Harkkakuulumisia / CT (Kiina)

Oon ollut pari viikkoa CT1 -huoneessa, jossa on yhden hoitajan mukaan ”Shanghain kiireisin CT-laite”. Yhdelle potilaalle on 2min aikaa. Potilasmäärään olen ehtinyt tottua jo hyvin ja jo ensimmäisestä päivästä lähtien pysyin hyvin tahdissa mukana. Säteilysuojelulliset asiat ja yksityisyys täällä toki potilasmäärän vuoksi kärsii samalla tavoin kuin diagnostiikankin puolella. Asiasta juttelinkin yhden hoitajan kanssa – samankaltaiset tiedot heillä säteilysuojelusta on kuin meillä Suomessa, käytännössä niitä on vaan mahdotonta toteuttaa huolellisesti. Paljon on myös eri hoitajien välillä eroja toiminnassa säteilysuojeluun liittyen.

Olen pystynyt hyvin toimimaan toisen röntgenhoitajan parina. Laitteet oli onneksi ennalta tuttuja Suomessa käydyn ct-harkan myötä. Ainoastaan lähetteitä en osaa itse lukea, mutta olen hyvin oppinut bongaamaan seuraavan potilaan nimen hoitajien puheesta ja näin valitsemaan oikean potilaan tiedot.

Huoneessa työskentelee kaksi röntgenhoitajaa, joista toinen on asettelemassa potilasta ja toinen kuvaa. Monena päivänä toinen työntekijöistä on ollut pois, joten toimin itsekseni siinä kuvaajan paikalla ja hyvin on mennyt! Potilaita ehtii mun työpäivän aikana tulla yli 100, joten toistoa todellakin on tullut. Kommunikointi työparien kanssa toimii jälleen kerran suurimmaksi osaksi vaan translaterin avulla, mutta hyvin ymmärretään toisiamme! Pari ulkomaalaistakin potilasta on käynyt, joiden ohjeistaminen on annettu sitten mun vastuulle.

Laite on sairaalan ”outpatients” -puolella, mutta kuvattavana käy päivittäin myös potilaita ensiavun puolelta. Potilaat ovat siis kaiken ikäisiä ja kuntoisia. Esimerkiksi työtapaturma ja liikenneonnettomuuspotilaita kuvataan melko paljon.

Yleisimpiä tutkimuksia tällä laitteella ovat olleet mm. keuhkojen, vatsan ja pään alueen tutkimukset. Myös polvia, nilkkoja, käsiä jne. kuvataan useita päivittäin. Laitteella tehdään vain natiivitutkimuksia. Huoneessa on vanha varjoaineruisku, jota on käytetty edellisen kerran noin vuosi sitten. Sairaalan muilla ct-laitteilla tehdään varjoainetutkimuksia. *Edit. Nyt varjoaineruisku onkin ollut käytössä muutamina päivinä… :D

Viime viikolla siirryin magneettitutkimusten puolelle, mistä voin kirjoitella myöhemmin lisää.

Viimeiset kuulumiset Norjasta

Vaihdon viimeiset viikot kuluivat todella nopeasti, koska oli paljon tekemistä. Viimeisen harjoitteluviikon aikana oli myös norjan puhekoe, jossa kolmen hengen ryhmissä kerrottiin itsestämme, kysyttiin ja vastattiin kysymyksiin arvotusta aihepiiristä (meille osui kellonaika ja päivämäärä). Koe kesti 15 minuuttia ja lopuksi saimme arvioinnin: hyväksytty tuli. 😊 Myös harjoittelun loppuarviointi tuli ja meni. Päällimmäiseksi jäi ehkä mieleen se, että Unilabsilla röntgenhoitajat luottavat todella paljon opiskelijan tekemiseen ja ainakin minulla se lisäsi itsevarmuutta.  

Kaikille koulun vaihtareille järjestettiin mökkiviikonloppu noin tunnin matkan päähän Bergenistä. Viikonloppuun osallistui 43 kansainvälistä ja paikallista opiskelijaa. Mökillä valmistettiin pienemmissä porukoissa ruuat, pelattiin lipun ryöstöä lumessa, osa lasketteli, osa lähti retkelle vesiputoukselle, illalla pelattiin korttia ja vastailtiin tietovisan kysymyksiin.  

Mökkireissun retki vesiputoukselle

Koulua oli oikeastaan enää yksi viikko harjoittelun jälkeen, koska viimeisellä viikolla oli vain yksi päivä esitelmiä. Luennoilla puhuttiin harjoittelun eettisistä, laillisista ja ammatillisista haasteista, tehtiin ryhmissä yhteistyö harjoituksia ja katsottiin ECR luentoja mm. potilaan suostumuksesta. Lopuksi saimme antaa suullista palautetta kurssista ja koko vaihdosta. 

Viimeisenä viikonloppuna lähdettiin 3 hengen porukalla junalla Osloon. Matka kesti noin 6 ja puoli tuntia suuntaansa ja maisemat olivat tunneleiden välissä pääosin hienot. Oslossa katsottiin nähtävyydet läpi ja nautittiin ihanasta auringon paisteesta (Bergenissä satoi samaan aikaan 😊). 

Oslon Ekeberg parken -patsaspuistossa "Dilemma"

Viimeisen viikon keskiviikkona puolet röntgenhoitajaopiskelijoista (mukaan lukien minä) pitivät esitelmät Quality improvement projektistaan ja toinen puolikas seuraavana päivänä. Päivän päätteeksi saimme arvosanat projektista (A-F) ja koulu olikin sitten siinä.  

Viimeisen viikon sää oli niin hieno: aurinko paistoi ja oli todella lämmintä (17-astetta!). Torstaina lähdettiin vielä viimeiselle patikkaretkelle. Kohteeksi valikoitui Rundemanen vuori. Loppuviikosta porukka alkoi vähitellen hajota, koska vaihtarit palasivat kotimaihinsa. Minä lähdin lauantaina ja olihan se paluu mukava: aurinkoinen ja lämmin sää täälläkin.

Tämä kuva kuitenkin Lyderhorn-vuorelta

Bergen yöllä

Ulriken-vuori lähtöpäivän aamuna

Bergen, Norja (13/13)

Oslossa paistoi aurinko täydeltä laidalta ja viikonloppu kului kaupunkia tutkiessa. Oslo oli Bergeniin nähden todella erilainen kohde, mutta silti erittäin huippu valinta kaupunkilomaksi. Kahdessa päivässä ehti nähdä paljon ja kierrettyä kaikki suurimmat turistinähtävyydet pienen ekstran lisäksi. Junamatka kesti 7,5 tuntia suuntaansa ja se oli yhtä tuskaa. Nähtävää omaan makuun oli Bergenistä lähtiessä parille tunnille, jonka jälkeen maisema alkoi toistaa itseään ja muistuttaa reilusti kotimaan matkailua. Jos voisin valita uudelleen, olisin lentänyt takaisin.

Kuluneella viikolla oli suullinen tentti Patient Care –kurssin osalta. Harjoittelu ja norjan kielikurssi ovat jo molemmat merkitty hyväksytyiksi. Viimeinen tentti oli 20 minuutin suullinen presentaatio, jossa esiteltiin oma Quality Improvement Project. Tein oman QIPin Turussa opiskelevan Lauran kanssa ja meidän aihe käsitteli röntgenhoitajan ja potilaan välistä kommunikaatio, jos yhteistä puhuttua kieltä ei ole. Projekti tehtiin valitsemalla jokin Quality Toolseista, joita kävimme läpi tammikuun alussa luennoilla. Teorialle haettiin pohja kirjallisuuslähteistä ja jonkinlainen kehitysehdotus oli työn lopussa. Aiheesta palautettiin myös 500 sanainen abstrakti. Esitys meni mainiosti ja kerralla läpi. Ryhmä oli jaettu puoliksi ja meillä oli 12 esitystä päivälle, oli kiva nähdä ja kuulla mitä muut olivat tehneet.

Omalta osalta tämä on viimeinen hoidettava asia ennen kotiinpaluuta. Laukut on pakattu ja lento lähtee huomenna. Tänään käydään vielä porukalla syömässä ja kilistämässä menneiden kuukausien kunniaksi. Koti, täältä tullaan!

- Heidi

Bergen, Norja (12/13)

Kotiinpaluu on jo ens viikolla! <3

Viimeinen harjoitteluviikko meni huomattavasti paremmin, kun tekemiseen sai selkeämmän rakenteen ja suunnitelmallisuutta. Loppuarviointi kesti reilun tunnin opettajan ja kahden ohjaajan kanssa. Jostain syystä tuntui, että arviointi olisi jostain syystä huono. Numerot olivat kuitenkin selkeästi itsearvioituja parempia, jee!

Mennyt viikko kului koululla luentojen, harjoittelureflektoinnin ja ryhmäkeskusteluiden parissa. Annettiin myös kurssikokonaisuudesta suullinen palaute. Jäljellä on enää muutama study day ennen tenttipäivää. Meidän tentti tuolle Patient care –kurssille on harjoittelun aikana tehty Quality Improvement Projectin suullinen 20 minuutin esitys. Tentti arvioidaan A-F asteikolla ja ilmeisesti saadaan myös suullinen palaute arvioivilta opettajilta.

Pakkasin jo puolikkaan matkalaukun ensi viikkoa odotellessa. Oma QIP on jo valmiina, joten hyppäsin Janinan kanssa junaan. Ansaittu viikonloppuretki Osloon odottaa!

- Heidi

Viimeisiä viedään Dublinissa

Vietin Pyhän Patrickin päivän Dublinissa. Koko maa täyttyi paraateista, vihreistä asuista sekä turisteista. Suurin osa paikallisista pakeni maaseudun rauhaan sekä kotikyliin juhlimaan, kun taas eritoten Dublin täyttyi turisteista. Tuntui että 90% juhlijoista eivät olleet Irlantilaisia. Kävin seuraamassa keskustan läpi kulkevan paraatin jonka jälkeen menoa ja meininkiä riitti kaupungilla pikkutunneille asti. Mielenkiintoinen päivä olla Dublinissa!

1) Temple Bar hulinoita Pyhän Patrickin päivänä 2) Paraati 3) Lomalla Lissabonissa

Lomalta palattu viikon jälkeen tuttuihin maisemiin ja vaihto alkaa lähenemään loppuaan (viimeinen viikko käynnistyy maanantaina!!). Kyllä teki pieni tauko hyvää hektisen kevään keskellä. Aika vaihdossa on mennyt hurjan nopeasti mutta on kiva palata kotiin tuttujen asioiden sekä arjen äärelle. Harjoittelussa olen ollut päivystyksen tietokonetomografiatutkimuksissa sekä yksityisellä sairaalalla cath labissa, jossa on hyvin erilainen meininki julkiseen puoleen. Cath lab huoneita on kolme, potilaat ovat hyväkuntoisia eikä kiire paina.  Yksityisellä puolella on omat röntgenhoitajat mutta ainakin cath labin lääkärit pomppivat edestakaisin. Oli mielenkiintoista nähdä toisenlainenkin puoli työskentelystä!

Materin yliopistollisessa sairaalassa on yksi tietokonetomografialaite päivystyksen puolella, jossa kuvataan myös useita ei-päivystyksellisiä potilaita päivittäin. Tutkimusvalikoima on laaja ja muistuttaa minua aikaisemmasta CT-harjoittelusta  päivystystietokonetomografialla. Päivystyksen CT-tutkimuksissa on kaksi röntgenhoitajaa sekä avustaja joka muun muassa hakee potilaita ja auttaa siirroissa. Sairaanhoitaja kanyloi potilaat erikseen ennen tutkimusta. Toisin kuin natiivipäivystyksessä, tietokonetomografiaan tulevia käveleviä potilaita ei tarvitse metsästää ympäri osastoa vaan potilaat löytyvät tietystä odotustilasta (tai avustaja hakee tietyiltä vuodepaikoilta). Kyseisellä laitteella tehdään myös oikeuslääketieteelliset tietokonetomografiatutkimukset.

Viimeisellä viikolla vaihdossa on vielä tiedossa pari päivää tietokonetomografiatutkimuksissa, Erasmus aktiviteetteja sekä pakkausta. Luvassa on siis kiireinen viikko, sillä haluaisin käydä tsekkaamassa lisäksi viimeisen kerran (ainakin hetkeen) lempparipaikkoja täällä Dublinissa.

Kotiin palaamisen jälkeen luvassa on hirveästi tekemistä koulun suhteen, joten varmasti ei kerkeä hirveästi kulttuurishokkia tai ikävää potemaan. Eniten tulen Irlannissa varmaan kaipaamaan Dublinin tunnelmaa sekä monia toinen toistaan upeimpia nähtävyyksiä ja paikkoja. Suosittelen Dublinia Erasmus kohteena, jos joku miettii haluavansa Irlantiin vaihtoon. Aika Erasmus-vaihdossa on hyvin opettavaista aikaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti viimeistä viikkoa vaihdossa ja kohta suunta kohti Suomea!

Slán!

Jemina

Viikko jäljellä!

Äiti ja täti kylmissän

Äitin kanssa appelsiinipuun alla

Reilu viikon päästä lähtee lento suomeen! En kestä, en halua. Viime viikko meni rennon letkeästi, kun viikko oli vapaata ja sukulaiset ja kaveri tuli kyläilemään. Äitini ja tätini hotelli sijaitsi Albufeirassa joka on noin 35km päässä Farosta. He olivat luonani kaksi yötä ja minä kävin myös heidän hotellissaan Albufeirassa. Albufeira oli ihan eri paikka Faroon verrattuna. Torstaina myös vaihtariluokkalaiseni Irlannista tuli luoksemme kyläilemään. Hänen kanssaan testasimme ensimmäistä kertaa sähkökäyttöisiä potkulautoja, joita on ympäri Faroa. Jäin niihin totaalisesti koukkuun, olemme käyneet sen jälkeen kämppikseni kanssa kolme kertaa ajelemassa. Niiden käyttämiseen pitää ladata puhelimeen sovellus ja huvi maksaa 15 senttiä minuutilta. Potkulaudat kulkevat maksimissaan 25km/h.

Jemina hurjastelee

Ensimmäinen viikko mammografiatutkimuksissa on nyt takana. Tutkimukset tehdään kutakuinkin samalla tavalla mitä suomessa. Perusprojektioina toimivat CC ja MLO. Mitä hyvän kuvan kriteereihin tulee, ainoa seikka mikä minulla pisti silmään oli se, että ihopoimut ovat melko yleisiä kuvissa. Myös CC kuvissa en ole vielä kertaakaan nähnyt rintalihasta, siitä kysyinkin ohjaajaltani ja hän sanoin, että on hyvä jos rintalihas näkyy, mutta se ei ole pakollista. Faron sairaalassa ei tehdä seulonta mammografioita vaan pelkästään kliinisiä mammografioita. Suurin osa tutkimuksista, joissa olin mukana, tehtiin ennen biopsiaa, biopsiat suoritettiin ultraääniohjatusti. Tomosynteesi-mammografioita otetaan myös paljon.

Tänä aikana olen saanut hirveästi itsevarmuutta yksin tekemiseen. Portugalissa opiskelijat pääsevät tekemään paljon enemmän ja paljon itsenäisemmin tutkimuksia. Ainoa rajoite on tietenkin ollut yhteisen kielen puute joko potilaan, röntgenhoitajan tai apulaisen välille. Tästäkin huolimatta olen päässyt tekemään todella paljon itsenäisesti. Kaikin puolin aivan timanttinen reissu takana, enkä vaihtaisi päivääkään!

Bergen, Norja (10/13)

Kevät tuli nopeasti Bergeniin. Lumi suli parissa päivässä ja viikkojen aikana koettu takatalvi kesti vajaan vuorokauden. Alkaa jo jännittää, mikä lumitilanne on kotona sinne palatessa. Etenkin nyt, kun ihanista keleistä on saanut nauttia täällä jo viikkoja. Viime viikonloppuna sain vielä ystävän pikaiselle kaupunkilomalle ja maanantaina iski todella raju uusintakierros flunssan kanssa. Sormet ristissä toivon, että kevään sairastelut olisi nyt tässä ja vapaa-aikaa ehtisi käyttää muuhunkin kuin peiton alla värjöttelyyn.

TT-harjottelusta on jäljellä viikko. Sain kaksi ohjaaja, joiden kanssa olen vuoroin ollut päivittäin. Hyppäsin suoraan toimeen potilasohjauksen kanssa heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Koska Toshiban laite oli itselle täysin vieras, päätimme ohjaajien kanssa että keskitytään muuhun niinä päivinä. Varjoaineruisku on tuttu jo kotoa, joten sen kanssa olen sinut. Potilaan haastattelu, kanylointi ja asettelu onnistuvat jo kaikki. Puolivälin jälkeen ollaan päästy enemmän labroihin, joissa on käytössä Siemensin laitteet ja olen tehnyt enemmän konehoitajan töitä. Kaikki klikkailu kuvapakkojen kanssa vaatii paljon toistoja, joten etenkin ne päivät ovat olleet hyödyllisiä. Potilastietojärjestelmä on myös perustoiminnoiltaan helppo käyttää, joten olen tehnyt myös kirjauksia.

Puoliväliarvioinnissa oli keskustelua oma-aloitteisuuden lisäämisestä ja siitä, että pystyisinkö tekemään asioita kysymättä. Tottahan toki, jos ohjeistus olisi aina selkeä. Oma pointti oli vahvasti siinä, että lähetteet ovat tietenkin aina norjaksi ja työpari keskustelee ohjelmasta yleensä pelkästään norjaksi, joten on mahdotonta lukea ajatuksia. Osittain siis tuntuu, että minimaalisesta kielenymmärryksestä on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä ainakin mitä tulee röntgenhoitajien kanssa työskentelyyn. Toivoinkin viimeisille viikoille järkevämpää ja selkeämpää työnjakoa, jolloin olisi selvää mitä voin tehdä itse pyytämättä. Itselle jää todella tyhmä olo, kun loppujen lopuksi ei ole minkäänlaista selkoa siitä, mitä muut odottavat opiskelijalta. On myös riittämätön olo, kun tarvitsee erikseen pyytää ohjeistus englanniksi, koska ei pysty ottamaan vinkkiä muiden puheista.

Näiden harkkaviikkojen aikana olen huomannut olevani erityisen väsynyt, koska päivät tuntuvat vaativan erityistä ponnistelua. Työpäivät menevät oman parhaansa antamiseen ja uuden opetteluun muita tarkkaillessa. Sen lisäksi ohjaajat tekevät verrattain vaikeita kysymyksiä pitkin päivää ja vastauksia varten on otettava käyttöön kaikki muisti ja tieto, mitä opinnoista on jäänyt mieleen. Vaikka kielitaito on kehittynyt täällä huimasti, jatkuva englannin käyttö syö silti osan aivokapasiteetista ja se verottaa jaksamista melko lailla. Sitä ei kukaan muu vaihtareiden lisäksi tunnu ymmärtävän, valitettavasti.

Yhden viikon harkkapuristus on siis vielä tulossa ja tiistaina kielikurssin lopputentti. Kotiinpaluu odottaa vajaan kolmen viikon päässä ja superkivoja juttuja on onneksi vielä tulossa!

- Heidi