Kokemuksia tietokonetomografia- ja magneettityöskentelystä

Viimeiset kaksi viikkoa olemme työskennelleet tietokonetomografia- ja magneettitutkimusten parissa. Harjoittelupaikkamme röntgenosastolla on yksi GE:n 1,5T magneettitutkimuslaite. Toinen meistä oli päässyt jo Suomessa työskentelemään saman valmistajan magneettitutkimuslaitteilla sekä samalla työaseman ohjelmalla.

Harjoittelupaikassamme röntgenhoitajan työnkuva on hyvin samankaltainen kuin suomalaisen kollegan. Yhdellä magneettikuvauspisteellä toimii yhdestä kahteen röntgenhoitajaa sekä yksi apulainen. Apulainen ottaa potilaita vastaan, suorittaa alkuhaastattelun ja tarvittaessa kanyloi. Röntgenhoitaja asettelee potilaan ja hoitaa työasematyöskentelyn. Täällä on käytössä useampia keloja kuin Suomessa harjoittelupaikoissamme. Potilaille ei koskaan annettu rauhoittavaa esilääkitystä ja ymmärtääksemme se on hyvin harvinaista. Magneettitutkimuspisteellä saimme vastaanottaa potilaan ja tehdä alkuhaastattelun. Lisäksi saimme asetella potilaita sekä työskennellä työasemalla. Erityisen mielenkiintoiseksi harjoitteluviikoistamme magneettitutkimuspisteellä teki röntgenhoitajien asiantuntemus patologiasta.

Tietokonetomografialaitteita on osastolla kaksi GE:n laitetta ja vastaaviin tt-laitteisiin olemme törmänneet jo Suomessa. Myös tt-työskentely on hyvin samanlaista kuin röntgenhoitajilla Suomessa. Suurimpana poikkeuksena, että työprosessissa auttavat apulaiset. Tutut laitteet ja työasemaohjelmat helpottivat harjotteluamme. TT- pisteellä saimme vastaanottaa potilaita, täyttää varjoaineruiskun tarvittessa, asetella potilaan tutkimukseen ja työskennellä työasemalla.

Magneetti- ja tietokonetomografiatutkimuspisteellä on oma osastonhoitaja. Työntekijät työskentelevät usein edellämainituilla pisteillä 12 tuntisi päiviä, kolme päivää viikossa. TT:llä ja magneetilla työskenteleviltä röntgenhoitajilta vaaditaan useimmiten lisäkoulutusta kyseisistä modaliteeteista.

Englanninkielen käyttö täällä on pääsääntöisesti sujunut ongelmitta. Ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen tuntui suomenkielinen harjoittelupaikka houkuttelevammalta, koska englanninkielen kuuntelu ja puhuminen vei yllättävän paljon energiaa. Kokemukset omasta kielitaidosta vaihtelevat laidasta laitaan, puhujasta ja aiheesta riippuen. Välillä ymmärtää paljon ja välillä jää paljon ymmärtämättä. Harjoittelupaikkamme röntgenhoitajat eivät aina muista että äidinkielemme ei ole englanti. Kielen käyttämiseen ja kuuntelemiseen kuitenkin tottuu, myös paikallisten murteiden osalta. Röntgenslangi on alun jälkeen yllättävän helposti ymmärrettävissä. Jotkut tututkin sanat aluksi saattoivat jäädä epäselviksi erilaisen lausumisen takia. Muillakin on varmasti ollut haastetta miettiessään meidän lausumisiamme. Potilaat ovat varmasti kuulleet nimiään lausuttavan ihan uusilla variaatioilla.

Ylhäällä oleva kuva parin viikon takaiselta päiväretkeltämme Chesteriin muutaman muun Erasmus-opiskelijan kanssa. Perinteisestä englantilaisesta ilmasta huolimatta, ihastuimme kaupungin omintakeiseen ilmeeseen, joka on peräisin Rooman vallan ajalta.