perjantai 27. tammikuuta 2017

Terveisiä Dublinista!


Heissulivei!

Lähtiessäni Suomesta -20 asteen pakkasesta 6.1. ajattelin että Irlannissa ei varmasti ole näin kylmä, mutta varmaan lähellä nollaa. Mitä vielä, saapuessani lentokentälle, ulkona oli +14. Tämä kieltämättä hieman hämmensi ylipukeutunutta kulkijaa. Täällä vuodenaika tuntuu lähinnä Suomen keväältä. Oudointa on se, että ulkona on suhteellisen lämmin, mutta sisällä on kylmä. Lämmitys ei ole ihan samaa luokkaa täällä, kuin mitä se on Suomessa.

Vaihto on alkanut mukavissa merkeissä. Olen ollut Irlannissa nyt tasan kolme viikkoa ja pikkuhiljaa alkaa koti-ikävä hellittää. Koiraa on valtaisa ikävä ja onhan tässä sopeutumista ollut kerrakseen muun muassa väärinpäin (sisäänpäin) avautuvien ovien ja vasemmanpuoleisen liikenteen kanssa. Tiskikaappia on valtaisa ikävä ja outoja eroavaisuuksia sitä huomaa ulkomailla, mistä on ollut autuaan tietämätön omassa pienessä kotimaassaan. Uskon, että kun palaan kotiin, osaan arvostaa näitä pieniä asioita ihan uudella tavalla. :)

Asun täällä 13 muun tytön kanssa, joista 7 opiskelee myös röntgenhoitajaksi, joten seurasta ei ole ollut puutetta. Irlantilaiset ovat todella ystävällisiä ja huomaavaisia, haluavat auttaa mielellään. Oma huone ja oma vessa on, mutta muut tilat jaan muiden asukkien kanssa. Olen viettänyt ensimmäiset viikot tutustuen Dubliniin ja nähtäävyyksiin sen ympärillä. Olen käynyt Howthissa, Wicklow Mountainsilla, Glendaloughssa ja Kilkennyssä Dublinin ulkopuolella. Maisemat ovat upeita täällä ja sääkin Dublinissa on ollut yllättävän hyvä. Ihan muutamana hassuna päivänä on vähän sadellut, mutta muuten on saatu nauttia myös auringonpaisteesta yllättävän monena päivänä.


Koulussa minulla on kaksi eri kurssia: Cardiac Interventional Imaging ja Irish Ragiographer and Irish Culture. Kulttuurikurssi on ollut hauska ja mielenkiintoinen, siihen on liittynyt Irlannin historiaa, kirjallisuutta, musiikkia ja lisäksi erilaisia retkiä, kuten Walking Tour in Dublin City Center ja GAA - Gaelic sports urheilustadionilla ja museossa vierailu. Saimme myös kokeilla perinteisiä Irlantilaisia urheilulajeja, mikä oli erittäin vaikeaa, mutta hauskaa. :)


Luulin, että Irlantilaisten englantia olisi vaikeampi ymmärtää, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti ja tunneilla on ollut suhteellisen helppo seurata, vaikkakin radiologien luennot hieman korkealentoisia välillä ovatkin. Iloisella mielellä eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti