Bom dia!

Praia de faro

Pikkuhiljaa alkaa sää lämpenemään ja saa kaivaa bikinit matkalaukun pohjalta! Säätiedotusten mukaan päivisin täällä on noin 20 astetta, mutta auringossa varmasti reilusti enemmän. Tällä viikolla muutin ranta-asunnosta keskustaan viimeiseksi kuukaudeksi. Muutimme yhdessä ihanaan asuntoon Norjalaisen vaihtarin kanssa. Hänellä on enään pari viikkoa harjoittelua jäljellä sairaalassa, jonka jälkeen hänen viimeiset 3 viikkoa vaihdosta on omistettu opinnäytetyön työstämiseen. Todella toivoisin, että meidänkin koulutusohjelmassa otettaisiin aikaa vaihtareille ihan vain opparin ja muiden kouluntehtävien tekemiseen. Viime viikkojen aikana päivät ovat menneet entistäkin nopeammin hyvien kelien, sekä koulutehtävien vuoksi. Tällä hetkellä työstän opinnäytetyötäni, tätä blogia, vaihdon aikaisia tabula tehtäviä sekä säteilyaltistuksen optimoinnin tietojenkeruuta ja raportin kasaamista. Tekemistä siis riittää.

Natiivitutkimushuone 1

Natiivitutkimushuone 2

Tällä kertaa aiheekseni valikoitui natiiviröntgentutkimukset. Natiivitutkimuksissa eroaa ehkä eniten säteilysuojelulliset seikat. Sädesuoija täällä ei käytetä ja blendaamista ei harrasteta. Sädesuojia käyttävät vain mahdolliset kiinnipitäjät ja osastokuvauksissa röntgenhoitajat. Muutaman kerran ensimmäisillä viikoillani yritin alkaa blendaamaan kenttää, jolloin ohjaaja puuttui heti asiaan. Kuvan rajauksen puute perustellaan sillä, että uusinta kuvat ovat täällä viimeinen asia mitä halutaan ottaa, jotta potilas ei saisi tupla-annosta, mikä toisaalta on ihan järkeen käyvää.

Tässä pieni lista natiiviröntgenin eroista suomeen:
-Keuhkokuvaprotokollaan kuuluu vain PA, sivukuva vain pyydettäessä.
-Jos keuhkoista pyydetään sivukuva, otetaan kuva niin että kiinnostuksen puoleinen keuhko on levyä vasten.
-Nenän röntgenkuvat
-Koko pään röntgenkuvat
-Kun kämmenestä otetaan röntgenkuva, käännetään se niin, että sormet osoittavat alaspäin.
-Potilas kuvataan vaatteet päällä, vain metalliesineet poistetaan kentästä.
-Vain potilaan nimi kysytään, ei henkilötunnusta yms.
-Kiinnipitäjät tietoja ei oteta ylös.
-Läpiammuttuja kuvia ei oteta.

Yöllinen tapas-hetki

Aikalailla muuten toimitaan kuten suomessakin. Pystyn tekemään natiivitutkimuksia jo itsenäisesti. Hengitysohjeet portugaliksikkin luonnistuu jollakin tavalla..R-kirjaimen lausuminen tuottaa ongelmia, mutta suurin osa potilaista kuitenkin ymmärtää mitä sanon.

”Respire fundo” = ”Hengitä syvään”

Yövuorot menevät lähinnä natiivien parissa. Myös CT on käytössä yövuorojen ajan, mutta harvemmin potilaita tulee. Lähes jokaisessa yövuorossa, joissa olen ollut, on vietetty yöllinen tapas-hetki. Jokainen työntekijä tuo siis jotain pientä purtavaa, kuten leipää, juustoa, oliiveja, lihaa, yms. ja illallinen vedetään ”nyyttäri” meinigillä. Yövuoroja tehdessä ei siis pääse liiakseen hoikistumaan kyseisten herkkujen keskellä.

Harkkakuulumisia Irlannista

Puolitoista viikkoa cath labissa sekä pari päivää päivystyksessä takana. Cath labissa tehdään muun muassa koronaariangioita, suonensisäisiä ultraäänitutkimuksia, FFR-tutkimuksia, laitetaan tahdistimia, Loop -implantteja, stenttejä sekä aorttaläppäproteeseja. Pääsin myös seuraamaan biopsioiden ottamista sydämestä sekä SVT-toimenpiteitä. Supraventrikulaarisen takykardian (SVT) katetriablaatio kestää tunteja, siinä kartoitetaan takykardian lähde sydämestä ja rakenne poistetaan radiotaajuisella sähkövirralla.

Labrassa on kaksi Philipsin laitetta ja yksi Siemens. Rutiini angiossa pyritään radiaaliseen punktioon, kuvataan vasen kammio, RCA ja LCA useasta suunnasta. Röntgenhoitajan rooli samanlainen kuin toimenpideradiologiassa, laitteen siirtäminen, ALARAn toteuttaminen, säteilysuojelusta huolehtiminen sekä annosten sekä kuvien arkistoiminen. Elvytystilanteita saattaa tulla, joten kannattaa aina tsekata missä jakkara huoneessa sijaitsee! Irlantilainen työkulttuuri tuntuu olevan hieman rennompi. Puhelimen käyttöä näkee päivittäin (jopa keskellä toimenpiteitä), voimakkaita hajuvesiä käytetään, työntekijöillä on koruja eikä ”kiireelliset” päivät ole mielestäni edes kiireisiä.

Cath lab

Pääsin myös viettämään muutaman päivän päivystyksessä kahdessa natiivihuoneessa. Suurin osa ajasta tuntuu menevän potilaiden etsimiseen ympäri päivystysosastoa joka tuntuu hieman turhauttavalta, kun on tottunut siihen että potilaat ilmestyvät kuvaushuoneen edustalle odottamaan ja röntgenhoitajien aika on suunniteltu kuvauksia varten. Potilaat voivat siis olla missä tahansa päin päivystystä, odotustiloissa, seurannassa, privaattihuoneissa tai muuten vain seikkailla jossain.

1) Belfastin kaupungintalo 2) Blessington Street park matkalla harkkapaikkaan 3) Malahiden linna 4) Titanicin rakennuspaikka 5) Helmikuu Irlannissa??

Sää on suosinut ja aurinkokin on päässyt paistamaan. Lämpötila on ollut 10-16 asteen luokkaa. Kevät tuntui alkaneen ihan yhtäkkiä ja kukat kukkivat! Parin viime viikkoon on mahtunut harkan lisäksi myös museoita, puistoissa kävelyä, uusia ravintolakokemuksia, vaeltamista meren äärellä sekä paljon koulujuttuja. Välillä tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä ja kokea! Ennätin myös käymään päiväseltään uudestaan Pohjois-Irlannin puolella Belfastissa. Nyt taitavat tosin hyvät säät riittää hetkeksi kun on luvattu seuraavaksi muutamaksi viikoksi sadetta!

Slán!

Jemina

Bergen, Norja (7/13)

Pieni katsaus vielä koulun tiloihin. Terveys- ja hyvinvointialan opiskelijat on huomioitu isosti tiloja tehdessä. Kampukselta löytyy Simulation arena ja hoitoluokkia. Vuodeosasto, kuntoutus-/harjoiteluluokka, leikkaussali ja anestesiahuone. Röntgenhoitajia on muistettu natiiviröntgen- ja TT-laitteilla, ultraääniluokalla ja tilalla, jossa voi treenata angiografiaa varten. Useammassa luokassa oli paljon tietokoneita, joilla pääsee katselemaan ja käsittelemään tietokannoista löytyviä harjoituskuvia. Opiskelijat suorittavat säteilynkäyttöä koskevan kurssin, jonka jälkeen he saavat vapaasti käydä kuvaamassa itsekseen. Tiloista löytyy myös kallis Kyoto-kokovartalofantomi. Jälleen kerran tilat ovat varattavissa nettijärjestelmän kautta ja opiskelijat pääsevät harjoittelemaan luokkiin omalla ajallaan. Simulation arenalla käy myös hoitohenkilökuntaa alueen sairaaloista harjoittelemassa ryhmätyöskentelyä, ensiaputaitoja ja elvyttämistä. Ajatuksena on myös, että hoitoluokissa järjestettäisiin myös moniammatillisia päiviä työelämän ammattilaisten kanssa.

Ennen harjoittelun alkamista meillä oli kontaktiopettajan kanssa tapaaminen käytännön asioita koskien. Koska natiivi- ja TT-harjoitteluilla on eri opettajat, tapaamisia oli minulla kaksi. Opettajia ja harjoittelun ohjaajia varten piti kirjoittaa Status report, jossa kerrottiin opinnoista, aiemmista harjoitteluista, omista opinnoista ja hieman tulevista tavoitteista.

Puoliväliarvioinnissa (kahden viikon jälkeen) käytiin opettajan ja ohjaajan kanssa läpi mitä olen tähän mennessä tehnyt, miten on mennyt ja mitä olen suunnitellut seuraavalle kahdelle viikolle. Ohjaaja täytteli oman palautteensa lomakkeelle ja kertoili sitten vielä lisää omin sanoin. Viimeistä kahta viikkoa varten piti kirjoitella Individual plan, toisin sanoen tavoitteet, jossa kerron omat oppimishalut viimeisille päiville. Tässä vaiheessa ainakin omia opintoja tuntuu hullunkuriselta kirjoittaa tavoitteet vasta nyt ja vain kahdelle viikolle, vaikka olisin voinut kertoa niistä jo ennakkoonkin. Loppuarvioinnissa täyteltiin numeraalisella arvioinnilla tavoitelistaa muistuttava nivaska paperia. Keskusteltiin myös kuluneesta kahdesta viikosta ja annettiin ohjaajan kanssa omat näkemykset siitä, miten meni.

Natiiviharjottelu on nyt siis pulkassa. Pääsin todellisena jokapaikanhöylänä kuvaamaan ensiapuun, osastokuvauslaitteille, kahteen ajanvaraushuoneeseen, thorax-huoneeseen sekä huoneeseen, johon soitetaan sänkypotilaita. Ainiin ja olin kahtena päivänä läpivalaisussa. Eli moneen ehdin ja paljon kerkesin. Oma ohjaaja oli huipputyyppi ja muutkin röntgenhoitajat olivat todella ystävällisiä, avuliaita ja kiinnostuneita Suomesta ja millaista meillä on – monessakin asiassa.

Ohjaajan alkuajatus oli, että ottaisin yksi tai kaksi projektiota harjoittelun alle ja olisin lopulta hyvä niissä. Kahden päivän jälkeen heitettiin se ajatus roskiin ja kuvasin vaan kaikkea mitä eteen tuli. Etenkin operoiduissa raajoissa otetaan paljon erikoisprojektioita kippauksilla ja ilman, jotta ruuvit ja laatat näkyvät halutulla tavalla. Potilaiden suhteen ollaan järkyttävissä määrin suopeita vaatteiden suhteen: skolioosikuvan voi ihan hyvin ottaa vaikka rintsikat olisi päällä. Täällä ei riisuteta juuri lainkaan ja se on tehnyt työskentelystä todella vaikeaa. Paikallisilta onkin tullut monet naurut, kun itse olen riisuttanut potilaita huolella ja häpeilemättä. Sädesuojien käyttö ja kuvaushuoneen puhdistaminen ovat myös asioita, jotka eroavat meiltä – hyvässä ja huonossa, riippuu näkökulmasta kuinka asiaa katsoo.

Toissa viikonloppuna sain ensimmäisen vieraan Suomesta, kun äiti tuli pikaiselle visiitille. Sää oli hurjan tuulinen, mutta onnistuttiin silti tekemään pikainen kierros keskustassa ja syömään hyvin! Viime viikonloppuna vapaapäivät meni ihanasti aviomiehen kanssa ja käytiin vuonoristeilyllä. Taidan mennä toistekin, koska maisemat oli aivan mielettömän hienoja! Nyt ollaan reissua jo reilusti yli puolivälin, koulutöitä uuvuttavan paljon ja toinen harjoittelujakso aloitettu TT:llä.

- Heidi

Norjan puhumista ja lisää patikointia

Ensimmäinen harjoittelu alkaa olla loppusuoralla. Kaiken kaikkiaan harjoittelu on sujunut hyvin; olen saanut tehdä paljon ja tutkimukset ovat olleet monipuolisia. Vaikka potilaat ovatkin olleet suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia, on myös haasteita ollut. Kieli on ollut suurin ongelma, mutta olen pärjännyt paremmin kuin olisin uskonut. Yllättävän nopeasti opin esimerkiksi hengitysohjeet: Trek pusten in, hold pusten og pust igjen. Joskus kun yritän ruotsin ja norjan sekoituksella ohjata potilasta ja potilas ei ymmärrä kaikkea. Joskus taas potilas ymmärtää oikein hyvin. Tärkeintä on ehkä se, ettei pelkää käyttää eri kieliä. Englannilla ja ruotsilla pärjää monissa tapauksissa, mutta tietyt asiat pitää osata norjaksi. Luulen, että jos joskus pitää ohjata ruotsinkielistä potilasta Suomessa, niin se tulee olemaan helppoa näiden harjoittelujen jälkeen. Olen myös saanut potilailta kannustavia kommentteja.

Norjan kuunteleminen on ollut hankalaa, jos en tiedän mistä puhutaan. Monesti lauseissa on joku sana, jota en ymmärrä ja koko lause saattaa siksi jäädä hämärän peittoon. Eri murteet eivät auta asiaa. Onneksi röntgensanasto on melko samanlaista ruotsin kanssa ja jotkin sanat pystyy arvaamaan. :)

Ulriken vuorelle pääsee myös portaita pitkin

Perinteiset sunnuntain patikkaretket lähivuorille ovat jatkuneet tavalliseen tapaansa. Paljon uusia vaihtareita on saapunut Bergeniin ja vuorille kiipeäminen on ollut loistava tapa tavata heitä. Minä olen kiivennyt neljälle Bergeniä ympäröivistä vuorista (Fløyen, Ulriken, Løvstakken ja Damsgårdsfjellet) ja kolme on jäljellä (Sandviksfjellet, Lyderhorn ja Rundemannen). Paikalliset ihmiset käyvät myös patikoimassa paljon ja hyvällä säällä poluilla on jopa ruuhkaa. Vuorille kiipeäminen ei ole ollut kovin vaikeaa muutamia jyrkkiä kohtia lukuun ottamatta.

Norjan kurssilla ollaan päästy ruokasanastoon ja aikamuotoihin. Tunnit ovat melko samanlaisia joka kerralla: kerrataan edellisen tunnin asioita, käydään läpi lauseita tai sanastoa ja harjoitellaan lauseita parin kanssa. Minä istun aina unkarilaisen opettajaksi opiskelevan Floran vieressä ja koitan olla sekoittamatta häntä liikaa puhumalla norjan sijasta ruotsia. Kovin haastavaa norjan opiskelu ei siis vielä ole ollut ja se auttaa paljon, että pitää päivittäin puhua norjaa harjoittelussa.

Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet ja lämpötila on ollut pitkään plussan puolella. Alkaa olla aika keväistä, mutta en osaa sanoa voiko vielä tulla "takatalvi". Hauska kokea taas tällainen leudompi ja lyhyempi talvi. 

Ensi viikolla on viimeinen viikko natiiviharjoittelua ja maanantaina pidetään jo loppuarviointikeskustelu. Se on kuulemma samanlainen kuin Suomessa; opettaja tulee yksikköön ja sitten keskustellaan yhdessä ohjaajan kanssa tavoitteista ja niiden toteutumisesta.

Dublin 50%

Terveisiä harjoittelusta! Toinen viikko alkoi kuvantulkintatentillä, joita paikalliset röntgenhoitajaopiskelijat tekevät yhtenään. Tentissä oli 30 kuvaa, joista jokaisesta piti löytää patologia, kuvausteknisistä tai muista olosuhteista johtuvia muutoksia. Ensikertalaiseksi meni ihan hyvin vaikka taisinkin saada muutaman säälipisteen hyvästä yrityksestä, kun kaikki sanat eivät enkuksi olleet tuttuja! Paikallisilla on myös näyttöjä ja on aiheuttanut suurta ihmetystä kun meillä meillä ei ole kumpaakaan. Opiskelijat eivät saa mitään palautetta harjoittelusta, kun taas koen että koko jakson aikainen arviointi (tavoite, itsearviointi, ohjaajan arviointi) tukee ammatillista kasvua enemmän.

1) Näkymä sairaalan ylimmästä kerroksesta 2) Toimenpidesali 3)  Radiologia pyörii 2. kerroksessa 4) Aamu leikkurissa 5) Dosimetrit rinnakkain

Täällä hoitajat ovat lakkoilleet viimeisen muutaman viikon ja tämä on vaikuttanut myös kuvantamiseen (lakkopäivät ovat olleet superhiljaisia...). Toimenpideradiologiahuoneita on kaksi. Pääsin seuraamaan muun muassa angioita, PTC-, SVC-stenttauksia, IVC-filtterin poistoa, PICC-katetrointia, SIRT-sädehoidon suunnittelu-angioita, suonten embolisaatioita ja nefrostoomien sekä keskuslaskimoporttien laittoa. Potilaan mukana tulee kansio, jossa on kaikki tiedot (tietoja kun ei ole sähköisesti koottu). Kyllä on ikävä Efficaa ja RIS-järjestelmää! Toimenpiteen suorittaa toimenpideradiologi (joskus useampi), hoitajat antavat pyydettäessä välineitä ja röntgenhoitajan rooli on liikutella laitetta haluttuun suuntaan sekä tallentaa kuvat. Dosimetrejä pidetään suojien alla, paljon aikaa toimenpiteissä viettävillä on dosimetri myös suojien päällä.

1) Trinity Collegen vanha kirjasto 2) Howth kalasatama 3) Hurling -ottelu 4)  Arkiaamu Dublinissa 5) Bog of Frogs -kävelyreitti (Howth)

Leikkaussaleja on 12, joissa röntgenhoitajia tarvitaan yleensä kolmessa. Pienessä salissa laitetaan muun muassa K-piikkejä, C-kaari-salissa tehdään ortopedisiä nilkka, ranne ja lonkkaleikkauksia, urologisia (mm. virtsatiekivien murskaamista laserilla) sekä O-kaaren avulla rankaleikkauksia. Röntgenhoitajan tehtävä on varmistaa, että kaikilla on sädesuojat, siirrellä laitetta haluttuihin projektioihin sekä kuvata kun lääkäri sanoo. Leikkauksien välissä olen kuvaillut keuhkoja liukuhihnalla. Ensi viikolla ei pitäisi enää olla lakkoja, joten toivotaan että on työntäyteisiä päiviä luvassa!

Slán!

Jemina

Puolivälissä ollaan!

Puolet vaihdosta on nyt takana ja tuntuu kuin vasta olisin tänne saapunut. Olemme tehneet Norjalaisen vaihtarin kanssa paljon vuoroja yhdessä. Yhdessä tekeminen, varsinkin natiivitutkimuksissa on mielestäni todella toimivaa. Suomessakin voitaisiin harkita kahden opiskelijan ottamista yhdelle työpisteelle, varsinkin ensimmäisissä harjoitteluissa.

Tällä kertaa ajattelin kertoa hiukan magneettitutkimuksista. Mielestäni magneettitutkimuksissa on vähiten eroja, verrattuna Suomeen. Magneetti on ainoa modaliteetti täällä, jossa ei ole apulaista ollenkaan. Magneetissa työskentelee yksi röntgenhoitaja. Minun magneetti vuoroissani olen tehnyt pääasiassa eniten päitä, rintoja, polvia ja rankoja. Täällä potilas täyttää esitietolomakkeen, kuten suomessakin. Magneettiturvallisuus on myös täällä iso asia, mutta useat magneettiin tulevat sairaanhoitajat eivät tiedä/ymmärrä magneetin turvallisuus asioita ollenkaan ja tämän vuoksi läheltäpiti vaaratilanteita on ollut muutama. Tarvetta siis olisi kouluttaa/antaa jonkulaista infoa myös sairaanhoitajille magneetin turvallisuusasioista.

Olen päässyt asettelemaan potilaita, kanyloimaan heitä, käyttämään varjoaineruiskua ja olen myös päässyt työskentelemään koneella paljon. Periaatteessa ainoa asia mitä en voi magneetilla tehdä on turvallisuuslomakkeen läpikäynti potilaan kanssa ja tutkimuksesta kertominen potilaalle, koska kielimuuri. Vielä ei ole yhtään englantia puhuvaa potilasta tullut magneetissa vastaan. Osaan myös jo käyttää pääpiirteittäin paikallista RIS:siä.

Taulussa myös suomea

Työviikko on tältä osin hoidettu, joten huomisen aamun suunnitelmissa on suppailla. Päivällä lähdemme käymään kolmen päivän reissun Lissabonissa yhdessä suomalaisen ystäväni, sekä norjalaisen vaihtarin kanssa.

Dia duit ón Baile Átha Cliath!

Moikka taas!

Pari viikkoa vaihdosta taas vierähtänyt ja nyt on kuukausi vaihtoa takana. Aika menee niin äkkiä!  Aloitin tosiaan harjoittelun Mater Misericordiaen yliopistollisessa sairaalassa. Olen joka viikko eri modaliteetilla. Päädyin ensimmäiseksi viikoksi natiivikuvantamiseen ja pääsin jo heti toisen potilaan kohdalla tuumasta toimeen. Natiivikuvantaminen kyseisessä sairaalassa eroaa tietyissä asioissa siihen mihin aikaisemmissa harjoittelupaikoissa olen tottunut. Täällä henkilöllisyys varmistetaan triplatarkastuksella (koko nimi, syntymäpäivä ja kotiosoite), lähetteet ovat kaikki paperisia, käsidesin käyttö on vähäistä eikä potilaita identifioida henkilötunnuksen mukaan (potilailla on sairaalanumerot) joten esim. vanhojen kuvien löytäminen ei mene helpoimman kaavan mukaan. Lähetteissä ei lue juurikaan mitään tausta-informaatiota kuvauskohteen lisäksi ja raskauden mahdollisuus varmistetaan vain lantion/vatsan alueen kuvauksissa.

1) Mater Misericordiaen yliopistollinen sairaala (MMUH) 2) Näkymä natiivikuvantamisen aulasta 3) MMUH Whitty Building 4) Belfast Peace Wall

Suomessa tunnutaan olevan tarkempia kuvausetäisyyden, blendauksen ja säteilysuojien käytön suhteen (viikon aikana en nähnyt kertaakaan käytettävän suojia).  Potilaiden yksityisyys tuntuu olevan etusijalla (riisutetaan sekä palpoidaan huomattavasti vähemmän). Täällä kuvataan paljon enemmän potilaita vaatteet päällä ja jos potilasta joutuu ohjeistamaan riisumaan jotain, annetaan sairaalapaita kuvauksen ajaksi.

Parin viikon aikana olen ehtinyt tehdä muutakin! Kävin muun muassa perinteisen Irlantilaisen musiikin festareilla, Pohjois-Irlannissa, Kilkennyn kaupungissa, museoissa sekä tutustunut maaseudun nähtävyyksiin. Vierailin myös paikallisella lammastilalla, jossa pääsin näkemään paimenkoiria työssään sekä pitämään sylissä pari päivää vanhoja karitsoja.

1) Giant's Causeway 2) Wicklow -vuoret 3) Carrick-a-Rede-riippusilta

Seuraavaksi viikoksi menen toimenpideradiologiaan jonka jälkeen suuntaan viikoksi leikkaussaliin. Harjoittelussa suoritan myös monia työpisteitä: cath lab (cardiac catheterization lab), magneetti, CT, päivystys ja isotoopit. Jännittävät pari viikkoa ja paljon uusia asioita taas edessä, kuulumisiin!

1) Phoenix park 2) Kilkenny Castle 3) Lampaiden paimentamista vuorilla 4) Kasvitieteellinen puutarha

Slán!

Jemina