Jälkifiilikset

Palailtiin kotiin viime perjantaina. Kulttuurishokki iski siinä vaiheessa, kuin Berliinissä vaihdettiin konetta ja mentiin Finnairin lennolle ja lentoemäntä puhui meille suomea. Miten suomeksi kuuluu käyttäytyä!? Oli myös tosi outoa puhua suomea jonkun muun kuin Anna-Sofian kanssa. Todella outoa oli myös, että lentokoneessa kaikki ihmiset vain istuivat hiljaa sanomatta mitään toisilleen. Portugalissa tottui, ettei hiljaisia hetkiä ole. Sää on Suomessa myös todella kylmä verrattuna Portugaliin. Totuin jo 30 asteen lämpötiloihin, joten 15 on vähän liian vähän.

Kotona tavaroiden purkaminen ja pyykinpesu oli todella tuskaa. Loputon homma. Miten voi pieneen matkalaukkuun mennä niin paljon tavaraa. Toin varmaan kilon hiekkaa mukanani, koska sitä oli kämppä täynnä laukun avaamisen jälkeen. Suomalainen kahvi maistuu kauhealta. Yök. Pakko varmaan ostaa kapselikeitin heti ensimmäisestä palkasta. Ruisleipä on niin hyvää pitkän tauon jälkeen. Samoin mausteinen ruoka. Portugalissa ei oikein mausteita käytetty.

Pystyttiin elämään Anna-Sofian kanssa yli kolme kuukautta ilman ainuttakaan riitaa. Laskettiin, että oltiin erossa toisistamme vain kolme kertaa, jos harjoittelua ei lasketa. Nyt on todella outoa kun ei ollakkaan koko aikaa enää yhdessä. Muita ihmisiä varmaan tulee ärsyttämään olla meidän kahden seurassa, kun ollaan kuin mikäkin pariskunta. Oikeastaan ainoa ongelmia tuottanut asia Portugalissa oli meidän vuokraemäntä. Muuten kaikki meni loistavasti.

Harjoittelusta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat aina kun apua tarvitsi. Meidän ohjaajat Kevin ja Rui on aivan mahtavia. Suomessa ei ole saanut näin hyvää ohjausta ikinä. Heidän kanssaan tapahtui niin monta hauskaa juttua, joita voi sitten myöhemmin muistella. Harjoittelussa pääsi tekemään myös todella paljon itsenäisesti. Faroa ja Portugalia voin kyllä suositella kaikille tuleville vaihtareille.

Minion, Rui, Kevin & Minion

Vaihto oli todella mahtava kokemus! Lähtisin heti uudestaan, jos vain voisin. Jään niin kaipaamaan kaikkia ihania ihmisiä. Eniten jään kaipaamaan ihmisten positiivista elämän asennetta, iloisuutta, puheliaisuutta ja avoimuutta. Oma kielitaito parani vaihdon aikana huomattavasti. Opin myös puhumaan vähän Portugalia. Nyt olisi hirveä into päästä puhumaan englantia lisää, ettei taito vain katoa mihinkään.

Kohta pitäisi aloittaa työt ja palata takaisin arkeen. Toivottavasti sää Suomessa paranee ja pian...

Krista