Matkustelua ja kotiinpaluu!

Maanantai, nyt on vietetty yksi kokonainen päivä kotona Suomessa ja vieläkin tuntuu vähän oudolta.  Ympärillä ei enää puhutakaan englantia ja busseista puuttuu yläkerta, autotkin ajavat väärällä puolella tietä. Mutta vesihanasta tulee vettä kunnon paineella ja sisällä on lämmitys kunnossa, joten on tässä paljon hyvääkin:D Ja nyt on aikaa kirjoittaa maratoonipostaus!

Kolme kuukautta meni äkkiä, mutta kaikki aika tuli käytettyä niin tehokkaasti, että ei jäänyt silti tunnetta että olisi pitänyt saada tehtyä tai nähtyä vielä jotain ennen paluuta. Varsinkin kun nyt tietää, että Irlantiin on aina tervetullut takaisin! Tuli opiskeltua, matkusteltua ja koettua irlantilaista elämäntapaa. Irlantilaisuuden lisäksi pääsi tutustumaan monen muun maan tapoihin ja ihmisiin ja tuntuu että kynnys lähteä reissaamaan on niin matalalla kun vain voi olla. Koska vaihto oli opiskeluvaihto eikä ainoastaan harjoittelua, meistä vaihtareista tuli tiivis kaveriporukka ja olihan siinä pari tippaa linssissä kun viimeiselllä viikolla lähdettiin pikkuhiljaa palailemaan kotiin, näitä ihmisiä tulee ikävä! Samoin Irlantia, Dublinia ja sitä yleistä tunnelmaa, mikä pitää kokea itse:) Tietynlainen kiireettömyys, elämänasenne ja toisten ihmisten ystävällinen kohtelu ovat kyllä asioita, jotka saavat palaamaan vielä joskus Irlantiin.

Opiskelun kannalta vaihdosta sai myös mielestäni paljon irti, ehkä vähän erilaisia asioita kuin alussa ajattelin, mutta kuitenkin. Harjoitteluissa opiskelijat eivät tosiaan tee aivan yhtä paljon kuin Suomessa, tai ainakaan sitä ei odoteta. Irlannissa röntgenhoitaja ei valmistuessaan ole välttämättä ikinä kanyloinut, tehnyt mammografia, ct- tai magneettitutkimuksia, joten opiskelijan ei oleteta näitä hirveästi harjoittelevan. Tämä vaihtelee hieman sairaaloiden välillä, toisessa paikassa harjoitellaan näitä enemmän kuin toisessa (tuolla opiskelijat tekevät kaikki harkkansa siis pääasiassa yhdessä ja samassa sairaalassa koko opiskelun ajan). Pääpaino on natiivi- ja läpivalaisututkimuksissa, jotka pitää tietysti osata suorittaa itsenäisesti. Muiden modaliteettien osalta painotetaan enemmän teorian hallintaa. Patologian tuntemusta harjoitellaan ehkä hieman enemmän kuin Suomessa ja röntgenhoitajat tekevät toisinaan itsenäisempiä päätöksiä tutkimusten osalta kuin kotimaassa.

                                                                         Koulun aulaa..

Tunneilla piti kirjoittaa paljon muistiinpanoja, sillä vaikka tuollakin käytettiin Blackboardia, mikä on vastine meidän Tabulalle, sinne ei tullut läheskään kaikkien luentojen materiaaleja. Saipahan hyvin reenausta englannin pikakirjoitukseen:D
 
Niin ja opin myös harjoittelussa ollessa paljon uusia irlantilaisia nimiä, joiden ääntämisharjoittelun kuuntelu oli paikallisten röntgenhoitajien suosikkipuuhaa. Irlantilaiset nimet ovat kauniita, mutta mitään niistä ei lausuta niin kuin ne kirjoitetaan, joten aikamoisia variaatioita potilaat saivat kuulla nimistään ennen kuin meille kerrottiin miltä nimet oikeasti kuulostavat:D Joku Siobhan on vielä helpoimmasta päästä....

Suurimpina käytännön eroina harjoittelussa huomasi käsihygienian, kuten jo alkupostauksissa sanoinkin, sekä potilaan intimiteetin tiukan huomioimisen - projektiot kun ovat melko samanlaisia kuin Suomessakin. Irlannissa siis kuvataan aina esim. thorax niin, että potilaalla on sairaalakaapu päällä ja huoneissa (myös säätötilassa) ollaan tarkkana ihmismäärästä; "ylimääräiset" hoitajat häädetään aika nopeasti pois, jos potilasta täytyy riisua vähänkin enemmän.

Teoriapuolessa oli myös eroja jonkin verran. Oikeuslääketieteellinen kuvantaminen oli isompana kokonaisuutena mukana kuin Suomessa ja sitä opetettiin monelta kantilta, monen eri alan ammattilaisen toimesta. Sillä kurssilla tuli kyllä opittua ja nähtyä asioita, joita en olisi uskonut oppivani tai näkeväni, lähinnä siis vainajien kuvantamisesta, lasten pahoinpitelyepäilyistä ja kuvantamisen käytöstä erilaisten löydettyjen ihmisjäänteiden tutkimisessa. TT-kurssilla sai syvennettyä tietoa TT-kuvantamisen tekniikasta, kuvanmuodostuksesta ja erilaisista tutkimuksista. Sydämen kuvantaminen oli isossa osassa sekä TT:n että angiografiatutkimusten osalta, kuten moduulin tarkoituksena olikin. Suomessa koronaariangiot jäivät ainakin minulla vain kahteen katselupäivään harjoittelun aikana, joten Irlannissa sain kyllä syvennettyä tietämystä ja osaamista siltä osin! Opettajat olivat myös kiinnostuneita meidän muualta tulevien opiskelijoiden kokemuksista ja tietämyksestä eri aiheista ja tunneilla keskusteltiin paljon ja opittiin sen kautta.

Natiivitutkimushuone St. Vincent'sissä - säätötila ei ole erillinen huone, vaan lyijylasilla erotettu alue kuvaushuoneessa

Kun viimeinenkin koe oli suoritettu ja kirjalliset työt palautettu ja esitetty, oli aikaa matkustella enemmän! Haluttiin kaikki käydä Pohjois-Irlannin puolella katsastamassa Belfast ja Giant's Causeway, joten varattiin päivän bussikierros sinne, koko päivän reissulle tuli hintaa 60€, mikä on aika tavallinen hinta noille päivämatkoille, lähti sitten minne päin vaan.

          Titanic-museo oli matkan ensimmäinen kohde, museo on siis sijoitettu satamaan, jossa Titanic on rakennettu.

                                                                  Giant's Causeway ja jättiläisen "jalanjäljet".

 
 
Viimeisille päiville haluttiin vielä joku pidempi reissu ja päädyttiin Skotlantiin! Lennot maksoivat yhteensä 20€ ja hostellit kolmelle yölle 30€, eli matkabudjetti ei päässyt hirveesti kärsimään;)

                                                                     Glasgow'n keskustaa
 

                                                                        Winter Garden
 

 Riverside Museum - varmaan isoin museo missä oon käynyt, sisälle oli rakennettu kokonaisia vanhanaikaisia katuja ja nuokin autot roikkuvat seinällä, eivätkä ole leikkiautoja....
 

 Glasgow'n keskustassa oleva kuuluisa patsas, jonka päähän laitetaan aina tuo kartio; sitä on yritetty poistaa kaupungin toimesta, mutta mystisesti se aina tuodaan takaisin, kukaan ei tiedä kenen toimesta ja miksi:D
 

 Edinburgh; täältä löytyi paljon enemmän tekemistä ja näkemistä kuin Glasgow'sta ja haluan kyllä palata tonne! Säkkipilliä soitettiin vähän joka kadulla... 
 

 Highlands, jossa maisema siis koostuu vuorista ja kukkuloista ja sateenkaarista (ainakin tuona päivänä:D) ja olisin voinut jäädä asumaan tonne...Ihmeellistä miten kauniita paikkoja tähän maailmaan mahtuu!!

 
Ja tottakai Loch Ness, jonka rannalla on Urquhart Castle. Oltiin varattu myös venekierros järvelle. Hirviö pysyi piilossa joten pettymystä oli tietysti ilmassa, mutta muuten paikka oli mahtava;)


Kaikkiaan vaihto oli siis toiminnantäyteinen, antoisa, opettavainen ja avartava kokemus, eihän tätä voi muuta kuin suositella! Jos vaihtoon lähtö kiinnostaa edes jollain tavalla, siihen kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Voin vakuuttaa että lähtemättä jättäminen syyn X takia kaduttaa vielä jossain vaiheessa paljon, vaihtoon lähtö taas ei taatusti kaduta, siitä saa aina jotain irti!  Irlanti ja Dublin ovat vaihtokohteena mielestäni hyvä paketti opiskelua ja rentoa irlantilaista elämänasennetta. Opiskelua ja kirjallista työtä on melko paljon, mutta kun hommat hoitaa ajallaan, sekään ei ole mikään ongelma. Harjoittelua on kuitenkin enemmän kuin luentoviikkoja. Ja vaikka Irlannista puhutaan tietysti kalliina maana, niin näin suomalaisena se ei ollut mikään shokki ja kallista (tai kalliimpaa) tuolla oli oikeastaan vain asuminen. En olisi siis itse ainakaan voinut valita parempaa paikkaa ja nautin kokemuksesta enemmän kuin sanat voi kertoa, menkää ite kokeilemaan!;)

Howth ja viimeiset harjoitteluviikot

Viime viikonloppuna sattui tosiaan paistamaan aurinko oikeen urakalla, joten päätettiin yhden belgialaisen vaihtarin kanssa lähteä käymään Howthissa (jonka ääntämistä reenattiin koko matka bussipysäkille). Howth on pikkuinen kalastajakylä n. 40 minuutin bussimatkan päässä Dublinin keskustasta, eli ei kovin kaukana. Silti tuntui kuin olisi matkustanut vähän kauemmaksikin, varsinkin kun noita palmuntapaisia oli joka talon pihassa ja teidenvarsilla.

Howthissa on pieni "keskusta", joka koostuu satamasta ja useista kalaravintoloista sen ympäristössä. Keskustasta kun käveli hieman kauemmas, päästiin kipuamaan ylös merkattuja kävelyreittejä aikas hienoilla merimaisemilla!

Ja koska kerran merenrannalla oltiin, niin pitihän sitä kokeilla ostereitakin! En ollut ikinä aikaisemmin syönyt ostereita ihan pelkästään asennevamman takia, mutta onneks testasin...Ajattelin tilata turvalliset neljä kappaletta noita ihanuuksia, ettei hävetä niin kovasti jos osterit eivät olekaan mun juttu:D Ja oli muuten hyviä, kai se tuoreuskin vaikutti, mutta nyt uskallan jatkossakin herkutella noilla!

Lauantaina oli siis Howth ja sunnuntaina mentiin isommalla porukalla katsastamaan Guinness Storehouse, joka löytyy jokaisen Dublin-turistin listalta. Ei täältä voi lähteä kokematta oikein kaadettua Guinnessia sen jälkeen, kun on ensin kuljettu läpi 5 kerroksen verran Guinnessin historiaa ja valmistustapaa.

Ja se harjoittelu alkaa tosiaan olla kohta loppusuoralla, viiminen viikko jo meneillään...Tuntuu oudolta, vastahan me aloitettiin tuolla sairaalalla! Näiden viimeisten viikkojen ajalle on tosiaan mahtunut angiografiaa, koronaariangioita ja nyt tällä viikolla mammografia ja natiivikuvaus. Angioissa toimenpiteet olivat aika samanlaisia kuin Suomessakin, en huomannut mitään suurempia eroavaisuuksia siltä osin. Mutta henkilökunnan koostumus oli vähän erilainen kuin mihin olin aikaisemmissa harjoitteluissa tottunut, eli sairaanhoitajat käytännössä pyörittävät angioita, heitä oli vuorossa kuutisen kappaletta ja röntgenhoitajia kaksi. St. Vincent'sissä on siis kaksi angiografiahuonetta ja molemmissa on yleensä samaan aikaan potilas. Röntgenhoitajien vastuulla on siis tietysti säteilysuojelusta huolehtiminen ja c-kaaren liikuttelu toimenpiteiden aikana - radiologi ei pääse täällä laitteen puikkoihin, toisin kuin Suomessa. Ja tosiaan sairaanhoitajat hoitavat radiologin avustamisen ja karojen ja katetrien huoltamisen ja valmistelun, mikä oli aluksi pieni pettymys, koska tykkäsin siitä aikaisemmassa harkassani...Mutta oli hyvä nähdä toisenlainen asetelma toimenpiteissä.

Opiskelijat eivät pääse angioissa tekemään kovin paljon, ensimmäinen päivä menee sivusta seuratessa ja seuraavana päivänä pääsee jo sitten liikuttamaan c-kaarta. Tuolla toivoi aina, että päivän aikana listan yleisin toimenpide olisi "PICC line insertion", koska noita keskuslaskimokatetrien asennuksia saamme me opiskelijatkin kuvailla itsenäisesti, ilman että röntgenhoitaja on huoneessa mukana. Muita toimenpiteitä tai tutkimuksia saimme seurata sivusta, mutta silloinkin jotkut röntgenhoitajat kertoivat mielellään tutkimuksesta ja mitä milloinkin tapahtuu, eli ei siellä ihan ulkopuoliseksi jäänyt!

Cath Lab, eli koronaariangiot olivat edessä seuraavalla viikolla. Siellä työskenteli röntgenhoitaja, joka piti meille samasta aiheesta kurssin koululla ennen harjoittelun alkua, joten pientä jännitystä oli ilmassa, muistaako mitä kaikkea siellä luennoilla olikaan opetettu:D Mutta ihan hyvin meni, alussa oli vähän kertaamista noiden sepelvaltimoiden kanssa, mutta ihanan kärsivällisesti tuolla käytiin kuvia läpi niin että varmaan oppi että missä se LCX nyt kulkeekaan kun kuvataan jostain tietystä projektiosta...Koronaariangiografioita saivat opiskelijatkin kuvata, mutta vieressä oli kyllä koko ajan röntgenhoitaja, koska se tahti millä ne projektiot vaihtuvat on toisinaan aika hurja ja välillä tuntui, että pöydässä oli liikaa nappuloita. Mutta kivan haastavaa oli ja nyt on tullut paljon lisää ymmärrystä sepelvaltimoiden kuvantamisesta ja toimenpiteistä! Ja varsinkin siitä anatomiasta..

Cath Lab -viikolla piti löytää myös jokin tapausselosteen aihe, josta tehdään tämän viikon aikana 20 dian esitys, johon nauhoitetaan jokaiseen diaan 20 sekunnin selostus. Tällä viikolla ollaan siis jännän äärellä, mitähän tosta tulee!

Ja nyt tämä viimonen viikko kuluu mammografioiden ihmeellisessä maailmassa ja lisäksi natiivipuolella, koska Irlannissa opiskelijat eivät normaalisti tee harjoitteluissa lainkaan mammografioita, vaan siihen sitten erikoistutaan työelämässä jos kyseinen homma kiinnostaa. Seurasin nämä kaksi päivää vierestä, kun röntgenhoitaja kuvasi ja yritin olla muilla tavoilla mahdollisimman paljon avuksi. Täällä monet röntgenhoitajat ovat olleet hämmästyneitä siitä, miten monipuolista meillä Suomessa tämä koulutus on, kun opiskelijatkin pääsevät tekemään niin paljon...Loppuviikon vietän sitten natiivikuvantamisen puolella, jossa pääsee sitten tekemään ihan itsenäisesti, ihan niin paljon kuin vain haluaa ja ehtii;)

Galway

Viime viikko oli taas opiskelua koululla täydellä teholla; luentoja piti mm. sairaalamaailmassa työtä tekevä asianajaja, joka kertoi mitä tapahtuu oikeudessa silloin, kun todistajaksi pyydetään esim. röntgenhoitaja (eli kun epäillään vaikka lapsen pahoinpitelyä). Esseitä pitäisi kirjoitella ct-kurssia ja oikeuslääketieteellisen kuvantamisen kurssia varten joten käytiin läpi ohjeistuksia niitä varten. Täällä tuo esseiden kirjoittaminen on aika tarkkaa puuhaa ja jokaisen kirjallisen työn mukaan pitää liittää lomake, jossa kerrotaan esseen sanamäärä ja allekirjoitetaan lupaus siitä että työ ei ole plagiaatti. 2000-3000 sanaa tuntuu olevan aika tavallinen määrä näissä töissä joita tullaan tekemään, joten ehkä näistä selvitään! Opettajat tietysti myös tietävät että vieraalla kielellä kirjoittaminen on aina vähän erilaista kuin sillä omalla äidinkielellä työskentely, joten kielioppivirheistä ym. ei tarvitse niin stressata...Varsinaisia kokeita on tulossa viimeisellä viikolla 2 kipaletta, mutta niistäkin on kuulemma yleensä päästy aina kerrasta läpi.

Tällä viikolla jatkuikin sitten taas harjoittelu sairaalalla. Vietin tämän viikon läpivalaisussa, jota en olekaan paljon Suomen harkoissa tehnyt niiden vähäisen määrän takia. Irlannissakin on vähennetty läpivalaisututkimusten määrää ja niitä on keskitetty tiettyihin sairaaloihin, kuten nyt vaikka juuri tähän mun sairaalaan! Päivät olivat monesti melko vajaita, potilaita oli aamupäivästä 3-4 ja iltapäivällä ei toisinaan yhtään, joten loppupäivä vietetään natiivipuolella. Pari päivää loppuviikosta oli kyllä ihan täyteen buukattuja klo 17 asti, mutta se ei ole kovin tavallista..."Barium swallow" oli se työlistalla tavallisimmin näkyvä tutkimus ja niitä sai näin opiskelijana tehdä ihan itsenäisesti, muita sitten vähän enemmän opastettuna. Ja siis radiologi hoitaa itse läpivalaisun, röntgenhoitaja avustaa potilasta ja valmistelee hänet tutkimukseen ja tarvittaessa ottaa läpivalaisukuvaa radiologin pyytäessä. Nielemisfunktion tutkimista varten potilaille syötettiin bariumissa uitettuja vaahtokarkkeja, joita syötettiin mielellään myös opiskelijoille - ei yhtään huono motivaatiokeino ainakaan mun mielestä:D

Perjantaisin täällä loppuu harjoittelu tavallisestikin jo 12:30, mutta tällä viikolla poistuttiin paikalta jo ennen puoltapäivää jotta ehdittiin keskustaan ja bussiin kohti Galwayta! Oltiin odotettu tätä viikonloppumatkaa jo kauan, koska kaikki kehuvat Galwayta kaupunkina ja tietysti myös meidän toista kohdetta Cliffs of Moheria. Maksettiin yhteensä reissusta majoituksineen ja opastettuine kierroksineen 100 €. Meitä vaihtareita lähti matkaan kaikkiaan 11, mukaan tulivat myös pari uutta opiskelijaa, jotka tekevät täällä vain harjoittelua. Edessä oli siis kaksi yötä Galwayssa ja opastettu bussikierros parissa pienessä kylässä ja matkan pääkohteena Cliffs of Moher.

Bussimatka Galwayhin, eli aivan Irlannin toiselle laidalle, kesti 2,5h. Perjantaille ei oltu suunniteltu mitään reissua, vaan kävimme viemässä tavarat ihanaan pieneen bed & breakfastiin ja loppuilta vietettiin kierrellen kaupungin keskustaa ja syöden thairuokaa.

Lauantaiaamu alkoi perinteisellä irlantilaisella aamiaisella, eli kananmunia, pekonia, makkaraa, paahtoleipää ja pannukakkua. Ja tietysti teetä maidolla. Majapaikan emäntä oli sympaattinen vanha rouva, joka huolehti kyllä tarkkaan että jokainen sai aamulla syötyä tarpeeksi paljon!

Kun tuhti aamupala oli saatu nautittua, lähdettiin bussilla kohti Munsterin provinssia ja sen pieniä kyliä. Bussissa meitä opasti kuski, joka paikallisena osasi kertoa vaikka mitä Galwaysta ja Irlannista yleensäkin, vahvalla aksentilla ja irlantilaisella huumorilla höystettynä. Ja tavalliseen tapaan matka alkoi pahoittelulla huonosta sateisesta säästä (vaikka kukaan ei kai tullut tänne ottamaan aurinkoa muutenkaan?). Maisemat ja rakennukset olivat kyllä ihan erilaisia verrattuna Dubliniin ja tuulikin pääsi ihan uudelle tasolle siellä valtameren rannalla. Maaseutumaisema oli karulla tavalla kaunista ja niitä lampaita oli kyllä oikeesti ihan joka paikassa:D Ja sitten ne ihanat pienet kylät! Yhtäkkiä peltomaisema saattoi muuttua pieneksi kokoelmaksi pikkuisia valkoisia taloja ja värikkäitä kauppoja. Pysähdyttiin useampaan kertaan ottamaan kuvia ja muuten vaan ihastelemaan mm. vanhoja linnoja.

                                                                      Dunguaire Castle

Lounasaikaan pysähdyttiin pieneen Doolinin kylään, jossa nautittiin pubiruokaa ja suosittua paikallista suklaata ja fudgea, joita myytiin pienessä sinisessä kaupassa joka pursuili ihmisistä. Tämä siksi, että jokainen turisteilla ladattu bussillinen on saanut matkan aikana tietoiskun liian kalliista ja herkullisesta suklaasta ja muista herkuista, joita on pakko ostaa!! Ja tottakai ostettiin, eikä kaduta:D

 Seafood chowder; täältä ei voinut lähteä syömättä mereneläviä jossain muodossa, ja olihan toi nyt ihan älyttömän hyvää, simpukoita ja erilaisia kaloja kuuman kermaisen keiton muodossa...Ja pubiruoka valmistuu nopeasti, tilattiin ja saatiin ruoat pöytään reippaasti alle 10 minuutissa, koska turistien takia tarjoilijat haluavat että ruokailijat liikkuvat nopeasti sisään ja ulos. Palvelu ei silti kärsi tippaakaan!

Lounaan jälkeen sade näytti pahenevan, mutta onneksi kallioille oli vielä vartin bussiajelu jonka aikana oli toiveissa saada vähän edes stoppia sateelle. Ja loppuihan se! Päästiin parkkipaikalle ja bussikuski varoitti meitä voimakkaasta tuulesta; sateenvarjoa ei missään nimessä kannata ottaa mukaan kallioiden päälle, ellei sitten halua päätyä maijapoppastyylillä Atlanttiin. Hatut ja liian kevyesti sidotut huivit kannatti myös jättää suosiolla bussiin. Ja aika äkkiä kyllä alettiin huomaamaan varoitteluiden syy, en tiennyt tuulesta mitään ennen tätä!:D Mutta oli se hienoa päästä paikkaan, jota olin katsellut vain kuvista ennen matkaa. Sumua oli jonkin verran ilmassa, mutta näimme onneksi kuitenkin tarpeeksi paljon. Siellä kallion reunalla tunsi itsensä aika pieneksi...

 Postikorttimaisema! Paitsi että ne kuvat kai yleensä otetaan kesäisin, eikä näin helmikuussa...Mutta upea paikka joka tapauksessa.

                   Meille sanottiin että Cliffs of Moher -reissupäivä on täysin hyväksyttävä syy huonolle hiuspäivälle.

Iltapäivälle lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Galwayta, jossa mentiin syömään (tällä kertaa italialaista) ja katsastamaan Galwayn yöelämää näiden kaikkien hienojen eurooppalaisten kanssa. Galway on opiskelijakaupunki ja tällä viikolla loppuu opiskelijoiden "Rag Week", joten keskusta oli ihan täynnä!

Mahtava reissu takana, nyt olisi kuitenkin sitten paluu arkeen ja ct-esseen naputtelua edessä vielä tänä iltana, koska palautus on huomenna ja opiskelijamaiseen tapaan töitähän ei voi palauttaa liian paljon etukäteen... Huomenna virkeänä harjoitteluun, tuleva viikko menee angiografioiden parissa!

Saari tutuksi!

Vaikka tekstien pääpaino onkin ollut opiskelussa, niin kyllähän tänne Irlantiin on tultu tekemään paljon muutakin! Kun tänne tuli, oli mielikuvissa lähinnä vihreä luonto, loppumaton sade, Guinness ja vasemmanpuoleinen liikenne. Tässä ekan kuukauden aikana on kuitenkin huomannut, että irlantilaisuuteen kuuluu paljon muutakin, yllättäen...

Urheiluhan on Irlannissa tärkeä juttu, niistä tärkeimpänä ja melkein uskonnon tasolla on Gaelic Games. Gaelic Games tarkoittaa kolmea perinteistä irlantilaista lajia, jotka ovat olleet olemassa reippaat tuhat vuotta eikä loppua näy. Joitain muutoksia on pelien sääntöihin tullut, mutta periaate on pysynyt muuttumattomana koko tämän ajan. Lajit ovat hurling (naisten versio on nimeltään camogie), gaelic football (jossa käytetään jalkojen lisäksi käsiä) ja handball, joka ei muistuta millään lailla suomalaisille tuttua versiota, vaan lähinnä squashia ilman mailaa. Meille järjestettiin tutustumispäivä Experience Gaelic Games -keskukseen, jossa pääsimme harjoittelemaan näitä kolmea peliä ja kuulemaan hieman pelien merkityksestä irlantilaisille. Täällä ei kukaan valitse esim. omaa hurling-joukkuettaan, vaan siihen synnytään - oman naapuruston hurling-klubi on ainoa oikea vaihtoehto. Pelaajat, huiputkaan, eivät saa minkäänlaista palkkaa, vaan suurimmillakin hurlingtähdillä on ns. tavallinen päivätyö pelaamisen ohella. Omaa klubia kannatetaan intohimoisesti!

Välineurheilua parhaimmillaan, meille annettin mailaksi tuollainen kevyt muovinen "hurl", kun aidot oikeat ovat puisia ja painavia. Ja hurlinghan on siis maailman nopein pallopeli nurmikentällä, näin meille sanottiin...Meidän versio oli jotain ihan muuta, mutta kivaa oli:D

Tällä viikolla käytiin myös tutustumassa irlantilaisiin kansantaruihin National Leprechaun Museumissa, jossa "opas" oli oikeastaan näyttelijä, joka huoneesta toiseen siirryttäessä kertoi erilaisia tarinoita keijuihin ja haltioihin liittyen. Osallistuttiin iltaversioon, jossa kerrottiin tarinoiden oikea kulku ja karmea totuus keijuista....Älkää tuomitko ennen kuin koette sen itse, se oli oikeesti ihan hieno kokemus:D Irlantilaiset ovat tosi taikauskoisia ja se näkyy vieläkin mm. joidenkin ovien yläpuolella olevista hevosenkengistä, joiden tarkoitus on pitää keijut pois kodeista. Irlantilaisissa kansantaruissa kun mikään satu ei lopu onnellisesti, vaan aina joku kuolee. Museossa on siis myös päiväkierroksia, joissa näitä tarinoita ei kerrota, vaan keskitytään vain niihin iloisiin punalakkisiin tontun näköisiin otuksiin. Sanotaanko että saatiin hyvää taustaa irlantilaiselle sielunmaisemalle tuon illan jälkeen!

Lauantai vietettiin Erasmus-porukalla County Wicklow'ssa, johon matkasimme puolisen tuntia bussilla Dublinista. Ensin suuntana oli Sugarloaf Mountain, jonka huipulle kiivettiin erittäin kovan tuulen saattelemana. Aurinko paistoi koko päivän eikä satanut yhtään, ihan älyttömän hyvä tuuri!! Huipulle oli matkaa n. 500 metriä, mutta tuuli teki kiipeämisestä aika mielenkiintoista, onneksi ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivatkin sitten kapuamisen arvoisia, nyt ymmärrän miksi meitä niin patistettiin lähtemään Dublinin ulkopuolelle. On tää vaan mahtavan kaunis paikka!

Rinnettä alas tultaessa tuulikin kääntyi mukavasti meitä vastaan ja hidasti vielä entisestään etenemistä! Huomenna voi reisissä olla tuntemuksia, veikkaisin. Mutta ei haittaa! Seuraavaksi jatkettiin bussimatkaa kohti Glendaloughta, joka tarkoittaa kahden järven laaksoa. Siellä on erilaisia kävelyreittejä korkeiden mäkien päällä ja järvien ympäristössä ja paljon ikivanhojen kirkkojen ja muiden kivirakennusten raunioita. Ja ah ne maisemat, kyllä se ruoho vaan on ihan tosissaan vihreämpää täällä, ihan siis noin niinkun kirjaimellisesti! Kuvista se kaikki ihanuus ei vaan ihan täysin välity, mutta pääasia kai on, että omin silmin pääsin näkemään;) Pari tuntia meillä oli aikaa kierrellä ja ihmetellä erilaisia reittejä, kunnes bussi kääntyi takaisin kohti Dublinia. Ja siis tuosta päivän reissusta maksettiin kaikkiaan 10€, joten näille lähtee kyllä mielellään mukaan! Jos on yhtään luonnossa viihtyvää tai metsähöperöä sorttia, niin en voi muuta kuin suositella...

Vihreällä saarella life is going grand, uusia seikkailuja odotellessa!