hyvin. Seulonta aiheuttaa myös haittoja ylidiagnostiikan ja ylihoidon muodossa, koska monet seulontaan osallistuneista kutsutaan jatkotutkimuksiin (Suomessa n. 3 %:a) ja seulonta lisää rinnanpoistojen määrää noin 20 prosenttia. Tutkimusta oli myös tehty siitä, että jopa joka toinen nainen kokee merkittävästi ahdistusta positiivisen seulontalöydöksen takia ennen jatkotutkimuksiin pääsyä. Lisäksi mielenkiintoista oli se, että seulonta ei poista eikä lievitä niiden naisten pelkoa sairastua rintasyöpään, joilla sairastumisriski on korkeampi esimerkiksi sukurasituksen takia.

Myös seulonnan kustannusvaikutuksia oli tutkittu ja laskelmien mukaan mammografialla pystytään estämään yksi rintasyöpäkuolema 6060 seulontaohjelmaan kuuluvaa naista kohti. Tuoreen kanadalaisarvion mukaan Suomen nykyinen seulontamalli estää yhden kuoleman 460 000 euron hintaan. Mäkelä kuitenkin korosti luennolla sitä, että ”tieteellinen näyttö on tärkeä perusta seulonnoista päätettäessä, mutta näytön lisäksi tulee punnita kustannuksia ja yhteiskunnan arvoja”.

Juulia

Osallistumalla perjantaina 30.10.2015  rh Mari Parkkisen ja lasten radiologi Päivikki Tanskasen (OYS) pitämälle luennolle ”Miten saan diagnostiset skolioosikuvat lasta ja säteitä säästäen ja miten tulkitsen ne?”, opin paljon uutta skolioosikuvantamisesta sekä skolioosista sairautena.

Skolioosi tarkoittaa selkärangan sivuttaissuuntaista kaareutumista yli 10 astetta. Skolioosin oireita ovat mm. alaraajojen pituuserot, lapaluiden aste-erot eteentaivutuksessa sekä rintarangan luonnollisen kyfoosin oikeneminen. Oireena voi olla myös kylkikohouma, joka on selkärangan kiertymisen ilmentymä. Jos lapsella epäillään skolioosin taustalla anomaliaa, suositteli radiologi ottamaan suoraan tietokonetomografiakuvan.

Lasta säästetään turhalta säteilyltä kuvaussuuntien valinnalla sekä niiden määrällä. Natiivikuvia otettaessa PA-suunnan kuva riittää, tarvittaessa lasten radiologi määrää otettavaksi sivukuvan. Kontrollikuvauksissa PA-suunta kuvataan, mutta pienemmällä rajauksella sekä huonommalla kuvanlaadulla kuin primäärikuva.  Sädesuojia on erittäin tärkeää käyttää, sillä suurin osa skolioosikuvauksista suoritetaan kouluikäisille lapsille ja varsinkin tytöille.

Pauliina

Olin mukana luennolla, jossa Taysin radiologi Sirpa Savilahti ja röntgenhoitaja Outi Savijärvi luennoivat kaularangan kuvantamisesta. Luennoitsijat pohtivat, millainen on hyvä kaularangan natiiviröntgenkuva sekä miten otetaan hyvät kaularankakuvat. Luennot kiinnostivat minua erityisesti, sillä opinnäytetyössäni käsittelen kaularangan natiiviröntgekuvien hyvän kuvan kriteerejä.

Luennoilla sain palautella mieleen hyvän kuvan kriteerit sekä sain potilaan asetteluun uusia vinkkejä. Röntgenhoitaja Savijärvi muistutti erityisesti kaularangan kuvan rajaamisesta sitä otettaessa. Usein kaularangan röntgenkuvissa rajaus on liian pitkä, jolloin potilas saa turhaa sädeannosta, kun kuvassa näkyy liikaa rintarankaakin.

Tuure

Hammasradiologian luennoista jäi kuva KKTT:n yhä kasvavasta merkityksestä erityisesti luisten rakenteiden korkearesoluutioisena ja kokonaiskuvan antavana tutkimuksena, mutta myös intraoraalisten kuvien säilyvästä merkityksestä. Pienet ja informatiiviset intraoraalikuvat eivät ole katoamassa mihinkään. KKTT yleistyy, mutta edellyttää myös osaamista niin lähetteiden kuin kuvien tulkinnankin suhteen. Perinteisempi panoraamakuva on puutteistaan huolimatta edelleen käyttökelpoinen perustutkimus, jonka etuja on myös proteesiperäisten artefaktojen vähyys. Niin 3D kuin 2D kuvantamisessakin laitteistot kehittyvät ja tarjoavat yhä uusia mahdollisuuksia niin tutkimuksiin kuin säteilyannoksien vähentämiseenkin. Luennoitsijoina olivat EHL Jyrki Tervaniemi, suuradiologi Elmira Pakbaznejad Esmaeili, Fyysikko Touko Kaasalainen, HLT, EHL Anni Suomalainen.

Perjantaina keskityin kardiologiseen puoleen josta tarjolla oli hammasradiologian tapaan kattava luentosarja alkaen anatomiasta ja yleisesstä tutkimustekniikasta aina yksittäisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Sydämen sairauksien tutkimusvaihtoehtoja on lukuisia ja LT, radiologi Miia Holmströmin luento TT ja MRI –tekniikoiden välillä valitsemisesta oli kattava paketti kummankin eduista ja heikkouksista. TT:n edut nopeana ja hyvän paikkaerotuskyvyn tekniikkana joka tarjoaa lisäksi mahdollisuuden vapaaseen katselukulmaan ja 3D-rekonstruktioihin korostuivat vielä lisää LT Niko Sillanpään AAS:n luennossa ja vastaavasti taas MRI-tekniikan edut Dosentti Sami Kajanderin luennossa sydämen fuusiokuvantamisesta. Kaikkiaan ammatillinen yhteistyö ja toisten erikoisalueiden tuntemus korostuu näissä usein henkeä uhkaavissa sydänsairauksissa. Kardiologien ymmärrys radiologisista menetelmistä ja niiden eroista sekä radiologien ymmärrys sydämen sairauksista ja fysiologiasta täydentävät toisiaan. Parasta on jos radiologi ja kardiologi voivat yhdessä perehtyä potilaaseen tutkimuksia suunniteltaessa ja tuloksia analysoitaessa, mutta mitä enemmän he ovat opiskelleet toistensa alaa, sitä parempia hoitotuloksia saadaan. Yksi esimerkki tästä yhteistyöstä on aorttaläpän ahtauman ja sitä seuraavan AVR tai TAVI toimenpiteen diagnosointi, suunnittelu ja toteutus, josta luennoivat LT Tiina Vainikka ja LT Sari Kivistö.

Adeus Portugal

Palattiin jo yli viikko sitten Suomeen. On edelleen epätodellista olla Suomessa. Vastahan me oltiin toisella puolella Eurooppaa... Oli outoa astua lentokentältä ulos, kun kello oli kymmenen illalla ja oli tosi valoisaa. Olen kyllä iloinen, että palattiin takaisin kesällä. Ei tää Suomeen paluukaan ihan niin kamalalta tuntunut, vaikka Portugalin lämpöä onkin jo ikävä. Siellä oli viimeisinä päivinä yli 30 astetta lämmintä.

Tuntuu, että puhun koko ajan kaikille Portugalista. Oli aihe mikä tahansa, mulle tulee mieleen meidän reissu. Voin kuvitella, että lähipiiriä alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Mulla alkoi kuitenkin heti maanantaina työt, mikä on vienyt hyvin ajatuksia pois Portugalista.

Portugalista mulla on eniten ikävä ihmisiä, joihin tutustuin. Kaikki olivat huippu tyyppejä! Ihmiset olivat meille uskomattoman ystävällisiä. Portugalilaiset ovat paljon avoimempia ja avarakatseisempia kuin suomalaiset. Ikävä on portugalilaisten rentoa elämänasennetta. Mulla on ikävä myös sitä, että me olimme vaihdon aikana koko ajan menossa. Suomessa kun tulee kyhjötettyä usein ihan liikaa kotona. Lisäksi mulla on ikävä mun kämppistä ja hyvää ystävääni Kristaa! Olimme kolme kuukautta jatkuvasti yhdessä ja nyt täytyykin olla yhtäkkiä ihan yksin!

Lisäksi mulla on ikävä portugalilaista kahvia! Muistan vielä, kun maistettiin sitä Kristan kanssa ensimmäistä kertaa sairaalassa ja olimme sitä mieltä, että se on ihan hirveää. Mutta nyt harmittaa, kun en muistanut ostaa kaupasta sellaisia kahvikapseleita tuliaisena Suomeen. Ihmisten ja kahvin lisäksi ikävä on tietysti myös aurinkoa, rantoja ja merta. Sekä oikeasti hyvää olutta, halpoja juomia ja hyvää musiikkia.

C4 Pedro - Vamos Ficar Por Aqui

Daniel Santacruz - Lento

Mun englanninkielen taitoni parani vaihdon aikana huomattavasti. Lisäksi opin vähän portugalia, erityisesti radiologian sanastoa. Harmi vaan, että Suomessa portugalilaiset eivät ole ihan yleisin potilasryhmä... Vaihdon jälkeen mulle on tullut kauhea matkakuume ja haluaisin tosi paljon taas lähteä jonnekin! Olen saanut myös rohkeutta lisää, ja voisin kuvitella tulevaisuudessa lähteväni töihinkin ulkomaille.

Suomessakin on kuitenkin monia juttuja, joita Portugalissa ollessa kaipasi. Täällä on kaikkialla ihanan puhdasta ja toimivaa. Lisäksi sisällä saa olla ilman kenkiä! Kotonakaan ei haise homeelta, kuten meidän portugalin vuokra-asunnossa. On ihanaa saada nukkua yöt omassa pehmeässä sängyssä, ilman että pelkää löytävänsä sieltä ötököitä. Kaupassa kassoilla ei tarvitse jonottaa puolta tuntia. Lisäksi ihmiset ovat ajoissa eikä aina pidä odottaa muita. 

Kaiken kaikkiaan koko kokemus oli ihan mahtava ja suosittelen vaihtoon lähtöä jokaiselle! :)

- Anna-Sofia

Tampere, dear Tampere...

Hi! My name is Fábio Gonçalves and this is a short story about my internship in Tampere, Finland.

When I chose Tampere for my Erasmus program I was not sure of what to expect. I just wanted to get away from Portugal and experience life in a different city, completely away from home and Finland looked like a pleasant country to visit and it stood up to the challenge!

This may sound strange to Finnish people, but I am 21 years old and the only time I’ve seen snow was during my stay in Tampere. And I loved it! The whole city gets such a different vibe during snowy days, and I got plenty of those in Finland! Besides that all the amazing people I had the chance to meet during Erasmus made this experience priceless and unforgettable.

But I didn’t go to Finland to see the snow… My objective was to learn, share experiences and grow as a student and as a person!

First of all, I’d like to give a special thanks to Tiina Säilä for making this experience as pleasant as possible, and for facilitating every task that I had to do. Second, a big “Thank You” for every staff member and students in the Nuclear Medicine Department of the Tampere University Hospital for teaching me everything they could, and even a bigger “Thank You” for the Easter sweets they gave me!

In the end I didn’t regret of going alone to Finland and spending three months of my life there. It was an amazing experience and I would do it all over again if I could…

Thank you for everything, Finland! We’ll meet again some day (:

Fábio Gonçalves

Portugal

06/06/2015

Jälkifiilikset

Palailtiin kotiin viime perjantaina. Kulttuurishokki iski siinä vaiheessa, kuin Berliinissä vaihdettiin konetta ja mentiin Finnairin lennolle ja lentoemäntä puhui meille suomea. Miten suomeksi kuuluu käyttäytyä!? Oli myös tosi outoa puhua suomea jonkun muun kuin Anna-Sofian kanssa. Todella outoa oli myös, että lentokoneessa kaikki ihmiset vain istuivat hiljaa sanomatta mitään toisilleen. Portugalissa tottui, ettei hiljaisia hetkiä ole. Sää on Suomessa myös todella kylmä verrattuna Portugaliin. Totuin jo 30 asteen lämpötiloihin, joten 15 on vähän liian vähän.

Kotona tavaroiden purkaminen ja pyykinpesu oli todella tuskaa. Loputon homma. Miten voi pieneen matkalaukkuun mennä niin paljon tavaraa. Toin varmaan kilon hiekkaa mukanani, koska sitä oli kämppä täynnä laukun avaamisen jälkeen. Suomalainen kahvi maistuu kauhealta. Yök. Pakko varmaan ostaa kapselikeitin heti ensimmäisestä palkasta. Ruisleipä on niin hyvää pitkän tauon jälkeen. Samoin mausteinen ruoka. Portugalissa ei oikein mausteita käytetty.

Pystyttiin elämään Anna-Sofian kanssa yli kolme kuukautta ilman ainuttakaan riitaa. Laskettiin, että oltiin erossa toisistamme vain kolme kertaa, jos harjoittelua ei lasketa. Nyt on todella outoa kun ei ollakkaan koko aikaa enää yhdessä. Muita ihmisiä varmaan tulee ärsyttämään olla meidän kahden seurassa, kun ollaan kuin mikäkin pariskunta. Oikeastaan ainoa ongelmia tuottanut asia Portugalissa oli meidän vuokraemäntä. Muuten kaikki meni loistavasti.

Harjoittelusta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat aina kun apua tarvitsi. Meidän ohjaajat Kevin ja Rui on aivan mahtavia. Suomessa ei ole saanut näin hyvää ohjausta ikinä. Heidän kanssaan tapahtui niin monta hauskaa juttua, joita voi sitten myöhemmin muistella. Harjoittelussa pääsi tekemään myös todella paljon itsenäisesti. Faroa ja Portugalia voin kyllä suositella kaikille tuleville vaihtareille.

Minion, Rui, Kevin & Minion

Vaihto oli todella mahtava kokemus! Lähtisin heti uudestaan, jos vain voisin. Jään niin kaipaamaan kaikkia ihania ihmisiä. Eniten jään kaipaamaan ihmisten positiivista elämän asennetta, iloisuutta, puheliaisuutta ja avoimuutta. Oma kielitaito parani vaihdon aikana huomattavasti. Opin myös puhumaan vähän Portugalia. Nyt olisi hirveä into päästä puhumaan englantia lisää, ettei taito vain katoa mihinkään.

Kohta pitäisi aloittaa työt ja palata takaisin arkeen. Toivottavasti sää Suomessa paranee ja pian...

Krista