Toinen ja kolmas viikko ovat vierähtäneet sitten viime päivityksen ja tänään maanantaina päästiin ekan kerran ihan osaston puolelle harjoittelemaan. Toinen viikko tehtiin aamuvuoroa, joka oli sinänsä oppimisen kannalta yhtä tyhjän kanssa, koska joka päivä harjoittelijoita Accident & Emergency-puolella oli vähintään neljä ja enimmillään kuusi, meidät mukaanlukien. Maltalaisilla opiskelijoilla oli käytännön tentti ensiapukuvantamisesta tulossa, joten meidän piti antaa tilaa heille harjoitella.

Mater Dei Hospital takaoven puolelta kuvattuna; tässä ovat bussipysäkit.

Kolmas viikko tehtiin jälleen yövuoroa, osittain koska yövuorossa ei ole muita harjoittelijoita ja osittain siksi, koska yövuoroilla saa tunteja hyvin kasaan, kuunvaihteeksi kun on reissusuunnitelmia joita varten tarvitsemme muutaman vapaapäivän. Kaikenkaikkiaan yliopistolla on suhtauduttu hurjan hyvin kaikkiin työvuorotoiveisiimme ja meitä ohjaava ihminen käski jo alussa sanoa heti, jos tahdotaan vapaapäiviä esim. juuri reissaamisen tai lähipiirin vierailujen takia. Meidän paikallaoloamme valvotaan viikottaisilla lomakkeilla, joihin joka päivä merkataan tunnit ja työpiste sekä pyydetään ohjaavalta röntgenhoitajalta allekirjoitus. Kuulostaa tiukalta, mutta esimerkiksi kolmannen viikon maanantaina ohjaava röntgenhoitaja kysyi, että tahtoisimmeko samalla kuittaukset yövuoroille vai halutaanko oikeasti tulla paikalle. Maltalaisia opiskelijoita kohtaan ovat kuulemma tiukempia, mutta me erasmuslapset päästään helpolla.

Ne yövuorot sitten! Viime viikolla tehtiin kolme putkeen, mikä oli ihan kiitettävän raskasta. Yövuoroissa työskentelee neljä hoitajaa, joista kaksi nukkuu kahdestatoista kolmeen ja kaksi kolmesta kuuteen. Meidän ovat käskeneet nukkua "miten haluatte", joten ollaan nukuttu toisen vuoron mukaan. Jos yövuorossa on hiljaista, tapana on myös katsoa elokuvia. Viime viikolla tosin allekirjoittaneet syventyivät hiljaisina hetkinä optimoinnin kiehtovaan maailmaan suomalaisen kurssitehtävän suosiollisella avustuksella.

Samuli tutustuu Maltalaiseen työkulttuuriin.

Yöllä kuvataan lähinnä thoraxeja, natiivivatsoja ja onnettomuustapauksia; raajoja ja rankoja. Todettiin tosin, että tuntuu kuin oikeat hätätapaukset menisi johonkin muualle, kun suurin osa potilaista on suhteellisen hyväkuntoisia. Itseäni jäi ihmetyttämään myös se, että jos potilas tuodaan sängyllä huoneeseen, thorax otetaan ap:nä istuen, vaikka potilas selkeästi olisi sen kuntoinen, että jaksaisi seistä. Suomessa nostetaan paljon huonokuntoisempiakin seisomaan keuhkokuvan ajaksi!
Kahtena kolmesta yöstä pääsimme myös CT:lle, jossa kuvattiin kalloja ja vatsoja.

Toisena viikonloppuna käytiin maan pääkaupungissa, Vallettassa. Valletta on pikkuinen kaupunki, puolitoista kilometriä pitkä ja vajaa puoli kilometriä leveä niemi, joka on muurien ympäröimä. Vallettassa on ruutukaava ja helppo suunnistaa, toisin kuin muualla Maltalla. Vallettassa oli moderni matkamuistoteollisuus oikein hyvin edustettuna, mutta myös autenttinen Malta näkyvissä; pyykinkuivausta parvekkeilla ja ihmisiä iltapäiväkahveilla pienissä kadunvarsikahviloissa. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka!

Valletta

Ollaan myös opittu kulkemaan bussilla, mikä nostaa hengissäpysymisen todennäköisyyttä suuresti. Yksi bussimatka maksaa ihan kokonaiset 47 senttiä, bussit ovat kovin nostalgisen mallisia ja bussikuskit värikkäitä. Lähes joka bussissa on krusifiksi tai muu uskonto-aiheinen veistos, ihan sulassa sovussa esim. tyttökalenterin kanssa.

Maltan perusbussi. Tosin huhujen mukaan kalusto vaihtuu kesällä.