Saari tutuksi!

Vaikka tekstien pääpaino onkin ollut opiskelussa, niin kyllähän tänne Irlantiin on tultu tekemään paljon muutakin! Kun tänne tuli, oli mielikuvissa lähinnä vihreä luonto, loppumaton sade, Guinness ja vasemmanpuoleinen liikenne. Tässä ekan kuukauden aikana on kuitenkin huomannut, että irlantilaisuuteen kuuluu paljon muutakin, yllättäen...

Urheiluhan on Irlannissa tärkeä juttu, niistä tärkeimpänä ja melkein uskonnon tasolla on Gaelic Games. Gaelic Games tarkoittaa kolmea perinteistä irlantilaista lajia, jotka ovat olleet olemassa reippaat tuhat vuotta eikä loppua näy. Joitain muutoksia on pelien sääntöihin tullut, mutta periaate on pysynyt muuttumattomana koko tämän ajan. Lajit ovat hurling (naisten versio on nimeltään camogie), gaelic football (jossa käytetään jalkojen lisäksi käsiä) ja handball, joka ei muistuta millään lailla suomalaisille tuttua versiota, vaan lähinnä squashia ilman mailaa. Meille järjestettiin tutustumispäivä Experience Gaelic Games -keskukseen, jossa pääsimme harjoittelemaan näitä kolmea peliä ja kuulemaan hieman pelien merkityksestä irlantilaisille. Täällä ei kukaan valitse esim. omaa hurling-joukkuettaan, vaan siihen synnytään - oman naapuruston hurling-klubi on ainoa oikea vaihtoehto. Pelaajat, huiputkaan, eivät saa minkäänlaista palkkaa, vaan suurimmillakin hurlingtähdillä on ns. tavallinen päivätyö pelaamisen ohella. Omaa klubia kannatetaan intohimoisesti!

Välineurheilua parhaimmillaan, meille annettin mailaksi tuollainen kevyt muovinen "hurl", kun aidot oikeat ovat puisia ja painavia. Ja hurlinghan on siis maailman nopein pallopeli nurmikentällä, näin meille sanottiin...Meidän versio oli jotain ihan muuta, mutta kivaa oli:D

Tällä viikolla käytiin myös tutustumassa irlantilaisiin kansantaruihin National Leprechaun Museumissa, jossa "opas" oli oikeastaan näyttelijä, joka huoneesta toiseen siirryttäessä kertoi erilaisia tarinoita keijuihin ja haltioihin liittyen. Osallistuttiin iltaversioon, jossa kerrottiin tarinoiden oikea kulku ja karmea totuus keijuista....Älkää tuomitko ennen kuin koette sen itse, se oli oikeesti ihan hieno kokemus:D Irlantilaiset ovat tosi taikauskoisia ja se näkyy vieläkin mm. joidenkin ovien yläpuolella olevista hevosenkengistä, joiden tarkoitus on pitää keijut pois kodeista. Irlantilaisissa kansantaruissa kun mikään satu ei lopu onnellisesti, vaan aina joku kuolee. Museossa on siis myös päiväkierroksia, joissa näitä tarinoita ei kerrota, vaan keskitytään vain niihin iloisiin punalakkisiin tontun näköisiin otuksiin. Sanotaanko että saatiin hyvää taustaa irlantilaiselle sielunmaisemalle tuon illan jälkeen!

Lauantai vietettiin Erasmus-porukalla County Wicklow'ssa, johon matkasimme puolisen tuntia bussilla Dublinista. Ensin suuntana oli Sugarloaf Mountain, jonka huipulle kiivettiin erittäin kovan tuulen saattelemana. Aurinko paistoi koko päivän eikä satanut yhtään, ihan älyttömän hyvä tuuri!! Huipulle oli matkaa n. 500 metriä, mutta tuuli teki kiipeämisestä aika mielenkiintoista, onneksi ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivatkin sitten kapuamisen arvoisia, nyt ymmärrän miksi meitä niin patistettiin lähtemään Dublinin ulkopuolelle. On tää vaan mahtavan kaunis paikka!

Rinnettä alas tultaessa tuulikin kääntyi mukavasti meitä vastaan ja hidasti vielä entisestään etenemistä! Huomenna voi reisissä olla tuntemuksia, veikkaisin. Mutta ei haittaa! Seuraavaksi jatkettiin bussimatkaa kohti Glendaloughta, joka tarkoittaa kahden järven laaksoa. Siellä on erilaisia kävelyreittejä korkeiden mäkien päällä ja järvien ympäristössä ja paljon ikivanhojen kirkkojen ja muiden kivirakennusten raunioita. Ja ah ne maisemat, kyllä se ruoho vaan on ihan tosissaan vihreämpää täällä, ihan siis noin niinkun kirjaimellisesti! Kuvista se kaikki ihanuus ei vaan ihan täysin välity, mutta pääasia kai on, että omin silmin pääsin näkemään;) Pari tuntia meillä oli aikaa kierrellä ja ihmetellä erilaisia reittejä, kunnes bussi kääntyi takaisin kohti Dublinia. Ja siis tuosta päivän reissusta maksettiin kaikkiaan 10€, joten näille lähtee kyllä mielellään mukaan! Jos on yhtään luonnossa viihtyvää tai metsähöperöä sorttia, niin en voi muuta kuin suositella...

Vihreällä saarella life is going grand, uusia seikkailuja odotellessa!