Koulua ja harjoittelua Bergenissä

Bergen Ulriken-vuoren huipulta

Viimeinen kouluviikko ennen harjoittelua oli monipuolinen: luentojen lisäksi teimme ryhmissä simulaatioharjoituksia. Meidän ryhmämme simuloi toiselle ryhmälle tilanteen, jossa potilas oli tulossa ultraäänitutkimukseen ja menetti tajuntansa. Yksi meistä esitti potilasta, yksi puhelimen päässä olevaa lääkäriä ja yksi antoi mahdolliset mittaustulokset (esim. verenpaineen) tarvittaessa. Simulaation jälkeen käytiin palautekeskustelu ja simuloitiin sama tilanne uudestaan. Toinen ryhmä simuloi meille tilanteen, jossa potilas oli tajuton CT-tutkimuksen jälkeen. Simulointi auttoi ymmärtämään, kuinka edellä mainituissa tilanteissa pitäisi toimia ja millaiset taidot itsellä on. Erityisesti kommunikaation tärkeys korostui.

Itse emme pystyneet vaikuttamaan harjoittelupaikkoihin, vaan ne oli määrätty etukäteen. Vaihtarit pääsivät natiiveille, CT:lle, magneettiin ja sädehoitoon joko sairaalaan tai yksityisille klinikoille. Minulle osui natiivi ja CT harjoittelut Unilabs klinikalla. Ensimmäiset 4 viikkoa olen natiiveilla noin tunnin matkan päässä majoituksesta ja sitten pääsen CT-harjoitteluun keskustan yksikköön. Tämä siksi, että Unilabsin keskustan yksikköön on juuri tullut uusi röntgenlaite ja siellä on vielä käyttöönottokoulutusta röntgenhoitajille. Yksikkö, jossa nyt olen, sijaitsee Lagunenissa, noin puolivälissä keskustasta lentokentälle. Yksikössä on magneettikuvauslaite ja läpivalaisulaite, jolla tehdään tavallisia röntgentutkimuksia. Magneettitutkimuksia tekee yksi röntgenhoitaja päivävuorossa ja yksi iltavuorossa. Röntgentutkimuksia tekee yksi röntgenhoitaja vain päivävuorossa. Minä teen 30 tuntista viikkoa maanantaista torstaihin.

Harjoittelu alkoi ihan mukavasti, vaikka yksikössä on ollut todella vähän potilaita. Olen työskennellyt joka päivä eri röntgenhoitajan kanssa, mikä on ollut hauskaa. Aluksi vain katselin vierestä ja yritin opetella laitteen käyttöä. Esimerkiksi lantio ja lonkka kuvataan seisten: lantio AP:na ja lonkasta Lauenstein. Onneksi potilaat ovat sen verran hyväkuntoisia, että tähän mennessä kaikki ovat suoriutuneet tutkimuksista hyvin. Potilaan asettaminen thorax-kuvaan oli alussa haastavaa, koska yksikössä ei ole thorax-telinettä vaan kuvat otetaan käännettyä läpivalaisupöytää vasten. Osa röntgenhoitajista käyttää läpivalaisua lähes kaikissa kohteissa, kun taas osa vain esimerkiksi polven sivu-projektiossa.  

Täällä on muuten tavallista, että potilaita tervehditään kättelemällä. Potilaille puhumisessa olen ottanut seuraavan taktiikan: ensin kysyn norjaksi puhuvatko he englantia, sitten vaihdan norjan ja ruotsin sekoitukseen tarpeen mukaan. Kerron myös tässä kohtaa, että olen vaihto-opiskelija Suomesta. Todella moni ymmärtää kuitenkin englantia, vaikka ei itse sitä paljon puhuisikaan.  

Tiistaisin ja torstaisin on vielä norjaa pari tuntia. Harjoittelun jälkeen ei ehdi käymään majoituksessa, joten päivät venyvät aika pitkiksi. Tunnit eivät kuitenkaan ole kovin haastavia ja päivän aiheeseen on suhteellisen helppo keskittyä. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu mm. tervehdyksiä, ajanilmauksia, kellonaikoja, numeroita ja ruokia. Ruotsin opiskelun takia norja on aika helppoa, ainakin perusjutut ovat. :)