Viime viikonloppuna sattui tosiaan paistamaan aurinko oikeen urakalla, joten päätettiin yhden belgialaisen vaihtarin kanssa lähteä käymään Howthissa (jonka ääntämistä reenattiin koko matka bussipysäkille). Howth on pikkuinen kalastajakylä n. 40 minuutin bussimatkan päässä Dublinin keskustasta, eli ei kovin kaukana. Silti tuntui kuin olisi matkustanut vähän kauemmaksikin, varsinkin kun noita palmuntapaisia oli joka talon pihassa ja teidenvarsilla.
Howthissa on pieni "keskusta", joka koostuu satamasta ja useista kalaravintoloista sen ympäristössä. Keskustasta kun käveli hieman kauemmas, päästiin kipuamaan ylös merkattuja kävelyreittejä aikas hienoilla merimaisemilla!
Ja koska kerran merenrannalla oltiin, niin pitihän sitä kokeilla ostereitakin! En ollut ikinä aikaisemmin syönyt ostereita ihan pelkästään asennevamman takia, mutta onneks testasin...Ajattelin tilata turvalliset neljä kappaletta noita ihanuuksia, ettei hävetä niin kovasti jos osterit eivät olekaan mun juttu:D Ja oli muuten hyviä, kai se tuoreuskin vaikutti, mutta nyt uskallan jatkossakin herkutella noilla!
Lauantaina oli siis Howth ja sunnuntaina mentiin isommalla porukalla katsastamaan Guinness Storehouse, joka löytyy jokaisen Dublin-turistin listalta. Ei täältä voi lähteä kokematta oikein kaadettua Guinnessia sen jälkeen, kun on ensin kuljettu läpi 5 kerroksen verran Guinnessin historiaa ja valmistustapaa.
Ja se harjoittelu alkaa tosiaan olla kohta loppusuoralla, viiminen viikko jo meneillään...Tuntuu oudolta, vastahan me aloitettiin tuolla sairaalalla! Näiden viimeisten viikkojen ajalle on tosiaan mahtunut angiografiaa, koronaariangioita ja nyt tällä viikolla mammografia ja natiivikuvaus. Angioissa toimenpiteet olivat aika samanlaisia kuin Suomessakin, en huomannut mitään suurempia eroavaisuuksia siltä osin. Mutta henkilökunnan koostumus oli vähän erilainen kuin mihin olin aikaisemmissa harjoitteluissa tottunut, eli sairaanhoitajat käytännössä pyörittävät angioita, heitä oli vuorossa kuutisen kappaletta ja röntgenhoitajia kaksi. St. Vincent'sissä on siis kaksi angiografiahuonetta ja molemmissa on yleensä samaan aikaan potilas. Röntgenhoitajien vastuulla on siis tietysti säteilysuojelusta huolehtiminen ja c-kaaren liikuttelu toimenpiteiden aikana - radiologi ei pääse täällä laitteen puikkoihin, toisin kuin Suomessa. Ja tosiaan sairaanhoitajat hoitavat radiologin avustamisen ja karojen ja katetrien huoltamisen ja valmistelun, mikä oli aluksi pieni pettymys, koska tykkäsin siitä aikaisemmassa harkassani...Mutta oli hyvä nähdä toisenlainen asetelma toimenpiteissä.
Opiskelijat eivät pääse angioissa tekemään kovin paljon, ensimmäinen päivä menee sivusta seuratessa ja seuraavana päivänä pääsee jo sitten liikuttamaan c-kaarta. Tuolla toivoi aina, että päivän aikana listan yleisin toimenpide olisi "PICC line insertion", koska noita keskuslaskimokatetrien asennuksia saamme me opiskelijatkin kuvailla itsenäisesti, ilman että röntgenhoitaja on huoneessa mukana. Muita toimenpiteitä tai tutkimuksia saimme seurata sivusta, mutta silloinkin jotkut röntgenhoitajat kertoivat mielellään tutkimuksesta ja mitä milloinkin tapahtuu, eli ei siellä ihan ulkopuoliseksi jäänyt!
Cath Lab, eli koronaariangiot olivat edessä seuraavalla viikolla. Siellä työskenteli röntgenhoitaja, joka piti meille samasta aiheesta kurssin koululla ennen harjoittelun alkua, joten pientä jännitystä oli ilmassa, muistaako mitä kaikkea siellä luennoilla olikaan opetettu:D Mutta ihan hyvin meni, alussa oli vähän kertaamista noiden sepelvaltimoiden kanssa, mutta ihanan kärsivällisesti tuolla käytiin kuvia läpi niin että varmaan oppi että missä se LCX nyt kulkeekaan kun kuvataan jostain tietystä projektiosta...Koronaariangiografioita saivat opiskelijatkin kuvata, mutta vieressä oli kyllä koko ajan röntgenhoitaja, koska se tahti millä ne projektiot vaihtuvat on toisinaan aika hurja ja välillä tuntui, että pöydässä oli liikaa nappuloita. Mutta kivan haastavaa oli ja nyt on tullut paljon lisää ymmärrystä sepelvaltimoiden kuvantamisesta ja toimenpiteistä! Ja varsinkin siitä anatomiasta..
Cath Lab -viikolla piti löytää myös jokin tapausselosteen aihe, josta tehdään tämän viikon aikana 20 dian esitys, johon nauhoitetaan jokaiseen diaan 20 sekunnin selostus. Tällä viikolla ollaan siis jännän äärellä, mitähän tosta tulee!
Ja nyt tämä viimonen viikko kuluu mammografioiden ihmeellisessä maailmassa ja lisäksi natiivipuolella, koska Irlannissa opiskelijat eivät normaalisti tee harjoitteluissa lainkaan mammografioita, vaan siihen sitten erikoistutaan työelämässä jos kyseinen homma kiinnostaa. Seurasin nämä kaksi päivää vierestä, kun röntgenhoitaja kuvasi ja yritin olla muilla tavoilla mahdollisimman paljon avuksi. Täällä monet röntgenhoitajat ovat olleet hämmästyneitä siitä, miten monipuolista meillä Suomessa tämä koulutus on, kun opiskelijatkin pääsevät tekemään niin paljon...Loppuviikon vietän sitten natiivikuvantamisen puolella, jossa pääsee sitten tekemään ihan itsenäisesti, ihan niin paljon kuin vain haluaa ja ehtii;)