Bergen, Norja (7/13)

Pieni katsaus vielä koulun tiloihin. Terveys- ja hyvinvointialan opiskelijat on huomioitu isosti tiloja tehdessä. Kampukselta löytyy Simulation arena ja hoitoluokkia. Vuodeosasto, kuntoutus-/harjoiteluluokka, leikkaussali ja anestesiahuone. Röntgenhoitajia on muistettu natiiviröntgen- ja TT-laitteilla, ultraääniluokalla ja tilalla, jossa voi treenata angiografiaa varten. Useammassa luokassa oli paljon tietokoneita, joilla pääsee katselemaan ja käsittelemään tietokannoista löytyviä harjoituskuvia. Opiskelijat suorittavat säteilynkäyttöä koskevan kurssin, jonka jälkeen he saavat vapaasti käydä kuvaamassa itsekseen. Tiloista löytyy myös kallis Kyoto-kokovartalofantomi. Jälleen kerran tilat ovat varattavissa nettijärjestelmän kautta ja opiskelijat pääsevät harjoittelemaan luokkiin omalla ajallaan. Simulation arenalla käy myös hoitohenkilökuntaa alueen sairaaloista harjoittelemassa ryhmätyöskentelyä, ensiaputaitoja ja elvyttämistä. Ajatuksena on myös, että hoitoluokissa järjestettäisiin myös moniammatillisia päiviä työelämän ammattilaisten kanssa.

Ennen harjoittelun alkamista meillä oli kontaktiopettajan kanssa tapaaminen käytännön asioita koskien. Koska natiivi- ja TT-harjoitteluilla on eri opettajat, tapaamisia oli minulla kaksi. Opettajia ja harjoittelun ohjaajia varten piti kirjoittaa Status report, jossa kerrottiin opinnoista, aiemmista harjoitteluista, omista opinnoista ja hieman tulevista tavoitteista.

Puoliväliarvioinnissa (kahden viikon jälkeen) käytiin opettajan ja ohjaajan kanssa läpi mitä olen tähän mennessä tehnyt, miten on mennyt ja mitä olen suunnitellut seuraavalle kahdelle viikolle. Ohjaaja täytteli oman palautteensa lomakkeelle ja kertoili sitten vielä lisää omin sanoin. Viimeistä kahta viikkoa varten piti kirjoitella Individual plan, toisin sanoen tavoitteet, jossa kerron omat oppimishalut viimeisille päiville. Tässä vaiheessa ainakin omia opintoja tuntuu hullunkuriselta kirjoittaa tavoitteet vasta nyt ja vain kahdelle viikolle, vaikka olisin voinut kertoa niistä jo ennakkoonkin. Loppuarvioinnissa täyteltiin numeraalisella arvioinnilla tavoitelistaa muistuttava nivaska paperia. Keskusteltiin myös kuluneesta kahdesta viikosta ja annettiin ohjaajan kanssa omat näkemykset siitä, miten meni.

Natiiviharjottelu on nyt siis pulkassa. Pääsin todellisena jokapaikanhöylänä kuvaamaan ensiapuun, osastokuvauslaitteille, kahteen ajanvaraushuoneeseen, thorax-huoneeseen sekä huoneeseen, johon soitetaan sänkypotilaita. Ainiin ja olin kahtena päivänä läpivalaisussa. Eli moneen ehdin ja paljon kerkesin. Oma ohjaaja oli huipputyyppi ja muutkin röntgenhoitajat olivat todella ystävällisiä, avuliaita ja kiinnostuneita Suomesta ja millaista meillä on – monessakin asiassa.

Ohjaajan alkuajatus oli, että ottaisin yksi tai kaksi projektiota harjoittelun alle ja olisin lopulta hyvä niissä. Kahden päivän jälkeen heitettiin se ajatus roskiin ja kuvasin vaan kaikkea mitä eteen tuli. Etenkin operoiduissa raajoissa otetaan paljon erikoisprojektioita kippauksilla ja ilman, jotta ruuvit ja laatat näkyvät halutulla tavalla. Potilaiden suhteen ollaan järkyttävissä määrin suopeita vaatteiden suhteen: skolioosikuvan voi ihan hyvin ottaa vaikka rintsikat olisi päällä. Täällä ei riisuteta juuri lainkaan ja se on tehnyt työskentelystä todella vaikeaa. Paikallisilta onkin tullut monet naurut, kun itse olen riisuttanut potilaita huolella ja häpeilemättä. Sädesuojien käyttö ja kuvaushuoneen puhdistaminen ovat myös asioita, jotka eroavat meiltä – hyvässä ja huonossa, riippuu näkökulmasta kuinka asiaa katsoo.

Toissa viikonloppuna sain ensimmäisen vieraan Suomesta, kun äiti tuli pikaiselle visiitille. Sää oli hurjan tuulinen, mutta onnistuttiin silti tekemään pikainen kierros keskustassa ja syömään hyvin! Viime viikonloppuna vapaapäivät meni ihanasti aviomiehen kanssa ja käytiin vuonoristeilyllä. Taidan mennä toistekin, koska maisemat oli aivan mielettömän hienoja! Nyt ollaan reissua jo reilusti yli puolivälin, koulutöitä uuvuttavan paljon ja toinen harjoittelujakso aloitettu TT:llä.

- Heidi