Säteilysuojelusta

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vieraiden ja pääsiäisen takia vajaita. Viime viikolla työpäiviä kertyi vain kaksi (Samuli magneetilla ja Anni CT:llä) ja tällä viikolla kolme natiiveissa. Mitään suurta tai mullistavaa ei kummallakaan viikolla kerennyt tapahtumaan, joten tässä blogipäivityksessä ajateltiin käydä opettajan toiveesta hieman enemmän läpi Maltalaista säteilysuojelua. 

Natiivikuvantamispuolella alettiin viikko ennen meidän rantautumista kirjaamaan jokaisen potilaan saama sädeannos ylös. Tämä aiheutti paikallisille harmaita hiuksia kun jokaisesta tutkimuksesta piti muuntaa yksiköt grayksi. Tätä ennen saatuja säteilyannoksia ei oltu millään tavalla seurattu. Tämä on sinänsä hassua, koska röntgenhoitajat kuvaavat todella paljon käsiarvoilla eivätkä oikein luota automaatteihin.

Natiiviröntgenin puolella säteilysuojia käytetään melko kuuliaisesti, jopa 80+ ikäisille potilaille (myös naisille) laitetaan lyijyessu gonadeja suojaamaan. Thorax-kuvassa kipataan putkea 10 astetta kranio-kaudaalisesti kilpirauhasen suojelemiseksi. Lannerangan sivua kuvattaessa buckypöydälle laitetaan lyijyalusta estämään hajasäteilyä. En sitten tiedä, miten paljon hyötyä siitä alustasta on, kun se saatetaan hyvinkin asetella kymmenenkin sentin päähän potilaasta, mentaliteetti tuntuu olevan suunnilleen että "kunhan samalla pöydällä on". Toisaalta esimerkiksi rintarauhasia tai pitkiä luita ei suojata laisinkaan, ei edes lapsilta. Kuva-alueet rajataan hyvin anteliaasti ja sitten kuvia rajataan jälkeenpäin tietokoneella. Keuhkokuvasta pystyy yleensä ennen jälkirajausta näkemään myös olkapäiden kunnon...

Toisaalta tiettyjä projektioita otetaan vähemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi kaularangasta otetaan normaalisti vain AP ja lateraali, keuhkokuvista pelkkä PA. Toisaalta taas, lannerangasta otetaan myös L5 erikseen ja sinuksia pyydettäessä kuvataan koko kallo. Jos potilas tulee sairaalaan vatsakipua valittaen, otetaan ensimmäisenä natiivivatsakuva. Tosin pelkkä AP maaten. Mikä on tietysti ihan hyvä, kun mietitään, miten paljon näitä kuvataan "turhaan".

Oikeutusperiaate tuntuu myöskin usein olevan hukassa. Esimerkiksi ensiavussa näkee potilaita joilta otetaan vaikkapa keuhkot ja ranne. Ihan vaan siksi, että jos siinä ranteessa on murtuma ja jos se joudutaan leikkaamaan, niin ei sitten tarvitse ottaa pre-operatiivista thoraxia erikseen.

Lähetteissä perustelut kuvauksille ovat aika lyhyet; "Pain" on yleisin syy kauvaukselle. Laadunvalvontatestejä natiivipuolella ei tehdä, tai jos tehdään, niin erittäin harvakseltaan. Huoltomiehet käyvät laitteet tarkastamassa ja huoltamassa neljästi vuodessa. CT:llä laadunvalvontatestit ja kalibrointi tehdään joka aamu. 

CT:llä annoksia ei juurikaan seurata. Muutenkin säteilysuojelullisia toimenpiteitä on tasan kaksi; aivoja kuvattaessa kuvakentän kippaaminen silmien suojaamiseksi ja lasten kuvaaminen paremmalla laitteella, jolla säteilyannos jää pienemmäksi. Kuvakentät rajataan reiluiksi ja lähes jokaiselta potilaalta otetaan keuhkot + abdomenin alue, joten leikkeitä ja tietysti myös säteilyannosta tulee paljon. Lyijy- tai vismuttisuojia ei käytetä, niitä ei taida edes olla.

Röntgenhoitajien säteilysuojelu toteutuu kuin Suomessakin. On lyijysuojatut kopit joista kuvataan, tarvittaessa lyijyessuja käytetään, dosimetrit on kaikilla. Tosin dosimetrien toimimisesta liikkuu huhuja; ilmeisesti edes vuosia isotoopeilla työskennelleet eivät ole koskaan saaneet säteilyannoksia dosimetreihinsä. Tämä tosin saattaa olla pelkkää huhua, mutta innolla odotetaan että päästään vertailemaan Dosecon mittarin tuloksia paikalliseen.

Anni matkalla suorittamaan aamukalibrointia