Vapaaehtoiset ultraäänipotilaat

Päivää ennen sädeturvapäivien alkua, keskiviikkona 31.10.18, pidettiin Tampere-talossa Päivystys- ja traumaradiologien seuran järjestämä ultraäänikoulutus akuuttilääketieteen kliinikoille. Koulutettavat kliinikot ovat töissä ensiavussa tai terveyskeskuksissa ja kokemattomia ultraäänen käyttäjiä. Koulutuksen tavoitteena oli opastaa yksinkertaisempien ultraäänitutkimuksien tekemistä kliinikoille, jolloin potilaita ei tarvitse lähettää radiologille ja potilaan hoito tehostuu.

Koulutusta varten tarvittiin vapaaehtoisia potilaita ultrattaviksi. Potilaat järjestyivät TAMK:in röntgenhoitajaopiskelijoista. Koulutuksen sponsorina toimi Philips tuoden paikalle ultraäänilaitteita ja asiantuntijoita. Philips tarjosi myös vapaaehtoisille potilaille pääsyliput sädeturvapäiville.

Neljän hengen potilasjoukko saapui Tampere-talolle aamupäivällä kliinikoiden aamuluennon loputtua ja käytännön harjoittelun alkaessa. Paikalla oli kuusi ultraäänilaitetta sekä kaksi keskivartalo-fantomia näytteenottoharjoittelua sekä FAST –traumatutkimuksen nesteoireilun demonstrointia varten. Mallia vaativilla harjoittelupisteillä harjoiteltiin alaraajan laskimotukoksen, olkapään, vatsan sekä FAST -ultraäänitutkimuksia.

Alaraajan laskimotukoksen ultraäänitutkimuksella etsitään mahdollista trombia Vena Femoraliksen ja Vena Poplitean alueelta. Tällä alueella oleva trombi muodostaa keuhkoembolian riskin. Tutkimus aloitetaan nivusesta ja edetään raajaa pitkin alaspäin. Jos heti nivusesta löytyy trombi, ei alempaa tarvitse tutkia. Tutkimus voidaan tehdä jatkuvana siirtymisenä tai kolmen- tai kahdenpisteen otoksella. Jatkuva siirtyminen tapahtuu seuraamalla Vena Femoralista ylhäältä alaspäin ultraten laskimoa koko matkalta. Vena femoralis kulkee Arteria Femoraliksen vierellä ja niiden erottaminen toisistaan voidaan tehdä joko käyttämällä doppleria, jolloin valtimonsisäinen liike on sykkivää ja laskimon tasaisempaa, tai painamalla ultraäänianturia voimakkaasti syvemmälle, jolloin laskimo komprimoituu (litistyy). Valtimon komprimointi vaatii selkeästi suuremman voiman kuin laskimon komprimointi.

Kahden- ja kolmenpisteen tutkimuksessa ultrataan laskimo nivusen alueelta sekä polvitaipeesta ja kolmantena pisteenä reiden puolesta välistä. Jos valtimossa on trombi, se havaitaan laskimon huonosta komprimoitumisesta sekä trombin pitkästä hännästä. Polvitaipeen ultrauksella löytyy myös mahdollinen Bakerin kysta.

 

FAST -ultraäänitutkimus suoritetaan traumapotilaalle, ja sen tarkoitus on todeta merkittävä verenvuoto ruumiinonteloon. Tutkimuksessa etsitään ensin eturintakehästä ilmarintaa sekä kylkikaarilta mahdollinen pleuraneste. Sen jälkeen tarkistetaan onko sydämen ja pernan sekä vas. mununaisen ympärillä nestekertymää. Potilaan oikealta kyljeltä tarkistetaan myös Morrisonin taskuksi nimetty hepatorenaalinen (eli maksan ja munuaisen välinen) tila, jonne veri tyypillisesti voi kertyä. Alavatsalta tarkistetaan vapaaseen vatsaonteloon kertyvä neste, sekä maamerkit joiden mukaan kys. nesteilyn paikkaa voi hakea.

Vatsan ultraäänitutkimuksessa arvioidaan vatsan elimiä, niitä ympäröivää tilaa, virtsateitä sekä vatsa-aorttaa. Vatsa-aortasta katsotaan erityisesti mahdollista pullistumaa eli aneurysmaa. Sen tavallisin esiintymispaikka on juuri bifurkaatiokohdan yläpuolella, eli missä aortta jakautuu oikeaksi ja vasemmaksi yhteiseksi lonkkavaltimoksi. Vatsa-aorttaa ympäröivät mahdollisesti suurentuneet imusolmukkeet voidaan myös havaita ultraamalla. Vatsan elimistä tutkitaan järjestyksessä haima, maksa ja maksanportti sekä sappirakko ja sappitiet. Ultraamalla voidaan havaita esimerkiksi sappikivet tai laajentunut sapenjohdin (ductus choledochus). Haiman häntää on usein vaikea nähdä ultraamalla, mutta yleensä muutokset paikallistuvatkin haiman päähän ja runkoon. Tämän jälkeen ultrataan molemmat munuaiset sekä perna. Nämä voi olla helpompi saada näkyviin potilaan ollessa kyljellään. Yleensäkin ylävatsan elimet on helpompi paikallistaa ja arvioida, kun potilas vetää keuhkot täyteen ilmaa ja pidättää hengitystä, jolloin keuhkot työntävät ne ikään kuin esiin kylkikaaren alta. Alavatsalta ultrataan lopuksi virtsarakko ja umpilisäke sekä naisilta kohtu ja munasarjat.

Olkapään ultraäänitutkimuksella arvioidaan kiertäjäkalvosimen ja hauislihaksen pitkän pään jänteitä. Yleensä kiertäjäkalvosimen jänteen poikkeamat ovat helppo havaita ultraäänellä ja se voi paljastaa mm. rappeumia tai eriasteisia repeytymiä. Ultraäänellä saadaan tietoa myös olkalisäkkeen alla olevasta limapussista ja sen tulehduksesta, lihasten repeämisistä, olkanivelen nesteylimäärästä ja voidaan myös arvioida luun pintaa. Ultraääntä käytetään hyväksi joissakin olkapään toimenpiteissä, kuten kortisonin pistäminen olkapäähän. Erityisesti oikean pistospaikan löytämistä harjoiteltiin koulutuksessa.

Torstai 1.11.18
Sädeturvapäivät

Päivä alkoi alkusanojen ja tervetuliaispuheen jälkeen mielenkiintoisella Carl Wegelius –luennolla. Terveysteknologian professori Raimo Sepponen puhui menneisyyden innovaatioiden ja tutkimushankkeiden menestystuotteista Suomessa, kuten ortopantomografia -laitteistojen kaupallisesta läpimurrosta sekä magneettikuvauslaitteiston syntymästä ja tuotekehityksestä. Suomella olisi mahdollisuuksia tuotekehitykseen ja uusiin läpimurtoihin, mutta tutkimusrahoitusten vähentämisen ja yhteistyöhaluttoman ilmapiirin vuoksi tuo potentiaali uhkaa jäädä käyttämättä.

 

 

Yhteinen luentosessio jatkui vielä naapurimaamme Karoliinisen Yliopistosairaalan kuvantamistoimialan johtajan Juhana Hakumäen luennolla “Kuvantamisen haasteet terveydenhuollon teknologian murroksessa”. Yliopistosairaala on läpikäymässä massiivista rakennus- ja saneerausprosessia, jonka aikana myös kuvantamisen tiloja ja laitteistoa on uusittu suurella kädellä. Oman osansa soppaan tuo mm. Ruotsin sote-uudistus sekä potilasjärjestelmien nykyaikaistaminen.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Sessio B –luentosarjan pariin, jossa käsiteltiin akuuttia ja vähemmän akuuttia abdominaaliradiologiaa sekä radiologian että sisätautikirurgisesta näkökulmasta. Luentoaiheina olivat suolistovuoto radiologisesta näkökulmasta ja suoliston kulkueste kirurgisesta näkökulmasta sekä sen kuvantaminen ja löydökset.

Perjantai 2.11.18
Sädeturvapäivät jatkuivat osaltamme perjantaina natiivikuvantamisen aamupäivällä. Ensin Päivi Wood Suomen Röntgenhoitajaliitosta kertoi Ennakoivan Kliinisen Arvioinnin (EKA) tärkeydestä ja mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa röntgenhoitaja tulee ottamaan suurempaa roolia röntgentutkimusten oikeutuksen arvioinnissa sekä otettujen kuvien arvioinnissa. Röntgenhoitajien koulutusta tulisikin kehittää traumakuvantamisen kokonaisprosessin osalta.

Aamupäivän aikana käytiin läpi myös olkapään kuvantamista ja lapsen traumakyynärpään natiivikuvantamista ja kuvien tulkintaa.  Luennoilla käytiin läpi asiat röntgenhoitajan sekä radiologin näkökulmasta.  Olkapään kuvantamisen luennolla painotettiin tärkeänä asiana kuvausasentojen ja projektien pysymistä vakiona. Tärkeää oli myös ymmärtää kuvaaminen käden ollessa eri asennoissa (sisä- ja ulkorotaatio). Lasten traumakyynärpään luennolla painotettiin, että onnistuneet kuvausprojektiot ovat edellytys hyvälle tulkinnalle, ja että tärkeimmät kuvausprojektiot ovat suora etukuva ja suora sivukuva. On myös hyvä muistaa millainen on lapsen normaali kyynärpää ja mitkä ovat lasten yleisimmät kyynärpäävammat.

Iltapäivän teemana oli magneettikuvausten turvallisuus. Suurin yksittäinen riski magneettitutkimuksissa on voimakas ja aina päällä oleva staattinen magneettikenttä. Se aiheuttaa veto- ja vääntövoimia ferromagneettisiin vierasesineisiin ja voi liikuttaa suuriakin esineitä laitteen läheisyydessä. Vierasesineitä omaavia potilaita kuvattaessa onkin tarkistettava niiden aiheuttamat rajoitukset esimerkiksi sallituille SAR-arvolle, gradienttikenttien voimakkuudelle sekä kenttävoimakkuudelle.

Ultraäänipotilaana oleminen oli opettavaista ja mielenkiintoista. Koulutustapahtumassa oli hyvä ilmapiiri ja saimme potilaina kurkistuksen kliinikoiden maailmaan. Suosittelemmekin opiskelijoita lähtemään vapaaehtoisiksi potilaiksi myös tulevina vuosina vastaaviin tapahtumiin. Palkintona tulleet pääsyliput sädeturvapäiville otimme myös ilolla vastaan.

Tuuli-Maaria Kiviranta, Anna Murtola, Jonna Määttä & Jyri Turkki