Harjoittelua ja viikonloppuluentoja

Huh, tässä alkaa aika mennä turhan nopeasti, kohta jo ensimmäinen kuukausi ohi! Vaihdossa ollessa kyllä löytää itestään sen aktiivisemman puolen aika helposti, kun suurimmalle osalle illoista ja päivistä on jotain ohjelmaa ja nytkin on jo monta viikonloppua suunniteltu etukäteen. Kolme kuukautta tuntuu aika hyvältä ajalta nähdä ja tehdä monia asioita, eikä ainakaan vielä tunnu siltä, että aika menisi liian nopeasti eikä ehtisi tehdä kaikkea mitä haluaa.

Nyt on Dublinista nähty jo aika paljon näitä tavallisimpia turistinähtävyyksiä, kuten Dublin Castle, Stephen's Green ja Temple Bar:D Mutta paljon on vielä nähtävää ja ensi viikonloppuna lähdetään ESN:n (Erasmus Student Network) järjestämälle päiväretkelle Glendalough'n maisemiin, saadaan siellä vähän esimakua siitä, miltä Irlannissa oikeasti näyttää! (Eli vihreältä, täällä kaupungissa on aika kaupunkimaista ja lähes poikkeuksetta kaikki irlantilaiset ovat olleet sitä mieltä, että maalle on päästävä mahdollisimman pian!). Odotan innolla!

Mutta niin, harjoittelukin tässä tosiaan alkoi! Maanantaina klo 9 aloitimme innokkaina kahden muun vaihtarin kanssa kolmen viikon harjoittelun St. Vincent's University Hospitalissa. Saimme hyvin lyhyen perehdytyksen radiologian osastoon, eli kävimme läpi osan kuvaushuoneista ja saimme tietää tulevat modaliteettimme näille 7 viikolle. Eri sairaaloissa on eri tapoja, mutta tässä sairaalassa opiskelijat ovat viikon jokaisella modaliteetille, eli vaihtelua tulee paljon, muttei kuitenkaan päivittäin. Aloitin jaksoni ct:llä, eli tämän kuluneen viikon olen ollut kahdella eri ct-laitteella, molemmat ovat Siemensin 64 leikkeen laitteita. Muutenkin suurin osa osaston laitteista on Siemensin, joten huoneesta toiseen meneminen on helppoa kun laitteet ovat tuttuja. Laitteisto on hyvin modernia ja tuutorimme esittelikin osastoa hyvin ylpeänä. Ensi viikolla ehdin paremmin ottamaan vähän kuviakin osastolta...

Tulevina viikkoina tulen siis olemaan monella eri modaliteetilla; ct, magneetti, leikkaussali+natiivikuvantaminen, koronaariangiografiat ja muut verisuonitutkimukset ja -toimenpiteet, mammografia ja läpivalaisu.

 Ensimmäisen päivän pakollinen selfie ja St. Vincent'sin sisäänkäynti, jossa kaiuttimista kuuluu taukoamatta valistusviesti käsidesin käytöstä sairaalan osastoilla.

Ensimmäinen päivä meni aikalailla uuteen paikkaan totutellessa ja sairaalaslangin englantiversioon harjaantuessa. Nyt tiedän jo monta uutta nimitystä silkkiteipille englanniksi:D Röntgenhoitajat ovat suurimmaksi osaksi nuoria ja muistavat hyvin mitä on olla opiskelija. Osa on myös itse ollut aikoinaan ulkomailla vaihdossa, joten heiltä sai paljon hyviä vinkkejä ja tsemppiä ensimmäisiin päiviin. Ct:llä työskentely ei juuri eroa Suomen tavoista, sairaanhoitajia on ympärillä ehkä vähän  enemmän ja he monesti kanyloivat potilaita, jos röntgenhoitajilla on kiirettä kuvauspuolella. Ja kiirettä on usein, koska ct:lle on pitkät jonotusajat laitteiden vähyyden ja tutkimusten suuren määrän takia. Myös tutkimukset ovat melko samanlaisia. Isoimpana erona on kystiseen fibroosin liittyvät keuhkojen low dose -tutkimukset, joita tehdään näille potilaille vuosittain ja tutkimuksia tehdään paljon, useita päivässä. Irlannissa kystinen fibroosi on tavallista yleisempi, ja siis periytyvä aineenvaihduntasairaus, jota varten on omia tutkimuskeskuksia sen yleisyyden vuoksi.

Opiskelijat eivät täällä pääse ct:llä tekemään ihan niin paljon kuin Suomessa, mutta kysyä voi aina ja aktiivinen pitää olla, samoin kuin muissakin harjoitteluissa tietysti. Pääsin lähinnä asettelemaan potilaita ja täyttämään paineruiskua, konsolilla opiskelijat eivät tee harjoittelun aikana paljoakaan. Potilaan ohjausta oli myös hyvä päästä harjoittelemaan täällä, koska esim. raskauden poissulku 12-55 -vuotiailla naisilla tarkoittaa paperitöitä! Täällä on kyselylomake jokaiselle fertiili-ikäiselle naiselle, jossa kysytään mm. viimeisistä kuukautisista ja että onko potilas varmasti tietoinen siitä, että esim. saatu sädehoito ei poissulje raskauden mahdollisuutta. Henkilöllisyys varmistetaan yleensä kahden röntgenhoitajan toimesta; potilaalta kysytään nimi, syntymäaika ja osoite. Siis kyllä, kotiosoite...Tämä meinasi alussa unohtua mutta nyt se tulee varmistettua jo automaattisesti, kysyn varmaan vielä Suomessakin potilailta osoitetietoja kun palaan! 

Vielä yksi eroavaisuus on ollut tämä kuuluisa käsidesin käyttö. Osasin varautua siihen, että käsidesiä ei täällä kovasti käytettäisi, ja tottahan se on. Käsidesipulloja löytyy kyllä, harvasta paikasta, mutta kuitenkin. Röntgenhoitajat ovat kuitenkin sanoneet että sitä saa käyttää ihan niin paljon kuin itse haluaa, heillä se vaan ei ole yhtä käytetty kuin mihin olen tottunut. Käsienpesu on täällä se enemmän tehty juttu. 

Eroja siis on löytynyt ja se on omalla tavallaan tosi hyvä asia, sen takiahan tänne Euroopan laidalle on tultu! Osa eroista on varmasti hyviä, osa huonoja ja osa vain yksinkertaisesti erilaisia tapoja tehdä sama asia. Ensi viikolla pääsen mukaan tekonivelleikkauksiin (katsojan roolissa toki) ja kun leikkauksia ei ole, olen natiivikuvaushuoneissa. 

Eilen lauantaina olin myös yliopistolla luennoilla ja päivän aiheena oli NAI, eli non accidental injuries. Aiheesta oli luennoimassa moni eri alan ammattilainen, mm. poliisi, lastenlääkäri, patologi, röntgenhoitaja ja radiologi. Saimme siis tuhdin tietopaketin lasten kuvantamisesta ja muista tutkimuksista sellaisissa tilanteissa, joissa epäillään pahoinpitelyä. Täällä tarjotaan siis tällaisia ylimääräisiä luentopäiviä ja kaikki niihin ovat yleensä osallistuneet. Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja luennoitsijat olivat innostuneita omasta työstään, joten ihan kiva päivä se oli! Ja opiskelijoiden motivaatiota viettää lauantaipäivää koululla pidettiin yllä myös suklaan ja teen rajattomalla jakelulla. 

Nyt kun vaan vielä parantelen itseni pienestä pakollisesta vaihto-opiskelijan flunssasta niin eiköhän ensi viikkokin mene yhtä nopeasti kuin tämä!

 

Opiskelu alkaa

Tiistaina tosiaan alkoi sitten virallisesti opiskelu orientaatiopäivän merkeissä. Olin onneksi käynyt kämppäkavereideni kanssa tutustumassa kampusalueeseen jo maanantaina, joten löysin jopa oikeaan rakennukseen aamulla. UCD:n kampusalue kun on melkoisen iso, ei voi oikein TAMKia verrata tähän! Pääsin tutustumaan muihin Erasmus-opiskelijoihin ja paikallisiin opiskelijoihin, joiden kanssa opiskelemme tiiviisti nämä seuraavat kolme kuukautta. Tänä vuonna vaihto-opiskelijoita tuli kuulemma erityisen paljon, mistä oltiin iloisia. Meitä on nyt sitten Suomen lisäksi Belgiasta, Hollannista, Kreikasta ja Portugalista. Meille tullaan järjestämään paljon erilaista toimintaa opiskelijoiden ja Erasmus-ohjelman puolesta, joten tylsyys ei ainakaan pääse iskemään ja great craic on taattu!

Yliopiston alueelta löytyy tämän lammen lisäksi vielä neljä samanlaista, yksi niistä on tosin "salainen", joten saa nähdä ehdinkö löytää sitä näiden kuukausien aikana....Ja tässä lammikossa asustaa kaksi joutsenta! Niitä en valitettavasti saanut aamulla kuvaan mukaan, mutta ovat kuulemma aika isoja staroja kampusalueella.
                                                                    
Harjoittelusairaalammekin on jaoteltu tarkoituksella siten, että joka paikassa olisi tasainen määrä sekä vaihtareita että UCD:n omia opiskelijoita. Kävimme läpi muutamia käytännön asioita opiskelusta ja kursseista ja saimme tietää tulevat harjoittelupaikkamme. Minulle osui St. Vincent's University Hospital (UCD:n virallinen yhteistyösairaala), josta en ole ainakaan vielä kuullut muuta kuin hyvää! Kuulemma siellä on ainakin upouudet laitteet ja mukava henkilökunta.

Saimme tietää lukujärjestyksemme vaihdon ajalle ja aloitamme nyt luennoilla tämän kahden ensimmäisen viikon ajan. Siitä jatkamme sitten kolmen viikon harjoittelujaksolle sairaaloihin ja sitten taas vuorotellen opiskelua ja harjoittelua. Tuleva harjoittelupaikkani on lähellä yliopistoa, joten selviän onneksi yhden bussilinjan opettelulla niistä jaksoista! Julkinen liikenne toimii Dublinissa tosi hyvin, joten täällä voi oikeastaan asua missä päin kaupunkia tahansa ja päästä silti aika kivuttomasti kulkemaan yliopistolle kellonajasta riippumatta. Kävimme hankkimassa Leap Cardit, joilla pääsemme käyttämään busseja vähän normaalia edullisemmin.

                                       Tiistaina syötiin koulutusohjelman tarjoama erittäin irlantilainen opiskelijalounas.

Tänään keskiviikkona alkoivat luennot ja päivän aiheena oli sydämen anatomia/fysiologia sekä koronaariangiografiat (jotenkin hirmu sopiva aihe eilisen jälkeen). Pari luentoa oli myös annostasoista koronaariangioissa ja miten niihin voi vaikuttaa. Irlannissa röntgenhoitaja hoitaa pääasiassa c-kaaren liikuttelun tutkimusten ja toimenpiteiden aikana ja kardiologia avustaa sairaanhoitaja. Röntgenhoitajan tulee siis olla hyvin perillä sydämen anatomiasta, koronaarisuonten sijainnista ja niistä projektioista, joilla kardiologi parhaiten pääsisi halutun suonen näkemään. Päivän jälkeen oli pientä uupumusta ilmassa, lähinnä sen takia että tämä oli ensimmäinen täysi luentopäivä taas loman jälkeen, vieraalla kielellä hyöstettynä. Hyvin kuitenkin ymmärsin luennoitsijoita,vahvasta aksentista huolimatta, ja aihe oli kuitenkin aikalailla vanhan tiedon kertausta.

Seikkailu vihreällä saarella alkaa!

Moi! Täällä kirjoittelee Katja, kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija. Tänään lähti käyntiin 3 kuukautta kestävä ERG-ohjelman kautta järjestetty opiskelijavaihtoni Irlannissa. Ei toki vielä täydellä teholla, vaan lähinnä viikonlopun ajan tuntumaa ottaen irlantilaiseen elämäntapaan ja uuteen "kotiin". Saavuin siis tänään Saksan kautta Dubliniin, Irlantiin, missä asun kahden paikallisen opiskelijan kanssa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Huoneen asunnosta sain hyvällä tuurilla - opiskelija, joka tämän huoneen minulle alivuokrasi, oli itse lähdössä täsmälleen samaan aikaan itse vaihtoon ja oli ilmoittanut vapaasta huoneesta yliopiston kv-koordinaattoreille, joilta sitten sain siitä tiedon. Muuten asunnon metsästäminen olisi voinut olla jotain ihan muuta kuin helppoa, vaihtareita tulee pieneen Irlantiin paljon ympäri maailmaa ja sitten pitäisi vielä omillekin opiskelijoille riittää asuntoja/huoneita. Eli jos halukkuutta Irlannin-vaihtoon on, niin asuntoasioita ei kannata jättää viime tippaan eikä luottaa siihen että kampusalueelta löytyisi majoitusta!

Ensimmäinen asia johon täällä kiinnitin huomiota oli ihmisten ystävällisyys. Ja siis sillä en tarkoita mitään suomalaistenkin osaamaa peruskohteliasta käytöstä, vaan jotain aivan muuta. Enkä usko että osui vain hyvä tuuri tälle päivälle! Taksikuski, jolle annoin tulevan majapaikkani osoitteen, esimerkiksi pysäköi taksin kadunvarteen, lähti kävellen varmistamaan oikean rappukäytävän ja odotti, kunnes näki että tosiaan pääsin oikeaan osoitteeseen. Tuota ennen hän toki kierrätti lähimmän bussipysäkin kautta, josta pääsisin maanantaista lähtien kulkemaan yliopistolle (ja vähensi matkan loppusummasta sen pienen lisämutkan verran). Samanlainen huomioonottaminen jatkui kämppäkavereiden kanssa, jotka vaikuttavat ihan huipputyypeiltä!

Tuli siis kaikinpuolin tervetullut olo ja tästä on kiva aloittaa sitten se opiskelupuolikin University College Dublinissa. Siellä meille Erasmus-opiskelijoille kuuluu kolme opiskeltavaa "moduulia"; Interventional radiography, Technology of radiography/advanced computed tomography ja Forensic radiography. Jokaiseen osioon kuuluu sekä teoriaa koululla että käytännön harjoittelua yhdessä viidestä Dublinin alueen sairaalasta.

Moniammatilliset päivät röntgenissä

Tampereen ammattikorkeakoulussa järjestettiin vuoden 2015 aikana kolme terveysalan moniammatillista toimintapäivää, jossa röntgenhoitajaopiskelijat olivat mukana. Jokainen toimintapäivä toteutettiin kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä saman sisältöisenä, jotta mahdollisimman moni opiskelija pääsi osallistumaan. Keväällä ja marraskuussa päivien potilaat röntgenin näkökulmasta olivat vuodeosastopotilaita, elokuussa potilaita oli vain yksi, pudonnut tapaturmapotilas.  Marraskuussa mukana oli myös Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Kaikkien kolmen päivän yhtenä yhdistävänä teemana oli moniammatillinen vuorovaikutus. Moniammatilliset päivät mahdollistivat tutustumisen muiden ammattiryhmien toimintaan. Röntgenissä kävikin bioanalyytikko-, fysioterapia- ja sairaanhoitajaopiskelijoita tutustumassa röntgenin toimintaan ja saamassa näkökulmaa säteilyturvallisuuteen.

Moniammatillisilla harjoittelupäivillä on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys röntgenhoitajaopiskelijoiden oppimisen kannalta. Valtakunnallisesti terveydenhuollossa on suuntana pienten kuvantamisyksikköjen sulautuminen isompiin yksiköihin. Tämä johtaa siihen, että kaikille röntgenhoitajaopiskelijoille ei riitä pienempiä harjoittelupaikkoja. Perinteisesti Tampereen ammattikorkeakoulussa opetussuunnitelma on rakennettu niin, että opintojen alussa ammattitaitoa edistävät harjoittelut toteutuvat pienissä kuvantamisyksiköissä, lähinnä perusterveydenhuollossa. Opintojen edistyessä röntgenhoitajaopiskelijat harjoittelevat isommissa kuvantamisyksiköissä, erikoissairaanhoidosta tai yksityisellä sektorilla eri modaliteeteilla. Opintojen alkuvaiheessa röntgentutkimusten suorittaminen on hitaampaa ja vain harjoittelulla saadaan toimintaa sujuvammaksi. Moniammatillisissa päivissä röntgenhoitajaopiskelijat saavat harjoitusta ja kokemusta röntgentutkimusten suorittamiseen ja toisaalta myös vakavasti sairaiden tai loukkaantuneiden potilaiden kuvantamiseen, turvallisesti. Moniammatillisten päivien yhtenä hyvänä puolena onkin se, että opiskelijan on turvallista epäonnistua, oikeissa potilastilanteissa riskien vuoksi harjoittelu ei aina ole mahdollista.

Moniammatillisissa päivissä kaksi röntgenhoitajaopiskelijaa työskentelivät röntgenluokassa tehden lähetteen mukaisia röntgentutkimuksia, luonnollisesti ilman exponointia. Toisin sanoen röntgenhoitajaopiskelijat ohjasivat potilasta ja hänen saattajaansa, asettelivat potilaan mutta eivät exponoineet. Röntgenhoitajaopiskelijat pääsivät turvallisessa ympäristössä harjoittelemaan työpäivän suunnittelua ja tekemään itsenäisesti valintoja, joita ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa voisi pohtia yhdessä ohjaavan röntgenhoitajan kanssa.

Moniammatilliset päivät on toteutettu simulaatiopedagogiikan periaatteita noudattaen. Kaupin kampukselle onkin valmistumassa Tampereen ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja PSHP:n yhteistyössä uusi kliinisten oppimisympäristö, jossa tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja mm. yhteisopetuksen ja yhteisharjoitusten keinoin. Röntgenhoitajakoulutus on mukana suunnittelemassa uusia tiloja, joten simulaatiopedagogiikka tulee entistä vahvemmin mukaan röntgenhoitajakoulutukseen, opetussuunnitelmatasollakin.

Hyvää Joulua!

Sädeturvapäivät Tampereella 2015

Tampere-talo täyttyi lääketieteellisen säteilyn ammattilaisista jo 39. kerran järjestetyillä Sädeturvapäivillä. Mukana oli niin runsaasti lääkäreitä, hoitajia kuin alan valmistajien edustajiakin eri puolilta maata ja radiografian kenttää. Me olemme Tampereen ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijoita ja pääsimme mukaan oppimaan. Asiantuntijaluentojen ohella oppia oli tarjolla laitevalmistajien esittelypisteissä näyttelyalueella, jossa sai tehokkaasti tietoa uusimmista mahdollisuuksista ja sovelluksista kuvantamisessa.

Tässä joitakin poimintoja luennoilta!

Mira

Tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä (THL) piti luennon tieteellisestä näytöstä rintasyöpäseulontaa vastaan. Hän kertoi kahdeksasta satunnaisesta tutkimuksesta koskien rintasyövän seulonnan vaikuttavuutta, joihin oli osallistunut yli puoli miljoonaa 39–74-vuotiasta naista. Mäkelän mukaan laadukkaimmissa tutkimuksissa seulonta vähentää riskiä kuolla rintasyöpään vain 10 prosenttia.

Luennosta minulle jäi mieleen erityisesti se, että seulonnan kustannusvaikutus on heikko alle 50-vuotiailla, koska syöpiä on vähän eikä seulonta tunnista niitä tarpeeksi hyvin. Seulonta aiheuttaa myös haittoja ylidiagnostiikan ja ylihoidon muodossa, koska monet seulontaan osallistuneista kutsutaan jatkotutkimuksiin (Suomessa n. 3 %:a) ja seulonta lisää rinnanpoistojen määrää noin 20 prosenttia. Tutkimusta oli myös tehty siitä, että jopa joka toinen nainen kokee merkittävästi ahdistusta positiivisen seulontalöydöksen takia ennen jatkotutkimuksiin pääsyä. Lisäksi mielenkiintoista oli se, että seulonta ei poista eikä lievitä niiden naisten pelkoa sairastua rintasyöpään, joilla sairastumisriski on korkeampi esimerkiksi sukurasituksen takia.

Myös seulonnan kustannusvaikutuksia oli tutkittu ja laskelmien mukaan mammografialla pystytään estämään yksi rintasyöpäkuolema 6060 seulontaohjelmaan kuuluvaa naista kohti. Tuoreen kanadalaisarvion mukaan Suomen nykyinen seulontamalli estää yhden kuoleman 460 000 euron hintaan. Mäkelä kuitenkin korosti luennolla sitä, että ”tieteellinen näyttö on tärkeä perusta seulonnoista päätettäessä, mutta näytön lisäksi tulee punnita kustannuksia ja yhteiskunnan arvoja”.

Juulia

Osallistumalla perjantaina 30.10.2015  rh Mari Parkkisen ja lasten radiologi Päivikki Tanskasen (OYS) pitämälle luennolle ”Miten saan diagnostiset skolioosikuvat lasta ja säteitä säästäen ja miten tulkitsen ne?”, opin paljon uutta skolioosikuvantamisesta sekä skolioosista sairautena.

Skolioosi tarkoittaa selkärangan sivuttaissuuntaista kaareutumista yli 10 astetta. Skolioosin oireita ovat mm. alaraajojen pituuserot, lapaluiden aste-erot eteentaivutuksessa sekä rintarangan luonnollisen kyfoosin oikeneminen. Oireena voi olla myös kylkikohouma, joka on selkärangan kiertymisen ilmentymä. Jos lapsella epäillään skolioosin taustalla anomaliaa, suositteli radiologi ottamaan suoraan tietokonetomografiakuvan.

Lasta säästetään turhalta säteilyltä kuvaussuuntien valinnalla sekä niiden määrällä. Natiivikuvia otettaessa PA-suunnan kuva riittää, tarvittaessa lasten radiologi määrää otettavaksi sivukuvan. Kontrollikuvauksissa PA-suunta kuvataan, mutta pienemmällä rajauksella sekä huonommalla kuvanlaadulla kuin primäärikuva.  Sädesuojia on erittäin tärkeää käyttää, sillä suurin osa skolioosikuvauksista suoritetaan kouluikäisille lapsille ja varsinkin tytöille.

Pauliina

Olin mukana luennolla, jossa Taysin radiologi Sirpa Savilahti ja röntgenhoitaja Outi Savijärvi luennoivat kaularangan kuvantamisesta. Luennoitsijat pohtivat, millainen on hyvä kaularangan natiiviröntgenkuva sekä miten otetaan hyvät kaularankakuvat. Luennot kiinnostivat minua erityisesti, sillä opinnäytetyössäni käsittelen kaularangan natiiviröntgekuvien hyvän kuvan kriteerejä.

Luennoilla sain palautella mieleen hyvän kuvan kriteerit sekä sain potilaan asetteluun uusia vinkkejä. Röntgenhoitaja Savijärvi muistutti erityisesti kaularangan kuvan rajaamisesta sitä otettaessa. Usein kaularangan röntgenkuvissa rajaus on liian pitkä, jolloin potilas saa turhaa sädeannosta, kun kuvassa näkyy liikaa rintarankaakin.

Tuure

Hammasradiologian luennoista jäi kuva KKTT:n yhä kasvavasta merkityksestä erityisesti luisten rakenteiden korkearesoluutioisena ja kokonaiskuvan antavana tutkimuksena, mutta myös intraoraalisten kuvien säilyvästä merkityksestä. Pienet ja informatiiviset intraoraalikuvat eivät ole katoamassa mihinkään. KKTT yleistyy, mutta edellyttää myös osaamista niin lähetteiden kuin kuvien tulkinnankin suhteen. Perinteisempi panoraamakuva on puutteistaan huolimatta edelleen käyttökelpoinen perustutkimus, jonka etuja on myös proteesiperäisten artefaktojen vähyys. Niin 3D kuin 2D kuvantamisessakin laitteistot kehittyvät ja tarjoavat yhä uusia mahdollisuuksia niin tutkimuksiin kuin säteilyannoksien vähentämiseenkin. Luennoitsijoina olivat EHL Jyrki Tervaniemi, suuradiologi Elmira Pakbaznejad Esmaeili, Fyysikko Touko Kaasalainen, HLT, EHL Anni Suomalainen.

Perjantaina keskityin kardiologiseen puoleen josta tarjolla oli hammasradiologian tapaan kattava luentosarja alkaen anatomiasta ja yleisesstä tutkimustekniikasta aina yksittäisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Sydämen sairauksien tutkimusvaihtoehtoja on lukuisia ja LT, radiologi Miia Holmströmin luento TT ja MRI –tekniikoiden välillä valitsemisesta oli kattava paketti kummankin eduista ja heikkouksista. TT:n edut nopeana ja hyvän paikkaerotuskyvyn tekniikkana joka tarjoaa lisäksi mahdollisuuden vapaaseen katselukulmaan ja 3D-rekonstruktioihin korostuivat vielä lisää LT Niko Sillanpään AAS:n luennossa ja vastaavasti taas MRI-tekniikan edut Dosentti Sami Kajanderin luennossa sydämen fuusiokuvantamisesta. Kaikkiaan ammatillinen yhteistyö ja toisten erikoisalueiden tuntemus korostuu näissä usein henkeä uhkaavissa sydänsairauksissa. Kardiologien ymmärrys radiologisista menetelmistä ja niiden eroista sekä radiologien ymmärrys sydämen sairauksista ja fysiologiasta täydentävät toisiaan. Parasta on jos radiologi ja kardiologi voivat yhdessä perehtyä potilaaseen tutkimuksia suunniteltaessa ja tuloksia analysoitaessa, mutta mitä enemmän he ovat opiskelleet toistensa alaa, sitä parempia hoitotuloksia saadaan. Yksi esimerkki tästä yhteistyöstä on aorttaläpän ahtauman ja sitä seuraavan AVR tai TAVI toimenpiteen diagnosointi, suunnittelu ja toteutus, josta luennoivat LT Tiina Vainikka ja LT Sari Kivistö.