Kolmas viikko harjoittelussa

Harjoittelu SVUH:ssa on sujunut hyvin. Ensimmäisen viikon olin CT:ssä, toisen viikon leikkaussalissa ja natiiviröntgenkuvantamisessa ja tämän viikon olen viettänyt magneetissa. Erittäin mielenkiintoista on ollut huomata eroja terveydenhuollossa ja kuvantamisessa Irlannin ja Suomen välillä. Dublinissa jonot magneettikuvaukseen voivat venyä jopa 2 vuotisiksi. Se ei ihmetytä minua, sillä St- Vincents University Hospitalissa on vain yksi magneettikuvauslaite, joka pyörii 8-20 arkisin ja lauantaisin 7-19. Koska SVUH on maksasairauksiin erikoistunut sairaala, maksan magneettikuvaus ja MRCP on yleisimpiä tutkimuksia. Sen lisäksi olen nähnyt sydämen, aivojen ja prostatan magneettikuvauksia. Ortopedisiä tutkimuksia, kuten polvia, olkapäitä tms. ei SVUH:n magneetilla juurikaan kuvannetta niiden ollessa vähemmän kiireellisiä usein verrattuna muihin. Röntgenhoitajien anatomian tuntemus täällä on omaa luokkaansa ja sen huomaa eritoten magneetilla. He todella tuntevat sekvenssit ja jokaisen säädön vaikutuksen ja ovat selvästi tottuneempia muuttamaan parametrejä verrattuna siihen mitä näin Taysin magneetilla.


Perjantaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa livenä rugbyottelua. Leinster(yksi Irlannin joukkueista) kohtasi Edinburghin ja päihitti heidät 39-10. Oli hienoa oppia rugbyn säännöt vihdoin ja menemme muiden vaihto-oppilaiden kanssa lauantaina pubiin katsomaan toista rugbyottelua. :)

Puolet vaihdosta takana!

Hiukan yli puolet vaihdosta takana ja tuntuu, että aika kuluu aivan liian nopeasti. Välillä vähän jopa pelottaa ettei keritä tehdä kaikkea mitä halutaan, mutta onneksi on vielä yli kuukausi aikaa kierrellä saarta ympäri. Vaikka Malta onkin hyvin pieni paikka, on täällä todella paljon kaikkea nähtävää ja tehtävää!

Birgu, Grand Harbour

Eilen olimme kiertelemässä Birgussa muiden vaihtareiden ja Maltese Culture -opettajan kanssa. Birgu on keskiaikainen, hyvin vahvasti linnoitettu kaupunki ja yhdessä Senglean ja Cospicuan kanssa, se muodostaa alueen, jota kutsutaan "kolmeksi kaupungiksi".   Päivän päätteeksi otimme vesitaksin Grand Harbour- satamasta Vallettaan, nykyiseen pääkaupunkiin. 

Ensi viikolla täällä on karnevaalit, joiden takia Malta menee aivan sekaisin. Suurin osa maltalaisista lähtee naapuri saarelle Gozolle ja juhlii siellä koko viikonlopun mutta Valletassa on kuulemma eniten tapahtumaa kuten paraateja ja tanssi- ja musiikkiesityksiä.  Karnevaali on hyvin tärkeä tapahtuma maltalaisille ja niiden suunnittelu alkaakin kuukausia aikaisemmin, koska kaiken pitää olla parempaa ja suurempaa kuin edellisenä vuonna. Meillä on suunnitelmissa mennä Gozoon perjantaina tai lauantaina katsomaan, että mistä tässä on oikein kyse.

Sliema

Muutama viikko sitten olin kolme päivää harjoittelussa leikkaussalissa, mikä oli todella mielenkiintoista. Osaston röntgenhoitajat olivat todella mukavia ja jaksoivat jopa puhua englantia! Täällä kaikki puhuu hyvää englantia mutta suurin osa hoitajista ei silti viitsi puhua sitä meidän vaihtareiden kanssa. Kolmen päivän aikana pääsin seuraamaan mm. munuaiskivien poistoa ja hermojuuripuudutuksia. 

Paikallinen leikkaussali, jossa tehtiin hermojuuripuudutuksia.

Osastolla oli käytössä noin 10 vuotta vanha Ge:n laite ja ylemmässä kuvassa näkyvä hoitaja oli melkoinen expertti työssään. Välillä hän ohjasin lääkäriä ja kertoi mitä piti tehdä. Mielestäni täällä hoitajien ja lääkäreiden välit on paljon tuttavallisemmat ja tasavertaisemmat kuin Suomessa, ja kaikki todellakin tulevat toimeen toistensa kanssa.


Tähän mennessä olen ollut myös kolme päivää ultraäänessä ja luuntiheysmittauksissa. Toiminta ei juurikaan eroa Suomen tapoihin verrattuna mutta esim. hygieniasta huolehtiminen ei ole lähelläkään samaa tasoa. Ultraäänessä yksi hoitajista kyllä ylpeänä kertoi kuinka tärkeää on toimia aseptisesti ja kuinka hyvin se täällä toteutuu, vaikka silti huomasin joitain virheitä mitä hän teki. Täällä ei myöskään ole kiinnitetty huomiota työntekijöiden kännyköiden käyttöön. Välillä he jopa puhuvat puhelimeen samalla kun ovat potilaiden kanssa tai alkavat selailemaan sosiaalista mediaa. Potilaat vaan odottavat vieressä kun hoitajat näpräävät puhelimiansa ja hoitavat omia asioitansa. Saa nähdä milloin täällä kielletään kännyköiden käyttö työpäivän aikana jos ikinä edes kielletään.

Ultraääni

Löydettiin meidän lähistöltä ruotsalainen ruokakauppa, Little Sweden, jossa myydään salmiakkia sekä irtokarkkeja! Tuohon kauppaan onkin jo hukkunut suuri summa rahaa kun karkin nälkä on iskenyt näihin kahteen muijaan... Vielä kun kunnon ruisleipää olisi tarjolla. 

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa! Kaikkea muutakin ollaan keretty Annin kanssa tehdä koulun ja harjoittelun ohella kuten esimerkiksi nautittu Malta keväisestä auringosta rannalla, käyty shoppailemassa ja tutustuttu muihin vaihtareihin. Vaikka omaa perhettä ja kavereita on ikävä, niin kyllä täällä silti elämä maistuu oikein mukavalle 😎

Terkuin
Tiia

Harjoittelun ensimmäinen päivä

Seitsemän viikon harjoittelujakso alkoi tänään tutustumisella sairaalaan opiskelijavastaavan opastuksella. Olen onnellinen aikatauluista, koska päivät täällä alkavat vasta yhdeksältä opiskelijoille. Ei tarvitse herätä puoli kahdeksaksi joka aamu. :) Perjantait ovat lyhennettyjä ja päättyvät jo 12.30. Asuntoni on hyvällä sijainnilla, vain noin 30 minuutin kävelymatkan päässä sairaalalta. St. Vincent's University Hospital on vain noin 7 vuotta vanha rakennus ja laitteet ovat moderneja. Aloitan huomenna CT:llä ja joka viikko meillä vaihtuu modaliteetti seuraavan seitsemän viikon ajan. Irlannissa röntgenhoitajakoulutukseen pääseminen on 20 haastavimman joukossa ja ammattiylpeys näkyy täällä vielä selkeämmin kuin Suomessa. Röntgenhoitajat ovat määrätietoisia ja haluavat edetä urallaan, mikä on hienoa, mutta kilpailuhenkisyys korostuu myös eri tavalla kuin Suomessa. Röntgenhoitajat ja opettajat korostavat itsensä kehittämistä ja ammatin viemistä eteenpäin ja ovat erittäin innokkaita mahdollisuudesta lausua kuvia. Englannissa jo useat röntgenhoitajat lausuvat kuvia ja toimivat myös ultraäänitutkimuksissa itsenäisesti ja tähän halutaan pyrkiä myös Irlannissa.

Odotan innolla mahdollisuutta päästä tutustumaan myös eläinsairaalan toimintaan harjoittelun aikana. Opiskelijavastaava oli erittäin ystävällinen ja antoi meille mahdollisuuden vaikuttaa modaliteettilistoihin kunkin oman mieltymyksen mukaisesti. Minulla on CT:tä tämä viikko, sitten viikko leikkaussalissa, 1,5 viikkoa magneettia, läpivalaisua muutama päivä, viikko angiografiassa ja viikko kardiografiassa, viikko jaettu natiiviröntgenille ja mammografialle ja viimeinen viikko osastokuvauksia, isotooppityöskentelyä, natiivikuvausta ensiavussa ja ultraäänitutkimuksia.

 Viime viikonlopun vietimme Galwayssa ja olimme turistibussiajelulla Connemaran alueella lauantaina. Siellä oli niin kaunista ja näimme saman päivän aikana kaikki mahdolliset säätilat. Viiden minuutin välein ilma muuttui sateisesta aurinkoiseksi, mielyttävästä totaaliseksi räntäsateeksi. Galway on ihana pieni kaupunki ja olisin halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Täällä on niin paljon paikkoja, joita haluan vielä kiertää.







Olen ottanut valokuvia melkein pelkästään
luonnosta, koska mikään muu ei tunnu kuvaamisen arvoiselta. :D Alimpana kuva keijupuusta, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea. Ihmiset ovat ripustaneet erilaisia riepuja sen oksille siinä toivossa, että keijut/haltijat(fairy) tulisivat ja veisivät ne pois samalle poistaen kyseisen henkilön huolet ja murheet. Irlantilaiset eivät arvosta tällaista luonnon ja upean keijupuun turmelemista ja vuosien ajan puun ympärys putsattiin ihmisten jättämistä tavaroista, mutta nyt tästä on luovuttu.