Päivää ennen sädeturvapäivien alkua, keskiviikkona 31.10.18,
pidettiin Tampere-talossa Päivystys- ja traumaradiologien seuran järjestämä
ultraäänikoulutus akuuttilääketieteen kliinikoille. Koulutettavat kliinikot
ovat töissä ensiavussa tai terveyskeskuksissa ja kokemattomia ultraäänen
käyttäjiä. Koulutuksen tavoitteena oli opastaa yksinkertaisempien
ultraäänitutkimuksien tekemistä kliinikoille, jolloin potilaita ei tarvitse
lähettää radiologille ja potilaan hoito tehostuu.
Koulutusta varten tarvittiin vapaaehtoisia potilaita
ultrattaviksi. Potilaat järjestyivät TAMK:in röntgenhoitajaopiskelijoista.
Koulutuksen sponsorina toimi Philips tuoden paikalle ultraäänilaitteita ja
asiantuntijoita. Philips tarjosi myös vapaaehtoisille potilaille pääsyliput
sädeturvapäiville.
Neljän hengen potilasjoukko saapui Tampere-talolle
aamupäivällä kliinikoiden aamuluennon loputtua ja käytännön harjoittelun
alkaessa. Paikalla oli kuusi ultraäänilaitetta sekä kaksi keskivartalo-fantomia
näytteenottoharjoittelua sekä FAST –traumatutkimuksen nesteoireilun
demonstrointia varten. Mallia vaativilla harjoittelupisteillä harjoiteltiin
alaraajan laskimotukoksen, olkapään, vatsan sekä FAST -ultraäänitutkimuksia.
Alaraajan laskimotukoksen ultraäänitutkimuksella
etsitään mahdollista trombia Vena Femoraliksen ja Vena Poplitean alueelta.
Tällä alueella oleva trombi muodostaa keuhkoembolian riskin. Tutkimus
aloitetaan nivusesta ja edetään raajaa pitkin alaspäin. Jos heti nivusesta
löytyy trombi, ei alempaa tarvitse tutkia. Tutkimus voidaan tehdä jatkuvana
siirtymisenä tai kolmen- tai kahdenpisteen otoksella. Jatkuva siirtyminen
tapahtuu seuraamalla Vena Femoralista ylhäältä alaspäin ultraten laskimoa koko
matkalta. Vena femoralis kulkee Arteria Femoraliksen vierellä ja niiden
erottaminen toisistaan voidaan tehdä joko käyttämällä doppleria, jolloin
valtimonsisäinen liike on sykkivää ja laskimon tasaisempaa, tai painamalla
ultraäänianturia voimakkaasti syvemmälle, jolloin laskimo komprimoituu
(litistyy). Valtimon komprimointi vaatii selkeästi suuremman voiman kuin
laskimon komprimointi.
Kahden- ja kolmenpisteen tutkimuksessa ultrataan laskimo
nivusen alueelta sekä polvitaipeesta ja kolmantena pisteenä reiden puolesta
välistä. Jos valtimossa on trombi, se havaitaan laskimon huonosta
komprimoitumisesta sekä trombin pitkästä hännästä. Polvitaipeen ultrauksella
löytyy myös mahdollinen Bakerin kysta.
FAST -ultraäänitutkimus suoritetaan traumapotilaalle,
ja sen tarkoitus on todeta merkittävä verenvuoto ruumiinonteloon. Tutkimuksessa
etsitään ensin eturintakehästä ilmarintaa sekä kylkikaarilta mahdollinen
pleuraneste. Sen jälkeen tarkistetaan onko sydämen ja pernan sekä vas.
mununaisen ympärillä nestekertymää. Potilaan oikealta kyljeltä tarkistetaan
myös Morrisonin taskuksi nimetty hepatorenaalinen (eli maksan ja munuaisen
välinen) tila, jonne veri tyypillisesti voi kertyä. Alavatsalta tarkistetaan
vapaaseen vatsaonteloon kertyvä neste, sekä maamerkit joiden mukaan kys.
nesteilyn paikkaa voi hakea.
Vatsan ultraäänitutkimuksessa arvioidaan vatsan
elimiä, niitä ympäröivää tilaa, virtsateitä sekä vatsa-aorttaa. Vatsa-aortasta
katsotaan erityisesti mahdollista pullistumaa eli aneurysmaa. Sen tavallisin
esiintymispaikka on juuri bifurkaatiokohdan yläpuolella, eli missä aortta
jakautuu oikeaksi ja vasemmaksi yhteiseksi lonkkavaltimoksi. Vatsa-aorttaa ympäröivät
mahdollisesti suurentuneet imusolmukkeet voidaan myös havaita ultraamalla.
Vatsan elimistä tutkitaan järjestyksessä haima, maksa ja maksanportti sekä
sappirakko ja sappitiet. Ultraamalla voidaan havaita esimerkiksi sappikivet tai
laajentunut sapenjohdin (ductus choledochus). Haiman häntää on usein vaikea
nähdä ultraamalla, mutta yleensä muutokset paikallistuvatkin haiman päähän ja
runkoon. Tämän jälkeen ultrataan molemmat munuaiset sekä perna. Nämä voi olla
helpompi saada näkyviin potilaan ollessa kyljellään. Yleensäkin ylävatsan
elimet on helpompi paikallistaa ja arvioida, kun potilas vetää keuhkot täyteen
ilmaa ja pidättää hengitystä, jolloin keuhkot työntävät ne ikään kuin esiin
kylkikaaren alta. Alavatsalta ultrataan lopuksi virtsarakko ja umpilisäke sekä
naisilta kohtu ja munasarjat.
Olkapään ultraäänitutkimuksella arvioidaan
kiertäjäkalvosimen ja hauislihaksen pitkän pään jänteitä. Yleensä
kiertäjäkalvosimen jänteen poikkeamat ovat helppo havaita ultraäänellä ja se
voi paljastaa mm. rappeumia tai eriasteisia repeytymiä. Ultraäänellä saadaan
tietoa myös olkalisäkkeen alla olevasta limapussista ja sen tulehduksesta,
lihasten repeämisistä, olkanivelen nesteylimäärästä ja voidaan myös arvioida
luun pintaa. Ultraääntä käytetään hyväksi joissakin olkapään toimenpiteissä,
kuten kortisonin pistäminen olkapäähän. Erityisesti oikean pistospaikan
löytämistä harjoiteltiin koulutuksessa.
Torstai 1.11.18
Sädeturvapäivät
Sädeturvapäivät
Päivä alkoi alkusanojen ja tervetuliaispuheen jälkeen
mielenkiintoisella Carl Wegelius –luennolla. Terveysteknologian professori
Raimo Sepponen puhui menneisyyden innovaatioiden ja tutkimushankkeiden
menestystuotteista Suomessa, kuten ortopantomografia -laitteistojen
kaupallisesta läpimurrosta sekä magneettikuvauslaitteiston syntymästä ja tuotekehityksestä.
Suomella olisi mahdollisuuksia tuotekehitykseen ja uusiin läpimurtoihin, mutta
tutkimusrahoitusten vähentämisen ja yhteistyöhaluttoman ilmapiirin vuoksi tuo
potentiaali uhkaa jäädä käyttämättä.
Yhteinen luentosessio jatkui vielä naapurimaamme
Karoliinisen Yliopistosairaalan kuvantamistoimialan johtajan Juhana Hakumäen
luennolla “Kuvantamisen haasteet terveydenhuollon teknologian murroksessa”.
Yliopistosairaala on läpikäymässä massiivista rakennus- ja saneerausprosessia,
jonka aikana myös kuvantamisen tiloja ja laitteistoa on uusittu suurella
kädellä. Oman osansa soppaan tuo mm. Ruotsin sote-uudistus sekä
potilasjärjestelmien nykyaikaistaminen.
Ruokailun jälkeen suuntasimme Sessio B –luentosarjan pariin,
jossa käsiteltiin akuuttia ja vähemmän akuuttia abdominaaliradiologiaa sekä
radiologian että sisätautikirurgisesta näkökulmasta. Luentoaiheina olivat
suolistovuoto radiologisesta näkökulmasta ja suoliston kulkueste kirurgisesta
näkökulmasta sekä sen kuvantaminen ja löydökset.
Perjantai 2.11.18
Sädeturvapäivät jatkuivat osaltamme perjantaina natiivikuvantamisen aamupäivällä. Ensin Päivi Wood Suomen Röntgenhoitajaliitosta kertoi Ennakoivan Kliinisen Arvioinnin (EKA) tärkeydestä ja mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa röntgenhoitaja tulee ottamaan suurempaa roolia röntgentutkimusten oikeutuksen arvioinnissa sekä otettujen kuvien arvioinnissa. Röntgenhoitajien koulutusta tulisikin kehittää traumakuvantamisen kokonaisprosessin osalta.
Sädeturvapäivät jatkuivat osaltamme perjantaina natiivikuvantamisen aamupäivällä. Ensin Päivi Wood Suomen Röntgenhoitajaliitosta kertoi Ennakoivan Kliinisen Arvioinnin (EKA) tärkeydestä ja mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa röntgenhoitaja tulee ottamaan suurempaa roolia röntgentutkimusten oikeutuksen arvioinnissa sekä otettujen kuvien arvioinnissa. Röntgenhoitajien koulutusta tulisikin kehittää traumakuvantamisen kokonaisprosessin osalta.
Aamupäivän aikana käytiin läpi myös olkapään kuvantamista ja
lapsen traumakyynärpään natiivikuvantamista ja kuvien tulkintaa. Luennoilla käytiin läpi asiat röntgenhoitajan
sekä radiologin näkökulmasta. Olkapään
kuvantamisen luennolla painotettiin tärkeänä asiana kuvausasentojen ja
projektien pysymistä vakiona. Tärkeää oli myös ymmärtää kuvaaminen käden
ollessa eri asennoissa (sisä- ja ulkorotaatio). Lasten traumakyynärpään
luennolla painotettiin, että onnistuneet kuvausprojektiot ovat edellytys
hyvälle tulkinnalle, ja että tärkeimmät kuvausprojektiot ovat suora etukuva ja
suora sivukuva. On myös hyvä muistaa millainen on lapsen normaali kyynärpää ja
mitkä ovat lasten yleisimmät kyynärpäävammat.
Iltapäivän teemana oli magneettikuvausten turvallisuus.
Suurin yksittäinen riski magneettitutkimuksissa on voimakas ja aina päällä
oleva staattinen magneettikenttä. Se aiheuttaa veto- ja vääntövoimia
ferromagneettisiin vierasesineisiin ja voi liikuttaa suuriakin esineitä
laitteen läheisyydessä. Vierasesineitä omaavia potilaita kuvattaessa onkin
tarkistettava niiden aiheuttamat rajoitukset esimerkiksi sallituille
SAR-arvolle, gradienttikenttien voimakkuudelle sekä kenttävoimakkuudelle.
Ultraäänipotilaana oleminen oli opettavaista ja
mielenkiintoista. Koulutustapahtumassa oli hyvä ilmapiiri ja saimme potilaina
kurkistuksen kliinikoiden maailmaan. Suosittelemmekin opiskelijoita lähtemään
vapaaehtoisiksi potilaiksi myös tulevina vuosina vastaaviin tapahtumiin. Palkintona
tulleet pääsyliput sädeturvapäiville otimme myös ilolla vastaan.
Tuuli-Maaria Kiviranta, Anna Murtola, Jonna Määttä &
Jyri Turkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti