Kevät tuli nopeasti Bergeniin. Lumi suli parissa päivässä ja
viikkojen aikana koettu takatalvi kesti vajaan vuorokauden. Alkaa jo jännittää,
mikä lumitilanne on kotona sinne palatessa. Etenkin nyt, kun ihanista keleistä
on saanut nauttia täällä jo viikkoja. Viime viikonloppuna sain vielä ystävän
pikaiselle kaupunkilomalle ja maanantaina iski todella raju uusintakierros
flunssan kanssa. Sormet ristissä toivon, että kevään sairastelut olisi nyt
tässä ja vapaa-aikaa ehtisi käyttää muuhunkin kuin peiton alla värjöttelyyn.
TT-harjottelusta on jäljellä viikko. Sain kaksi ohjaaja,
joiden kanssa olen vuoroin ollut päivittäin. Hyppäsin suoraan toimeen
potilasohjauksen kanssa heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Koska Toshiban
laite oli itselle täysin vieras, päätimme ohjaajien kanssa että keskitytään
muuhun niinä päivinä. Varjoaineruisku on tuttu jo kotoa, joten sen kanssa olen
sinut. Potilaan haastattelu, kanylointi ja asettelu onnistuvat jo kaikki.
Puolivälin jälkeen ollaan päästy enemmän labroihin, joissa on käytössä
Siemensin laitteet ja olen tehnyt enemmän konehoitajan töitä. Kaikki klikkailu
kuvapakkojen kanssa vaatii paljon toistoja, joten etenkin ne päivät ovat olleet
hyödyllisiä. Potilastietojärjestelmä on myös perustoiminnoiltaan helppo
käyttää, joten olen tehnyt myös kirjauksia.
Puoliväliarvioinnissa oli keskustelua oma-aloitteisuuden
lisäämisestä ja siitä, että pystyisinkö tekemään asioita kysymättä. Tottahan
toki, jos ohjeistus olisi aina selkeä. Oma pointti oli vahvasti siinä, että
lähetteet ovat tietenkin aina norjaksi ja työpari keskustelee ohjelmasta
yleensä pelkästään norjaksi, joten on mahdotonta lukea ajatuksia. Osittain siis
tuntuu, että minimaalisesta kielenymmärryksestä on huomattavasti enemmän
haittaa kuin hyötyä ainakin mitä tulee röntgenhoitajien kanssa työskentelyyn.
Toivoinkin viimeisille viikoille järkevämpää ja selkeämpää työnjakoa, jolloin
olisi selvää mitä voin tehdä itse pyytämättä. Itselle jää todella tyhmä olo,
kun loppujen lopuksi ei ole minkäänlaista selkoa siitä, mitä muut odottavat
opiskelijalta. On myös riittämätön olo, kun tarvitsee erikseen pyytää ohjeistus
englanniksi, koska ei pysty ottamaan vinkkiä muiden puheista.
Näiden harkkaviikkojen aikana olen huomannut olevani
erityisen väsynyt, koska päivät tuntuvat vaativan erityistä ponnistelua.
Työpäivät menevät oman parhaansa antamiseen ja uuden opetteluun muita
tarkkaillessa. Sen lisäksi ohjaajat tekevät verrattain vaikeita kysymyksiä
pitkin päivää ja vastauksia varten on otettava käyttöön kaikki muisti ja tieto,
mitä opinnoista on jäänyt mieleen. Vaikka kielitaito on kehittynyt täällä
huimasti, jatkuva englannin käyttö syö silti osan aivokapasiteetista ja se
verottaa jaksamista melko lailla. Sitä ei kukaan muu vaihtareiden lisäksi tunnu
ymmärtävän, valitettavasti.
Yhden viikon harkkapuristus on siis vielä tulossa ja
tiistaina kielikurssin lopputentti. Kotiinpaluu odottaa vajaan kolmen viikon
päässä ja superkivoja juttuja on onneksi vielä tulossa!
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti