Sairaalasta sekä ensimmäisestä harjoitteluviikosta

Harjoitteluni alkoi siis maanantaina 18.3. Kokoonnuimme yhteyshenkilömme Jonathan Portiellin huoneeseen muiden samaan aikaan aloittavien Erasmus-vaihtareiden kanssa, jotka olivat Kristjan, Eileen ja Rasmus Virosta, Tarton yliopistosta. Edellisessä jaksossa, joka oli juuri päättymässä, oli ollut 12 opiskelijaa, muun muassa Irlannista, Englannista ja Ruotsista. Näin meillä on ainakin paremmat mahdollisuudet päästä tekemään sitä mitä haluammekin tehdä. Katsoimme vielä viimeiset paperihommat kuntoon ja täytimme taulukon, jossa saimme itse toivoa mitä modaliteetteja tulisimme vaihdon aikana tekemään ja kuinka paljon. Näitä toiveita Jonathan sitten toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Mahdollista oli tehdä natiiveja ensiavussa sekä luu- ja keuhkokuvaushuoneissa, CT:tä, MRI:tä, läpivalaisua, C-kaarityöskentelyä leikkaussalissa, sydänverisuonitutkimuksia, mammografiaa, isotooppeja sekä ultraäänitutkimuksia. Laitteisto on pääasiassa GE:n valmistamaa. Koska pakolliset kuvantamisen harjoittelut olen jo suorittanut laitoin ripauksen vähän kaikkea, lukuunottamatta mammografiaa ja ultraääniä. Katsotaan mihin sitä sitten päätyy! Koulusta saadun säteilymittarin lisäksi sairaala velvoittaa kaikkia säteilyn parissa työskenteleviä pitämään myös sairaalan omaa mittaria. Minulla on siis kaksi mittaria rintamuksessani. Vaikutan varmasti joko erittäin ammattimaiselta ja huolelliselta, tai sitten vastaavasti äärimmäisen säteilyhasardilta kaverilta.

Seuraavaksi Jonathan ja sairaalan radiologian laitoksen ylilääkäri Paul Bezzina pitivät meille luennon täkäläisestä radiografian koulutusohjelmasta ja Mater Dei:n sairaalasta sekä Maltasta noin yleisesti. Koulutusohjelma kestää neljä vuotta ja pitää sisällään sekä diagnostista kuvantamista eri modaliteeteillä että sädehoitoa. Kaksi ensimmäistä ja neljäs vuosi ovat pääasiassa teoriaa. Kolmas vuosi taas on omistettu kokonaan harjoittelulle josta osan opiskelijoiden tulee tehdä vaihdossa. Syynä tähän on se, että Mater Dei:ssä on tällä hetkellä vain yksi lineaarikiihdytin sädehoitoa varten, ja näin ollen kaikille opiskelijoille olisi mahdotonta järjestää kunnollista sädehoidon harjoittelua. Tällä hetkellä he menevät vaihtoon Wales:iin, ja he saavat siihen ihan mukavasti taloudellista tukea yliopistolta/valtiolta. Hieman tuntuu, että meidän kotoinen malli toimii ainakin harjoitteluiden suhteen paremmin, itseäni kun olisi saattanut toisena vuonna jo hieman turhauttaa ilman mitään käytännön kokemusta esim. natiiveista.. Sitä en tiedä, onko opiskelijoilla paljon laboraatioita teoriaopintojen yhteydessä. Tarkemmin koulutusohjelmasta voitte lukea täältä: http://www.um.edu.mt/healthsciences/radiography

Mater Dei:n sairaala. (kuva: pandct.com)

Itse sairaala on varsin uusi, valmistunut v. 2007, ja se sijaitsee aivan Maltan yliopiston vieressä. Lisäksi viereen on rakenteilla uusi lisärakennus joka tulee sisältämään myös onkologian laitoksen, johon tullaan sijoittamaan myös pari uutta sädehoitolaitetta. Sairaalan suunnittelu on varsin näppärä. Keskiosassa, kuvasta katsottuna ensimmäisenä on pääsisäänkäynti, keskellä sairaalaa on kappeli, ja lopuksi henkilökunnan ruokala. Keskiosan oikean puoleisessa osassa on hallinto, koulutus ym. tilat, ja vasemmalla puolella taas ensiapu, leikkaussalit ja vuodeosastot. Kuvantamisosasto on tuon pääsisäänkäynnin edessä olevan liikenneympyrän alla. Sekä hallinto- että vuodeosastojen rakennuksien päästä päähän kulkevat pitkät käytävät, ja kaikki eri osastot ovat merkattu omilla väreillään, seinien maalausta myöten. Näin navigointi sairaalan sisällä on erittäin helppoa, mutta kyllä sinnekin porukkaa eksyy. Myös blogiinkirjoittanut ensimmäisinä päivinä, täytyy myöntää.. Sairaalan kotisivut löytyvät linkin takaa, jos haluatte enemmänkin ihmetellä:  https://ehealth.gov.mt/HealthPortal/health_institutions/hospital_services/mater_dei_hospital/mater_dei.aspx

Sairaalan pääsisäänkäynti. Etualalla kuvantamisosaston aulan "kattoikkuna".

Tiistaina olikin jo sitten vapaata, johan sitä maanantaina  kolme tuntia sairaalaa kierreltiin. Syynä vapaaseen oli pyhäpäivä, taisi olla pyhimys St. Josephin kunniaksi. Pyhäpäiviä, kuten myös pyhimyksiä täällä riittää, ja jokaiselle pyhimykselle on myös rakennettu oma kirkko. Jostain muistan lukeneeni, että Maltalla riittäisi kirkko tai kappeli kierrettäväksi vuoden jokaiselle päivälle. Kirkot ovat kyllä komeita kuin pohjanmaalla, ja parissa on tullut pyörähdettyäkin, mutta taidan jokusen jättää käymättä ihan ensi kertaa varten..

Keskiviikkoaamuna saimme sitten taulukot, joista ilmenivät sijoituspaikkamme seuraaviksi kuudeksi viikoksi. Itse aloitin ensiavun natiiveilta, joista sitten jatkan pariksi viikoksi luukuvantamishuoneisiin. Suunnitelmissa on myös viikko läpivalaisussa, leikkaussalikuvantamista C-kaarella sekä sydänverisuonitutkimuksia ja -toimenpiteitä. Työpäivät on suunniteltu 6-tuntisiksi, mutta meille suositeltiin, että teemme raskasta kuuden ja puolen tunnin päivää, että saamme varmasti tarvittavat 400 tuntia täyteen. No, jospa nyt sitten.

Ensiavussa oli alkuun melkoinen hässäkkä. Röntgenhoitajia oli kohtuullisen monta, mutta toiminta oli siitä huolimatta tehokasta ja toimivaa. Potilaat vaihtuivat melkoisella tahdilla, ja suurin osa tutkimuksista oli keuhojen kuvantamista useimmiten sairaalasängyllä istuen, sekä vatsojen tutkimuksia. Myös luunmurtumia sattui joukkoon aina silloin tällöin, ja ensiavun hoitajat tekevät myös osastokuvaukset. 

Ensimmäinen eroavaisuus kotona opittuun oli se, että täällä keuhkoista otetaan sivukuva vain radiologin sitä erikseen pyytäessä. Ja nimenomaan radiologin pyynnöstä, eikä lähettävän lääkärin. Perusteena tälle oli se, että jos keuhkoissa on löydös jota ei PA/AP-kuvan perusteella pystytä tulkitsemaan, potilas lähetetään kuitenkin CT-tutkimukseen. Sivukuvia otetaan vain joissain erikoistapauksissa, esim. jos keuhkojen lohkojen välissä on jotakin hässäkkää. Toinen eroavaisuus oli vatsan natiivitutkimuksissa, täällä kun nykyään kuvataan vain maaten AP-projektio. Ennen tehtiin kuten suomessakin, mutta seisten- tai horisontaalisätein kuvaamisesta on luovuttu. Keuhkojen osalta yhden projektion protokollan ymmärrän, mutta vatsan osalta en ihan täysin. Jos ei suolistossa ole varjoainetta, mitä sieltä oikeastaan voi natiivikuvassa nähdä, jossei nesteen ja ilman rajapintoja, joita ei kyllä makuuprojektiosta erota? Onneksi en ole lääkäri, vaikka vähän köyhä olenkin!

Ensiavussa oli kyllä itselläni lieviä käynnistymisvaikeuksia, tahti oli sen verran kovaa, eikä tosiaankaan kyselty, että haluaisitko nyt tehdä tämän seuraavan.. Mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa, aluksi avustajan roolissa ja siitä sitten kuvailemaan. Röntgenhoitajat puhuivat keskenään jatkuvasti maltaa, mutta vastailivat kyllä ystävällisesti aina kun kysyi jotain, ja olivat kyllä kovasti kiinnostuneita siitä, miten asiat suomessa tehdään. Mutta jos vain  seisoskeli hiljaa vieressä, olisi varmasti saanut seisoskella hiljaa koko päivän. Potilaan ohjaaminen, ja ylipäätään röntgenhoitajien keskinäinen läpänheitto kuvaushuoneessakin on huomattavan rentoa, ja niin, äänekästä. Mutta niinpä se on meno koko saarella ylipäätään. 

Röntgenhoitajat ovat keskimäärin melko nuoria, suuri osa ainakin alle 35-vuotiaita. Tämä tietysti johtuu siitä, että sairaala on vasta valmistunut, ja röntgenhoitajien tarve on sitä myöten kasvanut hurjasti. Vähemmän yllättäen "porukkaan pääsemistä" helpotti, kun mainitsi universaalin taikasanan "jalkapallo". Kävi myös ilmi, että röntgenhoitajilla on oma futisporukka, jossa on kuulemma hieman pulaa pelaajista.. Ei muuta kun futiskenkäostoksille, omani jätin jostain käsittämättömästä syystä kotiin, rakkaaseen häkkivarastooni. No, uudethan sitä piti ostaa kuitenkin..

Nyt sitten pari viikkoa natiiveilla luukuvaushuoneessa, siitä sitten ensi kerralla. Ja siitä Gozon reissusta myös, eiköhän tuossa ole ihan tarpeeksi luettavaa yhdelle kerralle. Ai niin, opin myös puhumaan hieman maltaa, ja ohjasimpa jo paria potilastakin maltan kielellä! Kas näin:

Ħu nifs l-gewwa! - Vedä ilmaa sisään!

U zommu! - Pidätä!

Nifs normali! - Hengittäkää normaalisti!

Helppoa! Muistakaa huutomerkit, ne ovat tärkeitä!

Ps. oikeinkirjoituksesta ei ole takeita, eipä ollut myöskään henkilöllä, joka nämä minulle opetti. Liekö tuolla niin väliä...

Hienoja puistojakin löytyy!

Vaihteeksi pääkaupunki Valletta. Tällä kertaa vastarannalta katsottuna!

Ja tosiaan, jos tulee jotain kysymyksiä paikallisista tavoista, radiografian puolelta tai ylipäätään, tai haluatte muuten jotain tietää Maltasta, laittakaa kommentteja tänne tai vaikka Facebookiin. Matti voi lähettää kirjeen! Mukavaa kevään jatkoa!

Ensimmäiset päivät Maltalla

Koska vietin heti alkuun muutaman päivän loman täällä, ajattelin ensin kertoa hieman havaintoja paikallisesta elämänmenosta, ja ensimmäisistä päivistä noin yleensä. Itse sairaalasta ja työharjoitteluista sitten seuraavassa postauksessa. Matkani alkoi yöbussilla Tampereelta Helsinki-Vantaalle, josta lensin aamulla Lontoon Heathrow:n lentokentälle. Siinä vaiheessa meno oli hieman turhankin huoletonta, enkä sitten tehnyt check-iniä Air Maltan jatkolennolle. Koska Helsingissä sanottiin, että matkatavarani siirretään oikeaan koneeseen automaattisesti, jotenkin oletin että he ajattelevat myös minun haluavan samalle lennolle rinkkani kanssa. Ja usein, kun aikaisemmin olen vaihtanut konetta tai jopa lentoyhtiötä, ei erillistä check-iniä ole tarvinnut tehdä. Oma moka yhtä kaikki, eikä tämä sekaannus siis johtunut Finnnairin yltäkylläisestä tarjoilusta parin tunnin lennon aikana... Mutta ei siinä mitään, hetken selvittelyn jälkeen sain tietää, että minut siirretään ilmaiseksi seuraavalle lennolle, ja tämä olikin matkani ensimmäinen kosketus Maltalaiseen ystävällisyyteen! No, etsin sitten rauhallisen aulan ja kävin unille, sainpahan rauhassa nukkua edellisyön univelat pois, jotka melkein epätoivoinen hereillä pysyminen yöbussia odottaen ja sitä seurannut vielä epätoivoisempi yöbussissa unen saaminen oli jättänyt.

Majoituin aluksi Boho Hosteliin, joka on jyrkän mäen päällä St. Juliansin kaupungissa, joka sijaitsee Länsi-Maltalla. Hostelli oli mahtava, vuosi sitten uudistettu villa ja sen emäntä, Penny oli todella avulias ja halukas neuvomaan, mitä ikinä häneltä keksinkään kysyä. Tämä hieno nainen teki myös todella hyviä omeletteja ja toasteja aamupalaksi, tilauksesta juuri silloin kuin itsellä sattui tekemään mieli! Hienoin juttu hostelleissa on ehdottomasti se, että siellä tapaa ihmisiä. Ensimmäisten tapaamieni matkalaisten joukossa olivat espanjalainen Victor, joka etsiskeli kokin hommia, ja hänen liettualainen tyttöystävänsä Ieva. Pariskunta vuokrasi muutaman päivän päästä oman kolmion Slieman kaupungista, ja heillä olikin sitten ylimääräinen huone vuokrattavana. Näin minulle järjestyi oma huone keskeiseltä paikalta  50m meren rannasta, erittäin huokeaan hintaan 55e/viikko! Ei hassumpaa. Ja tosiaan, jos joskus pitää valita kahden kämppiksen väliltä ja toinen niistä on kokki, valitkaa se. Ruokaostokset eivät ole enää vain ruokaostoksia, vaan ennemminkin sijoituksia oman elämänlaatuun!

 Sliema. Yöllistä näkymää n. 50m kotiovelta.

Maltan valtio koostuu siis saarista. Näistä asutettuja ovat Malta, "pääsaari" jossa on suurin osa asutuksesta ja kaupungeista, pienempi ja lähinnä farmareiden ja kalastajien asuttama Gozo sekä Comino, jossa asuu vissiin edelleen vain 4 ihmistä vakituisesti. Lisäksi ympärillä on pienempiä saaria joissa ei vakituista asutusta ole. Maltan saaret ovat erittäin kivikkoisia, ja rantaviiva on kauttaaltaan hyvin kallioista. Kiviaines on kalkkikiveä, joka on huomattavasti kotoista graniittia pehmeämpää, ja se myös muovautuu mukavasti mm. meren aaltojen vaikutuksesta. Suurin osa Maltalla sijaitsevista rakennuksista on myös rakennettu tästä materiaalista, aina vanhimmista, n. 5800 vuotta vanhoista temppeleistä nykyaikaisempiin. Kaupungit tuntuvat täällä usein ennemminkin kaupunginosilta, esimerkiksi bussilla matkustaessa on joskus käytännössä mahdotonta sanoa, milloin yksi kaupunki alkaa ja toinen loppuu. Etenkin juuri Maltan länsipuoli on todella tiheään rakennettua, ja pieniä yksisuuntaisia katuja on paljon. Bussit kulkevat hyvin joka kolkkaan, mutta ne eivät aina ole kovinkaan luotettavia. Ne saattavat esim. jättää kokonaan tulematta tai vaikkapa levitä kesken matkan. Itselläni on käynyt toistaiseksi hyvä tuuri niiden kanssa, kerran vain levinnyt ja myöhästynyt vain n. vartin, enkä ole esim. harjoitteluista myöhästynyt niiden takia. Kop, kop.

Maltan kartta, pääkaupunki Valletta korostettuna. (kuva: ezilon.com)

Valletan katuja muiden Erasmus-vaihtareiden kanssa.

Vallettaa.

Maltalaiset eivät ole maailman hiljaisinta kansaa. Siis eivät todellakaan. He puhuvat todella äänekkäästi lähes jatkuvasti, etenkin kännykkään, varsinkin läppää heittessään tai vaikkapa tilatessaan ruokaa. Mutta eivät he silti ole vihaisia, vaikka aluksi siltä saataa vaikuttaa, päinvastoin! He kun ovat myös erittäin sosiaalista sakkia, ja kun Maltalaisen kanssa saa keskustelun aikaan on turha odottaa kotimaiseen tapaan omaa puheenvuoroa koska sitä ei todennäköisesti ole vähään aikaan tarjolla. Hekin joutuvat välillä, tosin hämmästyttävän harvoin vetämään henkeä, ja silloin on oikea aika iskeä mielipiteet kehiin! Tai sitten vain tylyn tuntuisesti keskeyttää, hyvin pian huomaa, ettei se ole tylyä ollenkaan, vaan osa keskustelua. Tähän mennessä tuntuu, että ihmiset täällä ovat ehdottomasti ja lähes poikkeuksetta sieltä ystävällisemmästä päästä, mitä maailmalla on tullut vastaan. Voisi sanoa että Maltalaiset elävät tunteella ja näyttävät sen, oli tilanne mikä hyvänsä. Lisäksi heille voi aina huutaa takaisin, eivätkä he siitä suutu!

Eli kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että olen kotiutunut tänne erittäin hyvin. Jopa välimerellinen kiireettömyys on tarttunut siinä määrin, että välillä sitä vain huomaa kävelevänsä kuin Dressmann-mainoksessa, ja mikäs siinä. Kiireiselle ihmiselle ei tätä maata olekaan suunniteltu, se on varma. Tosin liikenteessä se ei kyllä aina siltä vaikuta, suurin osa ajaa kuin heikkopäiset, ja torvea soitetaan kuin karnevaaleissa. Mutta mukavaa on ollut, ja kelitkin ovat ihan kivasti suosineet! Voin kyllä kertoa, että silloin kun täällä tuulee, niin silloin myös tuulee, jopa pari ilmansuuntaa on nimetty tiettyjen tuulien mukaan. Esimerkkinä vaikka kaakko, eli Xlogg, joka tarkoittaa myös kesätuulta joka tuo lämmintä ilmaa aina Saharasta asti!

Seuraavaksi vähän juttua itse sairaalasta, ja varmaan jossain määrin mutinaa elämänmenosta noin muutenkin.

No jos nyt yksi kuva myös allekirjoittaneesta. Myös Gozo:sta hieman tarinaa jatkossa!