Sairaalasta sekä ensimmäisestä harjoitteluviikosta

Harjoitteluni alkoi siis maanantaina 18.3. Kokoonnuimme yhteyshenkilömme Jonathan Portiellin huoneeseen muiden samaan aikaan aloittavien Erasmus-vaihtareiden kanssa, jotka olivat Kristjan, Eileen ja Rasmus Virosta, Tarton yliopistosta. Edellisessä jaksossa, joka oli juuri päättymässä, oli ollut 12 opiskelijaa, muun muassa Irlannista, Englannista ja Ruotsista. Näin meillä on ainakin paremmat mahdollisuudet päästä tekemään sitä mitä haluammekin tehdä. Katsoimme vielä viimeiset paperihommat kuntoon ja täytimme taulukon, jossa saimme itse toivoa mitä modaliteetteja tulisimme vaihdon aikana tekemään ja kuinka paljon. Näitä toiveita Jonathan sitten toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Mahdollista oli tehdä natiiveja ensiavussa sekä luu- ja keuhkokuvaushuoneissa, CT:tä, MRI:tä, läpivalaisua, C-kaarityöskentelyä leikkaussalissa, sydänverisuonitutkimuksia, mammografiaa, isotooppeja sekä ultraäänitutkimuksia. Laitteisto on pääasiassa GE:n valmistamaa. Koska pakolliset kuvantamisen harjoittelut olen jo suorittanut laitoin ripauksen vähän kaikkea, lukuunottamatta mammografiaa ja ultraääniä. Katsotaan mihin sitä sitten päätyy! Koulusta saadun säteilymittarin lisäksi sairaala velvoittaa kaikkia säteilyn parissa työskenteleviä pitämään myös sairaalan omaa mittaria. Minulla on siis kaksi mittaria rintamuksessani. Vaikutan varmasti joko erittäin ammattimaiselta ja huolelliselta, tai sitten vastaavasti äärimmäisen säteilyhasardilta kaverilta.

Seuraavaksi Jonathan ja sairaalan radiologian laitoksen ylilääkäri Paul Bezzina pitivät meille luennon täkäläisestä radiografian koulutusohjelmasta ja Mater Dei:n sairaalasta sekä Maltasta noin yleisesti. Koulutusohjelma kestää neljä vuotta ja pitää sisällään sekä diagnostista kuvantamista eri modaliteeteillä että sädehoitoa. Kaksi ensimmäistä ja neljäs vuosi ovat pääasiassa teoriaa. Kolmas vuosi taas on omistettu kokonaan harjoittelulle josta osan opiskelijoiden tulee tehdä vaihdossa. Syynä tähän on se, että Mater Dei:ssä on tällä hetkellä vain yksi lineaarikiihdytin sädehoitoa varten, ja näin ollen kaikille opiskelijoille olisi mahdotonta järjestää kunnollista sädehoidon harjoittelua. Tällä hetkellä he menevät vaihtoon Wales:iin, ja he saavat siihen ihan mukavasti taloudellista tukea yliopistolta/valtiolta. Hieman tuntuu, että meidän kotoinen malli toimii ainakin harjoitteluiden suhteen paremmin, itseäni kun olisi saattanut toisena vuonna jo hieman turhauttaa ilman mitään käytännön kokemusta esim. natiiveista.. Sitä en tiedä, onko opiskelijoilla paljon laboraatioita teoriaopintojen yhteydessä. Tarkemmin koulutusohjelmasta voitte lukea täältä: http://www.um.edu.mt/healthsciences/radiography

Mater Dei:n sairaala. (kuva: pandct.com)

Itse sairaala on varsin uusi, valmistunut v. 2007, ja se sijaitsee aivan Maltan yliopiston vieressä. Lisäksi viereen on rakenteilla uusi lisärakennus joka tulee sisältämään myös onkologian laitoksen, johon tullaan sijoittamaan myös pari uutta sädehoitolaitetta. Sairaalan suunnittelu on varsin näppärä. Keskiosassa, kuvasta katsottuna ensimmäisenä on pääsisäänkäynti, keskellä sairaalaa on kappeli, ja lopuksi henkilökunnan ruokala. Keskiosan oikean puoleisessa osassa on hallinto, koulutus ym. tilat, ja vasemmalla puolella taas ensiapu, leikkaussalit ja vuodeosastot. Kuvantamisosasto on tuon pääsisäänkäynnin edessä olevan liikenneympyrän alla. Sekä hallinto- että vuodeosastojen rakennuksien päästä päähän kulkevat pitkät käytävät, ja kaikki eri osastot ovat merkattu omilla väreillään, seinien maalausta myöten. Näin navigointi sairaalan sisällä on erittäin helppoa, mutta kyllä sinnekin porukkaa eksyy. Myös blogiinkirjoittanut ensimmäisinä päivinä, täytyy myöntää.. Sairaalan kotisivut löytyvät linkin takaa, jos haluatte enemmänkin ihmetellä:  https://ehealth.gov.mt/HealthPortal/health_institutions/hospital_services/mater_dei_hospital/mater_dei.aspx

Sairaalan pääsisäänkäynti. Etualalla kuvantamisosaston aulan "kattoikkuna".

Tiistaina olikin jo sitten vapaata, johan sitä maanantaina  kolme tuntia sairaalaa kierreltiin. Syynä vapaaseen oli pyhäpäivä, taisi olla pyhimys St. Josephin kunniaksi. Pyhäpäiviä, kuten myös pyhimyksiä täällä riittää, ja jokaiselle pyhimykselle on myös rakennettu oma kirkko. Jostain muistan lukeneeni, että Maltalla riittäisi kirkko tai kappeli kierrettäväksi vuoden jokaiselle päivälle. Kirkot ovat kyllä komeita kuin pohjanmaalla, ja parissa on tullut pyörähdettyäkin, mutta taidan jokusen jättää käymättä ihan ensi kertaa varten..

Keskiviikkoaamuna saimme sitten taulukot, joista ilmenivät sijoituspaikkamme seuraaviksi kuudeksi viikoksi. Itse aloitin ensiavun natiiveilta, joista sitten jatkan pariksi viikoksi luukuvantamishuoneisiin. Suunnitelmissa on myös viikko läpivalaisussa, leikkaussalikuvantamista C-kaarella sekä sydänverisuonitutkimuksia ja -toimenpiteitä. Työpäivät on suunniteltu 6-tuntisiksi, mutta meille suositeltiin, että teemme raskasta kuuden ja puolen tunnin päivää, että saamme varmasti tarvittavat 400 tuntia täyteen. No, jospa nyt sitten.

Ensiavussa oli alkuun melkoinen hässäkkä. Röntgenhoitajia oli kohtuullisen monta, mutta toiminta oli siitä huolimatta tehokasta ja toimivaa. Potilaat vaihtuivat melkoisella tahdilla, ja suurin osa tutkimuksista oli keuhojen kuvantamista useimmiten sairaalasängyllä istuen, sekä vatsojen tutkimuksia. Myös luunmurtumia sattui joukkoon aina silloin tällöin, ja ensiavun hoitajat tekevät myös osastokuvaukset. 

Ensimmäinen eroavaisuus kotona opittuun oli se, että täällä keuhkoista otetaan sivukuva vain radiologin sitä erikseen pyytäessä. Ja nimenomaan radiologin pyynnöstä, eikä lähettävän lääkärin. Perusteena tälle oli se, että jos keuhkoissa on löydös jota ei PA/AP-kuvan perusteella pystytä tulkitsemaan, potilas lähetetään kuitenkin CT-tutkimukseen. Sivukuvia otetaan vain joissain erikoistapauksissa, esim. jos keuhkojen lohkojen välissä on jotakin hässäkkää. Toinen eroavaisuus oli vatsan natiivitutkimuksissa, täällä kun nykyään kuvataan vain maaten AP-projektio. Ennen tehtiin kuten suomessakin, mutta seisten- tai horisontaalisätein kuvaamisesta on luovuttu. Keuhkojen osalta yhden projektion protokollan ymmärrän, mutta vatsan osalta en ihan täysin. Jos ei suolistossa ole varjoainetta, mitä sieltä oikeastaan voi natiivikuvassa nähdä, jossei nesteen ja ilman rajapintoja, joita ei kyllä makuuprojektiosta erota? Onneksi en ole lääkäri, vaikka vähän köyhä olenkin!

Ensiavussa oli kyllä itselläni lieviä käynnistymisvaikeuksia, tahti oli sen verran kovaa, eikä tosiaankaan kyselty, että haluaisitko nyt tehdä tämän seuraavan.. Mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa, aluksi avustajan roolissa ja siitä sitten kuvailemaan. Röntgenhoitajat puhuivat keskenään jatkuvasti maltaa, mutta vastailivat kyllä ystävällisesti aina kun kysyi jotain, ja olivat kyllä kovasti kiinnostuneita siitä, miten asiat suomessa tehdään. Mutta jos vain  seisoskeli hiljaa vieressä, olisi varmasti saanut seisoskella hiljaa koko päivän. Potilaan ohjaaminen, ja ylipäätään röntgenhoitajien keskinäinen läpänheitto kuvaushuoneessakin on huomattavan rentoa, ja niin, äänekästä. Mutta niinpä se on meno koko saarella ylipäätään. 

Röntgenhoitajat ovat keskimäärin melko nuoria, suuri osa ainakin alle 35-vuotiaita. Tämä tietysti johtuu siitä, että sairaala on vasta valmistunut, ja röntgenhoitajien tarve on sitä myöten kasvanut hurjasti. Vähemmän yllättäen "porukkaan pääsemistä" helpotti, kun mainitsi universaalin taikasanan "jalkapallo". Kävi myös ilmi, että röntgenhoitajilla on oma futisporukka, jossa on kuulemma hieman pulaa pelaajista.. Ei muuta kun futiskenkäostoksille, omani jätin jostain käsittämättömästä syystä kotiin, rakkaaseen häkkivarastooni. No, uudethan sitä piti ostaa kuitenkin..

Nyt sitten pari viikkoa natiiveilla luukuvaushuoneessa, siitä sitten ensi kerralla. Ja siitä Gozon reissusta myös, eiköhän tuossa ole ihan tarpeeksi luettavaa yhdelle kerralle. Ai niin, opin myös puhumaan hieman maltaa, ja ohjasimpa jo paria potilastakin maltan kielellä! Kas näin:

Ħu nifs l-gewwa! - Vedä ilmaa sisään!

U zommu! - Pidätä!

Nifs normali! - Hengittäkää normaalisti!

Helppoa! Muistakaa huutomerkit, ne ovat tärkeitä!

Ps. oikeinkirjoituksesta ei ole takeita, eipä ollut myöskään henkilöllä, joka nämä minulle opetti. Liekö tuolla niin väliä...

Hienoja puistojakin löytyy!

Vaihteeksi pääkaupunki Valletta. Tällä kertaa vastarannalta katsottuna!

Ja tosiaan, jos tulee jotain kysymyksiä paikallisista tavoista, radiografian puolelta tai ylipäätään, tai haluatte muuten jotain tietää Maltasta, laittakaa kommentteja tänne tai vaikka Facebookiin. Matti voi lähettää kirjeen! Mukavaa kevään jatkoa!