Kolme kuukautta meni äkkiä, mutta kaikki aika tuli käytettyä niin tehokkaasti, että ei jäänyt silti tunnetta että olisi pitänyt saada tehtyä tai nähtyä vielä jotain ennen paluuta. Varsinkin kun nyt tietää, että Irlantiin on aina tervetullut takaisin! Tuli opiskeltua, matkusteltua ja koettua irlantilaista elämäntapaa. Irlantilaisuuden lisäksi pääsi tutustumaan monen muun maan tapoihin ja ihmisiin ja tuntuu että kynnys lähteä reissaamaan on niin matalalla kun vain voi olla. Koska vaihto oli opiskeluvaihto eikä ainoastaan harjoittelua, meistä vaihtareista tuli tiivis kaveriporukka ja olihan siinä pari tippaa linssissä kun viimeiselllä viikolla lähdettiin pikkuhiljaa palailemaan kotiin, näitä ihmisiä tulee ikävä! Samoin Irlantia, Dublinia ja sitä yleistä tunnelmaa, mikä pitää kokea itse:) Tietynlainen kiireettömyys, elämänasenne ja toisten ihmisten ystävällinen kohtelu ovat kyllä asioita, jotka saavat palaamaan vielä joskus Irlantiin.
Opiskelun kannalta vaihdosta sai myös mielestäni paljon irti, ehkä vähän erilaisia asioita kuin alussa ajattelin, mutta kuitenkin. Harjoitteluissa opiskelijat eivät tosiaan tee aivan yhtä paljon kuin Suomessa, tai ainakaan sitä ei odoteta. Irlannissa röntgenhoitaja ei valmistuessaan ole välttämättä ikinä kanyloinut, tehnyt mammografia, ct- tai magneettitutkimuksia, joten opiskelijan ei oleteta näitä hirveästi harjoittelevan. Tämä vaihtelee hieman sairaaloiden välillä, toisessa paikassa harjoitellaan näitä enemmän kuin toisessa (tuolla opiskelijat tekevät kaikki harkkansa siis pääasiassa yhdessä ja samassa sairaalassa koko opiskelun ajan). Pääpaino on natiivi- ja läpivalaisututkimuksissa, jotka pitää tietysti osata suorittaa itsenäisesti. Muiden modaliteettien osalta painotetaan enemmän teorian hallintaa. Patologian tuntemusta harjoitellaan ehkä hieman enemmän kuin Suomessa ja röntgenhoitajat tekevät toisinaan itsenäisempiä päätöksiä tutkimusten osalta kuin kotimaassa.
Niin ja opin myös harjoittelussa ollessa paljon uusia irlantilaisia nimiä, joiden ääntämisharjoittelun kuuntelu oli paikallisten röntgenhoitajien suosikkipuuhaa. Irlantilaiset nimet ovat kauniita, mutta mitään niistä ei lausuta niin kuin ne kirjoitetaan, joten aikamoisia variaatioita potilaat saivat kuulla nimistään ennen kuin meille kerrottiin miltä nimet oikeasti kuulostavat:D Joku Siobhan on vielä helpoimmasta päästä....
Suurimpina käytännön eroina harjoittelussa huomasi käsihygienian, kuten jo alkupostauksissa sanoinkin, sekä potilaan intimiteetin tiukan huomioimisen - projektiot kun ovat melko samanlaisia kuin Suomessakin. Irlannissa siis kuvataan aina esim. thorax niin, että potilaalla on sairaalakaapu päällä ja huoneissa (myös säätötilassa) ollaan tarkkana ihmismäärästä; "ylimääräiset" hoitajat häädetään aika nopeasti pois, jos potilasta täytyy riisua vähänkin enemmän.
Teoriapuolessa oli myös eroja jonkin verran. Oikeuslääketieteellinen kuvantaminen oli isompana kokonaisuutena mukana kuin Suomessa ja sitä opetettiin monelta kantilta, monen eri alan ammattilaisen toimesta. Sillä kurssilla tuli kyllä opittua ja nähtyä asioita, joita en olisi uskonut oppivani tai näkeväni, lähinnä siis vainajien kuvantamisesta, lasten pahoinpitelyepäilyistä ja kuvantamisen käytöstä erilaisten löydettyjen ihmisjäänteiden tutkimisessa. TT-kurssilla sai syvennettyä tietoa TT-kuvantamisen tekniikasta, kuvanmuodostuksesta ja erilaisista tutkimuksista. Sydämen kuvantaminen oli isossa osassa sekä TT:n että angiografiatutkimusten osalta, kuten moduulin tarkoituksena olikin. Suomessa koronaariangiot jäivät ainakin minulla vain kahteen katselupäivään harjoittelun aikana, joten Irlannissa sain kyllä syvennettyä tietämystä ja osaamista siltä osin! Opettajat olivat myös kiinnostuneita meidän muualta tulevien opiskelijoiden kokemuksista ja tietämyksestä eri aiheista ja tunneilla keskusteltiin paljon ja opittiin sen kautta.
Kun viimeinenkin koe oli suoritettu ja kirjalliset työt palautettu ja esitetty, oli aikaa matkustella enemmän! Haluttiin kaikki käydä Pohjois-Irlannin puolella katsastamassa Belfast ja Giant's Causeway, joten varattiin päivän bussikierros sinne, koko päivän reissulle tuli hintaa 60€, mikä on aika tavallinen hinta noille päivämatkoille, lähti sitten minne päin vaan.
Viimeisille päiville haluttiin vielä joku pidempi reissu ja päädyttiin Skotlantiin! Lennot maksoivat yhteensä 20€ ja hostellit kolmelle yölle 30€, eli matkabudjetti ei päässyt hirveesti kärsimään;)
Ja tottakai Loch Ness, jonka rannalla on Urquhart Castle. Oltiin varattu myös venekierros järvelle. Hirviö pysyi piilossa joten pettymystä oli tietysti ilmassa, mutta muuten paikka oli mahtava;)
Kaikkiaan vaihto oli siis toiminnantäyteinen, antoisa, opettavainen ja avartava kokemus, eihän tätä voi muuta kuin suositella! Jos vaihtoon lähtö kiinnostaa edes jollain tavalla, siihen kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Voin vakuuttaa että lähtemättä jättäminen syyn X takia kaduttaa vielä jossain vaiheessa paljon, vaihtoon lähtö taas ei taatusti kaduta, siitä saa aina jotain irti! Irlanti ja Dublin ovat vaihtokohteena mielestäni hyvä paketti opiskelua ja rentoa irlantilaista elämänasennetta. Opiskelua ja kirjallista työtä on melko paljon, mutta kun hommat hoitaa ajallaan, sekään ei ole mikään ongelma. Harjoittelua on kuitenkin enemmän kuin luentoviikkoja. Ja vaikka Irlannista puhutaan tietysti kalliina maana, niin näin suomalaisena se ei ollut mikään shokki ja kallista (tai kalliimpaa) tuolla oli oikeastaan vain asuminen. En olisi siis itse ainakaan voinut valita parempaa paikkaa ja nautin kokemuksesta enemmän kuin sanat voi kertoa, menkää ite kokeilemaan!;)
