Kaikki on varmaan tietoisia kotimaankin lööpeistä, että taannoinen Siperian lahja maailmalle pyyhkäisi Irlanninkin yli. Ja sekoitti mennessään koko saaren. Täällä ei juurikaan tule lunta normaalisti, ja olen ymmärtänyt että edellisen kerran näin paljon lunta on tullut noin 10 vuotta sitten. Ymmärrettävistä syistä paikalliset eivät ole erityisen valmistautuneita lumen tuloon. Kun ei ole juurikaan aurauskalustoa, teitäkään ei liiemmin suolata, eikä autoissa ole talvirenkaita, niin ymmärtäähän sen että lumi on aika vaarallinen elementti. Lumentulo alkoi keskiviikkona, jolloin meille ilmoitettiin että harjoittelukin on peruttu sääolosuhteiden takia. Harkan peruuntuminen venyi lopulta perjantaille saakka, joten viikko jäi aika tyngäksi. Julkinen liikenne pysähtyi torstain aikana, ja kaupat sulki ovensa. Oltiin sitten 5 päivää jumissa täällä kaupungin eteläosissa. Ei siinä mikään hätä tullut, ruokaa oli kaapeissa riittävästi, meiltä ei katkennut sähköt ja sääkin oli suomalaisen silmin ihan ok. Vähän turhauttavaa vaan olla pakolla aloillaan.
 |
Luas ei kulje. Ratikan raiteet peittyi lumeen kun Luasin ajo lopetettiin. Logiikka?
|
 |
| Ne harvat kaupat jotka oli lauantaina auki, oli tyhjiä. |
Harjoitteluista. Olin kolmannen viikon CT:llä, tykkäsin kovasti. Tuttua hommaa ja tekeminen ei poikkea hirveästi kotona totutusta. Suurin ero on varmaan se, että röntgenhoitajat ei Materissa kanyloi potilaita. Sitä varten on sairaanhoitaja, joka myös huolehtii muut esivalmistelut kuten varjoainejuotot ym. Sujuvoittaa kyllä työntekoa, kun ei tule kuollutta aikaa koneella vaan potilaat vaihtuu sujuvasti.
Neljäs viikko oli se lumen katkaisema tynkäviikko. Minulle oli merkattu se viikko toimenpideradiologiaan. Tekevät siellä kaikkea nielemistutkimuksista angioihin (poislukien koronaariangiot). Ihan mielenkiintoista nähdä erilaisia tutkimuksia, mutta opiskelijan rooli on aika tuskastuttava kun juuri mitään ei pääse tekemään. Lähinnä auttamaan valmisteluissa ja siivouksissa, muuten on katselijan virassa.
Tämän kuluvan viikon olen Materin yksityissairaalan kardiologisessa yksikössä seuraamassa koronaariangioita. Siellä on sama homma kuin julkisellakin puolella, opiskelija lähinnä seuraa vierestä ja vähän pääsee auttamaan valmisteluissa ja siivouksissa. Onneksi olin kotonakin angioharkassa, koska ei tästä olisi juurikaan jäänyt mitään käteen. Myös Reija on ollut tämän viikon angiografioissa Materin julkisessa sairaalassa, ja siellä todellakin elämä valuu hukkaan, kun ei voi muuta kuin seistä ja toljottaa.
Suomalaisen ja irlantilaisen röntgenhoitajan tehtävissä angiosalissa on valtava ero. Materissa röntgenhoitaja huolehtii säteilysuojelusta (= kaikilla on lyijyt ja dosimetrit, mutta en ole kertaakaan nähnyt että kenellekään olisi pitänyt huomauttaa niistä) ja käyttää C-kaarta. Kotimaisesta tavasta poiketen lääkäri ei täällä käytä itse C-kaarta, vaan kertoo röntgenhoitajalle mitä projektioita haluaa ja mihin haluaa putkea siirrettävän. Röntgenhoitaja seisoo ohjauspaneelin luona pöydän päässä ja liikuttaa putkea lääkärin ohjeiden mukaan. Pakko myöntää, että ainakin koronaariangioissa se tuntuu nopeuttavan tutkimuksia, sillä tutkimukset ovat ajallisesti paljon lyhyempiä kuin mihin olen tottunut. Mutta sitten taas toisaalta tuntuu ihan hupsulta että lääkäri joutuu huutelemaan mitä haluaa, kun itse tekemällä saisi varmaan tehtyä asian yksinkertaisemmin. Erään paikallisen kardiologin sanoin: "it's like telling your feet to walk, instead of just walking". Puolensa ja puolensa varmaan kummassakin tavassa, mutta kyllä suomalainen tapa on enemmän omaan mieleen. Ihan jo sen takia, että työtehtävät ovat paljon monipuolisemmat.
Myös leikkaussaleissa on paikalla röntgenhoitaja käyttämässä C-kaarta. Olin ymmärtänyt että tämä olisi lain vaatima asia, että C-kaarta käyttää aina röntgenhoitaja, mutta erään paikallisen röntgenhoitajan mukaan Dublinissakin on sairaaloita missä lääkäri hoitaa sen homman. Go figure.
Täällä on muutenkin angioissa hyvin fiksoituneet työtehtävät eri ammattien edustajilla; kaikki tekee aina vain niitä tiettyjä "omia" tehtäviä (toki auttavat toinen toistaan jos tilanne niin vaatii). Yksityissairaalassa sairaanhoitajat valmistelevat potilaan ja huolehtivat ilmeisesti lääkkeiden annosta, ja ovat steriilinä hoitajana avustamassa lääkäriä jos paikalla ei ole toista lääkäriä. Cardiac technician vahtii EKG:ä, kirjaa potilaan elintoimintoja, huolehtii varjoaineesta ja noutaa lääkärin pyytämiä välineitä. Salissa voi siis olla aika paljonkin ihmisiä. Josta päästäänkin toiseen asiaan mikä on pistänyt omaan silmään. Nimittäin nämä kaikki salissa olevat ihmiset todellakin seisovat salissa toimenpiteen ajan. En juurikaan ole nähnyt että ihmiset siirtyisivät säätötilan puolelle lyijyseinien taakse kun on joutoaikaa. Niinkin yksinkertainen asia säteilysuojelussa, ja tuntuu ettei kukaan käytä hyväksi etäisyyttä tai väliainetta vähentääkseen omaa altistumistaan säteilylle.
Paikalliset pitävät dosimetriä lyijyjen alla, eikä suinkaan niiden päällä. Tämä aiheutti pientä hämmennystä ekana päivänä toimenpideradiologiassa, kun tottakai oletin paikallisenkin dosimetrin tulevan lyijyjen päälle. Ja vastaavasti paikalliset ovat hieman hämmentyneitä siitä että pidän omaa suomalaista dosimetriani lyijyjen päällä. En edes tiedä kuinka monta kertaa olen jo joutunut kertomaan että kyllä, sen kuuluu olla lyijyjen päällä ja näin me niitä käytetään. 😃
-Anne & Reija
