Sädeturvapäivät

Sädeturvapäivät järjestettiin 41. kerran 2.-3.11.2017, tapahtumapaikkana oli Tampere-talo. Philips kutsui meitä TAMK:in kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijoita osallistumaan. Ilo ja hyöty olivat molemminpuolisia, Philips sai lisää näkyvyyttä tapahtumassa, ja opiskelijat pääsivät seuraamaan hyviä luentoja ja kuulemaan uusimmat alan tapahtumat. Luentojen väliajoilla oli mahdollisuus tutustua näyttelyalueeseen, jossa eri laitevalmistajat esittelivät uusimpia tuotteitaan.

Tässä tekstissä nostetaan esille joitakin Sädeturvapäiviltä mieleen jääneitä asioita.

Torstai 2.11.

Antti Paakkala, PSHP:ssä toimiva radiologi, sai tänä vuonna Carl Wegelius –palkinnon. Paakkala puhui omassa luennossaan olkapään kuvantamismenetelmistä. Natiiviröntgenkuvaus on edelleen ensisijainen tapa tutkia kipeää olkapäätä, ja natiivikuvaa voi täydentää ultraäänikuvauksella. Magneettikuvasta saa helposti liikaakin informaatiota. Jos potilas käy olkapään magneettikuvassa, ortopedin tulee huolella käydä lausunto potilaan kanssa läpi, jotta potilas ei turhaan huolestu lausunnon löydöksistä.

Hanna Mäkäräinen, toimitusjohtaja Tyks-Sapa-liikelaitokselta, kertoi luennossaan Sote-uudistuksen vaiheista ja tulevaisuudesta. Sote- ja maakuntauudistusta käsittelevä lakipaketti on tarkoitus käsitellä eduskunnassa keväällä 2018. Sote-uudistus on tulossa voimaan nykysuunnitelmalla alkuvuodesta 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö teetti noin vuosi sitten kyselyn siitä, kuinka julkiset sairaanhoidolliset tukipalvelut, eli laboratorio- ja kuvantamispalvelut on nykyään järjestetty Suomessa, ja kuinka ne tulisi jatkossa järjestää. Kuvantamistutkimuksista tuotetaan tällä hetkellä n. 40 % yksityisellä sektorilla. Selvityksessä suositeltiin mm., että kuvantamistutkimukset eivät jatkossa olisi suoran valinnanvapauden piirissä, vaan järjestetty niin, että asiakkaan valitessa Sote-keskuksen, Sote-keskus on jo valinnut kuvantamispalvelujen tuottajan. Esityksessä suositeltiin myös diagnostisten palvelujen järjestämistä isompiin organisaatioihin mahdollisesti useamman maakunnan muodostaman osakeyhtiön avulla.

Johtava asiantuntija Ritva Bly STUK:sta kertoi säteilylainsäädännön vuonna 2018 tapahtuvasta uudistuksesta. Meille kolmannen vuoden opiskelijoille uudistus tapahtuu mielenkiintoiseen aikaan, kun olemme valmistumassa vuoden 2018 lopulla – uudistuksen tuomat muutokset täytyy ajaa osaksi opintoja pikaisella aikataululla, jotta valmistumme tuorein ja ajantasaisin tiedoin. Uudistettu Säteilylaki on lähetetty Euroopan Komission lausunnolle syyskuussa, ja loppuvuodesta laki jatkaa eduskunnan käsittelyyn. STUK järjestää toukokuussa 2018 Jyväskylässä Säteilyturvallisuuspäivät, joissa sekä terveydenhuollon, teollisuuden, että tutkimuksen säteilyn käyttäjät voivat perehtyä uudistettuun lainsäädäntöön. Mikko Teräs, ylifyysikko VSSHP:sta kävi myös kertomassa pätevyys- ja koulutustarpeista, joita uudistettu lainsäädäntö tuo mukanaan.

Röntgenhoitaja Elina Mikkola ja radiologi Johanna Alanko TAYS:sta kertoivat Hatanpään sairaalan hyvän käytännön kriteereistä rintasyöpäseulonnoissa. Mikkolan luennosta jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka tärkeä rooli röntgenhoitajan ammattitaidolla on seulonnoissa. Röntgenhoitajalla on vastuu kuvien riittävyydestä ja asiakkaan rintojen tuntemusten ja muutosten kirjaamisesta. Seulontaa pääsee tekemään vain kokenut hoitaja. Yleensä röntgenhoitaja aloittaa kliinisissä tutkimuksissa mammografioiden tekemisen, ja kokemuksen kerryttyä röntgenhoitaja voi toimia seulonnassa, sielläkin ensin kokeneemman hoitajan työparina. Röntgenhoitajan tavoitteena on toimittaa radiologille ensiluokkaiset kuvat, ja näin varmistaa mahdollisen syövän löytyminen. Alanko kertoi rintaradiologien työstä Hatanpään sairaalassa. Seulontakuvat kaksoisluetaan ja yhteisluetaan. Seulonnan vastaus asiakkaalle saadaan 2-3 viikon kuluessa. Jos lisätutkimuksille on tarvetta, lisätutkimukset järjestetään viikon kuluessa. Lisätutkimuksista vastauksen saa heti, tai jos otetaan näyte, vastaus tulee viikon kuluessa. Asiakkaan kannalta prosessi kuulosti varsin sujuvalta, ja Alanko totesikin, että lyhyt odotusaika jatkotutkimuksiin vähentää asiakkaan huolestuneisuutta.

Kaikki Sädeturvapäiville osallistuvat eivät olleet kokoontuneet Tampereelle eri puolelta Suomea, vaan osallistujia oli myös naapurimaastamme Ruotsista. Röntgenhoitaja Pirjo Kontkanen oli kollegansa kanssa saapunut Karoliinisesta Yliopistosairaalasta, jonka eteläinen ja pohjoinen sairaala sijaitsevat molemmat Tukholmassa. He olivat tulleet Sädeturvapäiville kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja ja kertomaan erityisesti meille opiskelijoille röntgenhoitajan ammattimahdollisuuksista Ruotsissa. Suurella osalla meistä kun ei ole vielä omistusasuntoa ja lapsia, jotka estävät tai ainakin hidastavat lähtöä jonkun verran. Kontkanen kertoi, kuinka oli itse päätynyt Ruotsiin ja valotti meille muutamia käytännön asioita, jotka täytyisi hoitaa ennen kuin röntgenhoitajan työt voisi Ruotsissa aloittaa. Vaihdoimme lisäksi muutaman sanan röntgenhoitajan palkasta, mitä se on täällä ja mitä Ruotsissa. Kontkasen mukaan Ruotsissa on hyvät mahdollisuudet vakituisen työpaikan saamiselle heti valmistumisen jälkeen. Työn alkaessa mahdollisuus olisi ainoastaan kaksivuorotyöhön (aamu- ja iltavuoro), mutta kokemuksen karttuessa mahdollisuutena olisi lisäksi yötyö. Kielitaito ei kuulemma olisi este, vaan sen oppii paikan päällä nopeasti. Kouluruotsi antaa meille suomalaisille hyvät lähtövalmiudet ja Karoliinisessa yliopistosairaalassa työskentelee myös suomenkielistä henkilökuntaa, joten tukea olisi saatavilla tarpeen vaatiessa suomen kielellä. Suomalaisia röntgenhoitajia otetaan mielellään Ruotsiin töihin – suomalaiset ovat ahkeria ja meillä on korkea työmoraali.

Iltaohjelma järjestettiin Torni-hotellin alakerran kabinetissa. Seitsemän aikoihin kabinetti oli jo täynnä väkeä ja iloista puheensorinaa kuului joka puolelta. Pöytään oli katettu valikoima erilaisia salaatteja ja pääruuaksi oli merellistä paellaa. Jälkiruokana oli suussa sulavaa suklaakakkua, jonka makeutta päällä ollut vadelma piristi. Illan esiintyjänä oli tänä vuonna Pauli Hanhiniemi ja hän tanssittikin osallistujia reilun tunnin ajan. Ilta sujui mukavasti viinilasien ääressä jutustellen. Pian keikan jälkeen aloimme pikkuhiljaa tehdä lähtöä, osan vielä jatkaessa iltaa.

Perjantai 3.11.

Perjantaiaamu alkoi haastavalla ja rankalla aiheella, joka oli lasten pahoinpitelyepäilyt. Lastenlääkäri Pirjo Anttila TYKS:stä kertoi ensin lasten pahoinpitelyepäilyistä kliinikon näkökulmasta, jonka jälkeen radiologi Erkki Svedström TYKS:sta jatkoi natiivi RTG-kuvan riittävyydestä pahoinpitelyepäilytapauksissa. Anttila kertoi luennollaan, milloin kliinikon on syytä epäillä lapsen pahoinpitelyä ja mitkä ovat tunnusomaisia merkkejä. Mustelmat ovat yleisin merkki pahoinpitelystä, esim. jos alle 4-vuotiaalla on mustelmia korvassa, vartalolla tai niskassa sekä alle 4 kuukauden ikäisellä millaiset mustelmat tahansa. On otettava myös huomioon, että liikkumattomalle lapselle ei mustelmia pitäisi syntyä, ellei kyse ole verisairaudesta. Myös palovammat tai murtumat voivat viitata pahoinpitelyyn. Murtumilla, jotka todetaan kylkiluissa, erityisesti posteromediaalisesti, rintalastassa, lapaluussa, okahaarakkeissa sekä klassisilla pitkien luiden metafyysivammoilla on korkea spesifisyys sekä imeväisillä että taaperoikäisillä. Itselle jäi mieleen erityisesti, että myös pahoinpideltyjen lasten alle 2-vuotiaat sisarukset olisi tutkittava. Svedström kertoi, ettei natiivi RTG-kuva ole riittävä menetelmä yksinään, mm. kudosvammat eivät näy RTG-kuvassa. MRI on hyvä kuvantamismenetelmä esim. kudosvammalöydöksissä.

Iltapäivällä aiheena oli haastavaa natiivikuvantamista, luennoitsijoina toimivat radiologi Reetta Kivisaari HUS:sta, ortopedi Hannu Syrjä COXA:sta sekä röntgenhoitaja Veijo Tuomisto TAYS:sta. Radiologi Reetta Kivisaari kertoi lasten thorax-kuvantamisesta. Kivisaari aloitti kertomalla, miten lapsi tulisi kohdata kuvaustilanteessa ja kuvaushuoneen esivalmistelusta ennen kuin lapsi pyydetään kuvaushuoneeseen. Kivisaari kävi hyvin läpi, mitkä asiat tuovat haasteita lapsipotilaan thorax-kuvantamisessa. On ehdottoman tärkeää tietää, onko kuva otettu sisäänhengitys- vai uloshengitysvaiheessa sekä huomioida, että lapsilla on tapana työntää vatsaa ulos, jolloin lordoosi vahvistuu ja thorax-kuvasta tulee silloin erinäköinen. Kivisaari kertoi myös eri-ikäisten lasten thorax-kuvantamisen asennoista ja kuvaustekniikoista. Esim. 10-vuotiaille hilaa voi alkaa käyttämään sivukuvassa. Luennolla painotettiin myös kuvan suoruutta sekä kuviin lisättävien merkkien paikkaa.

Ortopedi Hannu Syrjä COXA:sta tuli kertomaan, mikä heille on tärkeää lonkan ja polven natiivi RTG-kuvissa, kun suunnitellaan proteesileikkausta. Röntgenhoitaja Veijo Tuomisto TAYS:sta kertoi vastaavasti, miten vastataan niihin odotuksiin. Hannu Syrjä kertoi mitkä projektiot ovat heille tärkeitä proteesileikkausta suunniteltaessa. Kun suunnitellaan lonkkaan proteesia, on otettava lantion ap-kuva, lonkan ap-kuva sekä lonkan läpiammuttu. Lantion kuvassa suoliluunharjujen on näyttävä kokonaan sekä luotisuoraa tulisi käyttää. Lonkan ap-kuvaan yleensä suunnitellaan proteesi, jolloin ehdottoman tärkeää olisi saada jalka 15 asteen sisärotaatioon, jolloin reisiluun kaula näkyy hyvin. Myös kalibraatiopallo tulee olla kuvassa. Lonkan läpiammuttu on toiseksi tärkein kuva suunnittelussa, koska se tuo lisäinformaatiota lonkkamaljakon asennosta. Röntgenhoitaja Veijo Tuomisto painotti luennossaan kalibraatiopallon tärkeyttä ja asettelua. Tuomisto kertoi hyvin, miten päästään hyvään asetteluun lonkan läpiammutussa projektiossa sekä tärkeänä huomiona tuli, että jalka olisi hyvä olla tässäkin projektiossa hieman sisärotaatiossa. Syrjän protetisoitavan polven luennosta jäi tärkeimpänä asiana mieleen, miten tärkeää ortopedille on polvien semifleksio-projektio. Ortopedi pystyy tästä projektiosta arvioimaan kuluman asteen paremmin kuin suorin jaloin otetusta kuvasta. Leikkausta varten tärkein kuva on polven pitkä akselikuva, josta mitataan kuormituskulma.

Seuraavia Sädeturvapäiviä odotellen,

Heli Kaliste, Karita Kivimäki, Kipi Heikkilä

Moikka!

Loppu alkaa läheneen täälä Maltalla. Ajattelin kertoa vielä vaihto-opiskelijan roolista röntgenosastolla. 

Vaihdamme joka viikko siis modaliteettia, joten monia erilaisia paikkoja on tullut nähtyä. Tämän vuoksi myös monia eri tyylejä toimia ja ohjata opiskelijaa on tullut huomattua. Osassa paikoista olen saanut todella hyvää ohjausta ja olen saanut tehdä paljon omatoimisesti töitä. Maltalaiset puhuvat kaikki englantia, joten ohjaamisen pitäisi olla heille helppoa. Valitettavasti joiltain modaliteeteiltä ei jäänyt hirveästi mitään käteen, sillä paikalliset puhuivat vain omaa kieltään. Välillä saattoi olla aika pitkiä päiviä, kun kukaan ei sanonut sulle sanaakaan ja katselit vaan vierestä kuinka hommat toimii. Onneksi oon itse aika sosiaalinen, joten aika hyvin vältyin tälläiseltä puhumalla itse vain sitkeästi englantia. Radiologitkin kertoivat mielellään mitä missäkin tehdään, kun heille alkoi juttelemaan :) 

Todella hyvät kokemukset jäivät erityisesti CT:ltä, PET-CT:ltä, natiiveilta ja ensiavusta. CT:llä ja PET-CT:llä sain tehdä paljon. Kanyylin laitosta asetteluun ja konsolilla työskentelyyn tuli reenattua mukavasti. Natiiveilla ja ensiavussa sain kuvata omatoimisesti vaikka päivän kaikki potilaat.

Ensimmäisillä viikoilla oppimista häiritsi hieman se, että huoneissa saattoi olla todella paljon väkeä. Röntgenhoitajia useampi kappale, jonka lisäksi paikallinen opiskelija ja pahimmassa tapauksessa jopa kolme vaihtaria. Onneksi tämä muuttui muutamien ensimmäisten viikkojen jälkeen ja loppuajan saikin olla melkein yksin tai paikallisen opiskelijan kanssa samalla modaliteetilla. 

Maltalaiset röntgenhoitajat olettivat, että meillä on paljon kokemusta työharjoittelusta. Olen aina luullut, että meillä on paljon harjoitteluita Suomessa. Väärässä olin, sillä melkein jokaisen vaihtarin kotimaassa on paljon enemmän harjoittelua kuin meillä. Paikallisilla opiskelijoilla on harjoittelua jatkuvasti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Välillä saattoi jopa vähän hävettää, että en tiennytkään asioita niin hyvin kuin muut! Erityisesti patologian osaaminen oli kaikilla muilla ja varsinkin paikallisilla todella hyvä.

Mutta kaiken kaikkiaan mukavasti opiskelut on täällä mennyt ja haikein mielin kohta palataan Suomeen..

Terkuin

Anni :) 

Maanantaipäivitys Dublinista

SVUH

Viime viikon vietin toimenpideradiologian yksikössä ja angiografioita oli kiinnostava seurata. Täällä röntgenhoitajan rooliin angiografiassa kuuluu säteilysuojelu ja siitä huolehtiminen sekä röntgenlaitteiston käyttö. Röntgenhoitajan ei tarvitse pukeutua steriiliksi ja kaiken avustamisen hoitavat sairaanhoitajat (radiographic nurse). Tämän viikon vietän kardiografian yksikössä ja siellä toimii sama periaate. Sairaanhoitajat toimivat avustajina kardiologille ja röntgenhoitaja ohjailee röntgenputkea ja varmistaa oikeat projektiot. Röntgenhoitaja asettaa lyijysuojukset ja varmistaa että kaikilla on lyijyessut päällä. Hän myös kirjaa annoksen ja läpivalaisuajan ja varjoainemäärän sekä huolehtii kuvien arkistoinnista. 

Opiskelijana olen päässyt hieman liikuttelemaan laitteistoa muutaman PICC-linen asennuksessa ja muuten olen auttanut potilassiirroissa, ultraäänilaitteen puhdistuksessa, radiologin steriilin essun pukemisessa tms. Kardiografiassa tahti on erittäin nopeaa, mutta loppuviikosta pääsen varmasti käyttämään laitetta ohjauksen alaisena. Olen oppinut paljon lisää anatomiasta ja kuvien tulkinnasta. Täällä opiskellaan patologiaa paljon enemmän kuin Suomessa ja röntgenhoitajat osaavat tulkita kuvia erittäin monipuolisesti. Magneettiviikko oli erittäin opettavainen, röntgenhoitajat selittivät erittäin tarkasti kuvaussekvensseistä ja parametreistä ja heidän tietämyksensä magneettifysiikasta on erittäin vakuuttavaa. Opiskelijana olen päässyt tekemään samoja asioita kuin Suomessa, paitsi kanylointia täällä eivät opiskelijat saa harjoitella vaan heidän tulee käydä kurssi sitä varten valmistuttuaan. Magneetilla autoin lähinnä potilaiden esitietolomakkeen läpikäymisessä, potilaan asettelemisessa ja potilasvaihdoissa puhdistuksessa yms. Sen lisäksi vedin kontrastiainetta ruiskuun ja konsolille pääsin yhdet aivot tekemään. Natiiviröntgenissä olen jonkin verran kuvantanut suhteellisen itsenäisesti, erityisesti keuhkokuvia, muutaman lonkan ja kyynärpään ja muuten avustanut röntgenhoitajia. Natiiviröntgen SVUHssa ei ole lempimodaliteettejani, sillä tietokonejärjestelmä on monimutkainen ja lähetteitä(välillä käsinkirjoitettuja) on vaikea tulkita. 

Deidre, Jenny & Emelie

Näkymiä joka-aamuiselta kävelyltä sairaalalle

Tuhkakeskiviikkona katoliset opiskelijat ja monet sairaalan työntekijät kävivät hakemassa siunauksen(tuhkaa otsalle) samalla kun minä ja ruotsalainen vaihto-oppilas(protestantit) istuimme ultraäänihuoneessa odottamassa luennon alkamista. :) Tämä tuntui olevan tärkeä perinne irlantilaisille.

Näkymiä joka-aamuiselta kävelyltä sairaalalle

City Hall of Belfast

Vierailimme sateisessa Belfastissa viikonloppuna. 

Kaupungilla on varsin väkivaltainen menneisyys 

ja siitä on jälkiä vieläkin, kuten esimerkiksi 

protestanttisen ja katolisen alueen erottava aita, 

joka suljetaan yhä levottomuuksien vuoksi yöksi.  

Vaihtoa on aikalailla tasan kuukausi jäljellä. Erittäin nopeasti on aika vierähtänyt ja uskon että loppuvaihto sujuu aiempaakin nopeammin, sillä monet ystävistäni ja perheeni tulevat käymään Irlannissa maaliskuun aikana. 

Kolmas viikko harjoittelussa

Harjoittelu SVUH:ssa on sujunut hyvin. Ensimmäisen viikon olin CT:ssä, toisen viikon leikkaussalissa ja natiiviröntgenkuvantamisessa ja tämän viikon olen viettänyt magneetissa. Erittäin mielenkiintoista on ollut huomata eroja terveydenhuollossa ja kuvantamisessa Irlannin ja Suomen välillä. Dublinissa jonot magneettikuvaukseen voivat venyä jopa 2 vuotisiksi. Se ei ihmetytä minua, sillä St- Vincents University Hospitalissa on vain yksi magneettikuvauslaite, joka pyörii 8-20 arkisin ja lauantaisin 7-19. Koska SVUH on maksasairauksiin erikoistunut sairaala, maksan magneettikuvaus ja MRCP on yleisimpiä tutkimuksia. Sen lisäksi olen nähnyt sydämen, aivojen ja prostatan magneettikuvauksia. Ortopedisiä tutkimuksia, kuten polvia, olkapäitä tms. ei SVUH:n magneetilla juurikaan kuvannetta niiden ollessa vähemmän kiireellisiä usein verrattuna muihin. Röntgenhoitajien anatomian tuntemus täällä on omaa luokkaansa ja sen huomaa eritoten magneetilla. He todella tuntevat sekvenssit ja jokaisen säädön vaikutuksen ja ovat selvästi tottuneempia muuttamaan parametrejä verrattuna siihen mitä näin Taysin magneetilla.


Perjantaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa livenä rugbyottelua. Leinster(yksi Irlannin joukkueista) kohtasi Edinburghin ja päihitti heidät 39-10. Oli hienoa oppia rugbyn säännöt vihdoin ja menemme muiden vaihto-oppilaiden kanssa lauantaina pubiin katsomaan toista rugbyottelua. :)

Puolet vaihdosta takana!

Hiukan yli puolet vaihdosta takana ja tuntuu, että aika kuluu aivan liian nopeasti. Välillä vähän jopa pelottaa ettei keritä tehdä kaikkea mitä halutaan, mutta onneksi on vielä yli kuukausi aikaa kierrellä saarta ympäri. Vaikka Malta onkin hyvin pieni paikka, on täällä todella paljon kaikkea nähtävää ja tehtävää!

Birgu, Grand Harbour

Eilen olimme kiertelemässä Birgussa muiden vaihtareiden ja Maltese Culture -opettajan kanssa. Birgu on keskiaikainen, hyvin vahvasti linnoitettu kaupunki ja yhdessä Senglean ja Cospicuan kanssa, se muodostaa alueen, jota kutsutaan "kolmeksi kaupungiksi".   Päivän päätteeksi otimme vesitaksin Grand Harbour- satamasta Vallettaan, nykyiseen pääkaupunkiin. 

Ensi viikolla täällä on karnevaalit, joiden takia Malta menee aivan sekaisin. Suurin osa maltalaisista lähtee naapuri saarelle Gozolle ja juhlii siellä koko viikonlopun mutta Valletassa on kuulemma eniten tapahtumaa kuten paraateja ja tanssi- ja musiikkiesityksiä.  Karnevaali on hyvin tärkeä tapahtuma maltalaisille ja niiden suunnittelu alkaakin kuukausia aikaisemmin, koska kaiken pitää olla parempaa ja suurempaa kuin edellisenä vuonna. Meillä on suunnitelmissa mennä Gozoon perjantaina tai lauantaina katsomaan, että mistä tässä on oikein kyse.

Sliema

Muutama viikko sitten olin kolme päivää harjoittelussa leikkaussalissa, mikä oli todella mielenkiintoista. Osaston röntgenhoitajat olivat todella mukavia ja jaksoivat jopa puhua englantia! Täällä kaikki puhuu hyvää englantia mutta suurin osa hoitajista ei silti viitsi puhua sitä meidän vaihtareiden kanssa. Kolmen päivän aikana pääsin seuraamaan mm. munuaiskivien poistoa ja hermojuuripuudutuksia. 

Paikallinen leikkaussali, jossa tehtiin hermojuuripuudutuksia.

Osastolla oli käytössä noin 10 vuotta vanha Ge:n laite ja ylemmässä kuvassa näkyvä hoitaja oli melkoinen expertti työssään. Välillä hän ohjasin lääkäriä ja kertoi mitä piti tehdä. Mielestäni täällä hoitajien ja lääkäreiden välit on paljon tuttavallisemmat ja tasavertaisemmat kuin Suomessa, ja kaikki todellakin tulevat toimeen toistensa kanssa.


Tähän mennessä olen ollut myös kolme päivää ultraäänessä ja luuntiheysmittauksissa. Toiminta ei juurikaan eroa Suomen tapoihin verrattuna mutta esim. hygieniasta huolehtiminen ei ole lähelläkään samaa tasoa. Ultraäänessä yksi hoitajista kyllä ylpeänä kertoi kuinka tärkeää on toimia aseptisesti ja kuinka hyvin se täällä toteutuu, vaikka silti huomasin joitain virheitä mitä hän teki. Täällä ei myöskään ole kiinnitetty huomiota työntekijöiden kännyköiden käyttöön. Välillä he jopa puhuvat puhelimeen samalla kun ovat potilaiden kanssa tai alkavat selailemaan sosiaalista mediaa. Potilaat vaan odottavat vieressä kun hoitajat näpräävät puhelimiansa ja hoitavat omia asioitansa. Saa nähdä milloin täällä kielletään kännyköiden käyttö työpäivän aikana jos ikinä edes kielletään.

Ultraääni

Löydettiin meidän lähistöltä ruotsalainen ruokakauppa, Little Sweden, jossa myydään salmiakkia sekä irtokarkkeja! Tuohon kauppaan onkin jo hukkunut suuri summa rahaa kun karkin nälkä on iskenyt näihin kahteen muijaan... Vielä kun kunnon ruisleipää olisi tarjolla. 

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa! Kaikkea muutakin ollaan keretty Annin kanssa tehdä koulun ja harjoittelun ohella kuten esimerkiksi nautittu Malta keväisestä auringosta rannalla, käyty shoppailemassa ja tutustuttu muihin vaihtareihin. Vaikka omaa perhettä ja kavereita on ikävä, niin kyllä täällä silti elämä maistuu oikein mukavalle 😎

Terkuin
Tiia

Harjoittelun ensimmäinen päivä

Seitsemän viikon harjoittelujakso alkoi tänään tutustumisella sairaalaan opiskelijavastaavan opastuksella. Olen onnellinen aikatauluista, koska päivät täällä alkavat vasta yhdeksältä opiskelijoille. Ei tarvitse herätä puoli kahdeksaksi joka aamu. :) Perjantait ovat lyhennettyjä ja päättyvät jo 12.30. Asuntoni on hyvällä sijainnilla, vain noin 30 minuutin kävelymatkan päässä sairaalalta. St. Vincent's University Hospital on vain noin 7 vuotta vanha rakennus ja laitteet ovat moderneja. Aloitan huomenna CT:llä ja joka viikko meillä vaihtuu modaliteetti seuraavan seitsemän viikon ajan. Irlannissa röntgenhoitajakoulutukseen pääseminen on 20 haastavimman joukossa ja ammattiylpeys näkyy täällä vielä selkeämmin kuin Suomessa. Röntgenhoitajat ovat määrätietoisia ja haluavat edetä urallaan, mikä on hienoa, mutta kilpailuhenkisyys korostuu myös eri tavalla kuin Suomessa. Röntgenhoitajat ja opettajat korostavat itsensä kehittämistä ja ammatin viemistä eteenpäin ja ovat erittäin innokkaita mahdollisuudesta lausua kuvia. Englannissa jo useat röntgenhoitajat lausuvat kuvia ja toimivat myös ultraäänitutkimuksissa itsenäisesti ja tähän halutaan pyrkiä myös Irlannissa.

Odotan innolla mahdollisuutta päästä tutustumaan myös eläinsairaalan toimintaan harjoittelun aikana. Opiskelijavastaava oli erittäin ystävällinen ja antoi meille mahdollisuuden vaikuttaa modaliteettilistoihin kunkin oman mieltymyksen mukaisesti. Minulla on CT:tä tämä viikko, sitten viikko leikkaussalissa, 1,5 viikkoa magneettia, läpivalaisua muutama päivä, viikko angiografiassa ja viikko kardiografiassa, viikko jaettu natiiviröntgenille ja mammografialle ja viimeinen viikko osastokuvauksia, isotooppityöskentelyä, natiivikuvausta ensiavussa ja ultraäänitutkimuksia.

 Viime viikonlopun vietimme Galwayssa ja olimme turistibussiajelulla Connemaran alueella lauantaina. Siellä oli niin kaunista ja näimme saman päivän aikana kaikki mahdolliset säätilat. Viiden minuutin välein ilma muuttui sateisesta aurinkoiseksi, mielyttävästä totaaliseksi räntäsateeksi. Galway on ihana pieni kaupunki ja olisin halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Täällä on niin paljon paikkoja, joita haluan vielä kiertää.







Olen ottanut valokuvia melkein pelkästään
luonnosta, koska mikään muu ei tunnu kuvaamisen arvoiselta. :D Alimpana kuva keijupuusta, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea. Ihmiset ovat ripustaneet erilaisia riepuja sen oksille siinä toivossa, että keijut/haltijat(fairy) tulisivat ja veisivät ne pois samalle poistaen kyseisen henkilön huolet ja murheet. Irlantilaiset eivät arvosta tällaista luonnon ja upean keijupuun turmelemista ja vuosien ajan puun ympärys putsattiin ihmisten jättämistä tavaroista, mutta nyt tästä on luovuttu.  

Kuulumisia Maltalta

Moikka!

Viides viikko menossa täällä Maltalla. Koulu ja työt onkin tulleet hyvin tutuiksi viime viikkojen aikana. Koulussa olemme opiskelleet Maltan kulttuuria. Kurssiin kuuluu luentojen lisäksi muutamia vierailuita tunnetuimpiin Maltan kaupunkeihin kuten Valletta ja Mdina. Molemmissa kaupungeissa on tullut käytyä myös omatoimisesti! Hienoja paikkoja on tullut nähtyä  

Tässä muutama kuva Mdinasta. Mdina on Maltan vanha pääkaupunki.

Kotikulmilta Sliemasta :) 

Kaksi viimeistä kuvaa Valletasta. Valletta on Maltan pääkaupunki.

Koulussa on meneillään myös farmakologian kurssi, mikä sisältää pienempiä testejä, isomman ryhmätyön ja ryhmätentin. Olemme kerranneet myös perus kemiaa kyseiseen kurssiin liittyen.  Yllättävän hyvin sitä ymmärtää kaiken, vaikka ei suomea tunneilla puhutakkaan. Ensi viikolla meillä alkaa muutamia uusia kursseja, esimerkiksi maltan kielen kurssi. Röntgenhoitajille tuttu "Hu nifs fil-fond il-gewwa u zommu, Nifs normali" on jo tullut opeteltua. :) 

Vaihdamme siis joka viikko modaliteettia ja tulemme kiertämään kaikki röntgenhoitajan työtehtävät Mater Dein sairaalassa. Mää olin ekan viikon thorax-huoneessa. Oon ollut tähän mennessä joka viikko Portugalilaisen pojan kanssa samoilla modaliteeteilla. Huoneita oli kaksi, mutta jostain syystä vaan toista käytettiin. Yhteen huoneeseen olikin sitten ahtautunut kolme erasmus-vaihtaria, kahdesta kolmeen röntgenhoitajaa ja välillä vielä paikallinen opiskelija. Potilaita kävi klo 8-14 välillä noin 80 kappaletta. Kaikista potilaista otetaan vain PA ja sivu otetaan vain pyydettäessä. Kertaakaan en tainnut sivua ottaa..

Sitten siirryin ensiapuun. Ensiavussa on yksi natiivihuone, jossa työskentelee joka vuorossa neljä röntgenhoitajaa ja yksi avustaja. Ensiavusta lähdettiin tarvittaessa teho-osastolle ja osastoille kuvaamaan. Jonkin verran traumapotilaita tuli nähtyä, mutta pääasiassa keuhkokuvia tuli otettua eniten. Täällä otetaan keuhkokuva siis melkein jokaisesta joka sairaalaan tulee potilaaksi, oli vaiva sitten mikä hyvänsä. Pääsin tekemään myös yövuoron ensiavussa! Potilaita kävi alkuillasta paljon. Täällä hoitajilla ei ole kiire tehdä mitään, joten kerkesimme hyvin potilaiden lomassa syömään ja juttelemaan yhdessä hoitajien kanssa. Isoin yllätys oli, että jokainen röntgenhoitaja sai nukkua vähintään kolmen tunnin nokoset keskellä yötä :D Mulle tehtiinkin sitten peti thorax-huoneeseen, missä sain nukkua 3,5 tuntia. 

Viime viikolla olin luu-huoneessa. Samanlaisia huoneita on kolme kappaletta. Jokaisessa huoneessa on vähintään kaksi röntgenhoitajaa ja useimmiten paikallinen opiskelija. Tämän lisäksi siis minä ja Portugalilainen vaihtari. Tunnelma on välillä aika tiivis :) Huoneissa on GE:n laitteet. Moni projektio tehdään samalla tavalla kuin Suomessa, mutta moni myös eroaa. Monia eri tyylejä on siis tullut nähtyä. Täällä ei hirveesti harrasteta uusintakuvauksia, vaan jos nivelrako ei nyt ihan täydellisesti ole auki niin ei se niin haittaa!

Tällä viikolla oonkin sitten CT:llä. Täällä on kaksi GE:n laitetta. Toinen on 16 leikkeinen todella vanha laite ja toinen on viime kesänä tullut uusi 128 leikkeinen laite. Uudella kuvailtiinkin tänään koko päivä sydämiä. Koska ensiavussa ei ole omaa CT:tä, tänne tulee ensiavun potilaat ajanvarauksien lisäksi.  

Kuva: http://www.medimaging.net/radiography/articles/294757670/ge-healthcares-revolution-ct-can-change-the-cardiac-care-pathway.html

Terkuin Anni :) 

Terveisiä Dublinista!

Heissulivei!

Lähtiessäni Suomesta -20 asteen pakkasesta 6.1. ajattelin että Irlannissa ei varmasti ole näin kylmä, mutta varmaan lähellä nollaa. Mitä vielä, saapuessani lentokentälle, ulkona oli +14. Tämä kieltämättä hieman hämmensi ylipukeutunutta kulkijaa. Täällä vuodenaika tuntuu lähinnä Suomen keväältä. Oudointa on se, että ulkona on suhteellisen lämmin, mutta sisällä on kylmä. Lämmitys ei ole ihan samaa luokkaa täällä, kuin mitä se on Suomessa.

Vaihto on alkanut mukavissa merkeissä. Olen ollut Irlannissa nyt tasan kolme viikkoa ja pikkuhiljaa alkaa koti-ikävä hellittää. Koiraa on valtaisa ikävä ja onhan tässä sopeutumista ollut kerrakseen muun muassa väärinpäin (sisäänpäin) avautuvien ovien ja vasemmanpuoleisen liikenteen kanssa. Tiskikaappia on valtaisa ikävä ja outoja eroavaisuuksia sitä huomaa ulkomailla, mistä on ollut autuaan tietämätön omassa pienessä kotimaassaan. Uskon, että kun palaan kotiin, osaan arvostaa näitä pieniä asioita ihan uudella tavalla. :)

Asun täällä 13 muun tytön kanssa, joista 7 opiskelee myös röntgenhoitajaksi, joten seurasta ei ole ollut puutetta. Irlantilaiset ovat todella ystävällisiä ja huomaavaisia, haluavat auttaa mielellään. Oma huone ja oma vessa on, mutta muut tilat jaan muiden asukkien kanssa. Olen viettänyt ensimmäiset viikot tutustuen Dubliniin ja nähtäävyyksiin sen ympärillä. Olen käynyt Howthissa, Wicklow Mountainsilla, Glendaloughssa ja Kilkennyssä Dublinin ulkopuolella. Maisemat ovat upeita täällä ja sääkin Dublinissa on ollut yllättävän hyvä. Ihan muutamana hassuna päivänä on vähän sadellut, mutta muuten on saatu nauttia myös auringonpaisteesta yllättävän monena päivänä.

Koulussa minulla on kaksi eri kurssia: Cardiac Interventional Imaging ja Irish Ragiographer and Irish Culture. Kulttuurikurssi on ollut hauska ja mielenkiintoinen, siihen on liittynyt Irlannin historiaa, kirjallisuutta, musiikkia ja lisäksi erilaisia retkiä, kuten Walking Tour in Dublin City Center ja GAA - Gaelic sports urheilustadionilla ja museossa vierailu. Saimme myös kokeilla perinteisiä Irlantilaisia urheilulajeja, mikä oli erittäin vaikeaa, mutta hauskaa. :)

Luulin, että Irlantilaisten englantia olisi vaikeampi ymmärtää, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti ja tunneilla on ollut suhteellisen helppo seurata, vaikkakin radiologien luennot hieman korkealentoisia välillä ovatkin. Iloisella mielellä eteenpäin!

Terkkuja Maltalta!

Sliema

Ensimmäinen viikko Maltalla takana ja hiljalleen alkaa naapurusto tulla tutuksi. Saavuttiin paikan päälle viime viikon torstaina ja mentiin lentokentältä suoraan koululle vaihtareiden infotilaisuuteen. Meitä on täällä yhdeksän röntgenhoitajaopiskelijaa eri puolilta Eurooppaa ja kaikki tuntuu olevan tosi innoissaan vaihdosta. 

Koulu alkoi tiistaina ja alkuun meille oli järjestetty kierros kampuksella ja sen jälkeen yleistä infoa sairaalasta ja sen käytännöistä. Joka viikko meillä on noin kolme päivää harjoittelua ja kaksi päivää koulua, mikä tuntuu hiukan hölmöltä. Harjoittelupaikka vaihtuu myös viikoittain, meikä aloitti luuhuoneessa ja Anni keuhkohuoneessa. 

Me löydettiin kämppä Sliemasta, n. 3 km päästä Mater Dein sairaalasta. Muut on ihmetelly, että kuinka me jaksetaan kävellä joka päivä sinne ja takasin, (varsinkin maltalaiset, ne on hyvin laiskoja ihmisiä) mutta bussilla menee noin saman verran aikaa, joten päätettiin olla reippaita. Tää asunto on ihan mukava ja viihtyisä, mutta aivan järkyttävän kylmä! "Lämpöpuhaltimetkin" päätti lopettaa toimintansa heti ekojen päivien jälkeen...

Sliema on Maltan "nykyaikaisin kaupunki", täällä on paljon hotelleja, ravintoloita sekä kauppoja. Täältä on myös lyhyt matka lautalla mm. Vallettaan (pääkaupunkiin) sekä kävellen Pacevilleen (bilekaupunki). Tähän mennessä ollaan jo eksytty muutamaan otteeseen, kun kummankin suuntavaisto on aivan olematonta luokkaa, mutta eiköhän paikat tule jo kohta ihan tutuiksi! Onni on google maps. 

 Terkuin Tiia 😊