Sädeturvapäivät Tampereella 2015

Tampere-talo täyttyi lääketieteellisen säteilyn ammattilaisista jo 39. kerran järjestetyillä Sädeturvapäivillä. Mukana oli niin runsaasti lääkäreitä, hoitajia kuin alan valmistajien edustajiakin eri puolilta maata ja radiografian kenttää. Me olemme Tampereen ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijoita ja pääsimme mukaan oppimaan. Asiantuntijaluentojen ohella oppia oli tarjolla laitevalmistajien esittelypisteissä näyttelyalueella, jossa sai tehokkaasti tietoa uusimmista mahdollisuuksista ja sovelluksista kuvantamisessa.

Tässä joitakin poimintoja luennoilta!

Mira

Tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä (THL) piti luennon tieteellisestä näytöstä rintasyöpäseulontaa vastaan. Hän kertoi kahdeksasta satunnaisesta tutkimuksesta koskien rintasyövän seulonnan vaikuttavuutta, joihin oli osallistunut yli puoli miljoonaa 39–74-vuotiasta naista. Mäkelän mukaan laadukkaimmissa tutkimuksissa seulonta vähentää riskiä kuolla rintasyöpään vain 10 prosenttia.

Luennosta minulle jäi mieleen erityisesti se, että seulonnan kustannusvaikutus on heikko alle 50-vuotiailla, koska syöpiä on vähän eikä seulonta tunnista niitä tarpeeksi hyvin. Seulonta aiheuttaa myös haittoja ylidiagnostiikan ja ylihoidon muodossa, koska monet seulontaan osallistuneista kutsutaan jatkotutkimuksiin (Suomessa n. 3 %:a) ja seulonta lisää rinnanpoistojen määrää noin 20 prosenttia. Tutkimusta oli myös tehty siitä, että jopa joka toinen nainen kokee merkittävästi ahdistusta positiivisen seulontalöydöksen takia ennen jatkotutkimuksiin pääsyä. Lisäksi mielenkiintoista oli se, että seulonta ei poista eikä lievitä niiden naisten pelkoa sairastua rintasyöpään, joilla sairastumisriski on korkeampi esimerkiksi sukurasituksen takia.

Myös seulonnan kustannusvaikutuksia oli tutkittu ja laskelmien mukaan mammografialla pystytään estämään yksi rintasyöpäkuolema 6060 seulontaohjelmaan kuuluvaa naista kohti. Tuoreen kanadalaisarvion mukaan Suomen nykyinen seulontamalli estää yhden kuoleman 460 000 euron hintaan. Mäkelä kuitenkin korosti luennolla sitä, että ”tieteellinen näyttö on tärkeä perusta seulonnoista päätettäessä, mutta näytön lisäksi tulee punnita kustannuksia ja yhteiskunnan arvoja”.

Juulia

Osallistumalla perjantaina 30.10.2015  rh Mari Parkkisen ja lasten radiologi Päivikki Tanskasen (OYS) pitämälle luennolle ”Miten saan diagnostiset skolioosikuvat lasta ja säteitä säästäen ja miten tulkitsen ne?”, opin paljon uutta skolioosikuvantamisesta sekä skolioosista sairautena.

Skolioosi tarkoittaa selkärangan sivuttaissuuntaista kaareutumista yli 10 astetta. Skolioosin oireita ovat mm. alaraajojen pituuserot, lapaluiden aste-erot eteentaivutuksessa sekä rintarangan luonnollisen kyfoosin oikeneminen. Oireena voi olla myös kylkikohouma, joka on selkärangan kiertymisen ilmentymä. Jos lapsella epäillään skolioosin taustalla anomaliaa, suositteli radiologi ottamaan suoraan tietokonetomografiakuvan.

Lasta säästetään turhalta säteilyltä kuvaussuuntien valinnalla sekä niiden määrällä. Natiivikuvia otettaessa PA-suunnan kuva riittää, tarvittaessa lasten radiologi määrää otettavaksi sivukuvan. Kontrollikuvauksissa PA-suunta kuvataan, mutta pienemmällä rajauksella sekä huonommalla kuvanlaadulla kuin primäärikuva.  Sädesuojia on erittäin tärkeää käyttää, sillä suurin osa skolioosikuvauksista suoritetaan kouluikäisille lapsille ja varsinkin tytöille.

Pauliina

Olin mukana luennolla, jossa Taysin radiologi Sirpa Savilahti ja röntgenhoitaja Outi Savijärvi luennoivat kaularangan kuvantamisesta. Luennoitsijat pohtivat, millainen on hyvä kaularangan natiiviröntgenkuva sekä miten otetaan hyvät kaularankakuvat. Luennot kiinnostivat minua erityisesti, sillä opinnäytetyössäni käsittelen kaularangan natiiviröntgekuvien hyvän kuvan kriteerejä.

Luennoilla sain palautella mieleen hyvän kuvan kriteerit sekä sain potilaan asetteluun uusia vinkkejä. Röntgenhoitaja Savijärvi muistutti erityisesti kaularangan kuvan rajaamisesta sitä otettaessa. Usein kaularangan röntgenkuvissa rajaus on liian pitkä, jolloin potilas saa turhaa sädeannosta, kun kuvassa näkyy liikaa rintarankaakin.

Tuure

Hammasradiologian luennoista jäi kuva KKTT:n yhä kasvavasta merkityksestä erityisesti luisten rakenteiden korkearesoluutioisena ja kokonaiskuvan antavana tutkimuksena, mutta myös intraoraalisten kuvien säilyvästä merkityksestä. Pienet ja informatiiviset intraoraalikuvat eivät ole katoamassa mihinkään. KKTT yleistyy, mutta edellyttää myös osaamista niin lähetteiden kuin kuvien tulkinnankin suhteen. Perinteisempi panoraamakuva on puutteistaan huolimatta edelleen käyttökelpoinen perustutkimus, jonka etuja on myös proteesiperäisten artefaktojen vähyys. Niin 3D kuin 2D kuvantamisessakin laitteistot kehittyvät ja tarjoavat yhä uusia mahdollisuuksia niin tutkimuksiin kuin säteilyannoksien vähentämiseenkin. Luennoitsijoina olivat EHL Jyrki Tervaniemi, suuradiologi Elmira Pakbaznejad Esmaeili, Fyysikko Touko Kaasalainen, HLT, EHL Anni Suomalainen.

Perjantaina keskityin kardiologiseen puoleen josta tarjolla oli hammasradiologian tapaan kattava luentosarja alkaen anatomiasta ja yleisesstä tutkimustekniikasta aina yksittäisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Sydämen sairauksien tutkimusvaihtoehtoja on lukuisia ja LT, radiologi Miia Holmströmin luento TT ja MRI –tekniikoiden välillä valitsemisesta oli kattava paketti kummankin eduista ja heikkouksista. TT:n edut nopeana ja hyvän paikkaerotuskyvyn tekniikkana joka tarjoaa lisäksi mahdollisuuden vapaaseen katselukulmaan ja 3D-rekonstruktioihin korostuivat vielä lisää LT Niko Sillanpään AAS:n luennossa ja vastaavasti taas MRI-tekniikan edut Dosentti Sami Kajanderin luennossa sydämen fuusiokuvantamisesta. Kaikkiaan ammatillinen yhteistyö ja toisten erikoisalueiden tuntemus korostuu näissä usein henkeä uhkaavissa sydänsairauksissa. Kardiologien ymmärrys radiologisista menetelmistä ja niiden eroista sekä radiologien ymmärrys sydämen sairauksista ja fysiologiasta täydentävät toisiaan. Parasta on jos radiologi ja kardiologi voivat yhdessä perehtyä potilaaseen tutkimuksia suunniteltaessa ja tuloksia analysoitaessa, mutta mitä enemmän he ovat opiskelleet toistensa alaa, sitä parempia hoitotuloksia saadaan. Yksi esimerkki tästä yhteistyöstä on aorttaläpän ahtauman ja sitä seuraavan AVR tai TAVI toimenpiteen diagnosointi, suunnittelu ja toteutus, josta luennoivat LT Tiina Vainikka ja LT Sari Kivistö.