Saari tutuksi!

Vaikka tekstien pääpaino onkin ollut opiskelussa, niin kyllähän tänne Irlantiin on tultu tekemään paljon muutakin! Kun tänne tuli, oli mielikuvissa lähinnä vihreä luonto, loppumaton sade, Guinness ja vasemmanpuoleinen liikenne. Tässä ekan kuukauden aikana on kuitenkin huomannut, että irlantilaisuuteen kuuluu paljon muutakin, yllättäen...

Urheiluhan on Irlannissa tärkeä juttu, niistä tärkeimpänä ja melkein uskonnon tasolla on Gaelic Games. Gaelic Games tarkoittaa kolmea perinteistä irlantilaista lajia, jotka ovat olleet olemassa reippaat tuhat vuotta eikä loppua näy. Joitain muutoksia on pelien sääntöihin tullut, mutta periaate on pysynyt muuttumattomana koko tämän ajan. Lajit ovat hurling (naisten versio on nimeltään camogie), gaelic football (jossa käytetään jalkojen lisäksi käsiä) ja handball, joka ei muistuta millään lailla suomalaisille tuttua versiota, vaan lähinnä squashia ilman mailaa. Meille järjestettiin tutustumispäivä Experience Gaelic Games -keskukseen, jossa pääsimme harjoittelemaan näitä kolmea peliä ja kuulemaan hieman pelien merkityksestä irlantilaisille. Täällä ei kukaan valitse esim. omaa hurling-joukkuettaan, vaan siihen synnytään - oman naapuruston hurling-klubi on ainoa oikea vaihtoehto. Pelaajat, huiputkaan, eivät saa minkäänlaista palkkaa, vaan suurimmillakin hurlingtähdillä on ns. tavallinen päivätyö pelaamisen ohella. Omaa klubia kannatetaan intohimoisesti!

Välineurheilua parhaimmillaan, meille annettin mailaksi tuollainen kevyt muovinen "hurl", kun aidot oikeat ovat puisia ja painavia. Ja hurlinghan on siis maailman nopein pallopeli nurmikentällä, näin meille sanottiin...Meidän versio oli jotain ihan muuta, mutta kivaa oli:D

Tällä viikolla käytiin myös tutustumassa irlantilaisiin kansantaruihin National Leprechaun Museumissa, jossa "opas" oli oikeastaan näyttelijä, joka huoneesta toiseen siirryttäessä kertoi erilaisia tarinoita keijuihin ja haltioihin liittyen. Osallistuttiin iltaversioon, jossa kerrottiin tarinoiden oikea kulku ja karmea totuus keijuista....Älkää tuomitko ennen kuin koette sen itse, se oli oikeesti ihan hieno kokemus:D Irlantilaiset ovat tosi taikauskoisia ja se näkyy vieläkin mm. joidenkin ovien yläpuolella olevista hevosenkengistä, joiden tarkoitus on pitää keijut pois kodeista. Irlantilaisissa kansantaruissa kun mikään satu ei lopu onnellisesti, vaan aina joku kuolee. Museossa on siis myös päiväkierroksia, joissa näitä tarinoita ei kerrota, vaan keskitytään vain niihin iloisiin punalakkisiin tontun näköisiin otuksiin. Sanotaanko että saatiin hyvää taustaa irlantilaiselle sielunmaisemalle tuon illan jälkeen!

Lauantai vietettiin Erasmus-porukalla County Wicklow'ssa, johon matkasimme puolisen tuntia bussilla Dublinista. Ensin suuntana oli Sugarloaf Mountain, jonka huipulle kiivettiin erittäin kovan tuulen saattelemana. Aurinko paistoi koko päivän eikä satanut yhtään, ihan älyttömän hyvä tuuri!! Huipulle oli matkaa n. 500 metriä, mutta tuuli teki kiipeämisestä aika mielenkiintoista, onneksi ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivatkin sitten kapuamisen arvoisia, nyt ymmärrän miksi meitä niin patistettiin lähtemään Dublinin ulkopuolelle. On tää vaan mahtavan kaunis paikka!

Rinnettä alas tultaessa tuulikin kääntyi mukavasti meitä vastaan ja hidasti vielä entisestään etenemistä! Huomenna voi reisissä olla tuntemuksia, veikkaisin. Mutta ei haittaa! Seuraavaksi jatkettiin bussimatkaa kohti Glendaloughta, joka tarkoittaa kahden järven laaksoa. Siellä on erilaisia kävelyreittejä korkeiden mäkien päällä ja järvien ympäristössä ja paljon ikivanhojen kirkkojen ja muiden kivirakennusten raunioita. Ja ah ne maisemat, kyllä se ruoho vaan on ihan tosissaan vihreämpää täällä, ihan siis noin niinkun kirjaimellisesti! Kuvista se kaikki ihanuus ei vaan ihan täysin välity, mutta pääasia kai on, että omin silmin pääsin näkemään;) Pari tuntia meillä oli aikaa kierrellä ja ihmetellä erilaisia reittejä, kunnes bussi kääntyi takaisin kohti Dublinia. Ja siis tuosta päivän reissusta maksettiin kaikkiaan 10€, joten näille lähtee kyllä mielellään mukaan! Jos on yhtään luonnossa viihtyvää tai metsähöperöä sorttia, niin en voi muuta kuin suositella...

Vihreällä saarella life is going grand, uusia seikkailuja odotellessa!

Harjoittelua ja viikonloppuluentoja

Huh, tässä alkaa aika mennä turhan nopeasti, kohta jo ensimmäinen kuukausi ohi! Vaihdossa ollessa kyllä löytää itestään sen aktiivisemman puolen aika helposti, kun suurimmalle osalle illoista ja päivistä on jotain ohjelmaa ja nytkin on jo monta viikonloppua suunniteltu etukäteen. Kolme kuukautta tuntuu aika hyvältä ajalta nähdä ja tehdä monia asioita, eikä ainakaan vielä tunnu siltä, että aika menisi liian nopeasti eikä ehtisi tehdä kaikkea mitä haluaa.

Nyt on Dublinista nähty jo aika paljon näitä tavallisimpia turistinähtävyyksiä, kuten Dublin Castle, Stephen's Green ja Temple Bar:D Mutta paljon on vielä nähtävää ja ensi viikonloppuna lähdetään ESN:n (Erasmus Student Network) järjestämälle päiväretkelle Glendalough'n maisemiin, saadaan siellä vähän esimakua siitä, miltä Irlannissa oikeasti näyttää! (Eli vihreältä, täällä kaupungissa on aika kaupunkimaista ja lähes poikkeuksetta kaikki irlantilaiset ovat olleet sitä mieltä, että maalle on päästävä mahdollisimman pian!). Odotan innolla!

Mutta niin, harjoittelukin tässä tosiaan alkoi! Maanantaina klo 9 aloitimme innokkaina kahden muun vaihtarin kanssa kolmen viikon harjoittelun St. Vincent's University Hospitalissa. Saimme hyvin lyhyen perehdytyksen radiologian osastoon, eli kävimme läpi osan kuvaushuoneista ja saimme tietää tulevat modaliteettimme näille 7 viikolle. Eri sairaaloissa on eri tapoja, mutta tässä sairaalassa opiskelijat ovat viikon jokaisella modaliteetille, eli vaihtelua tulee paljon, muttei kuitenkaan päivittäin. Aloitin jaksoni ct:llä, eli tämän kuluneen viikon olen ollut kahdella eri ct-laitteella, molemmat ovat Siemensin 64 leikkeen laitteita. Muutenkin suurin osa osaston laitteista on Siemensin, joten huoneesta toiseen meneminen on helppoa kun laitteet ovat tuttuja. Laitteisto on hyvin modernia ja tuutorimme esittelikin osastoa hyvin ylpeänä. Ensi viikolla ehdin paremmin ottamaan vähän kuviakin osastolta...

Tulevina viikkoina tulen siis olemaan monella eri modaliteetilla; ct, magneetti, leikkaussali+natiivikuvantaminen, koronaariangiografiat ja muut verisuonitutkimukset ja -toimenpiteet, mammografia ja läpivalaisu.

 Ensimmäisen päivän pakollinen selfie ja St. Vincent'sin sisäänkäynti, jossa kaiuttimista kuuluu taukoamatta valistusviesti käsidesin käytöstä sairaalan osastoilla.

Ensimmäinen päivä meni aikalailla uuteen paikkaan totutellessa ja sairaalaslangin englantiversioon harjaantuessa. Nyt tiedän jo monta uutta nimitystä silkkiteipille englanniksi:D Röntgenhoitajat ovat suurimmaksi osaksi nuoria ja muistavat hyvin mitä on olla opiskelija. Osa on myös itse ollut aikoinaan ulkomailla vaihdossa, joten heiltä sai paljon hyviä vinkkejä ja tsemppiä ensimmäisiin päiviin. Ct:llä työskentely ei juuri eroa Suomen tavoista, sairaanhoitajia on ympärillä ehkä vähän  enemmän ja he monesti kanyloivat potilaita, jos röntgenhoitajilla on kiirettä kuvauspuolella. Ja kiirettä on usein, koska ct:lle on pitkät jonotusajat laitteiden vähyyden ja tutkimusten suuren määrän takia. Myös tutkimukset ovat melko samanlaisia. Isoimpana erona on kystiseen fibroosin liittyvät keuhkojen low dose -tutkimukset, joita tehdään näille potilaille vuosittain ja tutkimuksia tehdään paljon, useita päivässä. Irlannissa kystinen fibroosi on tavallista yleisempi, ja siis periytyvä aineenvaihduntasairaus, jota varten on omia tutkimuskeskuksia sen yleisyyden vuoksi.

Opiskelijat eivät täällä pääse ct:llä tekemään ihan niin paljon kuin Suomessa, mutta kysyä voi aina ja aktiivinen pitää olla, samoin kuin muissakin harjoitteluissa tietysti. Pääsin lähinnä asettelemaan potilaita ja täyttämään paineruiskua, konsolilla opiskelijat eivät tee harjoittelun aikana paljoakaan. Potilaan ohjausta oli myös hyvä päästä harjoittelemaan täällä, koska esim. raskauden poissulku 12-55 -vuotiailla naisilla tarkoittaa paperitöitä! Täällä on kyselylomake jokaiselle fertiili-ikäiselle naiselle, jossa kysytään mm. viimeisistä kuukautisista ja että onko potilas varmasti tietoinen siitä, että esim. saatu sädehoito ei poissulje raskauden mahdollisuutta. Henkilöllisyys varmistetaan yleensä kahden röntgenhoitajan toimesta; potilaalta kysytään nimi, syntymäaika ja osoite. Siis kyllä, kotiosoite...Tämä meinasi alussa unohtua mutta nyt se tulee varmistettua jo automaattisesti, kysyn varmaan vielä Suomessakin potilailta osoitetietoja kun palaan! 

Vielä yksi eroavaisuus on ollut tämä kuuluisa käsidesin käyttö. Osasin varautua siihen, että käsidesiä ei täällä kovasti käytettäisi, ja tottahan se on. Käsidesipulloja löytyy kyllä, harvasta paikasta, mutta kuitenkin. Röntgenhoitajat ovat kuitenkin sanoneet että sitä saa käyttää ihan niin paljon kuin itse haluaa, heillä se vaan ei ole yhtä käytetty kuin mihin olen tottunut. Käsienpesu on täällä se enemmän tehty juttu. 

Eroja siis on löytynyt ja se on omalla tavallaan tosi hyvä asia, sen takiahan tänne Euroopan laidalle on tultu! Osa eroista on varmasti hyviä, osa huonoja ja osa vain yksinkertaisesti erilaisia tapoja tehdä sama asia. Ensi viikolla pääsen mukaan tekonivelleikkauksiin (katsojan roolissa toki) ja kun leikkauksia ei ole, olen natiivikuvaushuoneissa. 

Eilen lauantaina olin myös yliopistolla luennoilla ja päivän aiheena oli NAI, eli non accidental injuries. Aiheesta oli luennoimassa moni eri alan ammattilainen, mm. poliisi, lastenlääkäri, patologi, röntgenhoitaja ja radiologi. Saimme siis tuhdin tietopaketin lasten kuvantamisesta ja muista tutkimuksista sellaisissa tilanteissa, joissa epäillään pahoinpitelyä. Täällä tarjotaan siis tällaisia ylimääräisiä luentopäiviä ja kaikki niihin ovat yleensä osallistuneet. Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja luennoitsijat olivat innostuneita omasta työstään, joten ihan kiva päivä se oli! Ja opiskelijoiden motivaatiota viettää lauantaipäivää koululla pidettiin yllä myös suklaan ja teen rajattomalla jakelulla. 

Nyt kun vaan vielä parantelen itseni pienestä pakollisesta vaihto-opiskelijan flunssasta niin eiköhän ensi viikkokin mene yhtä nopeasti kuin tämä!

 

Opiskelu alkaa

Tiistaina tosiaan alkoi sitten virallisesti opiskelu orientaatiopäivän merkeissä. Olin onneksi käynyt kämppäkavereideni kanssa tutustumassa kampusalueeseen jo maanantaina, joten löysin jopa oikeaan rakennukseen aamulla. UCD:n kampusalue kun on melkoisen iso, ei voi oikein TAMKia verrata tähän! Pääsin tutustumaan muihin Erasmus-opiskelijoihin ja paikallisiin opiskelijoihin, joiden kanssa opiskelemme tiiviisti nämä seuraavat kolme kuukautta. Tänä vuonna vaihto-opiskelijoita tuli kuulemma erityisen paljon, mistä oltiin iloisia. Meitä on nyt sitten Suomen lisäksi Belgiasta, Hollannista, Kreikasta ja Portugalista. Meille tullaan järjestämään paljon erilaista toimintaa opiskelijoiden ja Erasmus-ohjelman puolesta, joten tylsyys ei ainakaan pääse iskemään ja great craic on taattu!

Yliopiston alueelta löytyy tämän lammen lisäksi vielä neljä samanlaista, yksi niistä on tosin "salainen", joten saa nähdä ehdinkö löytää sitä näiden kuukausien aikana....Ja tässä lammikossa asustaa kaksi joutsenta! Niitä en valitettavasti saanut aamulla kuvaan mukaan, mutta ovat kuulemma aika isoja staroja kampusalueella.
                                                                    
Harjoittelusairaalammekin on jaoteltu tarkoituksella siten, että joka paikassa olisi tasainen määrä sekä vaihtareita että UCD:n omia opiskelijoita. Kävimme läpi muutamia käytännön asioita opiskelusta ja kursseista ja saimme tietää tulevat harjoittelupaikkamme. Minulle osui St. Vincent's University Hospital (UCD:n virallinen yhteistyösairaala), josta en ole ainakaan vielä kuullut muuta kuin hyvää! Kuulemma siellä on ainakin upouudet laitteet ja mukava henkilökunta.

Saimme tietää lukujärjestyksemme vaihdon ajalle ja aloitamme nyt luennoilla tämän kahden ensimmäisen viikon ajan. Siitä jatkamme sitten kolmen viikon harjoittelujaksolle sairaaloihin ja sitten taas vuorotellen opiskelua ja harjoittelua. Tuleva harjoittelupaikkani on lähellä yliopistoa, joten selviän onneksi yhden bussilinjan opettelulla niistä jaksoista! Julkinen liikenne toimii Dublinissa tosi hyvin, joten täällä voi oikeastaan asua missä päin kaupunkia tahansa ja päästä silti aika kivuttomasti kulkemaan yliopistolle kellonajasta riippumatta. Kävimme hankkimassa Leap Cardit, joilla pääsemme käyttämään busseja vähän normaalia edullisemmin.

                                       Tiistaina syötiin koulutusohjelman tarjoama erittäin irlantilainen opiskelijalounas.

Tänään keskiviikkona alkoivat luennot ja päivän aiheena oli sydämen anatomia/fysiologia sekä koronaariangiografiat (jotenkin hirmu sopiva aihe eilisen jälkeen). Pari luentoa oli myös annostasoista koronaariangioissa ja miten niihin voi vaikuttaa. Irlannissa röntgenhoitaja hoitaa pääasiassa c-kaaren liikuttelun tutkimusten ja toimenpiteiden aikana ja kardiologia avustaa sairaanhoitaja. Röntgenhoitajan tulee siis olla hyvin perillä sydämen anatomiasta, koronaarisuonten sijainnista ja niistä projektioista, joilla kardiologi parhaiten pääsisi halutun suonen näkemään. Päivän jälkeen oli pientä uupumusta ilmassa, lähinnä sen takia että tämä oli ensimmäinen täysi luentopäivä taas loman jälkeen, vieraalla kielellä hyöstettynä. Hyvin kuitenkin ymmärsin luennoitsijoita,vahvasta aksentista huolimatta, ja aihe oli kuitenkin aikalailla vanhan tiedon kertausta.

Seikkailu vihreällä saarella alkaa!

Moi! Täällä kirjoittelee Katja, kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija. Tänään lähti käyntiin 3 kuukautta kestävä ERG-ohjelman kautta järjestetty opiskelijavaihtoni Irlannissa. Ei toki vielä täydellä teholla, vaan lähinnä viikonlopun ajan tuntumaa ottaen irlantilaiseen elämäntapaan ja uuteen "kotiin". Saavuin siis tänään Saksan kautta Dubliniin, Irlantiin, missä asun kahden paikallisen opiskelijan kanssa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Huoneen asunnosta sain hyvällä tuurilla - opiskelija, joka tämän huoneen minulle alivuokrasi, oli itse lähdössä täsmälleen samaan aikaan itse vaihtoon ja oli ilmoittanut vapaasta huoneesta yliopiston kv-koordinaattoreille, joilta sitten sain siitä tiedon. Muuten asunnon metsästäminen olisi voinut olla jotain ihan muuta kuin helppoa, vaihtareita tulee pieneen Irlantiin paljon ympäri maailmaa ja sitten pitäisi vielä omillekin opiskelijoille riittää asuntoja/huoneita. Eli jos halukkuutta Irlannin-vaihtoon on, niin asuntoasioita ei kannata jättää viime tippaan eikä luottaa siihen että kampusalueelta löytyisi majoitusta!

Ensimmäinen asia johon täällä kiinnitin huomiota oli ihmisten ystävällisyys. Ja siis sillä en tarkoita mitään suomalaistenkin osaamaa peruskohteliasta käytöstä, vaan jotain aivan muuta. Enkä usko että osui vain hyvä tuuri tälle päivälle! Taksikuski, jolle annoin tulevan majapaikkani osoitteen, esimerkiksi pysäköi taksin kadunvarteen, lähti kävellen varmistamaan oikean rappukäytävän ja odotti, kunnes näki että tosiaan pääsin oikeaan osoitteeseen. Tuota ennen hän toki kierrätti lähimmän bussipysäkin kautta, josta pääsisin maanantaista lähtien kulkemaan yliopistolle (ja vähensi matkan loppusummasta sen pienen lisämutkan verran). Samanlainen huomioonottaminen jatkui kämppäkavereiden kanssa, jotka vaikuttavat ihan huipputyypeiltä!

Tuli siis kaikinpuolin tervetullut olo ja tästä on kiva aloittaa sitten se opiskelupuolikin University College Dublinissa. Siellä meille Erasmus-opiskelijoille kuuluu kolme opiskeltavaa "moduulia"; Interventional radiography, Technology of radiography/advanced computed tomography ja Forensic radiography. Jokaiseen osioon kuuluu sekä teoriaa koululla että käytännön harjoittelua yhdessä viidestä Dublinin alueen sairaalasta.