Aurinkoa ja röntgenkuvia

Kolmas työharjoitteluviikko täällä saatu onnistuneesti päätökseen. Minä olin ensiavun röntgenissä, Harri taas natiivikuvaushuoneessa. Täällä ensiavussa on vain yksi natiivikuvaushuone, jossa vuorossaan työskentelee neljä röntgenhoitajaa. Vaikka työskentelytavat ovatkin pääsääntöisesti samanlaisia kuin Suomessa, on kuitenkin myös asioita joissa toimitaan erilailla. Täällä 13-50-vuotiaat naiset joutuvat ennen kuvausta allekirjoittamaan lomakkeen, jossa varmistetaan ettei potilas ole raskaana. Myös alaikäisen huoltaja allekirjoittaa lomakkeen, jolla hyväksyy röntgentutkimuksen.

Thoraxia kuvattaessa otetaan ainoastaan PA-projektio. LAT-projektio otetaan vain lääkärin tätä erikseen pyytäessä (jota en huomannut tapahtuvan kertaakaan). Näin kuulemma toimitaan, koska potilas menee suoraan CT-kuvaukseen, jos thorax-kuvassa lääkäri huomaa jotakin poikkeavaa. Thoraxia kuvataan tietysti muutenkin paljon. Jos potilaalla huomataan murtuma, kuvataan thorax lähes varmasti. 

Itselle hieman hankaluuksia on tuottanut se, että potilaat kuvataan lähes aina joko omat vaatteet tai vähintään sairaalan avopaita päällä. Tähän tietysti vaikuttavat erityisesti kulttuurilliset tekijät, ettei potilaita riisuteta niin kuin Suomessa. Pukeissa olevan potilaan anatomian havainnointi ja kuvan rajaus vain onkin hivenen haastavampaa. Muutaman kerran myös huomasin, että kuva täytyi uusia potilaan päälle unohtuneiden rintaliivien tai paidan taskuun jääneiden tavaroiden vuoksi.  

Viime viikolla mammografiassa ollessani hoitaja kertoi, että täällä on kolme vuotta sitten aloitettu seulontaohjelma. 50-60-vuotiaat naiset kutsutaan seulontaan kolmen vuoden välein. Seulonnat tapahtuvat erillisellä rintaklinikalla Valletassa. 

Kulttuurieroja täällä huomaa ihmisten kesken. Siinä missä suomalainen on hiljaisempi ja pidättyväisempi, on maltalainen äänekäs, mutta kuitenkin ystävällinen. Kun kertoo olevansa Suomesta, yleisimmät kommentit koskevat kylmyyttä, revontulia tai Lordia :)

Nyt on pääsiäisviikonloppu ja pääsiäinen on maltalaisille tärkeä juhla, katolilaisia kun ovat. Perjantaina ympäri saarta, eri kaupungeissa, järjestettiin kulkueita pääsiäisen kunniaksi. Me kävimme Mostassa seuraamassa yhtä kulkuetta. 

Kirkkoja täällä onkin tosi paljon. Yhteensä 365 kappaletta.

Nyt pääsiäisviikonloppuna oli myös hyvin aikaa reissailla ympäri saarta, koska perjantai oli vapaapäivä. Maanantai täällä on taas jo ihan normaali arkipäivä. Perjantaina käväistiin saaren pohjoisosassa Cirkewwassa. Sieltä lähtevät lautat Maltan toiseksi suurimmalle saarelle Gozolle. 

Samalla pysähdyttiin Bugibbassa syömässä. Taisin maistaa elämäni ensimmäisen kerran miekkakalaa. Samalla syötin omat varpaani pikkukaloille :)

Lauantaina suunnattiin saaren länsipuolelle ihastelemaan Dinglin kalliojyrkänteitä. Nämä kalliot ovat Maltan korkein kohta; 250 metriä merenpinnan yläpuolella. 

Pyörähdettiin myös Mdinassa, hiljaisessa kaupungissa, joka on Maltan entinen pääkaupunki. Tämä keskiaikainen muurein ympäröity kaupunki on kapeine kujineen todella hieno, mutta nykyään melko lailla turistipaikka. 

 Mdinasta löytyi myös luonnontieteellinen museo.

  

Mdinan lähellä sijaitsee katakombeja, jotka täytyi tietenkin käydä myös katsomassa.

 

Italialainen Team Bizzarro järjesti täällä Manoel Islandilla motor stunt shown, jonka kävin ihmettelemässä. Pääsin tuonne auton kyytiin, kun pojat temppuili :)

Ja mikä parasta, asunto löytyi vihdoin! Uuteen kotiin tosin päästään muuttamaan vasta toukokuun alussa, mutta ehkä tätä hostellielämää vielä siihen saakka jaksaa. 

Bussissa matkalla jonnekkin.