Ekat harkkaviikot Dublinissa

Neljän viikon koulunkäynti on takana ja seitsemän viikon harjoittelupätkä alkoi viime viikolla. Ollaan molemmat harjoittelussa Dublinin keskustassa olevassa Mater Misericordiae University Hospitalissa, joka on ensimmäisen viikon perusteella ihan huippu paikka. Ensimmäisenä harkkapäivänä meidät perehdytettiin perusteellisesti paikkaan. Opiskelijavastaava kierrätti meitä ympäri sairaalaa ja näytti tärkeimmät paikat, mm. kaikki kahvilat (joissa voi esim. syödä lounasta, koska täällä ei opiskelijoilla ole tapana hengailla röntgenhoitajien kanssa samassa kahvihuoneessa 😒). Meitä myös kiellettiin kyselemästä tyhmiä. Pitäisi olla kiinnostuneen oloinen, mutta liikaakaan ei saisi kysellä. Jotenkin vaikee yhtälö. 👍

Seitsemän viikon harjoittelun aikana modaliteetti vaihtuu joka viikko. Itse olin ensimmäisen viikon emergency department ct:llä. Ct:llä pääsi heti työn touhuun ja tein varmasti monta kertaa enemmän hommia viikossa kuin edellisessä kahden viikon ct-harkassa. 😄 Ct:llä myös röntgenhoitajat oli huippuja, joten paremmin ei olisi voinut harkka alkaa! Tällä viikolla olen magneetilla ja samoja asioita on saanut tehdä kuin Suomessa, tosin paljon vähemmän (koska tutkimukset on erikoisempia ja täällä opiskelijat ei saa kanyloida).

Anne oli ensimmäisen viikon magneetilla ja toka viikko kuluu ultraäänen parissa. Suomessa on päässyt näkemään aika vähän uä-tutkimuksia, joten Annen mielestä on ollut mielenkiintoista nähdä niitä enemmänkin. Täällä röntgenhoitajat tekee tavalliset ultraäänitutkimukset itsenäisesti, ja kirjoittavat alustavat lausunnot tutkimuksista. Myös Irlannissa hoitajat tarvitsevat sonograaferin ylemmän korkeakoulututkinnon voidakseen tehdä uä-tutkimuksia. He kuitenkin tekevät muitakin röntgenhoitajan töitä ultran lisäksi.

Paikallisten röntgenhoitajien anatomian tuntemus on vaikuttavaa. He tietävät paljon kaikesta ja ainakin magneetissa ja ultrassa tekevät paljon itsenäisiä päätöksiä. Muutenkin todella ammattitaitoista porukkaa! (Potilaiden huomioiminen ei kuitenkaan ole kaikilla ihan samaa luokaa kuin Suomessa).

Materissa on käytössä paperilähetteet ja potilaiden henkilöllisyys tarkistetaan kysymällä potilaan nimi, syntymäaika ja osoite. Mitään henkilötunnuksia ei kysytä - tietokannastakin potilaat löytyvät vain sairaalakohtaisella potilasnumerolla. Myös raskauden mahdollisuuden selvittäminen on erilaista: raskauden mahdollisuus on selvitettävä 12-55-vuotiailta vain, jos kuvataan lantion aluetta. Tällöin kysytään milloin viimeiset kuukautiset ovat olleet, onko mahdollista että on raskaana, ja pyydetään lopuksi allekirjoittamaan lappu jossa nämä todetaan.

Potilaita puhutellaan täällä etunimellä, eikä mitään teitittelyjä käytetä. Potilaskaapu on joka modaliteetilla arkipäivää - täällä vierastetaan paljaita paikkoja. Ct:lläkin potilas saa vähintään paperin suojaksi kun lasketaan päällihousuja. Saa nähdä miten keuhkokuvan otto onnistuu kaapupukuisesta potilaasta. 😅

Isoin asia mikä meillä pisti silmään on käsihygienia. Tai sen puute. Täällä hoitajat eivät käytä käsidesiä juurikaan. Hanskoja käytetää aina välillä, mutta ne kädessä saatetaan mennä koneelle kuvaamaan, minkä seurauksen jokainen voi vain kuvitella...

Aulassa on käsidesiä, mutta tutkimushuoneissa ei juurikaan. 👏

-Reija & Anne