Seitsemäs viikko Shanghaissa. Kuukausi vielä jäljellä.

 

Harjoittelussa olemme keskustelleet kuvausarvoista, hilan käytöstä ja potilasannoksista sekä rajauksesta henkilökunnan kanssa. Vietin viimeviikon siis kuvaushuoneessa, jossa kuvataan buckypöydälle. Kuvailin välillä ihan yksin, koska näillä oli kiirettä ja vajausta henkilökunnasta tai jotain ”Can you help me for a minute? Just ask him if you need some help.” Viereisellä laitteella oli kokoajan joku katsomassa perään, mutta käytännössä suoritin kuvaukset alusta loppuun itse. Hain potilaan nimen henkilötunnuksella, joka lukee lähetteessä. Sitten potilaan nimen näkee säätöpöydässä pinjynillä ja potilaan voi kutsua joko yrittämällä lausua nimen tai painamalla kutsunappia, jolloin potilaan nimi tulee kuvaushuoneen ulkopuolelle. Potilaan oikeellisuuden tarkistaa vielä potilaan tuomasta nimitarrasta, joka liimataan lopulta kuviin. Sitten tavallisimmat merkit osaten voi kuvauksen suorittaa esim. lannerangasta, polvista tai vatsasta – niitä kuvataan eniten täällä. Lopuksi selustan turvaus naapurihuoneen kuvaajalta ja  ”Haola” niin potilas lähtee odottelemaan kuvien valmistumista. Ensi alkuun arvelutti, mutta kun vauhtiin pääsi, niin mikäpä siinä. Kuitenkin virheiden mahdollisuus on pieni ja minulla oli kokoajan joku tukena.

 Säätötila

Samassa säätöhuoneessa toimii myös läpivalaisu. Olen muutamia tutkimuksia seurannut. Ne ovat aika mielenkiintoisia. Kuvauslaite on todella hieno. Siinä liikkuu pöytä, putki ja kaikki. Omituista kuvauksissa on, että mikäli kuvattavana on nainen ja kuvauskohteena virtsatiet tms. vedetään kuvaajan ja potilaan välille verho yksityisyyden suojaksi. Kuvaaja katsoo sitten potilasta kamerasta, josta näkyy kaikki mitä näkyisi ikkunastakin. Mutta koska potilas ei tiedä tätä, se on sallittua.

Kiinalaiset liioittelee aina kaiken. Perjantaina opiskelimme kiinalaisia yrttejä ja vierailimme paikallisten opiskelijoiden anatomian luokissa. Ensimmäisessa luokka oli tarkoitettu magneetin ja ct:n opiskelijoille. Huone oli täynnä senttimetrin paksuisia koronaali-, sagittaali- ja aksiaalisuuntien leikkeitä oikeista ihmisistä ja ihmisten osista. Seuraavassa Luokassa oli taas enemmän tai vähemmän kuoritttuja ihmisiä tai ihmisten osia (keuhkoja, maksaa, sydämiä ym.), sikiöitä, lapsia ym. Kaikki lasipurkeissa. Kolmas huone oli täynnä pienempiä rakenteita. Hirveän kamalaa ja toisaalta mielenkiintoista. Kuvausta ei sallittu. Anatomian opiskeluun siis panostetaan hurjasti.

Viikonloppuna kävin sairaalan henkilökunnan kanssa ”Spiling tlip”llä eli spring tripillä. Lähdettiin bussilla sairaalalta seitsemältä lauantai aamuna, mikä tarkoitti sitä, että minä lähdin kampukselta klo 5.30 julkisilla. Määränpää oli Qinglong lake (Green dragon lake) Anhuin provinssissa. Aivan upea reissu. Näin luontoa, vesiputouksia ym.

 Green Dragon Lake

Xia Lin silver waterfall

 Sirkusta

 

”What did you think about the food? It was also very expensive”

terveisin Kaisa

Säteilysuojelusta

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vieraiden ja pääsiäisen takia vajaita. Viime viikolla työpäiviä kertyi vain kaksi (Samuli magneetilla ja Anni CT:llä) ja tällä viikolla kolme natiiveissa. Mitään suurta tai mullistavaa ei kummallakaan viikolla kerennyt tapahtumaan, joten tässä blogipäivityksessä ajateltiin käydä opettajan toiveesta hieman enemmän läpi Maltalaista säteilysuojelua. 

Natiivikuvantamispuolella alettiin viikko ennen meidän rantautumista kirjaamaan jokaisen potilaan saama sädeannos ylös. Tämä aiheutti paikallisille harmaita hiuksia kun jokaisesta tutkimuksesta piti muuntaa yksiköt grayksi. Tätä ennen saatuja säteilyannoksia ei oltu millään tavalla seurattu. Tämä on sinänsä hassua, koska röntgenhoitajat kuvaavat todella paljon käsiarvoilla eivätkä oikein luota automaatteihin.

Natiiviröntgenin puolella säteilysuojia käytetään melko kuuliaisesti, jopa 80+ ikäisille potilaille (myös naisille) laitetaan lyijyessu gonadeja suojaamaan. Thorax-kuvassa kipataan putkea 10 astetta kranio-kaudaalisesti kilpirauhasen suojelemiseksi. Lannerangan sivua kuvattaessa buckypöydälle laitetaan lyijyalusta estämään hajasäteilyä. En sitten tiedä, miten paljon hyötyä siitä alustasta on, kun se saatetaan hyvinkin asetella kymmenenkin sentin päähän potilaasta, mentaliteetti tuntuu olevan suunnilleen että "kunhan samalla pöydällä on". Toisaalta esimerkiksi rintarauhasia tai pitkiä luita ei suojata laisinkaan, ei edes lapsilta. Kuva-alueet rajataan hyvin anteliaasti ja sitten kuvia rajataan jälkeenpäin tietokoneella. Keuhkokuvasta pystyy yleensä ennen jälkirajausta näkemään myös olkapäiden kunnon...

Toisaalta tiettyjä projektioita otetaan vähemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi kaularangasta otetaan normaalisti vain AP ja lateraali, keuhkokuvista pelkkä PA. Toisaalta taas, lannerangasta otetaan myös L5 erikseen ja sinuksia pyydettäessä kuvataan koko kallo. Jos potilas tulee sairaalaan vatsakipua valittaen, otetaan ensimmäisenä natiivivatsakuva. Tosin pelkkä AP maaten. Mikä on tietysti ihan hyvä, kun mietitään, miten paljon näitä kuvataan "turhaan".

Oikeutusperiaate tuntuu myöskin usein olevan hukassa. Esimerkiksi ensiavussa näkee potilaita joilta otetaan vaikkapa keuhkot ja ranne. Ihan vaan siksi, että jos siinä ranteessa on murtuma ja jos se joudutaan leikkaamaan, niin ei sitten tarvitse ottaa pre-operatiivista thoraxia erikseen.

Lähetteissä perustelut kuvauksille ovat aika lyhyet; "Pain" on yleisin syy kauvaukselle. Laadunvalvontatestejä natiivipuolella ei tehdä, tai jos tehdään, niin erittäin harvakseltaan. Huoltomiehet käyvät laitteet tarkastamassa ja huoltamassa neljästi vuodessa. CT:llä laadunvalvontatestit ja kalibrointi tehdään joka aamu. 

CT:llä annoksia ei juurikaan seurata. Muutenkin säteilysuojelullisia toimenpiteitä on tasan kaksi; aivoja kuvattaessa kuvakentän kippaaminen silmien suojaamiseksi ja lasten kuvaaminen paremmalla laitteella, jolla säteilyannos jää pienemmäksi. Kuvakentät rajataan reiluiksi ja lähes jokaiselta potilaalta otetaan keuhkot + abdomenin alue, joten leikkeitä ja tietysti myös säteilyannosta tulee paljon. Lyijy- tai vismuttisuojia ei käytetä, niitä ei taida edes olla.

Röntgenhoitajien säteilysuojelu toteutuu kuin Suomessakin. On lyijysuojatut kopit joista kuvataan, tarvittaessa lyijyessuja käytetään, dosimetrit on kaikilla. Tosin dosimetrien toimimisesta liikkuu huhuja; ilmeisesti edes vuosia isotoopeilla työskennelleet eivät ole koskaan saaneet säteilyannoksia dosimetreihinsä. Tämä tosin saattaa olla pelkkää huhua, mutta innolla odotetaan että päästään vertailemaan Dosecon mittarin tuloksia paikalliseen.

Anni matkalla suorittamaan aamukalibrointia

Viikko viisi – Peking ja thorax-huone, Viikko kuusi - thx jatkuu

 

Viime viikon perjantaina lähdimme siis Pekingiä kohti.  Kymmenen tuntia junalla, soft seats. Meitä oli kymmenen reissussa (tanskalaisia kaksi ja loput Suomesta). Olimme oikea ryhmä ja saimme ryhmäetuudet – special price for you. Yövyimme hostellissa. Kaksi yötä Sanlitun youth hostellissa, kolme päivää kaupungissa. Kielletty kaupunki – checked, Taivaallisen rauhan aukio – checked, Summer Palace – checked,  Olympia stadion- checked, Kiinan muuri – checked, Temple of Heaveniin ei keritty.  Kymmenen tuntia takaisin, soft seats. Hyvä reissu. Muuri oli paras.

Keskiviikkona harjoitteluun. Thorax-huoneeseen! Tai oikeastaan huoneeseen, jossa kuvataan kaikki thorax-telineelle tulevat tutkimukset (etupäässä keuhkot, olkapäät, kaularangat). Eroja Suomeen: Potilaat ohjataan puhumalla, plendat täysillä muuten paitsi kaularangassa. Keuhkokuvassa kuvausjännite on 66kV, kuvataan vain PA ja pyydettäessä mm. sivukuva tai viistoja. Sädesuojia en ole nähnyt – paitsi yhden hatun.  Kuun lopussa henkilökunta tekee kaksipäiväisen kevätretken jonnekin, jonne lähden todennäköisesti mukaan.

Teknisten ja ajan käyttöön liittyvien ongelmien takia viime viikon blogittelut jäivät väliin, joten jatketaan tästä.

Kävimme Shanghai Zoossa sunnuntaina 10.4. Paikka oli aivan kamala. Nyt on nähty pandoja kyllä ja paljon muitakin (kärsiviä) eläimiä.  Eläimien olot vain olivat kauheat. Pieni koppi, jossa betonilattia. Kopissa ulostetta, ehkä jotain syömistä eläimelle, ei vettä. Joillakin eläimillä oli ulkoilumahdollisuus. En ihmettele yhtään, miksi eläintarhaeläinten lisääntyminen vankeudessa on hankalaa.

Viikko thorax-huoneessa. Keskutelimme paljon kuvausarvoista ja eroista suomalaisen ja  kiinalaisen röntgenin välillä. Kävimme myös osastolla kuvaamassa. Osastoja oli paljon ja yhdessä huoneessa n. niin paljon potilaita kuin mahtui . Kuvauksen ajaksi toisten potilaiden pedeistä vedettiin verhot eteen, joiden taakse jäivät potilaat omaisineen, hoitohenkilökunta ja me – röntgenin väki siis – painelimme niin pitkälle kuin vain kaukosäätimessä varaa riitti. Kuvaus ja seuraava potilas. 

Osastokuvaukset olivat sikälikin mielenkiintoisia. Sillä menimme ”Intevsive Care Unit”iin, jossa kengät täytyi vaihtaa sisään mennessä. Mikäli potilaalla oli MRSA tms. se luki potilaan sängyn päädyssä, mutta toimintaan se ei vaikuttanut mitenkään. Kun osastokuvaukset oli suoritettu ja aika lähteä takaisin, jäimme hissiin jumiin puoleksi tunniksi. Siinä oli taas oma jännityksensä, mutta pääsimme pois.

Muutenkin erot hygieniassa ovat valtavat verrattuna Suomeen. Hanskoja ei käytetä ja jos jollakulla on hanskat – ne eivät ole kertakäyttöiset ja potilaskohtaiset. Mitään paperia, muovia tms. ei ole saati vaihdeta potilaiden välillä. Paitsi V.I.P.-potilailla, joilla oma V.I.P.-hoitaja laittaa paperin pöydälle.

Kiinalaiset eivät siis tunne mitään optimointiperiaatteita. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun plendoja ei käytetä ja arvot ovat mitä sattuu. Laitteita ei osata käyttää. Lisäksi monet laitteet ovat vajaa käytöllä, seisovat vain. Silloinkin, kun tuon yhden laitteen plendavalo oli rikki, viereisessä huoneessa oli vastaava toimiva laite, mutta sitä ei jostain syystä käytetty. Muutenkin täällä ei laitteista pidetä huolta. Laitteet ovat yhtä vanhoja tai jopa uudempia, mitä olen aikaisemmilla harjoittelujaksoilla käyttänyt mutta näyttävät paaljon vanhemmilta, kun niistä ei pidetä huolta, eikä niitä osata käyttää. Mutta keskustelu toivottavasti toimii ja ehkä joskus täälläkin voisi ymmärtää säteilysuojelullisia periaatteita. Minä olen toiminut niin kuin Suomessa on opetettu ja aion toimia vastakin. Kuitenkin turhauttaa, kun jotkut ohjaajat korjaavat asetukset.  Ei siinä aikaa säästä eikä mitään, kun jälkikäteen joutuu rajailemaan jne. Kuitenkin ne opiskelevat täällä viisi vuotta röntgenhoitajiksi ja näin ulkopuolisen silmin ihmettelee mitä ihmettä ne niin kauan opiskelevat.

Torstai-iltana kävimme sirkuksessa. Esitys oli jotain aivan mahtavaa. En ole nähnyt aikaisemmin mitään niin hienoa.

Tanskalaiset viettivät viimeistä viikkoaan täällä kampuksella ja lähtivät perjantaina. Nyt  meitä on täällä 7 suomalaista ja kaksi jenkkiläistä.

Formulaviikonloppu 15.-17.4. Aivan loistavaa. On sekin koettu. Liput oli aidot J ja ne toimi. 

Sää alkaa olla kohdallaan.