Aurinkoa ja röntgenkuvia

Kolmas työharjoitteluviikko täällä saatu onnistuneesti päätökseen. Minä olin ensiavun röntgenissä, Harri taas natiivikuvaushuoneessa. Täällä ensiavussa on vain yksi natiivikuvaushuone, jossa vuorossaan työskentelee neljä röntgenhoitajaa. Vaikka työskentelytavat ovatkin pääsääntöisesti samanlaisia kuin Suomessa, on kuitenkin myös asioita joissa toimitaan erilailla. Täällä 13-50-vuotiaat naiset joutuvat ennen kuvausta allekirjoittamaan lomakkeen, jossa varmistetaan ettei potilas ole raskaana. Myös alaikäisen huoltaja allekirjoittaa lomakkeen, jolla hyväksyy röntgentutkimuksen.

Thoraxia kuvattaessa otetaan ainoastaan PA-projektio. LAT-projektio otetaan vain lääkärin tätä erikseen pyytäessä (jota en huomannut tapahtuvan kertaakaan). Näin kuulemma toimitaan, koska potilas menee suoraan CT-kuvaukseen, jos thorax-kuvassa lääkäri huomaa jotakin poikkeavaa. Thoraxia kuvataan tietysti muutenkin paljon. Jos potilaalla huomataan murtuma, kuvataan thorax lähes varmasti. 

Itselle hieman hankaluuksia on tuottanut se, että potilaat kuvataan lähes aina joko omat vaatteet tai vähintään sairaalan avopaita päällä. Tähän tietysti vaikuttavat erityisesti kulttuurilliset tekijät, ettei potilaita riisuteta niin kuin Suomessa. Pukeissa olevan potilaan anatomian havainnointi ja kuvan rajaus vain onkin hivenen haastavampaa. Muutaman kerran myös huomasin, että kuva täytyi uusia potilaan päälle unohtuneiden rintaliivien tai paidan taskuun jääneiden tavaroiden vuoksi.  

Viime viikolla mammografiassa ollessani hoitaja kertoi, että täällä on kolme vuotta sitten aloitettu seulontaohjelma. 50-60-vuotiaat naiset kutsutaan seulontaan kolmen vuoden välein. Seulonnat tapahtuvat erillisellä rintaklinikalla Valletassa. 

Kulttuurieroja täällä huomaa ihmisten kesken. Siinä missä suomalainen on hiljaisempi ja pidättyväisempi, on maltalainen äänekäs, mutta kuitenkin ystävällinen. Kun kertoo olevansa Suomesta, yleisimmät kommentit koskevat kylmyyttä, revontulia tai Lordia :)

Nyt on pääsiäisviikonloppu ja pääsiäinen on maltalaisille tärkeä juhla, katolilaisia kun ovat. Perjantaina ympäri saarta, eri kaupungeissa, järjestettiin kulkueita pääsiäisen kunniaksi. Me kävimme Mostassa seuraamassa yhtä kulkuetta. 

Kirkkoja täällä onkin tosi paljon. Yhteensä 365 kappaletta.

Nyt pääsiäisviikonloppuna oli myös hyvin aikaa reissailla ympäri saarta, koska perjantai oli vapaapäivä. Maanantai täällä on taas jo ihan normaali arkipäivä. Perjantaina käväistiin saaren pohjoisosassa Cirkewwassa. Sieltä lähtevät lautat Maltan toiseksi suurimmalle saarelle Gozolle. 

Samalla pysähdyttiin Bugibbassa syömässä. Taisin maistaa elämäni ensimmäisen kerran miekkakalaa. Samalla syötin omat varpaani pikkukaloille :)

Lauantaina suunnattiin saaren länsipuolelle ihastelemaan Dinglin kalliojyrkänteitä. Nämä kalliot ovat Maltan korkein kohta; 250 metriä merenpinnan yläpuolella. 

Pyörähdettiin myös Mdinassa, hiljaisessa kaupungissa, joka on Maltan entinen pääkaupunki. Tämä keskiaikainen muurein ympäröity kaupunki on kapeine kujineen todella hieno, mutta nykyään melko lailla turistipaikka. 

 Mdinasta löytyi myös luonnontieteellinen museo.

  

Mdinan lähellä sijaitsee katakombeja, jotka täytyi tietenkin käydä myös katsomassa.

 

Italialainen Team Bizzarro järjesti täällä Manoel Islandilla motor stunt shown, jonka kävin ihmettelemässä. Pääsin tuonne auton kyytiin, kun pojat temppuili :)

Ja mikä parasta, asunto löytyi vihdoin! Uuteen kotiin tosin päästään muuttamaan vasta toukokuun alussa, mutta ehkä tätä hostellielämää vielä siihen saakka jaksaa. 

Bussissa matkalla jonnekkin.

Aurinkoisia terveisiä Portugalista!

Aurinkoisia terveisiä Portugalista!

Olen Heidi, kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija ja olen viettämässä kolmen kuukauden vaihtoa Portugalin Farossa. Kaupunki on heidän mukaansa todella pieni, mutta minulle se on oikeastaan ihan normaali kokoinen, ei mitenkään erityisen pieni. Wikipedian mukaan täällä on noin 64 500 asukasta. 

Asun yksityiseltä vuokratussa huoneistossa kolmen muun vaihtarin kanssa. Yksi tyttö ja yksi poika Latviasta sekä yksi tyttö Kroatiasta. Asunnossa meillä on yhteinen keittiö kylpyhuone sekä toinen erillinen vessa ja jokaisella on omat huoneet. Asunnon sijainti on kyllä hyvä, sairaalalle on vain reilun viiden minuutin kävelymatka, tai minulle useimmiten juoksumatka. Jostain kumman syystää aamuisin tulee välillä hieman kiire.

Kuvissa keittiömme sekä huoneeni. Molemmat juuri siivottuna. Ei ne oikeasti ole noin siistejä. Maisemana minulla on yleensä ikkunasta lähinnä pyykkejä. Ikkunani on meidän asunnon parvekkeelle, jonka lasit pidämme yleensä kiinni, koska asumme maan tasossa. 

Asunnoissa ei täällä ole käsittääkseni yleensä lämmitystä, joten tuo kaakelilattia ei ole ollut kovin lämmin. Onneksi tuli villasukat mukaan ja kävin myös ostamassa aamutossut. Ensimmäiset viikot nukuin huppari päällä, koska asunto oli todella kylmä ja erillinen lämmitin oli kovassa käytössä. Mutta nyt kun ilmatkin ovat hieman lämmenneet, ei sisälläkään ole enää ihan niin jäätävää. Mutta luulen, että toukokuussa voi olla hyvä, että sisällä on viileää, kun oikeasti ilmat lämpenee ja tulee todella kuumat ilmat. 

Harjoittelussa on todella mukavaa, ihmiset ovat todella mukavia ja auttavat mielellään. Ihan kaikki eivät puhu englantia, mutta on hienoa että he välillä yrittävät sanoa jotain. Minun kanssa samaan aikaan on ollut harjoittelussa paikallisia röntgenhoitajaopiskelijoita. On ollut todella mukava tutustua heihin ja kuulla millaista koulutus on täällä. Koulutus poikkeaa hieman meidän suomalaisesta koulutuksesta. Kun he valmistuvat heistä tulee radiologisia teknikkoja (vapaasti kännettynä ehkä jotakin tuollaista). Heidän koulunsa kestää neljä vuotta. Kolme vuotta heillä on perusopintoja ja sen jälkeen he valitsevat yhden linjan mihin erikoistua eli joko diagnostiikan, sädehoidon tai isotoopit. Mutta valtio yrittää nyt saada muutoksen heidän koulutukseen niin, että kaikki opiskelevat kaikkea, kuten me Suomessa. He eivät ole kovin innostuneita asiasta, koska sitten ilmeisesti kaikkien jo valmistuneidenkin pitää palata koulun penkille. Ja heidän mielestä kaikkia asioita ei voi oppia neljässä vuodessa erikoistumatta tiettyyn osa-alueeseen, joten he pelkäävät ettei kukaan halua silloin palkata heitä. 

Sairaala on keskussairaala ja siellä on kaksi natiivikuvaushuonetta, mammografia, 16 leikkeen TT ja 1,5 teslan magneetti. Sekä näiden lisäksi käymme leikkaussalissa kuvaamassa. Mammografioissa ja magneetissa en ole vielä ollut, mutta muuten olen päässyt todella paljon tekemään ja näkemään. Leikkaussaleissa on usein paljon odottelua, mutta on todella mielenkiintoista päästä seuraamaan leikkauksia. Tänään näin ensimmäistä kertaa tietokonetomografiassa biopsioita. Ja huomenna pääsen seuraamaan mammografioiden seulontoja. 

Työvuoroja on kaikkia kolmea, aamu-, ilta- ja yövuoroja, niin arkena kuin viikonloppuisinkin. Mutta, koska kaikki ovat täällä todella mukavia on asiat puhuttavissa, jos työvuoro sattuu jollekin päivälle, jolloin haluaisi matkustella ystävien kanssa. 

Täällä järjestetään paljon ohjelmaa ja välillä myös retkiäkin meille vaihtareille. Niissä on tutustunut paljon uusiin kavereihin. Ainakin minulle on täällä kaikki hoidettu todella hyvin. Minuun oltiin monesti yhteydessä sähköpostitse ennen tänne saapumistani ja täällä kaikki oli hoidettu lähes valmiiksi. Minua tultiin hakemaan lentokentältä, asunto oli hoidettu valmiiksi ja myös prepaid liittymä puhelimeen. 

ERASMUS piknikiltä

Retkeltä Taviran kaupunkiin 40 kilometrin päässä Farosta. Siellä olevat vesiputokset jäivät näkemättä, koska alkoi sataa kaatamalla. Ei täälläkään ole aina yhtä auringonpaistetta ;)

Olin myös retkellä 3. vuoden röntgenhoitajaopiskelijoiden kanssa Lissabonissa. Kävimme tutustumassa erääseen hyvin moderniin tutkimuskeskukseen, jossa he myös hoitavat syöpäpotilaita, erikoistapauksia. Sen jälkeen vierailimme yhdessä Lissabonin sairaaloista, koska ilmeisesti keskussairaala on jakautunut useampaan sairaalaan. Ihastuin sairaalaan täysin, siellä olisi mahtava työskennellä upean ympäristön vuoksi. Rakennus on 1700-luvulta. Sairaalassa oli upea vanha kirkko ja minulle kerrottiin, että se kirkko on aikaisemmin ollut osa suurempaa kirkkoa, joka tuhoutui maanjäristyksessä 1755. Sen jälkeen sairaala on alkanut rakentua kirkon ympärille. Radiologian osasto oli tietysti modernisoitu ja laitteet olivat melko uusia. Tässä muutama huonolaatuinen kuva, koska en ollut varma saako siellä ottaa valokuvia, niin kuvat on otettu hieman hätäisesti. Täällä kaikissa julkisissa tiloissa ei saa ottaa valokuvia.

Kirkon sisäänkäynti

Marmorilattiaa :) Ties kuinka monta ihmistä tästäkin on kulkenut

Sisäänkäynnin jälkeinen käytävä. Käytävän päässä on ensiapu.

Keramiikkaa seinillä

Saudações de Portugal!

Kuulumisia Maltalta

Täällä pakerretaan työharjoittelun parissa. Meillä siis alkoi harjoittelu viime viikon tiistaina. Harri on kaksi ensimmäistä viikkoa magneetissa, minä taas olin viime viikon CT:llä ja tämän viikon vietän mammografiassa.

CT:llä täällä on kaksi laitetta, 2- ja 16-leikkeiset. 2-leikkeisellä tehdään vain pään alueen tutkimukset ja 16-leikkeisellä sitten kaikki muut. Päivystyksessä ei omaa CT-laitetta ole, joten päivystyspotilaat tehdään ajanvarausten lomassa. Mammografiassa potilaita käy noin 15-17 päivittäin. Suurimmalla osalla potilaista on rintasyöpä operoitu ja he tulevat kontrollikäynnille.

Magneetissa on täällä 1.5 teslan laite ja uutta 3 teslan laitetta ollaan hankkimassa. Jonotusaika magneettiin voi täällä olla jopa toista vuotta. Magneettihoitajia on paikalla 3-5 kpl vuorossaan ja hoitavat myös ajanvaraukset ja soitot potilaille. Täällä lääkäriä ei magneetilla ole vaan hoitajat katsovat kuvat itse ja tarvittaessa soittavat radiologille. Työvuorot magneetissa ovat hirveän potilasjonon takia aika mielenkiintoiset. Tutkimukset voivat alkaa jo aamuviideltä ja loppuvat pahimmillaan yöllä 2-3 aikoihin.

Pukukaappeja sairaalalla ei ole meille antaa, joten työvaatteita kiikutellaan mukana päivittäin ja ne käydään vaihtamassa vessassa. Umpinaiset kengät täällä vaaditaan. Ilmeisesti tämä perustellaan turvallisuudella. 

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Työntekijät puhuvat sairaalassa sekä keskenään että potilaiden kanssa pääasiassa maltaa, mutta juttelevat kyllä meidän vaihtareiden kanssa englanniksi. Englantia osataan ylipäätään hyvin, joten sillä kyllä täällä pärjää. 

Vaihto-oppilaitahan täällä on melko paljon. Juuri eilen oli pieni tilaisuus edelliselle ryhmälle, jonka yksitoista vaihtaria ovat nyt lopettelemassa harjoittelua ja lähtemässä pois. Tällä hetkellä täällä on meidän lisäksi vaihto-oppilaita ainakin Hollannista ja Espanjasta.

Vapaa-ajalla ollaan täällä pyöritty ympäriinsä ja katseltu paikkoja. Kelikin alkaa olemaan ihan mukavan lämmin, joten mikä täällä ollessa. Ihmettelin tosin tänne tullessa, että miksi ihmiset vielä käyttävät takkeja ja lämpimiä puseroita, mutta ymmärsin sen, kun vilustuin. 

Eräs täällä toimiva suomalainen firma järjesti perjantaina paikalliseen elokuvateatteriin uusimman Kummeli-leffan näytöksen. Tarjoiluna oli, mitäpä muutakaan kuin, karjalanpiirakoita! Yhtään suomalaista ei ollut vielä siihen mennessä tullut vastaan, mutta siellä taisi törmätä kerralla suurimpaan osaan saaren suomalaisista. Mukana menossa oli myös Samuli Edelmann :) Viikonloppuna käväisimme myös saaren pääkaupungissa Valletassa syömässä maltalaista perinneruokaa eli jänistä.

Asunnonhakeminen on edelleen vaiheessa. Viime viikolla juoksenneltiin agentilta toiselle kyselemässä asuntoja ja itse asiassa käytiin katsomassakin yhtä, joka sitten tosin osoittautui sijainniltaan huonoksi vaihtoehdoksi ja tämän vuoksi päätimme olla sitä ottamatta. Viikonloppuna kuitenkin muutettiin hostellista toiseen. Tämän hetkinen hostelli sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä sairaalasta, joten aamuiset bussimatkat voi ainakin toistaiseksi onneksi unohtaa. Nyt odotellaan, että päästäisiin katsomaan yhtä vapautuvaa asuntoa. Mielellään kun asuisi ihan oikeassa asunnossa näiden hostellien sijaan.

Mater Dei hospital

 Kissoja täällä näkee tosi paljon. Haluaisin tuoda ne kaikki kotiin.

Maisemaa.

Terveisiä Maltalta!

Täällä ollaan Maltalla! Kaksi kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijaa eli minä Katri ja opiskelijatoverini Harri. Tulimme tänne neljä päivää sitten. Tarkoitus oli saapua jo päivää aikaisemmin, mutta Lufthansan lakon vuoksi lentomme siirtyivät päivää myöhemmäksi. Suoria lentoja tänne ei ole saatavilla, joten yksi välilasku oli Frankfurtissa. Tällä hetkellä majoitumme Pacevillessä hostellissa, mutta toiveena on löytää oma asunto mahdollisimman pian. Tästä on Mater Dei sairaalalle noin viitisen kilometriä matkaa. Bussit kulkevat kyllä ihan näppärästi, jos vain osaa löytää oikean bussin. Bussilla matkustaminen on Suomeen verrattuna edullista. Päivän lippu maksaa 1,5 euroa ja viikon lippu 6,5 euroa. 

Tänään olimme ensimmäistä kertaa käymässä sairaalassa. Tapasimme yhteyshenkilömme Jonathanin ja Annhelican. He kertoivat meille sairaalan ja yliopiston käytännöistä ja täytimme vielä erinäisiä lomakkeita. Lisäksi lunastimme täältä dosimetrit käyttöön. Siitä veloitetaan 25 euroa ja kaikki röntgenhoitajaopiskelijat joutuvat sen maksamaan. Lisäksi meillä on mukana Suomesta saadut dosimetrit. Täällä täytyy olla mukana omat työvaatteet sekä kengät. Itsehän jouduin tänään heti kenkäostoksille, koska työkenkien täytyy olla umpinaiset. Huomenna meille selviää tarkemmin mitä modaliteetteja täällä suoritamme. Tulemme olemaan täällä kolme kuukautta ja sen aikana meidän täytyy suorittaa 400 tuntia harjoittelua.

Olisin liittänyt tähän mukaan muutaman kuvan, mutta huonosta nettiyhteydestä johtuen se ei onnistunut.

Kerromme täältä myöhemmin lisää kuulumisia!

- Katri & Harri