Ensiavun jälkeen olin kaksi viikkoa natiiveilla. Huoneita on
yhteensä viisi, joistan kaksi on thorax- ja kolme luukuvantamishuoneita, Sijoitin itseni luukuvaushuoneisiin. Pääsiäisen
aikaan meille oli suunniteltu yhteensä 6 päivää vapaata, joista kaksi tein
omasta tahdostani ensiavussa. Neljän päivän loma on nyt tähän väliin ihan
tarpeeksi.. Natiiveilla oli oikein mukavaa, koska huoneessa on samaan aikaan yleensä
vain kaksi röntgenhoitajaa. Aikaa ohjaamiseen on enemmän, ja näin myös keskustelut
käydään lähinnä englanniksi. Suuri osa natiiveilla työskentelevistä röntgenhoitajista
on vuoden-parin sisällä valmistuneita,
ja tutkimuksia pääsee tekemään käytännössä niin paljon kuin haluaa.
Naisilta, jotka osuvat ikähaarukkaan 15-55 v. pyydetään nimikirjoitus
paperilappuseen, jossa hän allekirjoittaa ettei hän ole raskaana ja että häntä on
informoitu, että röntgensäteily voipi olla vaaraksi mahdolliselle sikiölle. Myös
alle 18-vuotiaiden huoltajan tulee allekirjoittaa suostumuspaperi lapsensa
puolesta. Nämä lappuset sitten arkistoidaan jonnekkin, ajaksi jota kukaan ei
tuntunut tietävän. Ensiavun röntgenistä yksi nainen lähtikin ennen kuvia kaula tuettuna
raskaustestiin, varmuuden vuoksi. Säteilysuojelusta noin muuten, lannesuojaa käytetään
ahkerasti jopa 80-v potilailla. Kilpirauhassuojia olen nähnyt käytettävän vain
läpivalaisun kanssa, tosin sielläkin se oli usein lähinnä koristeena.
Thorax-projektioissa röntgenputkea kipataan aina n. 5 astetta
kranio-kaudaalisesti, jotta kilpirauhanen saisi vähemmän annosta. Rajausten
kanssa tosin on välillä hieman niin ja näin.. Paljon riippui myös tekijästä,
joukossa oli todella tunnollisia ja todella huolettomia röntgenhoitajia.
Täälläkin kuvataan paljon polvia. Paksuja polvia, ja lähinnä
seisten, paitsi traumat. Ihan yhtä hankalia ovat polvet täällä kuin siellä kotimaassakin!
Yksi ainakin itselleni uusi kikka oli kuvata mountain-view bucky-pöydässä.
Potilas aseteltiin vatsalleen maaten ja kuvattava polvi taitettiin
mahdollisimman koukkuun. Putkea sitten kipattiin tarpeen mukaan, 15 -20 astetta
riippuen polven liikkuvuudesta. Kaulan AP- ja viistoprojektioissa putkea kipataan
kaudio-kraniaalisesti 15 astetta. Kaulan sivuprojektiossa taas kuvausetäisyys
kasvatetaan 150 senttiin, koska myös kuvauskohteen etäisyys detektorista on
pidempi, ja näin mahdollisia geometrisiä vääristymiä saadaan minimoitua.
Tämän viikon olen viettänyt läpivalaisussa. Pääosa tutkimuksista
ovat GI-kanavan tutkimuksia. Yleisimpiä olivat vatsalaukun ja ohutsuolen “Barium
meal”-tutkimukset, joissa vaniljalla maustettu varjoaine niellään ja radiologi
ottaa sitten kuvia tai videota tapahtumasta. Hyvin yleisiä ovat myös paksusuolen
“Barium enema”- tutkimukset, joissa paksusuoli täytetään ensin varjoaineella ja
sitten ilmalla. Tiistaina sitten loppui Barium-eväät kesken, koska tuon nieltävän
bariumlitkun hinta oli noussut, eikä sitä sitten tilattukaan lisää.. Näin ollen
myös kaikki “Barium meal:t”, eli n. puolet tutkimuksista oli peruttu.
Uskomatonta. Muutama purkki säästettiin hätätapauksia varten, ja niiden
loputtua hätätapausten täytyy sitten niellä vähemmän herkullista, maustamatonta
varjoainetta. Alkuviikko oli kyllä juuri tästä syystä hieman tylsää, varsinkin kun
ei vielä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, silloinkaan kun olisi jotain
tekemistä!
Lähes jokaisena päivänä läpivalaisussa oli enemmän tai vähemmän hässäkkää.
Kerran, kun potilas oli jo tutkimuspöydällä lääkäri tuli juhlallisesti
ilmoittamaan, että hän on vaihtanut vuoroa toisen lääkärin kanssa eikä tämä ei
ole hänen potilaansa. No ei muuta kun huonokuntoinen syöpäpotilas takaisin
osastolle ja iltapäivällä uudestaan. Suurin osa radiologeista oli todella
mukavia, mutta joukkoon mahtui muutama äärimmäisen lyhytpinnainen ja töykeä,
jopa kovakourainen tapaus. Aina sekaannukset eivät tosin johtuneet röntgenosaston
toiminnasta. Eräänä päivänä oli tarkoitus tehdä virtsarakon tutkimus 7
kuukauden ikäiselle, iloiselle valmiiksi katetroidulle pojalle. Ensimmäisellä
kerralla katetri lipsahti pois heikon kiinnityksen takia. Toisella kerralla se
ei ollut rakkoa lähelläkään, ja varjoaineen ruiskutus aiheutti varmaan
kohtalaisesti kipua, ja myös aikamoisen itkupotkuraivarin.. Ei muuta kun uutta
aikaa ja parempaa onnea ensi viikolle! Mutta viimeisimpin ä päivinä oli jo oikein mukavaa, osasi toimia porukan mukana avustelemassa ja homma alkoi ylipäätään sujumaan paremmin. Ensi viikko onkin taas ensiapua, ajattelin tehdä pari yövuoroakin kokemuksen ja harjoittelutuntien kerryttämiseksi.
Noin muuten menee oikein kivasti. Ensimmäisessä tekstissä
mainitsemani oma huone olikin omani vain viikon. No, tarkoitus ei ollut alun
perinkään asua tuolla loppuun asti, Ievan siskon kun oli tarkoitus tulla
Maltalle joskus 4 viikon päästä. Hän vain sitten tulikin 3 viikkoa aiemmin ja näin
jouduimme jakamaan huoneen, mikä ei ihan ollut omissa suunnitelmissani. Huoneen
jakaminen silloin, kun toisella soi kello 6.30. ja toinen lomailee ei ole ihan
ideaali tilanne, ainakaan tämän aamuvirkun kannalta.. Myös vuokraisäntämme
antoi hyvin selkeästi ymmärtää, että 4 henkeä tähän kämppään on liikaa, ja
jonkun pitää lähteä. Tämän viikon tiistaina sitten tärppäsi oikein hyvä diili.
Victorin kaksi työkaveria olivat muuttamassa hienoon ja suureen asuntoon, johon
tarvittiin vielä kolmas asukas. Kävin katsomassa asunnon ja tartuin
tarjoukseen, nyt sitten jaan kotini Italialaisen Giovannin ja Espanjalaisen
Alician kanssa. Nyt on taas oma huone ja iso keittiö ja olohuone, kyllä kelpaa! Kaiken lisäksi olen päässyt jo pelaamaan jalkapalloa sekä kiipeilemään, tosin ulkokiipeilykausi on vielä avaamatta. Ehkäpä jo tänä viikonloppuna, kiipeilijät ovat täälläkin oikein reilua ja mukavaa porukkaa. Lisään kuvia tähän tekstiin joskus myöhemmin, nyt kun ei tullut muistitikku eikä
kamera mukaan. Kevään jatkoa!