perjantai 31. toukokuuta 2013

Tartto 26.-31.5.2013

Jyväskylän ryhmä
 

Lyhyt kv-vaihto Tarttoon alkoi Helsingin satamasta sunnuntai-iltana 26.5., jolloin ylitimme Jyväskylän radiografian- ja sädehoidon aikuiskoulutusryhmän voimin Suomenlahden. Ensimmäisen yön vietimme laivalla. Maanantai-aamuna nousimme bussiin Tallinnassa ja siirryimme reilun kahden tunnin matkan bussilla Tarttoon. Perille päästyämme veimme matkatavarat siistiin ja hyvällä paikalla sijaitsevaat Dorpat hotelliin. Päiväksi oli suunniteltu vierailu paikalliseen ammattikorkeakouluun, jossa tulevia kolleegoitamme opiskelee. (SK&VL)



 Hotel Dorpat



Tartu tervishoiu körgkool



Tarton Health Care Collegessa (Tartu tervishoiu körgkool) annetaan korkeakoulutasoista opetusta seitsemällä eri terveysalan linjalla. Oppilaitos on suunniteltu puitteiltaan mahdollisimman vähän koulumaiseksi. Silmiinpistävää sisätiloissa oli värien voimakas käyttö ja persoonallinen arkkitehtuuri. Talon sydämenä toimi ensimmäisen kerroksen kahvila. Kahvilan kummallakin sivulla sijaitsevat rappukäytävät kuvailivat verenkiertoa sydämeen niin, että toinen oli sininen käytävä eli laskimo ja toinen täysin punainen käytävä eli valtimo. Tämä oli mielestäni taloon sopiva yksityiskohta ja kuvasi hyvin talon värien käyttöä. Opiskelijoita oppilaitoksessa on 1200. (MiK&IR)



Koulussa saimme tutustua röntgenhoitajien opetustiloihin sekä kurkkasimme myös fysioterapeuttien ja bioanalyytikoiden opetusluokkiin. Röntgenhoitajien luokassa oli aivan tuliterä mammografialaite fantomeineen.Vastaavaa rintafantomia pääsemme ilmeisesti itsekin kokeilemaan tulevilla mammografian harjoituskäynneillä Tampereella. Koululla oli myös aivan uudenlainen fantomi muita kuvantamisharjoituksia varten. (SK&KK)



Koululla oli monessa kohtaa pyritty pohtimaan ja toteuttamaan  asioita "out-of-the-box"-tyyliin, eli he pyrkivät luovaan ja tavanomaisesta poikkeavaan ajatteluun. Tämä näkyi esimerkiksi ajatuksessa, että koululla voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa oikeita potilastutkimuksia. Koulun laitteet olivat uudenaikaisempia kuin monissa pienissä terveydenhuollon yksiköissä. Tämä tarjoaisi opiskelijoille mahdollisuuden oppia käytännön taitoja koulun tiloissa uudella tavalla. (TK)



Radiografian opetusluokka




                                                                Rintafantomi

Fantomi


Tartu ülikooli
Tiistaina porukkamme jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä suuntasi aikaisin aamulla Tarton yliopistoon ja toinen ryhmä Tarton yliopistolliseen sairaalaan. (SK) Historian havinan saattoi aistia astellessamme vuonna 1809 käyttöön vihityssä Tarton yliopistossa. (MiK) Yliopistovierailulla tutustuimme ensin päärakennuksella Tarton
yliopiston historiaan ja nykypäivään pienen luennon muodossa sekä
ihastelimme heidän juhlasaliaan, jossa valmistujaisseremonia pidetään.
Yliopiston päärakennus symboloi oppaamme mukaan koko Viron
koulutuksellista pääomaa, jonka vuoksi sitä käytetään usein
erilaisssa koulutukseen liittyvissä uutisoinneissa ja materiaaleissa
kuvituksena.  Tarton yliopistossa opiskelee noin 18 00 opiskelijaa, joten viidennes kaupungin asukkaista on opiskelijoita. (KK)
Tarton yliopistossa opiskelee noin 100 suomalaista opiskelijaa, joista suurin osa opiskelee lääketiedettä. (MS)




Yliopiston juhlasali


Biomeedikum Tartu
Yliopistovierailulla kävimme myös Biomeedikum Tartussa, jossa tutustuimme suomalaiseen lääketieteenopiskelijaan ja saimme käydä vilkaisemassa lääkäriopiskelijoiden anatomian luokkia. (SK) Lääketieteen koulutusohjelma kestää kuusi vuotta. Englanninkielinen opiskelu on maksullista, vironkielinen ei. Nykyisin englanninkielinen koulutus muuttuu 3. opiskeluvuoden alussa vironkieliseksi, minkä vuoksi sen opiskelijat ovat pääosin olleet suomalaisia. Tulevaisuudessa koulutus on tarkoitus viedä kokonaisuudessaan läpi englanniksi. (KK)

Tartu ülikooli kliinikum, yliopistollinen sairaala


Kuvantamisen yksikkö yliopistollisessa sairaalassa
Yliopistollisessa sairaalassa saimme seurata magneettitutkimuksia,
TT-tutkimuksia sekä natiiviröntgentutkimuksia. Sairaalassa oli
harjoittelussa vierailumme aikana sekä ensimmäisen (natiivirtgkuvaukset)
että toisen (MRI, TT) vuosikurssin röntgenhoitajaopiskelijoita.(SK&KK)
Kuvauksia oli mielenkiintoista seurata ja erityisesti erot
projektioissa, työtavoissa jne. verrattuna omiin harjoittelukokemuksiin
nousivat havainnoissa esille. Esimerkiksi TT-tutkimuksissa käytössä
olivat aikuisilla potilailla sininen, vaaleanpunainen ja keltainen
kanyyli, jolla ruiskutusnopeus oli vain 1ml/s. Vihreää käytettiin hyvin
harvoin, yleensä vain kardiologisissa tutkimuksissa. Hoitaja sai yrittää kanyylin laittamista paikoilleen vain kolme
kertaa, jonka jälkeen tämän tuli aina neuvotella potilaan kanssa
jatkosta. Potilaan suostumuksella kanylontia oli mahdollista jatkaa
tämän jälkeenkin. (KK)

 

Pääsimme seuraamaan muutamia
TT-tutkimuksia, joissa röntgenhoitajaopiskelija toimi potilashoitajana yhdessä ohjaajan kanssa. Kiinnitimme huomioita hyvään aseptiseen työskentytapaan. Myös potilasohjaus oli kiireetöntä ja
ammattimaista. Työnjako oli samanlainen verrattuna omiin harjoittelukokemuksiin kotimaassa. (TK)



Natiiviröntgenkuvauksia keskiviikkona oli harvinaisen vähän edellisiin päiviin verrattuna, jolloin oli ollut todella "kiirus". Hiljaisina hetkinä vietimme paljon aikaa läpivalaisussa joista parhaiten jäi mieleen mahalaukun varjoainetutkimus, jossa käytettiin röntgenputken eteen tulevaa (muovi)kartiota jolla sitten painettiin potilaan vatsaa mahalaukun kohdalta niin pitkään kunnes potilas älähti että sattuu. Tätä toistettiin parista kohtaa etupuolelta sekä viistosuunnista. Läpivalaisukuvassa näkyi aina selvästi kun varjoainetäytteinen mahalaukku "jakaantui" painetusta kohdasta. Yhden tutkimuksessa mukana olleen lääkärin mukaan etsittiin syöpää.



Natiivikuvantamisen yksikössä ollessamme huomasimme eroja projektioissa ja sädesuojainten käytössä. Thorax kuvauksessa otetaan ainoasta PA- projektio, ellei sivukuvaa ole erikseen ole pyydetty. Ainuttakaan thorax sivukuvaa en tutustumisen aikana nähnyt otettavan. Kaularangan kuvantamisessa on ainoastaan kaksi projektiota, AP- ja SS- suunnista. Sädesuojaimia oli neljälle kuvaushuoneelle yhteisesti kolme kilpirauhassuojaa ja yksi lyijyessu. Sädesuojia ei juurikaan käytetty ja rintarauhasta ei suojattu missään projektiossa. (SP)

Paikallisten opiskelijoiden kanssa jutellessa ilmeni, että Virossa röntgenhoitajan bruttopalkka on noin 700- 800 euroa. He tosin voivat jäädä jo eläkkeelle 53- vuotiaina, usein se ei kuitenkaan ole taloudellisesti mahdollista. (SP) Paikalliset opiskelijat puhuivat hyvää englantia ja olivat hyvin valmiita kertomaan meille harjoitteluistaan ja koulutuksestaan. Samoin useimpien työntekijöisen kanssa yhteinen kieli löytyi joko englannista tai suomesta. Kun olimme muutaman päivän kuulleet eestiä, alkoi lauseita jo ymmärtämään, etenkin jos tiesi asiayhteyden. Uskon, että Virossa suomalainen vaihto-oppilas oppisi eestin kielen hyvin nopeasti.(IR)



Isotooppiosastolla osa ryhmästä tutustui SPECT- ja PET-tutkimuksiin. Uudehkolta osastolta löytyi uusi PET-TT laite ja tuliterä kaksipäinen gammakamera. Saimme innokkaan esittelyn viron- suomenkielellä myös eristyspotilaista ja säteilylähteiden varastoinnista. Henkilökunta kertoi suurimman osan isotooppihoidoissa käytetyistä radionuklideista tulevan heille Suomesta ja he suorastaan ylistivät erinomaista yhteistyötä suomalaisen toimittajan kanssa. Isotooppihoidoissa käy potilaita myös muualta Eurooppaa asti. Hoidot tulevat potilaille kalliiksi. (MiK&TJ)



Saimme myös seurata mammografiakuvausta, joka oli aikaisemmin hoidetun rintasyövän kontrollikuvaus. Virossa kuulemma rintasyöpäseulonta mammografialla tehdään joka toinen vuosi tietyn iän jälkeen. Mammografiassa pääsääntöisesti toimiva kokenut röntgenhoitaja puhui selkeää suomen kieltä meitä opastaessaan. Mukava yllätys oli että myös muillakin osastoilla löytyi virolaisia suomen taitajia, vaikka omaa englantiakin oli kiva testata... Todella kiva vaikutelma jäi mieleen kaikista röntgenhoitajista ja -oppilaista! Huumori ja hymy tulivat kanssakäymiseen mukaan varsin pian! (OM-K / MT)



Pääsimme tutustumaan myös magneettitutkimusten maailmaan, joka omalta osaltaan on vielä lähinnä "suurta tuntematonta", koska emme ole vielä opiskelleet mitään magneettitutkimuksiin liittyvää. Tutustuminen siis todellakin oli vain tutustumista ja ihmettelemistä, kuinka ammattilaiset hoitavat työtään. Magneetissa olimme tutustumassa pareittain ja samalla kahden laitteen kimpussa hääri kaksi vakituista työntekijää ja neljä opiskelijaa, joten silloin tällöin tuntui siltä että olisi jokseenkin tiellä. Tahti näillä laitteilla oli yhtä verkkainen kuin Suomen maassakin, tutkimukset kestivät kauan eikä potilasmateriaali ollut niin tiheästi vaihtuvaa kuin natiivien tai TT:n puolella. Kuhinaa tähän "magneettimuurahaispesään" hetkeksi toi kun ulkomaan kollegat menivät vakavaksi ja joku sanoi: do you smell, like something is burning? Potilas makasi tyytyväisenä kuulokkeet korvalla putkessa, kun kaikenmaailman fyysikkoa ja huoltomiestä pyöri huoneessa. Tuskin mitään vakavaa sitten tapahtuikaan, kun hommia jatkettiin vanhaan malliin, tarina ei kerro siis mitä jatkossa tapahtui... (JW)



Uutta kuvantamisyksikköä rakennetaan parhaillaan.







ENSIAPU-TT

2-ryhmän kanssa olimme Tarton
yliopistollisessa sairaalassa keskiviikkopäivän ja 9:00 sairaalaan saavuttuamme
jakauduimme neljään eri ryhmään magneetille, natiiviröntgentutkimuksiin ja
tietokonetomografiaan ensiapuun ja toiseen tt-tutkimushuoneeseen, jossa oli
kaksi eri kuvauslaitetta. Ensiavussa oli GE:n tutkimuslaite ja toiset laitteet
olivat Siemensin. Henkilökohtaisesti sain nyt ensikosketuksen TT:lle, koska en
ollut aikaisemmin ollut harjoittelussa/nähnyt TT-tutkimuksia ja olikin nyt
mielenkiintoista päästä näkemään oikeasti mitä siellä tapahtuu! Ensiapu-TT on
normaalisti hyvin kiireinen paikka, ja yleensä tutkimuksia on noin 40 päivässä
ja seuraava potilas tulee välittömästi kun edellinen tutkimus saadaan
suoritettua. Koneella työskenteli 2 röntgenhoitajaa, joista toinen hoiti
kirjaukset ja toinen hoitaja kuvauslaitteen. Lisäksi siellä työskenteli yksi
perushoitaja, jota voisi kutsua potilashoitajaksi. Hän yleensä otti potilaan
vastaan ja usein myös asetteli potilaan valmiiksi kuvausta varten, jolloin
rtg-hoitajien ei edes tarvinnut käydä kuvaushuoneessa, he hoitivat vain
kirjauksen ja säteilyn käytön. Kun kuvaus oli valmis perushoitaja kävi
päästämässä potilaan pois ja puhdisti kuvauspöydän ja valmisteli tutkimuksen
seuraavalle potilaalle. Haastavampien potilaiden mukaan tuli ensiavusta
hoitajia ja mieleen jäi yksi vaativa koomapotilas, jonka mukana oli
hoitohenkilökuntaa lähes kymmenkunta. Röntgenhoitajat katsoivat kuvauksen
suoritettuaan kuvat läpi ja mikäli havaitsivat kuvassa jotain outoa, he
konsultoivat radiologeja, jotka tulivat katsomaan kuvat ja antamaan
lisäohjeita. Vaikka laitteet olivat huippulaatua ja sairaala moderni
nykyaikainen, niin potilaat tulivat käsin kirjoitetulla lähetteellä ja
ajanvarauskirja oli paperinen kopio kalenterista, johon oli käsin merkittu
päivän potilaat, joille siis oli aika etukäteen varattu. Hauskaa oli kuunnella
Eestin-kielisiä hengitysohjeita, jotka saivat hymyn huulille aina kun se
kaiuttimista kajahti: hingata sisse ja hoidke hinge kinni, joka siis tarkoittaa
hengitä sisään ja pidätä hengitystä. :) (RN)
Minäkin pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan TT-tutkimuksia. Toinen rtg-hoitajista puhui hyvin englantia ja hän selvitti meille hyvin mitä milloinkin tapahtui. Mieleeni jäi eräspotilas joka oli kuuro ja hänellä oli tulkki mukana. En ole ennen päässyt mukaan/seurannut kuuron potilaan tutkimusta, pienistä ongelmista huolimatta tutkimus saatiin suoritettua hyvin. (MS)
   






Ruokailu ravintoloissa oli hyvin kohtuuhintaista. Keittolounaan sai noin 2 euron hintaan ja ruokaisammat annokset alkoivat noin 5 eurosta. Tartossa opikeleva Suomalainen tyttö kertoikin, että opiskeleminen siellä on paljon edullisempaa kuin Suomessa, koska ruoka ja asumiskustannukset ovat paljon pienemmät. (MK) Tartto oli kaupunkina kaunis, siisti ja rauhallinen kesäkaupunki. Kaupungissa oli havaittavissa sekä alueen pitkä historia että tämän päivän vaatimukset: ostoskeskukset, tiedekeskus ja kylpylä. ( IR)



Tartossa oli myös ihania kahviloita, joissa kävimme maistelemassa mitä maukkaampia ja erilaisempia herkkuja. (MK)



Torstaina lähdimme puolenpäivän aikoihin  linja-autolla takaisin Tallinnaan, jossa olimme vielä yhden yön hotellissa. Tallinnassa oli iltapäivä aikaa ostaa tuliaisia kotiin vietäväksi, ellei niitä ollut vielä ehtinyt ostella. Perjantai-aamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen taksilla kohti satamaa. Tulimme laivalla lahden yli ja junalla Jyväskylään. Kotimatkalla matkalaiset olivat väsyneitä ja hiljaisia verrattuna tulomatkaan, mutta hyvä henki ja positiivisuus säilyivät koko matkan ajan. (VL)

Vierailu Tartoon oli piristävä kokemus ja se ajoittui mukavasti lukukauden loppuun. Matkailun avartava vaikutus tuli jälleen todistettua. (MiK) Matkan aikana koko luokkamme sai varmasti uusia näkökulmia röntgenhoitajan työhön ja käsityksen siitä kuinka lääketieteen termistö on kansainvälinen ja työtavat hyvin samalaisia kaikkialla. Saamme koulutuksen, joka mahdollistaa työskentelyn muuallakin kuin suomessa. ( IR)



 
Kävimme  tiistaina syömässä Ruutikellarilla eli Püssirohukelder. Tilaa käytettiin ruutikellarina vuoteen 1809 saakka ja nykyisin se toimii pub-ravintolana. Püssirohukelder pubin sali on maailman korkein lajissaan 10,2 metriä, josta kertoo sisäänkäynnin oikealla puolella on Guinnessin ennätystenkirjan muistolaatta. Asiakaspaikkoja ulkoterassilla on 200 ja sisällä 300. Ravintolassa on monipuolinen viinitarjonta ja virolais-saksalainen menu. Ruoka oli hyvää, annokset isoja ja tarjoilu toimi. Tunnelma sisällä on sanoinkuvaamaton, koska paikka sisältä on aivan upea. Kannattaa käydä, jos eksyy Tartoon. T. Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti