Mietteitä kotiinpaluun jälkeen

On kulunut aikalailla tarkalleen kuukausi siitä kun palasin kotiin Maltalta. Viimeiset päivät reissussa meni lähinnä kotiinpaluutä miettiessä ja ensimmäiset päivät Suomessa taas ihmetellessä, että joko se kolme kuukautta tosiaan meni. Kaikenkaikkiaan kokemus oli ikimuistoinen ja olen todella onnellinen, että minulla oli mahdollisuus lähteä vaihtoon ja tehdä tämä työharjoittelujakso ulkomailla.

Malta on Suomalaiselle vaihto-opiskelijalle hyvä vaihtoehto, koska englannilla pärjää mainiosti ja kulttuuri on eurooppalainen. Vaikka saari on pieni, on siellä kuitenkin nähtävää ja koettavaa riittävästi. Ei ollut myöskään ollenkaan pahitteeksi, että lämpötila oli Suomeen verrattuna korkeampi. Viimeisinä viikkoina tosin lämmintä piisasi ehkä jopa liikaakin.

Mater Dei sairaalassa työskentelevät röntgenhoitajat ovat tottuneet vaihto-opiskelijoihin ja heidän kanssaan oli mukava työskennellä. Olemalla oma-aloitteinen, reipas ja kiinnostunut sekä röntgenhoitajan työstä että kollegoista on hyvä lähtökohta opiskelijalle.

Seuraavat Maltalle menijät, kertokaa lämpimiä terveisiä meiltä edellisiltä opiskelijoilta! :)

Viimeinen viikko Maltalla

Jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Viimeistä viikkoa jo viedään täällä Maltalla. Kolmen kuukauden matka alkaa olla lopussa. Tunnit on sairaalalla tehty täyteen, joten viimeiset päivät voi keskittyä lähinnä lomailemiseen. Enää täytyy vain käydä hoitamassa paperiasiat kuntoon sairaalalla sekä yliopistolla ja tietysti hyvästelemässä tässä kolmen kuukauden aikana tutuiksi tulleet röntgenhoitajat.  Tuntuu kummalliselta ettei enää tule työskentelemään näiden ihmisten kanssa. Kolmessa kuukaudessa tähän elämänrytmiin täällä on kerinnyt jo hyvinkin tottua. Sen lisäksi että röntgenhoitajat ovat olleet hyvin ystävällisiä ja avuliaita, tulee muita vaihtareita varmastikin kova ikävä. Ihmisiä on tullut ja mennyt. Osa on ollut täällä vain muutaman viikon, osa taas viipynyt usean kuukauden. Välillä on tutustuttu uusiin tulijoihin ja välillä taas on vietetty läksiäisiä. Yksi ehdottomasti hienoimpia asioita täällä on ollutkin tutustua toisiin vaihtareihin ja viettää heidän kanssaan aikaa. Paljon hienoja muistoja on ehtinyt kertyä. Välillä on koti-ikävä vaivannut ja olisi toivonut jo olevansa takaisin Suomessa, mutta toisaalta taas samanaikaisesti ei haluaisikaan vielä lähteä. Kolme kuukautta on joka tapauksessa tuntunut kaiken kaikkiaan melko sopivalta ajalta olla täällä.

Pidin harjoittelun välillä viikon vapaata (joka tosin tarkoitti sitä, että sen jälkeen pakersin tuplavuoroja).  Tuona aikana oli hyvä käydä kiertelemässä saarta ympäri, tutustua paikkoihin ja katsella ympärilleen. 

Malta national aquarium

Myös Maltan pääsaaren lisäksi läheltä löytyy paikkoja joissa vierailla. Kävin sekä Maltan toiseksi suurimmalla saarella Gozolla, että pienemmällä saarella Cominolla. Maltan ja Gozon välillä kulkee lautta useasti päivässä ja Cominolle pääsee nopeasti vesitaksilla. Gozolla olisi ollut paljonkin nähtävää, mutta poikkesin siellä vain Victorian kaupungissa. Comino taas on vain noin 3 neliökilometrin kokoinen saari, jossa vakituisesti asuu alle kymmenen ihmistä. Cominolla kuitenkin sijaitsee Blue lagoon, joka houkuttelee sinne ihmisiä uimaan ja ottamaan aurinkoa. Sinisellä laguunilla vesi on todella kirkasta. Se on kuin pieni paratiisi. 

Blue lagoon

Koska Maltalta Sisiliaan on vain noin 90 kilometrin matka, pääsi sielläkin näppärästi käymään. Matka taittuu helposti joko lentäen tai katamaraanilla. Itse menin katamaraanilla ensin Pozzalloon ja siitä sitten bussilla Taorminaan, joka on kaupunki Sisilian itärannikolla. Samalla reissulla kävin myös Euroopan korkeimmalla aktiivisella tulivuorella Etnalla. Kaikessa karuudessaan Etna teki minuun suuren vaikutuksen. 

Taormina

Laavan alle hautautunut talo

Etnalla

Yksi mieleenpainuvimmista aktiviteeteistä, jota täällä on päässyt kokeilemaan, on ehdottomasti sukellus! Täällä on mahdollista suorittaa erilaisia sukelluskursseja oman mielenkiintonsa mukaisesti. Itse tosin kävin vain kerran sukeltamassa, mutta kokemuksena se oli erittäin hieno. Meri näyttää aivan erilaiselta veden alta katsottuna.

Matkalla pinnan alle

 

Muuta kivaa ajanvietettä täällä on tarjonnut mm. röntgenhoitajien järjestämä karaokeilta, tankotanssitunti muiden vaihtarityttöjen kanssa sekä Earth Garden festivaali, joka järjestettiin täällä kesäkuun alussa.

Karaokea maltaksi

Tankotanssia

Earth Garden festival

Shokkipaluu Suomeen!

Kaksi viikoa sitten tiistai-iltana palasin Suomeen (tosiaan kaksi viikkoa sitten! Ylläri ylläri että on ollut aika kiirettä täällä Suomessakin) ja lentokentän ovista ulos astuttuani ulos teki mieli kääntyä ympäri ja ostaa lentolippu takaisin Faroon. Suomessa satoi ja oli kylmä ja muutenkin olin surullisella mielellä hyvästeltyäni kaverini, joiden kanssa tuli kolme kuukautta oltua todella tiiviisti. Koska en ole juuri ehtinyt blogiin kirjoittelemaan (siis oikeasti ehtinyt, Farossa olin lähes koko ajan jossain menossa) niin ajattelin tähän loppuun tehdä ”yhteenvedon” koko kolmesta kuukaudesta. Todella lyhyen ”yhteenvedon” pystyisi tiivistämään kahteen sanaan: Huippu! ja Unohtumaton! Mutta ehkä voin hieman enemmän kertoa J

Voin heti sanoa, että omasta puolestani suosittelen kaikkia menemään Faroon. Itselleni Faro oli ainakin hyvä kokemus. Ainoa asia mitä Farosta ei ole ikävä on kämppäni, mutta sekin johtuu lähinnä kahdesta kämppäkaveristani, joita siivoaminen ei yleensäkään kauheasti kiinnostanut. Se on oikeastaan ainoa negatiivinen asia ja sekään ei johdu Portugalista tai Farosta itsestään. Pidin Farossa siitä, ettei se ole mikään suurkaupunki. Siellä oli helppo tutustua muihin vaihtareihin, koska ihmiset eivät hukkuneet ”massaan”. Monesti tiesi, että vaikka omat parhaat kaverit eivät pääsisikään johonkin tapahtumaan, mutta kunhan vaan menee sinne niin siellä tapaa sitten tuttuja ja muita kavereita.

Sairaalalla viihdyin hyvin. Siellä oli hyvä henki työntekijöiden kesken ja tunsin oloni tervetulleeksi. Ohjaajani kanssa minulla synkkasi hyvin, joten minulla on monia hauskoja tarinoita sairaalalta. Mm. kun kaaduin rappusissa (siis mihinkään ei sattunut), kun joku söi croissanttini taukohuoneen jääkaapin päältä, kun tilasin sairaalan kahvilasta paahtoleivän portugaliksi ”yleisön” edessä ja ohjaajani kuvatessa tilanteen, kun selvisi että suomenkielen "kuu" tarkoittaa portugaliksi takapuolta (en tiedä miten sen portugaliksi kirjoitetaan, mutta sain suuren riemun aikaiseksi luetellessani kuukausia suomeksi yhä uudelleen ja uudelleen) ja monia muita tarinoita. Sairaalalla pääsi niin paljon tekemään hommia kuin halusi, joten ei tarvinnut vain seisoa ja katsella. Vuoroja tein myös iltaisin ja viikonloppuisin, joskus se ehkä hieman saattoi harmittaa, mutta kun myöhemmin sain melko paljon (ainakin omasta mielestäni) lomaa, niin silloin ei enää harmittanut niin paljoa. Suurin piirtein vaihdon puolessa välissä minulla oli kaksi viikkoa lomaa sekä vaihdon lopuksi melkein kokonaan viimeiset kaksi viikkoa. Nämä on hyvä käyttää mm. matkusteluun.

Koko Algarven rannikko, jossa Faro sijaitsee on todella kaunista aluetta, jossa on paljon rantoja.  Myös pohjoisosassa Portugalia kannattaa käydä, koska siellä on erilaista eteläosaan verrattuna. Farosta on myös lyhyt matka Espanjaan. Vuokrasimme kavereiden kanssa auton ja menimme Sevillaan. Sinne kesti ajaa noin kaksi tuntia. Osa kavereistani matkusti Marokkoon sinä päivänä kun lähdin. Joten Farosta on helppo matkustella muuallekin kuin vain Portugalin sisällä.

Praia de Rocha Portimaossa. Portimao on n. tunnin automatkan päässä Farosta. Farossakin oli hieno ja hyvä ranta, mutta siitä ei jostain syystä tullut otettua koskaan mitään hyvää kuvaa. 

Lissabonista

Farossa toimii myös kansainvälinen opiskelija järjestö Erasmus Student Network, ESN. ESN auttaa meitä vaihtareita vaikka mm. asunnon hommaamisessa. Heihin olin yhteydessä ennen saapumistani, he hakivat minut lentokentältä ja he auttoivat paperiasioissa paikan päällä. He auttavat myös vaihdon aikana, jos jotakin ilmaantuu. He järjestivät meille vaihtareille melko paljon myös ohjelmaa, kuten erilaisia retkiä, piknikkejä ja leffailtoja. Leffailloissa näytettiin aina elokuvia eri maista, maat arvottiin aina paikallaolijoiden edustuksen mukaan.  Facebookissa on kolme ryhmää, joissa voi kysellä ja jakaa mitä mieleen tulee.

Yksi järjestetyistä retkistä oli merieläinpuisto Zoomarineen. Siellä oli myös pieni vesipuisto sekä huvipuistolaitteita. 

Kokonaisuutena koko vaihtoaika oli aikaa jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Sain paljon uusia kavereita sekä paljon uusia kokemuksia. Kolme kuukautta meni aivan liian nopeasti.

Things ends but memories stay forever.

Magneettia ja ensiapua, iltoja ja öitä

Meillä on täällä aamuvuoron lisäksi mahdollista tehdä myös iltavuoroa (ainakin CT:llä ja magneetissa) sekä yövuoroa ensiavussa. Viime viikon teinkin iltaa magneetissa ja tällä viikolla minulla oli kolme yövuoroa ensiavussa. Iltavuoro täällä alkaa 14.30 ja yövuoro 19.30 (12 h). 

Magneetissa täällä käytetään tehosteaineena gadovistia, jota löytyy esitäytetyissä ruiskuissa. Magneetissa tehdään yleensä kerran viikossa tutkimuksia anestesiassa. Joitakin artroja näin myös tehtävän. Täällä yleensä pistetään tehosteaine niveleen läpivalaisussa, vain harvoin ultraäänessä. Myös joitakin hengitystahdistettuja tutkimuksia näin tehtävän mm. munuaiset ja maksa. Täällä esitietolomakkeessa kysytään myös onko potilaalla tatuoituja eyelinereitä, koska jollekkin potilaalle oli kuulemma aiheutunut niistä palovammoja kasvoihin.

Natiivikuvauksissa täällä käytetään ihan aktiivisesti lannesuojaa, mutta rintoja ei suojata eikä kilpirauhassuojaa ole käytössä lainkaan. CT:llä ei käytetä vismunttisuojia. 

Natiivikuvantamisessa huomasin myös, ettei irtohilaa käytetä kuvattaessa thorax kasetille. Sitä kuulemma käytetään vain hyvin harvoin ja ainoastaan isokokoisilla potilailla. 

Täällä röntgenhoitajat tienaavat noin 1300-1500e/kk ja tekevät töitä yhteensä 35h/vko. Eläkeikä on noin 63-65v. Röntgenhoitajaksi opiskeleminen kestää täällä neljä vuotta. Nyt opintoihin kuuluu myös sädehoito, kun aiemmin on ollut mahdollista opiskella vain radiografian osuus. 

Muiden vaihto-oppilaiden kanssa jutellessa on tullut esille millaisia eroavaisuuksia röntgenhoitajakoulutuksessa on eri maiden välillä. Esimerkiksi Espanjassa koulutus (ilman sädehoitoa) kestää vain kaksi vuotta. Hollannissa taas opintojen edetessä valitaan joko sädehoito tai isotoopit. Hollannissa röntgenhoitajat myös joutuvat valmistuttuaan suorittamaan vielä lisäkoulutuksen mikäli haluavat työskennellä esim. angiossa tai magneetissa.

Toissa viikonloppuna meillä oli yhteinen illanvietto sekä vaihtareiden, että paikallisten röntgenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Yleensä illanvietot suuntautuvat Pacevilleen, joka on yöelämän keskus täällä. Samaisena viikonloppuna oli myös Bömbersin keikka, jonka kävimme katsomassa. 

Vappua vietetään myös täällä. 1.5. oli näin ollen yleinen vapaapäivä. Täällä järjestettiin hienoja ilotulituksia pitkin viikkoa. Yhtä niistä kävimme katsomassa pääkaupungissa Valletassa. 

Elokuvanäytöksen aiemmin järjestänyt firma järjesti nyt myös vappujuhlat, joihin osallistui paljon suomalaisia. 

Vihdoin pääsimme myös muuttamaan omaan asuntoon! Tämä on viihtyisä kahden makuuhuoneen ja keittiö/olohuoneen + kylpyhuoneen asunto aivan kävelymatkan päässä sairaalasta.

Koska malta on yleisin röntgenhoitajien ja potilaiden keskenään käyttämän kieli, on hyvä osata muutama tarpeellinen lause:

Take a deep breath in and hold it = Hu nifs fil-fond il-gewwa u zommu

Breath normally = Hu nifs normali

Aurinkoa ja röntgenkuvia

Kolmas työharjoitteluviikko täällä saatu onnistuneesti päätökseen. Minä olin ensiavun röntgenissä, Harri taas natiivikuvaushuoneessa. Täällä ensiavussa on vain yksi natiivikuvaushuone, jossa vuorossaan työskentelee neljä röntgenhoitajaa. Vaikka työskentelytavat ovatkin pääsääntöisesti samanlaisia kuin Suomessa, on kuitenkin myös asioita joissa toimitaan erilailla. Täällä 13-50-vuotiaat naiset joutuvat ennen kuvausta allekirjoittamaan lomakkeen, jossa varmistetaan ettei potilas ole raskaana. Myös alaikäisen huoltaja allekirjoittaa lomakkeen, jolla hyväksyy röntgentutkimuksen.

Thoraxia kuvattaessa otetaan ainoastaan PA-projektio. LAT-projektio otetaan vain lääkärin tätä erikseen pyytäessä (jota en huomannut tapahtuvan kertaakaan). Näin kuulemma toimitaan, koska potilas menee suoraan CT-kuvaukseen, jos thorax-kuvassa lääkäri huomaa jotakin poikkeavaa. Thoraxia kuvataan tietysti muutenkin paljon. Jos potilaalla huomataan murtuma, kuvataan thorax lähes varmasti. 

Itselle hieman hankaluuksia on tuottanut se, että potilaat kuvataan lähes aina joko omat vaatteet tai vähintään sairaalan avopaita päällä. Tähän tietysti vaikuttavat erityisesti kulttuurilliset tekijät, ettei potilaita riisuteta niin kuin Suomessa. Pukeissa olevan potilaan anatomian havainnointi ja kuvan rajaus vain onkin hivenen haastavampaa. Muutaman kerran myös huomasin, että kuva täytyi uusia potilaan päälle unohtuneiden rintaliivien tai paidan taskuun jääneiden tavaroiden vuoksi.  

Viime viikolla mammografiassa ollessani hoitaja kertoi, että täällä on kolme vuotta sitten aloitettu seulontaohjelma. 50-60-vuotiaat naiset kutsutaan seulontaan kolmen vuoden välein. Seulonnat tapahtuvat erillisellä rintaklinikalla Valletassa. 

Kulttuurieroja täällä huomaa ihmisten kesken. Siinä missä suomalainen on hiljaisempi ja pidättyväisempi, on maltalainen äänekäs, mutta kuitenkin ystävällinen. Kun kertoo olevansa Suomesta, yleisimmät kommentit koskevat kylmyyttä, revontulia tai Lordia :)

Nyt on pääsiäisviikonloppu ja pääsiäinen on maltalaisille tärkeä juhla, katolilaisia kun ovat. Perjantaina ympäri saarta, eri kaupungeissa, järjestettiin kulkueita pääsiäisen kunniaksi. Me kävimme Mostassa seuraamassa yhtä kulkuetta. 

Kirkkoja täällä onkin tosi paljon. Yhteensä 365 kappaletta.

Nyt pääsiäisviikonloppuna oli myös hyvin aikaa reissailla ympäri saarta, koska perjantai oli vapaapäivä. Maanantai täällä on taas jo ihan normaali arkipäivä. Perjantaina käväistiin saaren pohjoisosassa Cirkewwassa. Sieltä lähtevät lautat Maltan toiseksi suurimmalle saarelle Gozolle. 

Samalla pysähdyttiin Bugibbassa syömässä. Taisin maistaa elämäni ensimmäisen kerran miekkakalaa. Samalla syötin omat varpaani pikkukaloille :)

Lauantaina suunnattiin saaren länsipuolelle ihastelemaan Dinglin kalliojyrkänteitä. Nämä kalliot ovat Maltan korkein kohta; 250 metriä merenpinnan yläpuolella. 

Pyörähdettiin myös Mdinassa, hiljaisessa kaupungissa, joka on Maltan entinen pääkaupunki. Tämä keskiaikainen muurein ympäröity kaupunki on kapeine kujineen todella hieno, mutta nykyään melko lailla turistipaikka. 

 Mdinasta löytyi myös luonnontieteellinen museo.

  

Mdinan lähellä sijaitsee katakombeja, jotka täytyi tietenkin käydä myös katsomassa.

 

Italialainen Team Bizzarro järjesti täällä Manoel Islandilla motor stunt shown, jonka kävin ihmettelemässä. Pääsin tuonne auton kyytiin, kun pojat temppuili :)

Ja mikä parasta, asunto löytyi vihdoin! Uuteen kotiin tosin päästään muuttamaan vasta toukokuun alussa, mutta ehkä tätä hostellielämää vielä siihen saakka jaksaa. 

Bussissa matkalla jonnekkin.

Aurinkoisia terveisiä Portugalista!

Aurinkoisia terveisiä Portugalista!

Olen Heidi, kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija ja olen viettämässä kolmen kuukauden vaihtoa Portugalin Farossa. Kaupunki on heidän mukaansa todella pieni, mutta minulle se on oikeastaan ihan normaali kokoinen, ei mitenkään erityisen pieni. Wikipedian mukaan täällä on noin 64 500 asukasta. 

Asun yksityiseltä vuokratussa huoneistossa kolmen muun vaihtarin kanssa. Yksi tyttö ja yksi poika Latviasta sekä yksi tyttö Kroatiasta. Asunnossa meillä on yhteinen keittiö kylpyhuone sekä toinen erillinen vessa ja jokaisella on omat huoneet. Asunnon sijainti on kyllä hyvä, sairaalalle on vain reilun viiden minuutin kävelymatka, tai minulle useimmiten juoksumatka. Jostain kumman syystää aamuisin tulee välillä hieman kiire.

Kuvissa keittiömme sekä huoneeni. Molemmat juuri siivottuna. Ei ne oikeasti ole noin siistejä. Maisemana minulla on yleensä ikkunasta lähinnä pyykkejä. Ikkunani on meidän asunnon parvekkeelle, jonka lasit pidämme yleensä kiinni, koska asumme maan tasossa. 

Asunnoissa ei täällä ole käsittääkseni yleensä lämmitystä, joten tuo kaakelilattia ei ole ollut kovin lämmin. Onneksi tuli villasukat mukaan ja kävin myös ostamassa aamutossut. Ensimmäiset viikot nukuin huppari päällä, koska asunto oli todella kylmä ja erillinen lämmitin oli kovassa käytössä. Mutta nyt kun ilmatkin ovat hieman lämmenneet, ei sisälläkään ole enää ihan niin jäätävää. Mutta luulen, että toukokuussa voi olla hyvä, että sisällä on viileää, kun oikeasti ilmat lämpenee ja tulee todella kuumat ilmat. 

Harjoittelussa on todella mukavaa, ihmiset ovat todella mukavia ja auttavat mielellään. Ihan kaikki eivät puhu englantia, mutta on hienoa että he välillä yrittävät sanoa jotain. Minun kanssa samaan aikaan on ollut harjoittelussa paikallisia röntgenhoitajaopiskelijoita. On ollut todella mukava tutustua heihin ja kuulla millaista koulutus on täällä. Koulutus poikkeaa hieman meidän suomalaisesta koulutuksesta. Kun he valmistuvat heistä tulee radiologisia teknikkoja (vapaasti kännettynä ehkä jotakin tuollaista). Heidän koulunsa kestää neljä vuotta. Kolme vuotta heillä on perusopintoja ja sen jälkeen he valitsevat yhden linjan mihin erikoistua eli joko diagnostiikan, sädehoidon tai isotoopit. Mutta valtio yrittää nyt saada muutoksen heidän koulutukseen niin, että kaikki opiskelevat kaikkea, kuten me Suomessa. He eivät ole kovin innostuneita asiasta, koska sitten ilmeisesti kaikkien jo valmistuneidenkin pitää palata koulun penkille. Ja heidän mielestä kaikkia asioita ei voi oppia neljässä vuodessa erikoistumatta tiettyyn osa-alueeseen, joten he pelkäävät ettei kukaan halua silloin palkata heitä. 

Sairaala on keskussairaala ja siellä on kaksi natiivikuvaushuonetta, mammografia, 16 leikkeen TT ja 1,5 teslan magneetti. Sekä näiden lisäksi käymme leikkaussalissa kuvaamassa. Mammografioissa ja magneetissa en ole vielä ollut, mutta muuten olen päässyt todella paljon tekemään ja näkemään. Leikkaussaleissa on usein paljon odottelua, mutta on todella mielenkiintoista päästä seuraamaan leikkauksia. Tänään näin ensimmäistä kertaa tietokonetomografiassa biopsioita. Ja huomenna pääsen seuraamaan mammografioiden seulontoja. 

Työvuoroja on kaikkia kolmea, aamu-, ilta- ja yövuoroja, niin arkena kuin viikonloppuisinkin. Mutta, koska kaikki ovat täällä todella mukavia on asiat puhuttavissa, jos työvuoro sattuu jollekin päivälle, jolloin haluaisi matkustella ystävien kanssa. 

Täällä järjestetään paljon ohjelmaa ja välillä myös retkiäkin meille vaihtareille. Niissä on tutustunut paljon uusiin kavereihin. Ainakin minulle on täällä kaikki hoidettu todella hyvin. Minuun oltiin monesti yhteydessä sähköpostitse ennen tänne saapumistani ja täällä kaikki oli hoidettu lähes valmiiksi. Minua tultiin hakemaan lentokentältä, asunto oli hoidettu valmiiksi ja myös prepaid liittymä puhelimeen. 

ERASMUS piknikiltä

Retkeltä Taviran kaupunkiin 40 kilometrin päässä Farosta. Siellä olevat vesiputokset jäivät näkemättä, koska alkoi sataa kaatamalla. Ei täälläkään ole aina yhtä auringonpaistetta ;)

Olin myös retkellä 3. vuoden röntgenhoitajaopiskelijoiden kanssa Lissabonissa. Kävimme tutustumassa erääseen hyvin moderniin tutkimuskeskukseen, jossa he myös hoitavat syöpäpotilaita, erikoistapauksia. Sen jälkeen vierailimme yhdessä Lissabonin sairaaloista, koska ilmeisesti keskussairaala on jakautunut useampaan sairaalaan. Ihastuin sairaalaan täysin, siellä olisi mahtava työskennellä upean ympäristön vuoksi. Rakennus on 1700-luvulta. Sairaalassa oli upea vanha kirkko ja minulle kerrottiin, että se kirkko on aikaisemmin ollut osa suurempaa kirkkoa, joka tuhoutui maanjäristyksessä 1755. Sen jälkeen sairaala on alkanut rakentua kirkon ympärille. Radiologian osasto oli tietysti modernisoitu ja laitteet olivat melko uusia. Tässä muutama huonolaatuinen kuva, koska en ollut varma saako siellä ottaa valokuvia, niin kuvat on otettu hieman hätäisesti. Täällä kaikissa julkisissa tiloissa ei saa ottaa valokuvia.

Kirkon sisäänkäynti

Marmorilattiaa :) Ties kuinka monta ihmistä tästäkin on kulkenut

Sisäänkäynnin jälkeinen käytävä. Käytävän päässä on ensiapu.

Keramiikkaa seinillä

Saudações de Portugal!

Kuulumisia Maltalta

Täällä pakerretaan työharjoittelun parissa. Meillä siis alkoi harjoittelu viime viikon tiistaina. Harri on kaksi ensimmäistä viikkoa magneetissa, minä taas olin viime viikon CT:llä ja tämän viikon vietän mammografiassa.

CT:llä täällä on kaksi laitetta, 2- ja 16-leikkeiset. 2-leikkeisellä tehdään vain pään alueen tutkimukset ja 16-leikkeisellä sitten kaikki muut. Päivystyksessä ei omaa CT-laitetta ole, joten päivystyspotilaat tehdään ajanvarausten lomassa. Mammografiassa potilaita käy noin 15-17 päivittäin. Suurimmalla osalla potilaista on rintasyöpä operoitu ja he tulevat kontrollikäynnille.

Magneetissa on täällä 1.5 teslan laite ja uutta 3 teslan laitetta ollaan hankkimassa. Jonotusaika magneettiin voi täällä olla jopa toista vuotta. Magneettihoitajia on paikalla 3-5 kpl vuorossaan ja hoitavat myös ajanvaraukset ja soitot potilaille. Täällä lääkäriä ei magneetilla ole vaan hoitajat katsovat kuvat itse ja tarvittaessa soittavat radiologille. Työvuorot magneetissa ovat hirveän potilasjonon takia aika mielenkiintoiset. Tutkimukset voivat alkaa jo aamuviideltä ja loppuvat pahimmillaan yöllä 2-3 aikoihin.

Pukukaappeja sairaalalla ei ole meille antaa, joten työvaatteita kiikutellaan mukana päivittäin ja ne käydään vaihtamassa vessassa. Umpinaiset kengät täällä vaaditaan. Ilmeisesti tämä perustellaan turvallisuudella. 

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Työntekijät puhuvat sairaalassa sekä keskenään että potilaiden kanssa pääasiassa maltaa, mutta juttelevat kyllä meidän vaihtareiden kanssa englanniksi. Englantia osataan ylipäätään hyvin, joten sillä kyllä täällä pärjää. 

Vaihto-oppilaitahan täällä on melko paljon. Juuri eilen oli pieni tilaisuus edelliselle ryhmälle, jonka yksitoista vaihtaria ovat nyt lopettelemassa harjoittelua ja lähtemässä pois. Tällä hetkellä täällä on meidän lisäksi vaihto-oppilaita ainakin Hollannista ja Espanjasta.

Vapaa-ajalla ollaan täällä pyöritty ympäriinsä ja katseltu paikkoja. Kelikin alkaa olemaan ihan mukavan lämmin, joten mikä täällä ollessa. Ihmettelin tosin tänne tullessa, että miksi ihmiset vielä käyttävät takkeja ja lämpimiä puseroita, mutta ymmärsin sen, kun vilustuin. 

Eräs täällä toimiva suomalainen firma järjesti perjantaina paikalliseen elokuvateatteriin uusimman Kummeli-leffan näytöksen. Tarjoiluna oli, mitäpä muutakaan kuin, karjalanpiirakoita! Yhtään suomalaista ei ollut vielä siihen mennessä tullut vastaan, mutta siellä taisi törmätä kerralla suurimpaan osaan saaren suomalaisista. Mukana menossa oli myös Samuli Edelmann :) Viikonloppuna käväisimme myös saaren pääkaupungissa Valletassa syömässä maltalaista perinneruokaa eli jänistä.

Asunnonhakeminen on edelleen vaiheessa. Viime viikolla juoksenneltiin agentilta toiselle kyselemässä asuntoja ja itse asiassa käytiin katsomassakin yhtä, joka sitten tosin osoittautui sijainniltaan huonoksi vaihtoehdoksi ja tämän vuoksi päätimme olla sitä ottamatta. Viikonloppuna kuitenkin muutettiin hostellista toiseen. Tämän hetkinen hostelli sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä sairaalasta, joten aamuiset bussimatkat voi ainakin toistaiseksi onneksi unohtaa. Nyt odotellaan, että päästäisiin katsomaan yhtä vapautuvaa asuntoa. Mielellään kun asuisi ihan oikeassa asunnossa näiden hostellien sijaan.

Mater Dei hospital

 Kissoja täällä näkee tosi paljon. Haluaisin tuoda ne kaikki kotiin.

Maisemaa.