CT, MRI, Isotoopit sekä Gozo

Taas on jokunen viikko viime teksteistä vierähtänyt, ja tällä välin olen ollut viikon kerrallaan CT:llä, magneetilla, jälleen ensiavussa sekä isotoopeilla. Lisäksi kävin yhden viikonlopun nautiskelemassa vielä rennommasta elämänrytmistä Gozon saarella. Sinne pääsee kätevästi lautalla, joka maksaa alle 5 euroa, ja matka kestää hassut 25 minuuttia. Asustin entisen orpokodin tiloissa toimivassa hostellissa nimeltään "St. Joseph's Home Hostel", josta oli hienot näkymät pelloille, merelle ja aina Maltan saarelle asti. Sisäpihalla kasvoi kivasti sitruunapuita. Maltalaiset sanovat, että Gozo on kuin Malta 50 vuotta sitten, ja siltä se hieman tuntuikin, hyvällä tavalla. Maanviljely on vielä voimissaan, ja peltoa ja vihreyttä löytyy huomattavasti enemmän. Lisäksi rannikko on upean kallioista joka puolelta, ja nähtävää riittää kyllä muutenkin. Myös liikenne on huomattavasti vähäisempää ja leppoisampaa, ja oli oikein mukavata kruisailla pari päivää vuokraskootterilla ympäriinsä..Siellä olisin mieluusti viettänyt useammankin päivän, mutta pitääpä palata sitten kun harjoittelut on suoritettu alta pois!

Traktorin tahtiin!

Näkymää hostellin terassilta, takana Malta.

St. Joseph's Home Hostelin terassi

Takaisin harjoitteluhommiin, ja Mater Dei:n CT-huoneisiin. CT laitteita sairaalassa on kolme, yksi 2-leikkeinen jolla tehdään käytännössä vain pään CT-tutkimuksia ja toinen 16-leikkeinen. Lisäksi Isotooppien puolella on PET-CT, joka on tällä hetkellä vain CT-käytössä. Tekemään pääsi ihan mukavasti, varsinkin tavallisimmissa vatsan alueen ja pään tutkimuksissa joita sai tehdä varsin itsenäisestikin. Hieman hämmästytti se, että lähes joka kerta kun kysyin röntgenhoitajalta, että mikäs tällä kertaa on tutkimuksen syynä, he eivät tienneet sitä. "Hmmm I'll have to check".. Hyvin usein potilaalta kuvattiin sekä keuhkojen että vatsan alue. CT oli varsin mielenkiintoinen siinä mielessä, että ensiavussa ei ole erikseen CT-laitetta. Näin myös päivystyskuvaukset tehdään samoilla laitteilla, ja akuutteja tutkimuksia tulee muutama päivittäin. Jonkin verran tehdään myös CT-ohjattuja näytteenottoja ja muita toimenpiteitä.

MRI:llä on tällä hetkellä yksi 1,5 teslan laite, GE:n valmistama. Toiselle laitteelle on huone valmiina ja laitteen hankkiminen on kaiketi vain rahoitusta vailla.. Magneetilla ei päässyt konsolilla työskentelemään kovinkaan paljoa, koska joka päivä siellä oli joku työntekijä opettelemassa uutta modaliteettia. Samaan aikaan kanssani oli myös kaksi muuta opiskelijaa, virolainen Eileen sekä maltalainen Kyle. Porukka oli oikein mukavaa, ja etenkin pidempään siellä työskennelleet röntgenhoitajat myös erittäin asiantuntevia. Joten kyllä siellä jotain oppikin vaikka välillä tuntui ettei päivän aikana päässyt tekemään juuri mitään. Opiskelijan kannalta positiivista oli se, että samoja tutkimuksia mieluusti keskitettiin tietylle päivälle. Näin toistoa tuli paljon, ja muutaman tutkimuksen sivusta seurattua oli helpompi tehdä itse perässä. 

Hieman lisää Gozolaista maaseutua

Pääsin viikoksi myös isotooppilaboratorioon, vaikka en ole sitä vielä suomessa harjoitellutkaan. Työntekijät olivat oikein mukavia ja opettivat mielellään. Kerran olin myös potilaan roolissa, kun CT:ltä tuttu Kyle suoritti potilaan ohjaamisen ja asettelun opettajien arvioidessa suoritusta. Yleisin tutkimus oli sydämen perfuusiotutkimus, jossa tutkitaan sydänlihaksen verenkiertoa. Ensin tutkimus tehdään joko liikunnallisen tai lääkinnällisen rasituksen jälkeen, ja radiologin niin tahtoessa myöhemmin levossa. Myös luuston ja kilpirauhasen tutkimuksia tehdään paljon. Potilaita pääsi asettelemaan ja laittamaan tutkimuksia alulle, ja myös jälkikäsittelemään kuvia lääkärin analyysia varten. Myös uusia kulinaristisia elämyksiä on tiedossa. Isotoopeilla työskentelevän Miguelin kanssa kävimme mielenkiintoisen keskustelu erilaisista ruuista. Hän aloitti sanomalla, että jokaisen ulkomaalaisen opiskelijan on kokattava hänelle jotain eksoottista, jotta saa allekirjoitukset papereihin.. :)  Koska lohi oli hänelle varsin tuttua, onhan hänellä norjalainen vaimo, lupasin kokata hänelle poronkäristystä. Poroa kun saa pakastettuna ihan tuosta naapurista erään ruotsalaisherran kaupasta. Vastapalvelukseksi hän lupasi kokata minulle jotain mitä en ole ikinä maistanut.. Kun pikaisen tenttauksen jälkeen ei minulle uutta raaka-ainetta löytynyt, hän melkein turhautuneena kysyi "no oletkos koskaan syönyt lehmän aivoja?" No empä ole, ja aivomuhennosta olisi sitten tiedossa tässä joku päivä! Lupaan kertoa tästä elämyksestä sitten tarkemmin..

Ja auringonlaskuun on hyvä lopettaa!

Tartto 26.-31.5.2013

Jyväskylän ryhmä

 

Lyhyt kv-vaihto Tarttoon alkoi Helsingin satamasta sunnuntai-iltana 26.5., jolloin ylitimme Jyväskylän radiografian- ja sädehoidon aikuiskoulutusryhmän voimin Suomenlahden. Ensimmäisen yön vietimme laivalla. Maanantai-aamuna nousimme bussiin Tallinnassa ja siirryimme reilun kahden tunnin matkan bussilla Tarttoon. Perille päästyämme veimme matkatavarat siistiin ja hyvällä paikalla sijaitsevaat Dorpat hotelliin. Päiväksi oli suunniteltu vierailu paikalliseen ammattikorkeakouluun, jossa tulevia kolleegoitamme opiskelee. (SK&VL)

 Hotel Dorpat

Tartu tervishoiu körgkool

Tarton Health Care Collegessa (Tartu tervishoiu körgkool) annetaan korkeakoulutasoista opetusta seitsemällä eri terveysalan linjalla. Oppilaitos on suunniteltu puitteiltaan mahdollisimman vähän koulumaiseksi. Silmiinpistävää sisätiloissa oli värien voimakas käyttö ja persoonallinen arkkitehtuuri. Talon sydämenä toimi ensimmäisen kerroksen kahvila. Kahvilan kummallakin sivulla sijaitsevat rappukäytävät kuvailivat verenkiertoa sydämeen niin, että toinen oli sininen käytävä eli laskimo ja toinen täysin punainen käytävä eli valtimo. Tämä oli mielestäni taloon sopiva yksityiskohta ja kuvasi hyvin talon värien käyttöä. Opiskelijoita oppilaitoksessa on 1200. (MiK&IR)



Koulussa saimme tutustua röntgenhoitajien opetustiloihin sekä kurkkasimme myös fysioterapeuttien ja bioanalyytikoiden opetusluokkiin. Röntgenhoitajien luokassa oli aivan tuliterä mammografialaite fantomeineen.Vastaavaa rintafantomia pääsemme ilmeisesti itsekin kokeilemaan tulevilla mammografian harjoituskäynneillä Tampereella. Koululla oli myös aivan uudenlainen fantomi muita kuvantamisharjoituksia varten. (SK&KK)



Koululla oli monessa kohtaa pyritty pohtimaan ja toteuttamaan  asioita "out-of-the-box"-tyyliin, eli he pyrkivät luovaan ja tavanomaisesta poikkeavaan ajatteluun. Tämä näkyi esimerkiksi ajatuksessa, että koululla voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa oikeita potilastutkimuksia. Koulun laitteet olivat uudenaikaisempia kuin monissa pienissä terveydenhuollon yksiköissä. Tämä tarjoaisi opiskelijoille mahdollisuuden oppia käytännön taitoja koulun tiloissa uudella tavalla. (TK)

Radiografian opetusluokka

                                                                Rintafantomi

Fantomi

Tavarat pakattu ja kohta lähtee juna kohti Helsinkiä ja sieltä laivalla Tallinnaan.

Uusi koti, harjoittelussa Cath-lab

Oma riippumatto kullan kallis!

Nyt onkin jo kuukauden päivät vierähtäneet viime kirjoituksesta, täytynee kiristää tahtia jatkossa! Kuukauden verran olen myös asustellut uudessa kämpässä, ja yhteiselo Giovannin ja Alician kanssa sujuu oikein mukavasti. Meidän työvuorot menevät tosin melkolailla ristiin, he kun ovat molemmat duunissa ravintolassa. Esimerkiksi Aliciaa näin muuttoni jälkeen seuraavan kerran vajaan viikon päästä.. Mutta kyllä sitä on kerennyt onneksi myös tutustumaan, ja esimerkiksi kokkailemaan yhdessä. Iso parvekkeemme oli aluksi aika järkyttävässä kunnossa, mutta parin tunnin rojunraivaamisen ja siivousurakan jälkeen se onkin kuin uusi! Vielä kun ostin ja asensin riippumaton ja Alicia istutti basilikaa, minttua ja oreganoa kukkaruukkuihin se on kuin parempikin takapiha. Asunto on hieno, sopivasti ajan patinaa ja komeat holvikaaret ovissa ja ikkunoissa. Suuri keittiö ja parveke kruunaavat kokonaisuuden! Sijainti on vielä parempi kuin edellisessä kämpässä, lähellä niin rantaa kuin yöelämääkin ja ravintoloita, mutta kuitenkin oikein rauhallisella pienellä kadulla. Maksamme jokainen 250e kuukaudessa laskuineen, joten hintakaan ei ole liian kova. 

Olohuoneemme

Kämppikseni Giovanni ja Alicia. 

Harjoitteluani jatkoin Cath Lab:ssa, eli paikallisessa sydänkeskuksessa. Toimenpiteet ovat hyvin samanlaisia kuin suomessakin, eniten tehdään sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksia, ja tarvittaessa pallolaajennuksia ja stenttauksia. Joka päivä tehdään myös muutama sydäntahdistimen vaihto tai asennus. Osastolla on oma 6-paikkainen vuodeosasto potilaan valmistelua varten, ja 10-paikkainen vuodeosasto toipumista ja jälkitarkkailua varten. Toimepidesaleja on kaksi, joista toisessa on kaksi C-kaarta, ja toisessa 1. Yksi todella mukava erikoisuus oli ilmaiset kolmioleivät joita sai kahvitunnilla voileipäraudassa(?) lämmitellä! Lisäksi lähes joka päivä joku toi osastolle kakkua ym. vähemmän terveellistä naposteltavaa, mikä oli hieman ironista siinä mielessä että viereisessä huoneessa parhaillaan availlaan toisten sepelvaltimoita..

Salitiimiin kuuluu kardiologi, 3 sairaanhoitajaa, joista yksi tarkkailee potilaan EKG-käyriä ym. valvontalaitteistoa, yksi huolehtii potilaan pesuista ja hyvinvoinnista ja yksi avustaa kardiologia steriiliksi pukeutuneena. Röntgenhoitajia on kaksi, joista toinen huolehtii C-kaaresta, ja kääntelee sitä kardiologin haluamiin kulmiin. Toinen taas toimii kontrollihuoneen puolella, ja huolehtii kuviin tehtävistä mittauksista, kirjaamisesta ym.. Röntgenhoitajan rooli on siis hyvin erilainen kuin TAYS:ssa, jossa röntgen- ja sairaanhoitajat kiertävät eri tehtävissä ja kardiologi huolehtii kuvantamisesta. Osastolla oli paljon lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoita. Kardiologit olivat todella mukavia, ja selostivat tarkasti  mitä tekevät missäkin vaiheessa. 

Minulla kävi hyvä tuuri, sillä kahtena päivänä osastolla oli vierailemassa Englantilainen kardiologi, joka oli erikoistunut ASD(Atrial Septial Defect) closure:n eli kammioiden väliseinämän vajavuuden korjaamiseen. ASD tarkoittaa siis sydämen kammioiden välisessä seinämässä olevaa reikää, joka meillä suurinpiirtein kaikilla on kohtuikäisenä. Syntymän hujakoilla tämä seinämä kasvaa normaalisti kiinni, jotta laskimo-ja valtimoveri eivät sekoittuisi. Kaikilla näin ei kuitenkaan tapahdu, joka taas aiheuttaa mm. veren vähähappisuutta, lapsilla toistuvia hengitysteiden tulehduksia, sydämentykytyksiä ym. ym. 

ASD kuvan kanssa.(kuva:medlineplus)

Mikäli ASD on läpimitaltaan alle 10mm se voidaan korjata katetrin avulla ilman avoleikkausta, ja juuri näitä toimenpiteitä pääsin näkemään. Lapset nukutetaan aina ennen toimenpidettä. Toimenpide aloitetaan sydämen ultraäänellä, jolla mitataan, onko väliseinämä korjattavissa vai ei. Seuraavaksi mennään ihan tavallisella angiomenetelmällä vena cava:sta sisään, ja viedään katetri oikeaan kammioon, jonka jälkeen seinämä korjataan hieman sientä muistuttavalla työkalulla, joka jätetään sydämeen. Kuvassa tarkemmin toimenpiteestä:

ASD Closure. (kuva: drsvenkatesan-com)

Viikon kokemuksen jälkeen voin sanoa että olihan sydänkeskus mielenkiintoinen paikka, yhtenä päivänä pääsin jopa  leikkaussaliin seuraamaan sydämen avoleikkausta, mitraali- ja aorttaläppien vaihtoa. Mutta ammatillisessa mielessä ei käytännön kokemusta kertynyt juuri lainkaan. Röntgenhoitajalla ei ylipäätään ole salissa kovin paljoa tekemistä, puhumattakaan että opiskelija tekisi siellä muuta kuin seuraa vierestä. Joten välillä päivät tuntuivat aika pitkiltä. Tosin silloin kun sali on tyhjillään pääsee putkella leikkimään jonkin verran.. Suomessa pääse kuitenkin pukeutumaan steriilisti ja avustamaan lääkäriä useammassakin toimenpiteessä. Jos sydänasiat kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti angiojakson suorittamista Sydänkeskuksessa, mutta jos Maltalle tulee kannattaa Cath Lab-visiitti pitää muutaman päivän mittaisena. Käymisen arvoinen kuitenkin!

Natiiveja & läpivalaisua

Ensiavun jälkeen olin kaksi viikkoa natiiveilla. Huoneita on yhteensä viisi, joistan kaksi on thorax- ja kolme luukuvantamishuoneita, Sijoitin itseni luukuvaushuoneisiin. Pääsiäisen aikaan meille oli suunniteltu yhteensä 6 päivää vapaata, joista kaksi tein omasta tahdostani ensiavussa. Neljän päivän loma on nyt tähän väliin ihan tarpeeksi.. Natiiveilla oli oikein mukavaa, koska huoneessa on samaan aikaan yleensä vain kaksi röntgenhoitajaa. Aikaa ohjaamiseen on enemmän, ja näin myös keskustelut käydään lähinnä englanniksi. Suuri osa natiiveilla työskentelevistä röntgenhoitajista on vuoden-parin  sisällä valmistuneita, ja tutkimuksia pääsee tekemään käytännössä niin paljon kuin haluaa.  

Naisilta, jotka osuvat ikähaarukkaan 15-55 v. pyydetään nimikirjoitus paperilappuseen, jossa hän allekirjoittaa ettei hän ole raskaana ja että häntä on informoitu, että röntgensäteily voipi olla vaaraksi mahdolliselle sikiölle. Myös alle 18-vuotiaiden huoltajan tulee allekirjoittaa suostumuspaperi lapsensa puolesta. Nämä lappuset sitten arkistoidaan jonnekkin, ajaksi jota kukaan ei tuntunut tietävän. Ensiavun röntgenistä yksi nainen lähtikin ennen kuvia kaula tuettuna raskaustestiin, varmuuden vuoksi. Säteilysuojelusta noin muuten, lannesuojaa käytetään ahkerasti jopa 80-v potilailla. Kilpirauhassuojia olen nähnyt käytettävän vain läpivalaisun kanssa, tosin sielläkin se oli usein lähinnä koristeena. Thorax-projektioissa röntgenputkea kipataan aina n. 5 astetta kranio-kaudaalisesti, jotta kilpirauhanen saisi vähemmän annosta. Rajausten kanssa tosin on välillä hieman niin ja näin.. Paljon riippui myös tekijästä, joukossa oli todella tunnollisia ja todella huolettomia röntgenhoitajia.

Täälläkin kuvataan paljon polvia. Paksuja polvia, ja lähinnä seisten, paitsi traumat. Ihan yhtä hankalia ovat polvet täällä kuin siellä kotimaassakin! Yksi ainakin itselleni uusi kikka oli kuvata mountain-view bucky-pöydässä. Potilas aseteltiin vatsalleen maaten ja kuvattava polvi taitettiin mahdollisimman koukkuun. Putkea sitten kipattiin tarpeen mukaan, 15 -20 astetta riippuen polven liikkuvuudesta. Kaulan AP- ja viistoprojektioissa putkea kipataan kaudio-kraniaalisesti 15 astetta. Kaulan sivuprojektiossa taas kuvausetäisyys kasvatetaan 150 senttiin, koska myös kuvauskohteen etäisyys detektorista on pidempi, ja näin mahdollisia geometrisiä vääristymiä saadaan minimoitua.

Tämän viikon olen viettänyt läpivalaisussa. Pääosa tutkimuksista ovat GI-kanavan tutkimuksia. Yleisimpiä olivat vatsalaukun ja ohutsuolen “Barium meal”-tutkimukset, joissa vaniljalla maustettu varjoaine niellään ja radiologi ottaa sitten kuvia tai videota tapahtumasta. Hyvin yleisiä ovat myös paksusuolen “Barium enema”- tutkimukset, joissa paksusuoli täytetään ensin varjoaineella ja sitten ilmalla. Tiistaina sitten loppui Barium-eväät kesken, koska tuon nieltävän bariumlitkun hinta oli noussut, eikä sitä sitten tilattukaan lisää.. Näin ollen myös kaikki “Barium meal:t”, eli n. puolet tutkimuksista oli peruttu. Uskomatonta. Muutama purkki säästettiin hätätapauksia varten, ja niiden loputtua hätätapausten täytyy sitten niellä vähemmän herkullista, maustamatonta varjoainetta. Alkuviikko oli kyllä juuri tästä syystä hieman tylsää, varsinkin kun ei vielä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, silloinkaan kun olisi jotain tekemistä!  

Lähes jokaisena päivänä läpivalaisussa oli enemmän tai vähemmän hässäkkää. Kerran, kun potilas oli jo tutkimuspöydällä lääkäri tuli juhlallisesti ilmoittamaan, että hän on vaihtanut vuoroa toisen lääkärin kanssa eikä tämä ei ole hänen potilaansa. No ei muuta kun huonokuntoinen syöpäpotilas takaisin osastolle ja iltapäivällä uudestaan. Suurin osa radiologeista oli todella mukavia, mutta joukkoon mahtui muutama äärimmäisen lyhytpinnainen ja töykeä, jopa kovakourainen tapaus. Aina sekaannukset eivät tosin johtuneet röntgenosaston toiminnasta. Eräänä päivänä oli tarkoitus tehdä virtsarakon tutkimus 7 kuukauden ikäiselle, iloiselle valmiiksi katetroidulle pojalle. Ensimmäisellä kerralla katetri lipsahti pois heikon kiinnityksen takia. Toisella kerralla se ei ollut rakkoa lähelläkään, ja varjoaineen ruiskutus aiheutti varmaan kohtalaisesti kipua, ja myös aikamoisen itkupotkuraivarin.. Ei muuta kun uutta aikaa ja parempaa onnea ensi viikolle! Mutta viimeisimpinä päivinä oli jo oikein mukavaa, osasi toimia porukan mukana avustelemassa ja homma alkoi ylipäätään sujumaan paremmin. Ensi viikko onkin taas ensiapua, ajattelin tehdä pari yövuoroakin kokemuksen ja harjoittelutuntien kerryttämiseksi. 

Noin muuten menee oikein kivasti. Ensimmäisessä tekstissä mainitsemani oma huone olikin omani vain viikon. No, tarkoitus ei ollut alun perinkään asua tuolla loppuun asti, Ievan siskon kun oli tarkoitus tulla Maltalle joskus 4 viikon päästä. Hän vain sitten tulikin 3 viikkoa aiemmin ja näin jouduimme jakamaan huoneen, mikä ei ihan ollut omissa suunnitelmissani. Huoneen jakaminen silloin, kun toisella soi kello 6.30. ja toinen lomailee ei ole ihan ideaali tilanne, ainakaan tämän aamuvirkun kannalta.. Myös vuokraisäntämme antoi hyvin selkeästi ymmärtää, että 4 henkeä tähän kämppään on liikaa, ja jonkun pitää lähteä. Tämän viikon tiistaina sitten tärppäsi oikein hyvä diili. Victorin kaksi työkaveria olivat muuttamassa hienoon ja suureen asuntoon, johon tarvittiin vielä kolmas asukas. Kävin katsomassa asunnon ja tartuin tarjoukseen, nyt sitten jaan kotini Italialaisen Giovannin ja Espanjalaisen Alician kanssa. Nyt on taas oma huone ja iso keittiö ja olohuone, kyllä kelpaa! Kaiken lisäksi olen päässyt jo pelaamaan jalkapalloa sekä kiipeilemään, tosin ulkokiipeilykausi on vielä avaamatta. Ehkäpä jo tänä viikonloppuna, kiipeilijät ovat täälläkin oikein reilua ja mukavaa porukkaa. Lisään kuvia tähän tekstiin joskus myöhemmin, nyt kun ei tullut muistitikku eikä kamera mukaan. Kevään jatkoa!

Sairaalasta sekä ensimmäisestä harjoitteluviikosta

Harjoitteluni alkoi siis maanantaina 18.3. Kokoonnuimme yhteyshenkilömme Jonathan Portiellin huoneeseen muiden samaan aikaan aloittavien Erasmus-vaihtareiden kanssa, jotka olivat Kristjan, Eileen ja Rasmus Virosta, Tarton yliopistosta. Edellisessä jaksossa, joka oli juuri päättymässä, oli ollut 12 opiskelijaa, muun muassa Irlannista, Englannista ja Ruotsista. Näin meillä on ainakin paremmat mahdollisuudet päästä tekemään sitä mitä haluammekin tehdä. Katsoimme vielä viimeiset paperihommat kuntoon ja täytimme taulukon, jossa saimme itse toivoa mitä modaliteetteja tulisimme vaihdon aikana tekemään ja kuinka paljon. Näitä toiveita Jonathan sitten toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Mahdollista oli tehdä natiiveja ensiavussa sekä luu- ja keuhkokuvaushuoneissa, CT:tä, MRI:tä, läpivalaisua, C-kaarityöskentelyä leikkaussalissa, sydänverisuonitutkimuksia, mammografiaa, isotooppeja sekä ultraäänitutkimuksia. Laitteisto on pääasiassa GE:n valmistamaa. Koska pakolliset kuvantamisen harjoittelut olen jo suorittanut laitoin ripauksen vähän kaikkea, lukuunottamatta mammografiaa ja ultraääniä. Katsotaan mihin sitä sitten päätyy! Koulusta saadun säteilymittarin lisäksi sairaala velvoittaa kaikkia säteilyn parissa työskenteleviä pitämään myös sairaalan omaa mittaria. Minulla on siis kaksi mittaria rintamuksessani. Vaikutan varmasti joko erittäin ammattimaiselta ja huolelliselta, tai sitten vastaavasti äärimmäisen säteilyhasardilta kaverilta.

Seuraavaksi Jonathan ja sairaalan radiologian laitoksen ylilääkäri Paul Bezzina pitivät meille luennon täkäläisestä radiografian koulutusohjelmasta ja Mater Dei:n sairaalasta sekä Maltasta noin yleisesti. Koulutusohjelma kestää neljä vuotta ja pitää sisällään sekä diagnostista kuvantamista eri modaliteeteillä että sädehoitoa. Kaksi ensimmäistä ja neljäs vuosi ovat pääasiassa teoriaa. Kolmas vuosi taas on omistettu kokonaan harjoittelulle josta osan opiskelijoiden tulee tehdä vaihdossa. Syynä tähän on se, että Mater Dei:ssä on tällä hetkellä vain yksi lineaarikiihdytin sädehoitoa varten, ja näin ollen kaikille opiskelijoille olisi mahdotonta järjestää kunnollista sädehoidon harjoittelua. Tällä hetkellä he menevät vaihtoon Wales:iin, ja he saavat siihen ihan mukavasti taloudellista tukea yliopistolta/valtiolta. Hieman tuntuu, että meidän kotoinen malli toimii ainakin harjoitteluiden suhteen paremmin, itseäni kun olisi saattanut toisena vuonna jo hieman turhauttaa ilman mitään käytännön kokemusta esim. natiiveista.. Sitä en tiedä, onko opiskelijoilla paljon laboraatioita teoriaopintojen yhteydessä. Tarkemmin koulutusohjelmasta voitte lukea täältä: http://www.um.edu.mt/healthsciences/radiography

Mater Dei:n sairaala. (kuva: pandct.com)

Itse sairaala on varsin uusi, valmistunut v. 2007, ja se sijaitsee aivan Maltan yliopiston vieressä. Lisäksi viereen on rakenteilla uusi lisärakennus joka tulee sisältämään myös onkologian laitoksen, johon tullaan sijoittamaan myös pari uutta sädehoitolaitetta. Sairaalan suunnittelu on varsin näppärä. Keskiosassa, kuvasta katsottuna ensimmäisenä on pääsisäänkäynti, keskellä sairaalaa on kappeli, ja lopuksi henkilökunnan ruokala. Keskiosan oikean puoleisessa osassa on hallinto, koulutus ym. tilat, ja vasemmalla puolella taas ensiapu, leikkaussalit ja vuodeosastot. Kuvantamisosasto on tuon pääsisäänkäynnin edessä olevan liikenneympyrän alla. Sekä hallinto- että vuodeosastojen rakennuksien päästä päähän kulkevat pitkät käytävät, ja kaikki eri osastot ovat merkattu omilla väreillään, seinien maalausta myöten. Näin navigointi sairaalan sisällä on erittäin helppoa, mutta kyllä sinnekin porukkaa eksyy. Myös blogiinkirjoittanut ensimmäisinä päivinä, täytyy myöntää.. Sairaalan kotisivut löytyvät linkin takaa, jos haluatte enemmänkin ihmetellä:  https://ehealth.gov.mt/HealthPortal/health_institutions/hospital_services/mater_dei_hospital/mater_dei.aspx

Sairaalan pääsisäänkäynti. Etualalla kuvantamisosaston aulan "kattoikkuna".

Tiistaina olikin jo sitten vapaata, johan sitä maanantaina  kolme tuntia sairaalaa kierreltiin. Syynä vapaaseen oli pyhäpäivä, taisi olla pyhimys St. Josephin kunniaksi. Pyhäpäiviä, kuten myös pyhimyksiä täällä riittää, ja jokaiselle pyhimykselle on myös rakennettu oma kirkko. Jostain muistan lukeneeni, että Maltalla riittäisi kirkko tai kappeli kierrettäväksi vuoden jokaiselle päivälle. Kirkot ovat kyllä komeita kuin pohjanmaalla, ja parissa on tullut pyörähdettyäkin, mutta taidan jokusen jättää käymättä ihan ensi kertaa varten..

Keskiviikkoaamuna saimme sitten taulukot, joista ilmenivät sijoituspaikkamme seuraaviksi kuudeksi viikoksi. Itse aloitin ensiavun natiiveilta, joista sitten jatkan pariksi viikoksi luukuvantamishuoneisiin. Suunnitelmissa on myös viikko läpivalaisussa, leikkaussalikuvantamista C-kaarella sekä sydänverisuonitutkimuksia ja -toimenpiteitä. Työpäivät on suunniteltu 6-tuntisiksi, mutta meille suositeltiin, että teemme raskasta kuuden ja puolen tunnin päivää, että saamme varmasti tarvittavat 400 tuntia täyteen. No, jospa nyt sitten.

Ensiavussa oli alkuun melkoinen hässäkkä. Röntgenhoitajia oli kohtuullisen monta, mutta toiminta oli siitä huolimatta tehokasta ja toimivaa. Potilaat vaihtuivat melkoisella tahdilla, ja suurin osa tutkimuksista oli keuhojen kuvantamista useimmiten sairaalasängyllä istuen, sekä vatsojen tutkimuksia. Myös luunmurtumia sattui joukkoon aina silloin tällöin, ja ensiavun hoitajat tekevät myös osastokuvaukset. 

Ensimmäinen eroavaisuus kotona opittuun oli se, että täällä keuhkoista otetaan sivukuva vain radiologin sitä erikseen pyytäessä. Ja nimenomaan radiologin pyynnöstä, eikä lähettävän lääkärin. Perusteena tälle oli se, että jos keuhkoissa on löydös jota ei PA/AP-kuvan perusteella pystytä tulkitsemaan, potilas lähetetään kuitenkin CT-tutkimukseen. Sivukuvia otetaan vain joissain erikoistapauksissa, esim. jos keuhkojen lohkojen välissä on jotakin hässäkkää. Toinen eroavaisuus oli vatsan natiivitutkimuksissa, täällä kun nykyään kuvataan vain maaten AP-projektio. Ennen tehtiin kuten suomessakin, mutta seisten- tai horisontaalisätein kuvaamisesta on luovuttu. Keuhkojen osalta yhden projektion protokollan ymmärrän, mutta vatsan osalta en ihan täysin. Jos ei suolistossa ole varjoainetta, mitä sieltä oikeastaan voi natiivikuvassa nähdä, jossei nesteen ja ilman rajapintoja, joita ei kyllä makuuprojektiosta erota? Onneksi en ole lääkäri, vaikka vähän köyhä olenkin!

Ensiavussa oli kyllä itselläni lieviä käynnistymisvaikeuksia, tahti oli sen verran kovaa, eikä tosiaankaan kyselty, että haluaisitko nyt tehdä tämän seuraavan.. Mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa, aluksi avustajan roolissa ja siitä sitten kuvailemaan. Röntgenhoitajat puhuivat keskenään jatkuvasti maltaa, mutta vastailivat kyllä ystävällisesti aina kun kysyi jotain, ja olivat kyllä kovasti kiinnostuneita siitä, miten asiat suomessa tehdään. Mutta jos vain  seisoskeli hiljaa vieressä, olisi varmasti saanut seisoskella hiljaa koko päivän. Potilaan ohjaaminen, ja ylipäätään röntgenhoitajien keskinäinen läpänheitto kuvaushuoneessakin on huomattavan rentoa, ja niin, äänekästä. Mutta niinpä se on meno koko saarella ylipäätään. 

Röntgenhoitajat ovat keskimäärin melko nuoria, suuri osa ainakin alle 35-vuotiaita. Tämä tietysti johtuu siitä, että sairaala on vasta valmistunut, ja röntgenhoitajien tarve on sitä myöten kasvanut hurjasti. Vähemmän yllättäen "porukkaan pääsemistä" helpotti, kun mainitsi universaalin taikasanan "jalkapallo". Kävi myös ilmi, että röntgenhoitajilla on oma futisporukka, jossa on kuulemma hieman pulaa pelaajista.. Ei muuta kun futiskenkäostoksille, omani jätin jostain käsittämättömästä syystä kotiin, rakkaaseen häkkivarastooni. No, uudethan sitä piti ostaa kuitenkin..

Nyt sitten pari viikkoa natiiveilla luukuvaushuoneessa, siitä sitten ensi kerralla. Ja siitä Gozon reissusta myös, eiköhän tuossa ole ihan tarpeeksi luettavaa yhdelle kerralle. Ai niin, opin myös puhumaan hieman maltaa, ja ohjasimpa jo paria potilastakin maltan kielellä! Kas näin:

Ħu nifs l-gewwa! - Vedä ilmaa sisään!

U zommu! - Pidätä!

Nifs normali! - Hengittäkää normaalisti!

Helppoa! Muistakaa huutomerkit, ne ovat tärkeitä!

Ps. oikeinkirjoituksesta ei ole takeita, eipä ollut myöskään henkilöllä, joka nämä minulle opetti. Liekö tuolla niin väliä...

Hienoja puistojakin löytyy!

Vaihteeksi pääkaupunki Valletta. Tällä kertaa vastarannalta katsottuna!

Ja tosiaan, jos tulee jotain kysymyksiä paikallisista tavoista, radiografian puolelta tai ylipäätään, tai haluatte muuten jotain tietää Maltasta, laittakaa kommentteja tänne tai vaikka Facebookiin. Matti voi lähettää kirjeen! Mukavaa kevään jatkoa!

Ensimmäiset päivät Maltalla

Koska vietin heti alkuun muutaman päivän loman täällä, ajattelin ensin kertoa hieman havaintoja paikallisesta elämänmenosta, ja ensimmäisistä päivistä noin yleensä. Itse sairaalasta ja työharjoitteluista sitten seuraavassa postauksessa. Matkani alkoi yöbussilla Tampereelta Helsinki-Vantaalle, josta lensin aamulla Lontoon Heathrow:n lentokentälle. Siinä vaiheessa meno oli hieman turhankin huoletonta, enkä sitten tehnyt check-iniä Air Maltan jatkolennolle. Koska Helsingissä sanottiin, että matkatavarani siirretään oikeaan koneeseen automaattisesti, jotenkin oletin että he ajattelevat myös minun haluavan samalle lennolle rinkkani kanssa. Ja usein, kun aikaisemmin olen vaihtanut konetta tai jopa lentoyhtiötä, ei erillistä check-iniä ole tarvinnut tehdä. Oma moka yhtä kaikki, eikä tämä sekaannus siis johtunut Finnnairin yltäkylläisestä tarjoilusta parin tunnin lennon aikana... Mutta ei siinä mitään, hetken selvittelyn jälkeen sain tietää, että minut siirretään ilmaiseksi seuraavalle lennolle, ja tämä olikin matkani ensimmäinen kosketus Maltalaiseen ystävällisyyteen! No, etsin sitten rauhallisen aulan ja kävin unille, sainpahan rauhassa nukkua edellisyön univelat pois, jotka melkein epätoivoinen hereillä pysyminen yöbussia odottaen ja sitä seurannut vielä epätoivoisempi yöbussissa unen saaminen oli jättänyt.

Majoituin aluksi Boho Hosteliin, joka on jyrkän mäen päällä St. Juliansin kaupungissa, joka sijaitsee Länsi-Maltalla. Hostelli oli mahtava, vuosi sitten uudistettu villa ja sen emäntä, Penny oli todella avulias ja halukas neuvomaan, mitä ikinä häneltä keksinkään kysyä. Tämä hieno nainen teki myös todella hyviä omeletteja ja toasteja aamupalaksi, tilauksesta juuri silloin kuin itsellä sattui tekemään mieli! Hienoin juttu hostelleissa on ehdottomasti se, että siellä tapaa ihmisiä. Ensimmäisten tapaamieni matkalaisten joukossa olivat espanjalainen Victor, joka etsiskeli kokin hommia, ja hänen liettualainen tyttöystävänsä Ieva. Pariskunta vuokrasi muutaman päivän päästä oman kolmion Slieman kaupungista, ja heillä olikin sitten ylimääräinen huone vuokrattavana. Näin minulle järjestyi oma huone keskeiseltä paikalta  50m meren rannasta, erittäin huokeaan hintaan 55e/viikko! Ei hassumpaa. Ja tosiaan, jos joskus pitää valita kahden kämppiksen väliltä ja toinen niistä on kokki, valitkaa se. Ruokaostokset eivät ole enää vain ruokaostoksia, vaan ennemminkin sijoituksia oman elämänlaatuun!

 Sliema. Yöllistä näkymää n. 50m kotiovelta.

Maltan valtio koostuu siis saarista. Näistä asutettuja ovat Malta, "pääsaari" jossa on suurin osa asutuksesta ja kaupungeista, pienempi ja lähinnä farmareiden ja kalastajien asuttama Gozo sekä Comino, jossa asuu vissiin edelleen vain 4 ihmistä vakituisesti. Lisäksi ympärillä on pienempiä saaria joissa ei vakituista asutusta ole. Maltan saaret ovat erittäin kivikkoisia, ja rantaviiva on kauttaaltaan hyvin kallioista. Kiviaines on kalkkikiveä, joka on huomattavasti kotoista graniittia pehmeämpää, ja se myös muovautuu mukavasti mm. meren aaltojen vaikutuksesta. Suurin osa Maltalla sijaitsevista rakennuksista on myös rakennettu tästä materiaalista, aina vanhimmista, n. 5800 vuotta vanhoista temppeleistä nykyaikaisempiin. Kaupungit tuntuvat täällä usein ennemminkin kaupunginosilta, esimerkiksi bussilla matkustaessa on joskus käytännössä mahdotonta sanoa, milloin yksi kaupunki alkaa ja toinen loppuu. Etenkin juuri Maltan länsipuoli on todella tiheään rakennettua, ja pieniä yksisuuntaisia katuja on paljon. Bussit kulkevat hyvin joka kolkkaan, mutta ne eivät aina ole kovinkaan luotettavia. Ne saattavat esim. jättää kokonaan tulematta tai vaikkapa levitä kesken matkan. Itselläni on käynyt toistaiseksi hyvä tuuri niiden kanssa, kerran vain levinnyt ja myöhästynyt vain n. vartin, enkä ole esim. harjoitteluista myöhästynyt niiden takia. Kop, kop.

Maltan kartta, pääkaupunki Valletta korostettuna. (kuva: ezilon.com)

Valletan katuja muiden Erasmus-vaihtareiden kanssa.

Vallettaa.

Maltalaiset eivät ole maailman hiljaisinta kansaa. Siis eivät todellakaan. He puhuvat todella äänekkäästi lähes jatkuvasti, etenkin kännykkään, varsinkin läppää heittessään tai vaikkapa tilatessaan ruokaa. Mutta eivät he silti ole vihaisia, vaikka aluksi siltä saataa vaikuttaa, päinvastoin! He kun ovat myös erittäin sosiaalista sakkia, ja kun Maltalaisen kanssa saa keskustelun aikaan on turha odottaa kotimaiseen tapaan omaa puheenvuoroa koska sitä ei todennäköisesti ole vähään aikaan tarjolla. Hekin joutuvat välillä, tosin hämmästyttävän harvoin vetämään henkeä, ja silloin on oikea aika iskeä mielipiteet kehiin! Tai sitten vain tylyn tuntuisesti keskeyttää, hyvin pian huomaa, ettei se ole tylyä ollenkaan, vaan osa keskustelua. Tähän mennessä tuntuu, että ihmiset täällä ovat ehdottomasti ja lähes poikkeuksetta sieltä ystävällisemmästä päästä, mitä maailmalla on tullut vastaan. Voisi sanoa että Maltalaiset elävät tunteella ja näyttävät sen, oli tilanne mikä hyvänsä. Lisäksi heille voi aina huutaa takaisin, eivätkä he siitä suutu!

Eli kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että olen kotiutunut tänne erittäin hyvin. Jopa välimerellinen kiireettömyys on tarttunut siinä määrin, että välillä sitä vain huomaa kävelevänsä kuin Dressmann-mainoksessa, ja mikäs siinä. Kiireiselle ihmiselle ei tätä maata olekaan suunniteltu, se on varma. Tosin liikenteessä se ei kyllä aina siltä vaikuta, suurin osa ajaa kuin heikkopäiset, ja torvea soitetaan kuin karnevaaleissa. Mutta mukavaa on ollut, ja kelitkin ovat ihan kivasti suosineet! Voin kyllä kertoa, että silloin kun täällä tuulee, niin silloin myös tuulee, jopa pari ilmansuuntaa on nimetty tiettyjen tuulien mukaan. Esimerkkinä vaikka kaakko, eli Xlogg, joka tarkoittaa myös kesätuulta joka tuo lämmintä ilmaa aina Saharasta asti!

Seuraavaksi vähän juttua itse sairaalasta, ja varmaan jossain määrin mutinaa elämänmenosta noin muutenkin.

No jos nyt yksi kuva myös allekirjoittaneesta. Myös Gozo:sta hieman tarinaa jatkossa!