Natiiveja & läpivalaisua

Ensiavun jälkeen olin kaksi viikkoa natiiveilla. Huoneita on yhteensä viisi, joistan kaksi on thorax- ja kolme luukuvantamishuoneita, Sijoitin itseni luukuvaushuoneisiin. Pääsiäisen aikaan meille oli suunniteltu yhteensä 6 päivää vapaata, joista kaksi tein omasta tahdostani ensiavussa. Neljän päivän loma on nyt tähän väliin ihan tarpeeksi.. Natiiveilla oli oikein mukavaa, koska huoneessa on samaan aikaan yleensä vain kaksi röntgenhoitajaa. Aikaa ohjaamiseen on enemmän, ja näin myös keskustelut käydään lähinnä englanniksi. Suuri osa natiiveilla työskentelevistä röntgenhoitajista on vuoden-parin  sisällä valmistuneita, ja tutkimuksia pääsee tekemään käytännössä niin paljon kuin haluaa.  

Naisilta, jotka osuvat ikähaarukkaan 15-55 v. pyydetään nimikirjoitus paperilappuseen, jossa hän allekirjoittaa ettei hän ole raskaana ja että häntä on informoitu, että röntgensäteily voipi olla vaaraksi mahdolliselle sikiölle. Myös alle 18-vuotiaiden huoltajan tulee allekirjoittaa suostumuspaperi lapsensa puolesta. Nämä lappuset sitten arkistoidaan jonnekkin, ajaksi jota kukaan ei tuntunut tietävän. Ensiavun röntgenistä yksi nainen lähtikin ennen kuvia kaula tuettuna raskaustestiin, varmuuden vuoksi. Säteilysuojelusta noin muuten, lannesuojaa käytetään ahkerasti jopa 80-v potilailla. Kilpirauhassuojia olen nähnyt käytettävän vain läpivalaisun kanssa, tosin sielläkin se oli usein lähinnä koristeena. Thorax-projektioissa röntgenputkea kipataan aina n. 5 astetta kranio-kaudaalisesti, jotta kilpirauhanen saisi vähemmän annosta. Rajausten kanssa tosin on välillä hieman niin ja näin.. Paljon riippui myös tekijästä, joukossa oli todella tunnollisia ja todella huolettomia röntgenhoitajia.

Täälläkin kuvataan paljon polvia. Paksuja polvia, ja lähinnä seisten, paitsi traumat. Ihan yhtä hankalia ovat polvet täällä kuin siellä kotimaassakin! Yksi ainakin itselleni uusi kikka oli kuvata mountain-view bucky-pöydässä. Potilas aseteltiin vatsalleen maaten ja kuvattava polvi taitettiin mahdollisimman koukkuun. Putkea sitten kipattiin tarpeen mukaan, 15 -20 astetta riippuen polven liikkuvuudesta. Kaulan AP- ja viistoprojektioissa putkea kipataan kaudio-kraniaalisesti 15 astetta. Kaulan sivuprojektiossa taas kuvausetäisyys kasvatetaan 150 senttiin, koska myös kuvauskohteen etäisyys detektorista on pidempi, ja näin mahdollisia geometrisiä vääristymiä saadaan minimoitua.

Tämän viikon olen viettänyt läpivalaisussa. Pääosa tutkimuksista ovat GI-kanavan tutkimuksia. Yleisimpiä olivat vatsalaukun ja ohutsuolen “Barium meal”-tutkimukset, joissa vaniljalla maustettu varjoaine niellään ja radiologi ottaa sitten kuvia tai videota tapahtumasta. Hyvin yleisiä ovat myös paksusuolen “Barium enema”- tutkimukset, joissa paksusuoli täytetään ensin varjoaineella ja sitten ilmalla. Tiistaina sitten loppui Barium-eväät kesken, koska tuon nieltävän bariumlitkun hinta oli noussut, eikä sitä sitten tilattukaan lisää.. Näin ollen myös kaikki “Barium meal:t”, eli n. puolet tutkimuksista oli peruttu. Uskomatonta. Muutama purkki säästettiin hätätapauksia varten, ja niiden loputtua hätätapausten täytyy sitten niellä vähemmän herkullista, maustamatonta varjoainetta. Alkuviikko oli kyllä juuri tästä syystä hieman tylsää, varsinkin kun ei vielä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, silloinkaan kun olisi jotain tekemistä!  

Lähes jokaisena päivänä läpivalaisussa oli enemmän tai vähemmän hässäkkää. Kerran, kun potilas oli jo tutkimuspöydällä lääkäri tuli juhlallisesti ilmoittamaan, että hän on vaihtanut vuoroa toisen lääkärin kanssa eikä tämä ei ole hänen potilaansa. No ei muuta kun huonokuntoinen syöpäpotilas takaisin osastolle ja iltapäivällä uudestaan. Suurin osa radiologeista oli todella mukavia, mutta joukkoon mahtui muutama äärimmäisen lyhytpinnainen ja töykeä, jopa kovakourainen tapaus. Aina sekaannukset eivät tosin johtuneet röntgenosaston toiminnasta. Eräänä päivänä oli tarkoitus tehdä virtsarakon tutkimus 7 kuukauden ikäiselle, iloiselle valmiiksi katetroidulle pojalle. Ensimmäisellä kerralla katetri lipsahti pois heikon kiinnityksen takia. Toisella kerralla se ei ollut rakkoa lähelläkään, ja varjoaineen ruiskutus aiheutti varmaan kohtalaisesti kipua, ja myös aikamoisen itkupotkuraivarin.. Ei muuta kun uutta aikaa ja parempaa onnea ensi viikolle! Mutta viimeisimpinä päivinä oli jo oikein mukavaa, osasi toimia porukan mukana avustelemassa ja homma alkoi ylipäätään sujumaan paremmin. Ensi viikko onkin taas ensiapua, ajattelin tehdä pari yövuoroakin kokemuksen ja harjoittelutuntien kerryttämiseksi. 

Noin muuten menee oikein kivasti. Ensimmäisessä tekstissä mainitsemani oma huone olikin omani vain viikon. No, tarkoitus ei ollut alun perinkään asua tuolla loppuun asti, Ievan siskon kun oli tarkoitus tulla Maltalle joskus 4 viikon päästä. Hän vain sitten tulikin 3 viikkoa aiemmin ja näin jouduimme jakamaan huoneen, mikä ei ihan ollut omissa suunnitelmissani. Huoneen jakaminen silloin, kun toisella soi kello 6.30. ja toinen lomailee ei ole ihan ideaali tilanne, ainakaan tämän aamuvirkun kannalta.. Myös vuokraisäntämme antoi hyvin selkeästi ymmärtää, että 4 henkeä tähän kämppään on liikaa, ja jonkun pitää lähteä. Tämän viikon tiistaina sitten tärppäsi oikein hyvä diili. Victorin kaksi työkaveria olivat muuttamassa hienoon ja suureen asuntoon, johon tarvittiin vielä kolmas asukas. Kävin katsomassa asunnon ja tartuin tarjoukseen, nyt sitten jaan kotini Italialaisen Giovannin ja Espanjalaisen Alician kanssa. Nyt on taas oma huone ja iso keittiö ja olohuone, kyllä kelpaa! Kaiken lisäksi olen päässyt jo pelaamaan jalkapalloa sekä kiipeilemään, tosin ulkokiipeilykausi on vielä avaamatta. Ehkäpä jo tänä viikonloppuna, kiipeilijät ovat täälläkin oikein reilua ja mukavaa porukkaa. Lisään kuvia tähän tekstiin joskus myöhemmin, nyt kun ei tullut muistitikku eikä kamera mukaan. Kevään jatkoa!