Loppuraportti

Maltalainen röntgenhoitajakoulutus kestää neljä vuotta ja se sisältää paljon työssäoppimista. Ensimmäisenä keväänä on kuuden viikon perusröntgenjakso, joka sisältää natiivikuvantamista, läpivalaisua ja hammaskuvauksia. Näiden kuuden viikon aikana opiskelija ei saa itse kuitenkaan tehdä mitään, vaan hän vain tarkkailee vierestä ja tekee muistiinpanoja kun röntgenhoitajat tekevät kaiken työn. Toisena vuonna opiskelijat pääsevät itse tekemään töitä pariksi kuukaudeksi, loppuaika on teoriaopintoja. Kolmosvuosi vietetään kokonaan työharjoittelussa ja neljäntenä vuonna viimeistellään opinnot työharjoittelun ohessa. Maltalainen koulutus järjestetään kokonaan englanniksi ja alkaen tästä vuodesta se sisältää myös sädehoidon. Maltalle vasta rakennetaan onkologian laitosta joka sisältää neljä sädehoitobunkkeria. Osaston on tarkoitus valmistua vuonna 2013 joten siihen asti kaikki opiskelijat lähetetään kuudeksi kuukaudeksi Cardiffin yliopistoon Walesiin harjoittelemaan sädehoitoa. Opiskelijoiden tulee allekirjoittaa sopimus valtion kanssa, jossa he lupaavat tulla työskentelemään Maltalle. Vaihdossa he saavat valtiolta täyden elatuksen Cardiffiin. Maltan yliopisto on juuri äskettäin hankkinut 300 000€:n sädehoitosimulaattorin jota esiteltiin meille tällä viikolla. Simulaattori sisältää seinän kokoisen näytön, 3d-projektorin ja sädehoitosoftwaren. Tämän avulla pystytään toteuttamaan 3d-opetusta, jossa opiskelijat pääsevät kunnolla käsiksi virtuaalikoneeseen ja oppivat käyttämään sitä jo ennen käytännön harjoittelua.

Mutta minkälainen on Malta erasmusopiskelijalle? Tänne pääseminen ei ollut kovinkaan monimutkaista, piti täyttää vain muutama lomake ja vaihdella sähköposteja. Meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan, esiteltiin sairaalaa sekä yliopistoa ja saimme itse päättää suurimman osan modaliteeteistamme. Englanti on virallinen kieli Maltalla, joten kaikki osaavat puhua sitä täysin ongelmitta, mutta lähes poikkeuksetta röntgenhoitajat kommunikoivat kuitenkin keskenään maltaksi. Monesti löysimme itsemme tilanteesta, jossa oli yksi röntgenhoitaja, yksi maltalainen opiskelija ja me itse ja opetustilanne käytiin pelkästään maltaksi. Tämä on valitettava ongelma, mutta näin varmasti on muuallakin. Yleensä röntgenhoitajat kyllä neuvovat hyvin kun heiltä kysyy asioita, mutta paljon oli tietysti sellaisiakin joita ei ohjaaminen kiinnostanut yhtään. Onneksi oli toki meistä kiinnostuneitakin röntgenhoitajia jotka tekivät kyllä parhaansa meidän oppimisen eteen.

Ammatillinen oppiminen on kuvantamisen kannalta ollut lähes yhtä tyhjän kanssa, joten jos haluaa kehittää itseään sillä saralla, kannattaa pysyä Suomessa tai mennä ainakin jonnekin muualle vaihtoon. Paikalliset röntgenhoitajat eivät aina kerkeä tai halua ohjata ulkomaalaisia opiskelijoita ja monella pisteellä ei opiskelijoita päästetä tekemään mitään. Tämä ei johdu aktiivisuuden puutteesta tai laiskuudesta, sillä poikkeuksetta meitä ollaan kehuttu ahkeriksi ja kiinnostuneiksi opiskelijoiksi. Istuminen ja katseleminen tuntuu olevan maan tapa, koska sitä paikallisetkin opiskelijat tekevät päivät pitkät. Useat päivät menivät vaan vierestä seuraten kun

röntgenhoitajat tekivät työt. Me toimimme ikäänkuin heidän avustajinaan ja valmistelimme heille huoneita tutkimuksia varten, pyörittelimme röntgenputkia, blendasimme kuvakenttiä ja kyselimme tutkimuksista.Nämä eivät ole meidän henkilökohtaisia mielipiteitä, vaan kaikki erasmusvaihto-oppilaat ovat näin Maltasta sanoneet ja me olemme puhuneet noin kahdellekymmenelle röntgenhoitajaopiskelijalle ympäri Eurooppaa. Myös Terttu tiesi kertoa, että vastaavaa palautetta on saatu aiemmilta vuosilta Välimeren maissa olleilta opiskelijoilta.

Mitä eri modaliteeteilla voi oppia, tai mitä me teimme? 

Ensiapu: jos paikalla on maltalaisia röntgenhoitajaopiskelijoita, niin ei yhtään mitään, koska

meidän käskettiin "antaa tilaa" heille harjoitella, koska heillä oli käytännön kokeita tulossa.

Ja silloin kun ei ollut kokeita tulossa, piti heidän saada tehtyä x määrä tiettyjä tutkimuksia, jolloin heille piti taas antaa tilaa. Mutta jos käy niin onnekkaasti, että olet ensiavun ainut

opiskelija, kuvata saa paljon. Kuvattavat tutkimukset ovat ehkä 90-prosenttisesti keuhkoja ja vatsoja.

CT: CT:llä saa tehdä paljonkin, silloin kun tiimijohtaja on kokouksessa/vapaalla/muuten poissa.

Silloin saa jopa kanyloida ja tehdä tutkimuksia kokonaan. Valitettavan usein pomo kuitenkin on paikalla, 3-4 päivää viikossa. Silloin saa asetella ja avustaa.

MRI: Magneetilla on melko nuivaa tuo opetuspuoli. Kyselemällä saa yleensä vastauksia, etenkin

tiiminjohtajalta,  mutta sillekin on rajansa, että paljonko kehtaa kysellä. Asetella saa, keloja

vaihtaa, avustaa esim. kanyloinnissa. Mutta konsolityöskentelyä ei pääse paljoa harjoittelemaan; esimerkiksi Anni oli magneetilla kaksi viikkoa ja teki yhtä monta tutkimusta.

Natiivikuvaushuoneet: Yleensä saa kuvailla paljon! Natiivien puolesta oikein hyvä paikka.

Läpivalaisu: Läpivalaisussa röntgenhoitaja vain kuvaa ja valvoo säteilynkäyttöä. Suurin osa näistä hoitajista ei hirveästi selitä mitä he tekevät ja miksi, vaikka kysyisikin. Kuitenkin perushoitajana läpivalaisussa on ihana Sylvia, joka opettaa ja juttelee muutenkin paljon.

Isotooppi: Isotoopeilla tiiminjohtaja on todella sitoutunut opettamaan. Viikolle on suunnitelma ja tavoitteet, joihin koko ajan tietoisesti pyritään. Ja hoitajat puhuvat ENGLANTIA mikä on ihan mahtavaa. Isotoopeilla pääsee koittamaan kaikkea muuta paitsi kuumalabraa ja pistämistä. Kuumalabrassakin kyllä avustetaan, mutta ei kosketa teknetiumiin, tai oikeastaan mihinkään säteilevään.

Hammasröntgen: Hammasröntgenissä otetaan panoraama- ja paikkakuvia, eli niitä, jotka Suomessa hammaslääkärit hoitavat. Täällä on viikossa täydet edellytykset oppia ottamaan kaikki hammaskuvat, kuten me opimmekin. Palaute viikon jälkeen oli: "osaat ottaa kuvia kuin kuka tahansa röntgenhoitaja täällä."

Mutta kannattiko vaihtoon siis lähteä? Kyllä. Vaikka et kuvantamisesta paljoa uutta oppisikaan, niin kaikki muu mitä ympärillä tapahtuu on uutta ja jännittävää. Ohjaaminen englanniksi on pelottavaa ja aluksi vähän vaikeaa, mutta se on myös erasmusvaihdon opettavaisin osa-alue. Enää ei jännitä kommunikointia vieraalla kielellä ja sanavarasto on kehittynyt. Tapa, jolla paikalliset röntgenhoitajat toimivat on erilainen kuin Suomessa. Maltalla potilaan ohjaus on iloista ja huumoripitoista, mutta silti ammattitaitoista. Se on asia mitä ei Suomen työharjoitteluissa voi oppia.

Erasmusvaihto on myös tärkeä, jotta opiskelija voi huomata kykenevänsä työskentelemään vieraassa

kulttuurissa ja ympäristössä. Tämä kolme kuukautta Maltalla rohkaisi ainakin meitä hakemaan töitä

ulkomailta joskus tulevaisuudessa. Röntgenhoitajan työ vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja työelämässä oppimista tapahtuu koko ajan, joten kuvantamistekniikat kerkeää kyllä varmasti oppimaan myöhemminkin. Eramusvaihto on 'once in a lifetime' kokemus johon kannattaa tarttua!

P.s. Sukeltaminen oli jännää.