Bergen, Norja (7/13)

Pieni katsaus vielä koulun tiloihin. Terveys- ja hyvinvointialan opiskelijat on huomioitu isosti tiloja tehdessä. Kampukselta löytyy Simulation arena ja hoitoluokkia. Vuodeosasto, kuntoutus-/harjoiteluluokka, leikkaussali ja anestesiahuone. Röntgenhoitajia on muistettu natiiviröntgen- ja TT-laitteilla, ultraääniluokalla ja tilalla, jossa voi treenata angiografiaa varten. Useammassa luokassa oli paljon tietokoneita, joilla pääsee katselemaan ja käsittelemään tietokannoista löytyviä harjoituskuvia. Opiskelijat suorittavat säteilynkäyttöä koskevan kurssin, jonka jälkeen he saavat vapaasti käydä kuvaamassa itsekseen. Tiloista löytyy myös kallis Kyoto-kokovartalofantomi. Jälleen kerran tilat ovat varattavissa nettijärjestelmän kautta ja opiskelijat pääsevät harjoittelemaan luokkiin omalla ajallaan. Simulation arenalla käy myös hoitohenkilökuntaa alueen sairaaloista harjoittelemassa ryhmätyöskentelyä, ensiaputaitoja ja elvyttämistä. Ajatuksena on myös, että hoitoluokissa järjestettäisiin myös moniammatillisia päiviä työelämän ammattilaisten kanssa.

Ennen harjoittelun alkamista meillä oli kontaktiopettajan kanssa tapaaminen käytännön asioita koskien. Koska natiivi- ja TT-harjoitteluilla on eri opettajat, tapaamisia oli minulla kaksi. Opettajia ja harjoittelun ohjaajia varten piti kirjoittaa Status report, jossa kerrottiin opinnoista, aiemmista harjoitteluista, omista opinnoista ja hieman tulevista tavoitteista.

Puoliväliarvioinnissa (kahden viikon jälkeen) käytiin opettajan ja ohjaajan kanssa läpi mitä olen tähän mennessä tehnyt, miten on mennyt ja mitä olen suunnitellut seuraavalle kahdelle viikolle. Ohjaaja täytteli oman palautteensa lomakkeelle ja kertoili sitten vielä lisää omin sanoin. Viimeistä kahta viikkoa varten piti kirjoitella Individual plan, toisin sanoen tavoitteet, jossa kerron omat oppimishalut viimeisille päiville. Tässä vaiheessa ainakin omia opintoja tuntuu hullunkuriselta kirjoittaa tavoitteet vasta nyt ja vain kahdelle viikolle, vaikka olisin voinut kertoa niistä jo ennakkoonkin. Loppuarvioinnissa täyteltiin numeraalisella arvioinnilla tavoitelistaa muistuttava nivaska paperia. Keskusteltiin myös kuluneesta kahdesta viikosta ja annettiin ohjaajan kanssa omat näkemykset siitä, miten meni.

Natiiviharjottelu on nyt siis pulkassa. Pääsin todellisena jokapaikanhöylänä kuvaamaan ensiapuun, osastokuvauslaitteille, kahteen ajanvaraushuoneeseen, thorax-huoneeseen sekä huoneeseen, johon soitetaan sänkypotilaita. Ainiin ja olin kahtena päivänä läpivalaisussa. Eli moneen ehdin ja paljon kerkesin. Oma ohjaaja oli huipputyyppi ja muutkin röntgenhoitajat olivat todella ystävällisiä, avuliaita ja kiinnostuneita Suomesta ja millaista meillä on – monessakin asiassa.

Ohjaajan alkuajatus oli, että ottaisin yksi tai kaksi projektiota harjoittelun alle ja olisin lopulta hyvä niissä. Kahden päivän jälkeen heitettiin se ajatus roskiin ja kuvasin vaan kaikkea mitä eteen tuli. Etenkin operoiduissa raajoissa otetaan paljon erikoisprojektioita kippauksilla ja ilman, jotta ruuvit ja laatat näkyvät halutulla tavalla. Potilaiden suhteen ollaan järkyttävissä määrin suopeita vaatteiden suhteen: skolioosikuvan voi ihan hyvin ottaa vaikka rintsikat olisi päällä. Täällä ei riisuteta juuri lainkaan ja se on tehnyt työskentelystä todella vaikeaa. Paikallisilta onkin tullut monet naurut, kun itse olen riisuttanut potilaita huolella ja häpeilemättä. Sädesuojien käyttö ja kuvaushuoneen puhdistaminen ovat myös asioita, jotka eroavat meiltä – hyvässä ja huonossa, riippuu näkökulmasta kuinka asiaa katsoo.

Toissa viikonloppuna sain ensimmäisen vieraan Suomesta, kun äiti tuli pikaiselle visiitille. Sää oli hurjan tuulinen, mutta onnistuttiin silti tekemään pikainen kierros keskustassa ja syömään hyvin! Viime viikonloppuna vapaapäivät meni ihanasti aviomiehen kanssa ja käytiin vuonoristeilyllä. Taidan mennä toistekin, koska maisemat oli aivan mielettömän hienoja! Nyt ollaan reissua jo reilusti yli puolivälin, koulutöitä uuvuttavan paljon ja toinen harjoittelujakso aloitettu TT:llä.

- Heidi

Norjan puhumista ja lisää patikointia

Ensimmäinen harjoittelu alkaa olla loppusuoralla. Kaiken kaikkiaan harjoittelu on sujunut hyvin; olen saanut tehdä paljon ja tutkimukset ovat olleet monipuolisia. Vaikka potilaat ovatkin olleet suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia, on myös haasteita ollut. Kieli on ollut suurin ongelma, mutta olen pärjännyt paremmin kuin olisin uskonut. Yllättävän nopeasti opin esimerkiksi hengitysohjeet: Trek pusten in, hold pusten og pust igjen. Joskus kun yritän ruotsin ja norjan sekoituksella ohjata potilasta ja potilas ei ymmärrä kaikkea. Joskus taas potilas ymmärtää oikein hyvin. Tärkeintä on ehkä se, ettei pelkää käyttää eri kieliä. Englannilla ja ruotsilla pärjää monissa tapauksissa, mutta tietyt asiat pitää osata norjaksi. Luulen, että jos joskus pitää ohjata ruotsinkielistä potilasta Suomessa, niin se tulee olemaan helppoa näiden harjoittelujen jälkeen. Olen myös saanut potilailta kannustavia kommentteja.

Norjan kuunteleminen on ollut hankalaa, jos en tiedän mistä puhutaan. Monesti lauseissa on joku sana, jota en ymmärrä ja koko lause saattaa siksi jäädä hämärän peittoon. Eri murteet eivät auta asiaa. Onneksi röntgensanasto on melko samanlaista ruotsin kanssa ja jotkin sanat pystyy arvaamaan. :)

Ulriken vuorelle pääsee myös portaita pitkin

Perinteiset sunnuntain patikkaretket lähivuorille ovat jatkuneet tavalliseen tapaansa. Paljon uusia vaihtareita on saapunut Bergeniin ja vuorille kiipeäminen on ollut loistava tapa tavata heitä. Minä olen kiivennyt neljälle Bergeniä ympäröivistä vuorista (Fløyen, Ulriken, Løvstakken ja Damsgårdsfjellet) ja kolme on jäljellä (Sandviksfjellet, Lyderhorn ja Rundemannen). Paikalliset ihmiset käyvät myös patikoimassa paljon ja hyvällä säällä poluilla on jopa ruuhkaa. Vuorille kiipeäminen ei ole ollut kovin vaikeaa muutamia jyrkkiä kohtia lukuun ottamatta.

Norjan kurssilla ollaan päästy ruokasanastoon ja aikamuotoihin. Tunnit ovat melko samanlaisia joka kerralla: kerrataan edellisen tunnin asioita, käydään läpi lauseita tai sanastoa ja harjoitellaan lauseita parin kanssa. Minä istun aina unkarilaisen opettajaksi opiskelevan Floran vieressä ja koitan olla sekoittamatta häntä liikaa puhumalla norjan sijasta ruotsia. Kovin haastavaa norjan opiskelu ei siis vielä ole ollut ja se auttaa paljon, että pitää päivittäin puhua norjaa harjoittelussa.

Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet ja lämpötila on ollut pitkään plussan puolella. Alkaa olla aika keväistä, mutta en osaa sanoa voiko vielä tulla "takatalvi". Hauska kokea taas tällainen leudompi ja lyhyempi talvi. 

Ensi viikolla on viimeinen viikko natiiviharjoittelua ja maanantaina pidetään jo loppuarviointikeskustelu. Se on kuulemma samanlainen kuin Suomessa; opettaja tulee yksikköön ja sitten keskustellaan yhdessä ohjaajan kanssa tavoitteista ja niiden toteutumisesta.

Dublin 50%

Terveisiä harjoittelusta! Toinen viikko alkoi kuvantulkintatentillä, joita paikalliset röntgenhoitajaopiskelijat tekevät yhtenään. Tentissä oli 30 kuvaa, joista jokaisesta piti löytää patologia, kuvausteknisistä tai muista olosuhteista johtuvia muutoksia. Ensikertalaiseksi meni ihan hyvin vaikka taisinkin saada muutaman säälipisteen hyvästä yrityksestä, kun kaikki sanat eivät enkuksi olleet tuttuja! Paikallisilla on myös näyttöjä ja on aiheuttanut suurta ihmetystä kun meillä meillä ei ole kumpaakaan. Opiskelijat eivät saa mitään palautetta harjoittelusta, kun taas koen että koko jakson aikainen arviointi (tavoite, itsearviointi, ohjaajan arviointi) tukee ammatillista kasvua enemmän.

1) Näkymä sairaalan ylimmästä kerroksesta 2) Toimenpidesali 3)  Radiologia pyörii 2. kerroksessa 4) Aamu leikkurissa 5) Dosimetrit rinnakkain

Täällä hoitajat ovat lakkoilleet viimeisen muutaman viikon ja tämä on vaikuttanut myös kuvantamiseen (lakkopäivät ovat olleet superhiljaisia...). Toimenpideradiologiahuoneita on kaksi. Pääsin seuraamaan muun muassa angioita, PTC-, SVC-stenttauksia, IVC-filtterin poistoa, PICC-katetrointia, SIRT-sädehoidon suunnittelu-angioita, suonten embolisaatioita ja nefrostoomien sekä keskuslaskimoporttien laittoa. Potilaan mukana tulee kansio, jossa on kaikki tiedot (tietoja kun ei ole sähköisesti koottu). Kyllä on ikävä Efficaa ja RIS-järjestelmää! Toimenpiteen suorittaa toimenpideradiologi (joskus useampi), hoitajat antavat pyydettäessä välineitä ja röntgenhoitajan rooli on liikutella laitetta haluttuun suuntaan sekä tallentaa kuvat. Dosimetrejä pidetään suojien alla, paljon aikaa toimenpiteissä viettävillä on dosimetri myös suojien päällä.

1) Trinity Collegen vanha kirjasto 2) Howth kalasatama 3) Hurling -ottelu 4)  Arkiaamu Dublinissa 5) Bog of Frogs -kävelyreitti (Howth)

Leikkaussaleja on 12, joissa röntgenhoitajia tarvitaan yleensä kolmessa. Pienessä salissa laitetaan muun muassa K-piikkejä, C-kaari-salissa tehdään ortopedisiä nilkka, ranne ja lonkkaleikkauksia, urologisia (mm. virtsatiekivien murskaamista laserilla) sekä O-kaaren avulla rankaleikkauksia. Röntgenhoitajan tehtävä on varmistaa, että kaikilla on sädesuojat, siirrellä laitetta haluttuihin projektioihin sekä kuvata kun lääkäri sanoo. Leikkauksien välissä olen kuvaillut keuhkoja liukuhihnalla. Ensi viikolla ei pitäisi enää olla lakkoja, joten toivotaan että on työntäyteisiä päiviä luvassa!

Slán!

Jemina

Puolivälissä ollaan!

Puolet vaihdosta on nyt takana ja tuntuu kuin vasta olisin tänne saapunut. Olemme tehneet Norjalaisen vaihtarin kanssa paljon vuoroja yhdessä. Yhdessä tekeminen, varsinkin natiivitutkimuksissa on mielestäni todella toimivaa. Suomessakin voitaisiin harkita kahden opiskelijan ottamista yhdelle työpisteelle, varsinkin ensimmäisissä harjoitteluissa.

Tällä kertaa ajattelin kertoa hiukan magneettitutkimuksista. Mielestäni magneettitutkimuksissa on vähiten eroja, verrattuna Suomeen. Magneetti on ainoa modaliteetti täällä, jossa ei ole apulaista ollenkaan. Magneetissa työskentelee yksi röntgenhoitaja. Minun magneetti vuoroissani olen tehnyt pääasiassa eniten päitä, rintoja, polvia ja rankoja. Täällä potilas täyttää esitietolomakkeen, kuten suomessakin. Magneettiturvallisuus on myös täällä iso asia, mutta useat magneettiin tulevat sairaanhoitajat eivät tiedä/ymmärrä magneetin turvallisuus asioita ollenkaan ja tämän vuoksi läheltäpiti vaaratilanteita on ollut muutama. Tarvetta siis olisi kouluttaa/antaa jonkulaista infoa myös sairaanhoitajille magneetin turvallisuusasioista.

Olen päässyt asettelemaan potilaita, kanyloimaan heitä, käyttämään varjoaineruiskua ja olen myös päässyt työskentelemään koneella paljon. Periaatteessa ainoa asia mitä en voi magneetilla tehdä on turvallisuuslomakkeen läpikäynti potilaan kanssa ja tutkimuksesta kertominen potilaalle, koska kielimuuri. Vielä ei ole yhtään englantia puhuvaa potilasta tullut magneetissa vastaan. Osaan myös jo käyttää pääpiirteittäin paikallista RIS:siä.

Taulussa myös suomea

Työviikko on tältä osin hoidettu, joten huomisen aamun suunnitelmissa on suppailla. Päivällä lähdemme käymään kolmen päivän reissun Lissabonissa yhdessä suomalaisen ystäväni, sekä norjalaisen vaihtarin kanssa.

Dia duit ón Baile Átha Cliath!

Moikka taas!

Pari viikkoa vaihdosta taas vierähtänyt ja nyt on kuukausi vaihtoa takana. Aika menee niin äkkiä!  Aloitin tosiaan harjoittelun Mater Misericordiaen yliopistollisessa sairaalassa. Olen joka viikko eri modaliteetilla. Päädyin ensimmäiseksi viikoksi natiivikuvantamiseen ja pääsin jo heti toisen potilaan kohdalla tuumasta toimeen. Natiivikuvantaminen kyseisessä sairaalassa eroaa tietyissä asioissa siihen mihin aikaisemmissa harjoittelupaikoissa olen tottunut. Täällä henkilöllisyys varmistetaan triplatarkastuksella (koko nimi, syntymäpäivä ja kotiosoite), lähetteet ovat kaikki paperisia, käsidesin käyttö on vähäistä eikä potilaita identifioida henkilötunnuksen mukaan (potilailla on sairaalanumerot) joten esim. vanhojen kuvien löytäminen ei mene helpoimman kaavan mukaan. Lähetteissä ei lue juurikaan mitään tausta-informaatiota kuvauskohteen lisäksi ja raskauden mahdollisuus varmistetaan vain lantion/vatsan alueen kuvauksissa.

1) Mater Misericordiaen yliopistollinen sairaala (MMUH) 2) Näkymä natiivikuvantamisen aulasta 3) MMUH Whitty Building 4) Belfast Peace Wall

Suomessa tunnutaan olevan tarkempia kuvausetäisyyden, blendauksen ja säteilysuojien käytön suhteen (viikon aikana en nähnyt kertaakaan käytettävän suojia).  Potilaiden yksityisyys tuntuu olevan etusijalla (riisutetaan sekä palpoidaan huomattavasti vähemmän). Täällä kuvataan paljon enemmän potilaita vaatteet päällä ja jos potilasta joutuu ohjeistamaan riisumaan jotain, annetaan sairaalapaita kuvauksen ajaksi.

Parin viikon aikana olen ehtinyt tehdä muutakin! Kävin muun muassa perinteisen Irlantilaisen musiikin festareilla, Pohjois-Irlannissa, Kilkennyn kaupungissa, museoissa sekä tutustunut maaseudun nähtävyyksiin. Vierailin myös paikallisella lammastilalla, jossa pääsin näkemään paimenkoiria työssään sekä pitämään sylissä pari päivää vanhoja karitsoja.

1) Giant's Causeway 2) Wicklow -vuoret 3) Carrick-a-Rede-riippusilta

Seuraavaksi viikoksi menen toimenpideradiologiaan jonka jälkeen suuntaan viikoksi leikkaussaliin. Harjoittelussa suoritan myös monia työpisteitä: cath lab (cardiac catheterization lab), magneetti, CT, päivystys ja isotoopit. Jännittävät pari viikkoa ja paljon uusia asioita taas edessä, kuulumisiin!

1) Phoenix park 2) Kilkenny Castle 3) Lampaiden paimentamista vuorilla 4) Kasvitieteellinen puutarha

Slán!

Jemina

Olá!

Kuukausi Farossa alkaa tulla täyteen, eli kolmasosa vaihdosta alkaa olla suoritettu. Aika on mennyt todella nopeasti niin sairaalassa, kuin vapaa-ajallakin. Pikkuhiljaa alkaa natiivit ja CT tuntua taas tutuilta jutuilta ja itsenäinen työskentely on lisääntynyt paljon. Tällä viikolla aloitin yhteisten työvuorojen teon Norjalaisen vaihtarin kanssa, sillä täällä on yleistä, että opiskelijat tulevat harjoitteluun 2-4 hengen ryhmissä ja ovat samalla työpisteellä yhtä aikaa. Minusta systeemi on hyvä, sillä pääsemme yhdessä toisen opiskelijan kanssa pohtimaan tutkimuksen kulkua ja oppimaan asioita toisiltamme.

Tällä kertaa ajattelin kertoa hiukan täkäläisistä tietokonetomografiatutkimuksista. Yleisin tutkimus on täälläkin natiivi pää ja niitä on paljon. Potilas määrä riippuu toki päivästä, mutta pääsääntöisesti tekemistä riittää aamu yhdeksästä ilta kuuteen saakka. Täällä on siis yksi CT ja siellä työskentelee pääsääntöisesti kaksi röntgenhoitajaa ja vähintän yksi apulainen. Apulainen hoitaa monesti koko potilastyöskentelyn. Usein röntgenhoitaja ei välttämättä edes käy potilaan luona, mikäli tutkimuksessa ei käytetä varjoainetta. Varjoaineen kanssa työskentelyn ja kanyloinnin hoitaa itse röntgenhoitaja. Olen päässyt kiitettävän verran kanyloimaan potilaita ja itseasiassa pidän täkäläisistä kanyyleista enemmän kuin suomessa käyttämistäni ”perhosmallin” kanyyleista.

Olen päässyt tekemään varjoaineella ja ilman; päitä, vartaloita, keuhkoja, kauloja ja erilaisia angiotutkimuksia, kuten alaraajojen angiotutkimus. Myös rekonstruktioita olen päässyt tekemään kiitettävän määrän. Periaatteessa niitä tehdään joka tutkimuksen jälkeen, lukuunottamatta natiivipäitä. 

Paikallinen tapas ravintola

Tällä viikolla pääsn juhlistamaan myös syntymäpäivääni. Kävimme toisen vaihtarin kanssa illallisella paikallisessa tapas ravintolassa ja drinksuilla hotel faron kattoteranssilla, josta on mahtavat maisemat merelle. Tämän viikon täällä on satanut ja tuullut melko rankasti, mutta välillä on onneksi myös aurinko näyttänyt itseään. Huomenna ystäväni suomesta lentää kyläilemään luokseni ja pääsen näyttämään hänelle Faron kaupunkia 😊

Koulua ja harjoittelua Bergenissä

Bergen Ulriken-vuoren huipulta

Viimeinen kouluviikko ennen harjoittelua oli monipuolinen: luentojen lisäksi teimme ryhmissä simulaatioharjoituksia. Meidän ryhmämme simuloi toiselle ryhmälle tilanteen, jossa potilas oli tulossa ultraäänitutkimukseen ja menetti tajuntansa. Yksi meistä esitti potilasta, yksi puhelimen päässä olevaa lääkäriä ja yksi antoi mahdolliset mittaustulokset (esim. verenpaineen) tarvittaessa. Simulaation jälkeen käytiin palautekeskustelu ja simuloitiin sama tilanne uudestaan. Toinen ryhmä simuloi meille tilanteen, jossa potilas oli tajuton CT-tutkimuksen jälkeen. Simulointi auttoi ymmärtämään, kuinka edellä mainituissa tilanteissa pitäisi toimia ja millaiset taidot itsellä on. Erityisesti kommunikaation tärkeys korostui.

Itse emme pystyneet vaikuttamaan harjoittelupaikkoihin, vaan ne oli määrätty etukäteen. Vaihtarit pääsivät natiiveille, CT:lle, magneettiin ja sädehoitoon joko sairaalaan tai yksityisille klinikoille. Minulle osui natiivi ja CT harjoittelut Unilabs klinikalla. Ensimmäiset 4 viikkoa olen natiiveilla noin tunnin matkan päässä majoituksesta ja sitten pääsen CT-harjoitteluun keskustan yksikköön. Tämä siksi, että Unilabsin keskustan yksikköön on juuri tullut uusi röntgenlaite ja siellä on vielä käyttöönottokoulutusta röntgenhoitajille. Yksikkö, jossa nyt olen, sijaitsee Lagunenissa, noin puolivälissä keskustasta lentokentälle. Yksikössä on magneettikuvauslaite ja läpivalaisulaite, jolla tehdään tavallisia röntgentutkimuksia. Magneettitutkimuksia tekee yksi röntgenhoitaja päivävuorossa ja yksi iltavuorossa. Röntgentutkimuksia tekee yksi röntgenhoitaja vain päivävuorossa. Minä teen 30 tuntista viikkoa maanantaista torstaihin.

Harjoittelu alkoi ihan mukavasti, vaikka yksikössä on ollut todella vähän potilaita. Olen työskennellyt joka päivä eri röntgenhoitajan kanssa, mikä on ollut hauskaa. Aluksi vain katselin vierestä ja yritin opetella laitteen käyttöä. Esimerkiksi lantio ja lonkka kuvataan seisten: lantio AP:na ja lonkasta Lauenstein. Onneksi potilaat ovat sen verran hyväkuntoisia, että tähän mennessä kaikki ovat suoriutuneet tutkimuksista hyvin. Potilaan asettaminen thorax-kuvaan oli alussa haastavaa, koska yksikössä ei ole thorax-telinettä vaan kuvat otetaan käännettyä läpivalaisupöytää vasten. Osa röntgenhoitajista käyttää läpivalaisua lähes kaikissa kohteissa, kun taas osa vain esimerkiksi polven sivu-projektiossa.  

Täällä on muuten tavallista, että potilaita tervehditään kättelemällä. Potilaille puhumisessa olen ottanut seuraavan taktiikan: ensin kysyn norjaksi puhuvatko he englantia, sitten vaihdan norjan ja ruotsin sekoitukseen tarpeen mukaan. Kerron myös tässä kohtaa, että olen vaihto-opiskelija Suomesta. Todella moni ymmärtää kuitenkin englantia, vaikka ei itse sitä paljon puhuisikaan.  

Tiistaisin ja torstaisin on vielä norjaa pari tuntia. Harjoittelun jälkeen ei ehdi käymään majoituksessa, joten päivät venyvät aika pitkiksi. Tunnit eivät kuitenkaan ole kovin haastavia ja päivän aiheeseen on suhteellisen helppo keskittyä. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu mm. tervehdyksiä, ajanilmauksia, kellonaikoja, numeroita ja ruokia. Ruotsin opiskelun takia norja on aika helppoa, ainakin perusjutut ovat. :)

Bergen, Norja (4/13)

Reissun ensimmäiset kolme viikkoa pyörähtivät koululla. Patient care –kurssin tiimoilta riitti luentoja jokaiselle päivälle aina hieman erilaisesti asiaa lähestyen. Ryhmätöitä, keskusteluja, harjoituksia ja perinteisiä luentoja. Nyt on jo takana viikko harjoittelua, mutta palaillaan siihen seuraavissa höpinöissä.

ryhmätyöt <3

maisemat vaihtopysäkiltä koulumatkalla

Koululle pääsee kävellenkin, mutta ollaan laitettu julkiset töihin ja kuljettu niillä. Bussikortti kuukaudeksi maksoi vajaan 50€ opiskelijalle ja kulkualue on todella laaja. Kortti käy bussissa sekä Bybanessa (paikallinen ratikka). Koulumatkaan menee kellonajasta riippuen puolisen tuntia. Suomeen verrattuna bussit ovat erittäin ahtaita ja välillä todella täyteen pakkautuneita. Pysäkillä muut matkustajat hyppäävät bussista sulavasti ulos päästääkseen poisjäävät ennen kuin palaavat itse takaisin sisään. Tämä voisi olla mukavaa vaihtelua myös kotiin. Kyytiin pääsee muualtakin kuin etuovesta ja voimassa oleva lippu on matkustajan omalla vastuulla. Ainakin Bybanessa on osunut tarkastajat kohdalle ja he vaativat nähdä sekä lipun että paikallisen opiskelijakortin. Koska nykyaika, molemmat löytyvät näppärästi kännykästä.

Kampus Kronstad

sisäpiha

ruokala

pääaula

Koulun kampus sijaitsee Kronstadissa ja nykyisen kompleksin viereen rakennetaan parhaillaan lisää. Kampus on valmistunut 2014 ja se on upeasti sulautettu 6 vanhaan rautatiehalliin. Kampuksella pyörii vajaa 7000 ihmistä ja tilat ovat mielettömän ihanat. Eikä maisemissakaan ole valittamista, kun ikkunat antavat vuorille.

maisemat luokasta

Opetustiloina on perinteisten luokkahuoneiden lisäksi pieniä auditorioita, joissa istuisi mieluusti päivittäin. Kyseisellä ratkaisulla päästäisiin pitkälle Suomessakin, kun ryhmäkoot ovat ajoittain suuria ja luokkatilat mitä sattuu. Samoin tilojen tekniikkaan on panostettu järkevästi.

auditorioluokka

ryhmätyöskentelytila

Kampus on täynnä oleskelu- ja istumatiloja. Opiskelijoita tuntuu olevan joka puolella työskentelemässä – enkä ihmettele. Viihtyvyyteen ja käytännöllisyyteen on oikeasti annettu ajatusta. Ympäriinsä on sijoitettu eri kokoisia ryhmätyötiloja, joita pystyy varaamaan sähköisen varausjärjestelmän kautta – JÄRKEVÄÄ! Pakko myöntää, olen kateellinen.

Pian tulee ensimmäisiä vieraita kotipuolesta, huisin kivaa! :)

- Heidi