Moikka!

Loppu alkaa läheneen täälä Maltalla. Ajattelin kertoa vielä vaihto-opiskelijan roolista röntgenosastolla. 

Vaihdamme joka viikko siis modaliteettia, joten monia erilaisia paikkoja on tullut nähtyä. Tämän vuoksi myös monia eri tyylejä toimia ja ohjata opiskelijaa on tullut huomattua. Osassa paikoista olen saanut todella hyvää ohjausta ja olen saanut tehdä paljon omatoimisesti töitä. Maltalaiset puhuvat kaikki englantia, joten ohjaamisen pitäisi olla heille helppoa. Valitettavasti joiltain modaliteeteiltä ei jäänyt hirveästi mitään käteen, sillä paikalliset puhuivat vain omaa kieltään. Välillä saattoi olla aika pitkiä päiviä, kun kukaan ei sanonut sulle sanaakaan ja katselit vaan vierestä kuinka hommat toimii. Onneksi oon itse aika sosiaalinen, joten aika hyvin vältyin tälläiseltä puhumalla itse vain sitkeästi englantia. Radiologitkin kertoivat mielellään mitä missäkin tehdään, kun heille alkoi juttelemaan :) 

Todella hyvät kokemukset jäivät erityisesti CT:ltä, PET-CT:ltä, natiiveilta ja ensiavusta. CT:llä ja PET-CT:llä sain tehdä paljon. Kanyylin laitosta asetteluun ja konsolilla työskentelyyn tuli reenattua mukavasti. Natiiveilla ja ensiavussa sain kuvata omatoimisesti vaikka päivän kaikki potilaat.

Ensimmäisillä viikoilla oppimista häiritsi hieman se, että huoneissa saattoi olla todella paljon väkeä. Röntgenhoitajia useampi kappale, jonka lisäksi paikallinen opiskelija ja pahimmassa tapauksessa jopa kolme vaihtaria. Onneksi tämä muuttui muutamien ensimmäisten viikkojen jälkeen ja loppuajan saikin olla melkein yksin tai paikallisen opiskelijan kanssa samalla modaliteetilla. 

Maltalaiset röntgenhoitajat olettivat, että meillä on paljon kokemusta työharjoittelusta. Olen aina luullut, että meillä on paljon harjoitteluita Suomessa. Väärässä olin, sillä melkein jokaisen vaihtarin kotimaassa on paljon enemmän harjoittelua kuin meillä. Paikallisilla opiskelijoilla on harjoittelua jatkuvasti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Välillä saattoi jopa vähän hävettää, että en tiennytkään asioita niin hyvin kuin muut! Erityisesti patologian osaaminen oli kaikilla muilla ja varsinkin paikallisilla todella hyvä.

Mutta kaiken kaikkiaan mukavasti opiskelut on täällä mennyt ja haikein mielin kohta palataan Suomeen..

Terkuin

Anni :) 

Maanantaipäivitys Dublinista

SVUH

Viime viikon vietin toimenpideradiologian yksikössä ja angiografioita oli kiinnostava seurata. Täällä röntgenhoitajan rooliin angiografiassa kuuluu säteilysuojelu ja siitä huolehtiminen sekä röntgenlaitteiston käyttö. Röntgenhoitajan ei tarvitse pukeutua steriiliksi ja kaiken avustamisen hoitavat sairaanhoitajat (radiographic nurse). Tämän viikon vietän kardiografian yksikössä ja siellä toimii sama periaate. Sairaanhoitajat toimivat avustajina kardiologille ja röntgenhoitaja ohjailee röntgenputkea ja varmistaa oikeat projektiot. Röntgenhoitaja asettaa lyijysuojukset ja varmistaa että kaikilla on lyijyessut päällä. Hän myös kirjaa annoksen ja läpivalaisuajan ja varjoainemäärän sekä huolehtii kuvien arkistoinnista. 

Opiskelijana olen päässyt hieman liikuttelemaan laitteistoa muutaman PICC-linen asennuksessa ja muuten olen auttanut potilassiirroissa, ultraäänilaitteen puhdistuksessa, radiologin steriilin essun pukemisessa tms. Kardiografiassa tahti on erittäin nopeaa, mutta loppuviikosta pääsen varmasti käyttämään laitetta ohjauksen alaisena. Olen oppinut paljon lisää anatomiasta ja kuvien tulkinnasta. Täällä opiskellaan patologiaa paljon enemmän kuin Suomessa ja röntgenhoitajat osaavat tulkita kuvia erittäin monipuolisesti. Magneettiviikko oli erittäin opettavainen, röntgenhoitajat selittivät erittäin tarkasti kuvaussekvensseistä ja parametreistä ja heidän tietämyksensä magneettifysiikasta on erittäin vakuuttavaa. Opiskelijana olen päässyt tekemään samoja asioita kuin Suomessa, paitsi kanylointia täällä eivät opiskelijat saa harjoitella vaan heidän tulee käydä kurssi sitä varten valmistuttuaan. Magneetilla autoin lähinnä potilaiden esitietolomakkeen läpikäymisessä, potilaan asettelemisessa ja potilasvaihdoissa puhdistuksessa yms. Sen lisäksi vedin kontrastiainetta ruiskuun ja konsolille pääsin yhdet aivot tekemään. Natiiviröntgenissä olen jonkin verran kuvantanut suhteellisen itsenäisesti, erityisesti keuhkokuvia, muutaman lonkan ja kyynärpään ja muuten avustanut röntgenhoitajia. Natiiviröntgen SVUHssa ei ole lempimodaliteettejani, sillä tietokonejärjestelmä on monimutkainen ja lähetteitä(välillä käsinkirjoitettuja) on vaikea tulkita. 

Deidre, Jenny & Emelie

Näkymiä joka-aamuiselta kävelyltä sairaalalle

Tuhkakeskiviikkona katoliset opiskelijat ja monet sairaalan työntekijät kävivät hakemassa siunauksen(tuhkaa otsalle) samalla kun minä ja ruotsalainen vaihto-oppilas(protestantit) istuimme ultraäänihuoneessa odottamassa luennon alkamista. :) Tämä tuntui olevan tärkeä perinne irlantilaisille.

Näkymiä joka-aamuiselta kävelyltä sairaalalle

City Hall of Belfast

Vierailimme sateisessa Belfastissa viikonloppuna. 

Kaupungilla on varsin väkivaltainen menneisyys 

ja siitä on jälkiä vieläkin, kuten esimerkiksi 

protestanttisen ja katolisen alueen erottava aita, 

joka suljetaan yhä levottomuuksien vuoksi yöksi.  

Vaihtoa on aikalailla tasan kuukausi jäljellä. Erittäin nopeasti on aika vierähtänyt ja uskon että loppuvaihto sujuu aiempaakin nopeammin, sillä monet ystävistäni ja perheeni tulevat käymään Irlannissa maaliskuun aikana.