Röntgenhoitajakoulutus: Kuulumisia Maltalta

Täällä pakerretaan työharjoittelun parissa. Meillä siis alkoi harjoittelu viime viikon tiistaina. Harri on kaksi ensimmäistä viikkoa magneetissa, minä taas olin viime viikon CT:llä ja tämän viikon vietän mammografiassa.

CT:llä täällä on kaksi laitetta, 2- ja 16-leikkeiset. 2-leikkeisellä tehdään vain pään alueen tutkimukset ja 16-leikkeisellä sitten kaikki muut. Päivystyksessä ei omaa CT-laitetta ole, joten päivystyspotilaat tehdään ajanvarausten lomassa. Mammografiassa potilaita käy noin 15-17 päivittäin. Suurimmalla osalla potilaista on rintasyöpä operoitu ja he tulevat kontrollikäynnille.

Magneetissa on täällä 1.5 teslan laite ja uutta 3 teslan laitetta ollaan hankkimassa. Jonotusaika magneettiin voi täällä olla jopa toista vuotta. Magneettihoitajia on paikalla 3-5 kpl vuorossaan ja hoitavat myös ajanvaraukset ja soitot potilaille. Täällä lääkäriä ei magneetilla ole vaan hoitajat katsovat kuvat itse ja tarvittaessa soittavat radiologille. Työvuorot magneetissa ovat hirveän potilasjonon takia aika mielenkiintoiset. Tutkimukset voivat alkaa jo aamuviideltä ja loppuvat pahimmillaan yöllä 2-3 aikoihin.

Pukukaappeja sairaalalla ei ole meille antaa, joten työvaatteita kiikutellaan mukana päivittäin ja ne käydään vaihtamassa vessassa. Umpinaiset kengät täällä vaaditaan. Ilmeisesti tämä perustellaan turvallisuudella.

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Työntekijät puhuvat sairaalassa sekä keskenään että potilaiden kanssa pääasiassa maltaa, mutta juttelevat kyllä meidän vaihtareiden kanssa englanniksi. Englantia osataan ylipäätään hyvin, joten sillä kyllä täällä pärjää.

Vaihto-oppilaitahan täällä on melko paljon. Juuri eilen oli pieni tilaisuus edelliselle ryhmälle, jonka yksitoista vaihtaria ovat nyt lopettelemassa harjoittelua ja lähtemässä pois. Tällä hetkellä täällä on meidän lisäksi vaihto-oppilaita ainakin Hollannista ja Espanjasta.

Vapaa-ajalla ollaan täällä pyöritty ympäriinsä ja katseltu paikkoja. Kelikin alkaa olemaan ihan mukavan lämmin, joten mikä täällä ollessa. Ihmettelin tosin tänne tullessa, että miksi ihmiset vielä käyttävät takkeja ja lämpimiä puseroita, mutta ymmärsin sen, kun vilustuin.

Eräs täällä toimiva suomalainen firma järjesti perjantaina paikalliseen elokuvateatteriin uusimman Kummeli-leffan näytöksen. Tarjoiluna oli, mitäpä muutakaan kuin, karjalanpiirakoita! Yhtään suomalaista ei ollut vielä siihen mennessä tullut vastaan, mutta siellä taisi törmätä kerralla suurimpaan osaan saaren suomalaisista. Mukana menossa oli myös Samuli Edelmann :) Viikonloppuna käväisimme myös saaren pääkaupungissa Valletassa syömässä maltalaista perinneruokaa eli jänistä.

Asunnonhakeminen on edelleen vaiheessa. Viime viikolla juoksenneltiin agentilta toiselle kyselemässä asuntoja ja itse asiassa käytiin katsomassakin yhtä, joka sitten tosin osoittautui sijainniltaan huonoksi vaihtoehdoksi ja tämän vuoksi päätimme olla sitä ottamatta. Viikonloppuna kuitenkin muutettiin hostellista toiseen. Tämän hetkinen hostelli sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä sairaalasta, joten aamuiset bussimatkat voi ainakin toistaiseksi onneksi unohtaa. Nyt odotellaan, että päästäisiin katsomaan yhtä vapautuvaa asuntoa. Mielellään kun asuisi ihan oikeassa asunnossa näiden hostellien sijaan.