Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelma

Loppuraportti

2011-05-26T22:22:00.003+03:00

Maltalainen röntgenhoitajakoulutus kestää neljä vuotta ja se sisältää paljon työssäoppimista. Ensimmäisenä keväänä on kuuden viikon perusröntgenjakso, joka sisältää natiivikuvantamista, läpivalaisua ja hammaskuvauksia. Näiden kuuden viikon aikana opiskelija ei saa itse kuitenkaan tehdä mitään, vaan hän vain tarkkailee vierestä ja tekee muistiinpanoja kun röntgenhoitajat tekevät kaiken työn. Toisena vuonna opiskelijat pääsevät itse tekemään töitä pariksi kuukaudeksi, loppuaika on teoriaopintoja. Kolmosvuosi vietetään kokonaan työharjoittelussa ja neljäntenä vuonna viimeistellään opinnot työharjoittelun ohessa. Maltalainen koulutus järjestetään kokonaan englanniksi ja alkaen tästä vuodesta se sisältää myös sädehoidon. Maltalle vasta rakennetaan onkologian laitosta joka sisältää neljä sädehoitobunkkeria. Osaston on tarkoitus valmistua vuonna 2013 joten siihen asti kaikki opiskelijat lähetetään kuudeksi kuukaudeksi Cardiffin yliopistoon Walesiin harjoittelemaan sädehoitoa. Opiskelijoiden tulee allekirjoittaa sopimus valtion kanssa, jossa he lupaavat tulla työskentelemään Maltalle. Vaihdossa he saavat valtiolta täyden elatuksen Cardiffiin. Maltan yliopisto on juuri äskettäin hankkinut 300 000€:n sädehoitosimulaattorin jota esiteltiin meille tällä viikolla. Simulaattori sisältää seinän kokoisen näytön, 3d-projektorin ja sädehoitosoftwaren. Tämän avulla pystytään toteuttamaan 3d-opetusta, jossa opiskelijat pääsevät kunnolla käsiksi virtuaalikoneeseen ja oppivat käyttämään sitä jo ennen käytännön harjoittelua.

Mutta minkälainen on Malta erasmusopiskelijalle? Tänne pääseminen ei ollut kovinkaan monimutkaista, piti täyttää vain muutama lomake ja vaihdella sähköposteja. Meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan, esiteltiin sairaalaa sekä yliopistoa ja saimme itse päättää suurimman osan modaliteeteistamme. Englanti on virallinen kieli Maltalla, joten kaikki osaavat puhua sitä täysin ongelmitta, mutta lähes poikkeuksetta röntgenhoitajat kommunikoivat kuitenkin keskenään maltaksi. Monesti löysimme itsemme tilanteesta, jossa oli yksi röntgenhoitaja, yksi maltalainen opiskelija ja me itse ja opetustilanne käytiin pelkästään maltaksi. Tämä on valitettava ongelma, mutta näin varmasti on muuallakin. Yleensä röntgenhoitajat kyllä neuvovat hyvin kun heiltä kysyy asioita, mutta paljon oli tietysti sellaisiakin joita ei ohjaaminen kiinnostanut yhtään. Onneksi oli toki meistä kiinnostuneitakin röntgenhoitajia jotka tekivät kyllä parhaansa meidän oppimisen eteen.

Ammatillinen oppiminen on kuvantamisen kannalta ollut lähes yhtä tyhjän kanssa, joten jos haluaa kehittää itseään sillä saralla, kannattaa pysyä Suomessa tai mennä ainakin jonnekin muualle vaihtoon. Paikalliset röntgenhoitajat eivät aina kerkeä tai halua ohjata ulkomaalaisia opiskelijoita ja monella pisteellä ei opiskelijoita päästetä tekemään mitään. Tämä ei johdu aktiivisuuden puutteesta tai laiskuudesta, sillä poikkeuksetta meitä ollaan kehuttu ahkeriksi ja kiinnostuneiksi opiskelijoiksi. Istuminen ja katseleminen tuntuu olevan maan tapa, koska sitä paikallisetkin opiskelijat tekevät päivät pitkät. Useat päivät menivät vaan vierestä seuraten kun

röntgenhoitajat tekivät työt. Me toimimme ikäänkuin heidän avustajinaan ja valmistelimme heille huoneita tutkimuksia varten, pyörittelimme röntgenputkia, blendasimme kuvakenttiä ja kyselimme tutkimuksista.Nämä eivät ole meidän henkilökohtaisia mielipiteitä, vaan kaikki erasmusvaihto-oppilaat ovat näin Maltasta sanoneet ja me olemme puhuneet noin kahdellekymmenelle röntgenhoitajaopiskelijalle ympäri Eurooppaa. Myös Terttu tiesi kertoa, että vastaavaa palautetta on saatu aiemmilta vuosilta Välimeren maissa olleilta opiskelijoilta.

Mitä eri modaliteeteilla voi oppia, tai mitä me teimme?

Ensiapu: jos paikalla on maltalaisia röntgenhoitajaopiskelijoita, niin ei yhtään mitään, koska

meidän käskettiin "antaa tilaa" heille harjoitella, koska heillä oli käytännön kokeita tulossa.

Ja silloin kun ei ollut kokeita tulossa, piti heidän saada tehtyä x määrä tiettyjä tutkimuksia, jolloin heille piti taas antaa tilaa. Mutta jos käy niin onnekkaasti, että olet ensiavun ainut

opiskelija, kuvata saa paljon. Kuvattavat tutkimukset ovat ehkä 90-prosenttisesti keuhkoja ja vatsoja.

CT: CT:llä saa tehdä paljonkin, silloin kun tiimijohtaja on kokouksessa/vapaalla/muuten poissa.

Silloin saa jopa kanyloida ja tehdä tutkimuksia kokonaan. Valitettavan usein pomo kuitenkin on paikalla, 3-4 päivää viikossa. Silloin saa asetella ja avustaa.

MRI: Magneetilla on melko nuivaa tuo opetuspuoli. Kyselemällä saa yleensä vastauksia, etenkin

tiiminjohtajalta, mutta sillekin on rajansa, että paljonko kehtaa kysellä. Asetella saa, keloja

vaihtaa, avustaa esim. kanyloinnissa. Mutta konsolityöskentelyä ei pääse paljoa harjoittelemaan; esimerkiksi Anni oli magneetilla kaksi viikkoa ja teki yhtä monta tutkimusta.

Natiivikuvaushuoneet: Yleensä saa kuvailla paljon! Natiivien puolesta oikein hyvä paikka.

Läpivalaisu: Läpivalaisussa röntgenhoitaja vain kuvaa ja valvoo säteilynkäyttöä. Suurin osa näistä hoitajista ei hirveästi selitä mitä he tekevät ja miksi, vaikka kysyisikin. Kuitenkin perushoitajana läpivalaisussa on ihana Sylvia, joka opettaa ja juttelee muutenkin paljon.

Isotooppi: Isotoopeilla tiiminjohtaja on todella sitoutunut opettamaan. Viikolle on suunnitelma ja tavoitteet, joihin koko ajan tietoisesti pyritään. Ja hoitajat puhuvat ENGLANTIA mikä on ihan mahtavaa. Isotoopeilla pääsee koittamaan kaikkea muuta paitsi kuumalabraa ja pistämistä. Kuumalabrassakin kyllä avustetaan, mutta ei kosketa teknetiumiin, tai oikeastaan mihinkään säteilevään.

Hammasröntgen: Hammasröntgenissä otetaan panoraama- ja paikkakuvia, eli niitä, jotka Suomessa hammaslääkärit hoitavat. Täällä on viikossa täydet edellytykset oppia ottamaan kaikki hammaskuvat, kuten me opimmekin. Palaute viikon jälkeen oli: "osaat ottaa kuvia kuin kuka tahansa röntgenhoitaja täällä."

Mutta kannattiko vaihtoon siis lähteä? Kyllä. Vaikka et kuvantamisesta paljoa uutta oppisikaan, niin kaikki muu mitä ympärillä tapahtuu on uutta ja jännittävää. Ohjaaminen englanniksi on pelottavaa ja aluksi vähän vaikeaa, mutta se on myös erasmusvaihdon opettavaisin osa-alue. Enää ei jännitä kommunikointia vieraalla kielellä ja sanavarasto on kehittynyt. Tapa, jolla paikalliset röntgenhoitajat toimivat on erilainen kuin Suomessa. Maltalla potilaan ohjaus on iloista ja huumoripitoista, mutta silti ammattitaitoista. Se on asia mitä ei Suomen työharjoitteluissa voi oppia.

Erasmusvaihto on myös tärkeä, jotta opiskelija voi huomata kykenevänsä työskentelemään vieraassa

kulttuurissa ja ympäristössä. Tämä kolme kuukautta Maltalla rohkaisi ainakin meitä hakemaan töitä

ulkomailta joskus tulevaisuudessa. Röntgenhoitajan työ vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja työelämässä oppimista tapahtuu koko ajan, joten kuvantamistekniikat kerkeää kyllä varmasti oppimaan myöhemminkin. Eramusvaihto on 'once in a lifetime' kokemus johon kannattaa tarttua!

P.s. Sukeltaminen oli jännää.

2011-05-20T23:13:00.001+03:00

Viime aikojen ylivoimaisesti hauskin juttu on ollut säteilevä munakas. En tiedä onko Suomessakin isotoopeilla tapana kokkailla munakkaita ja ruiskutella siihen teknetiumia ja syöttää sitten potilaille, mutta ainakin täällä niin tehtiin. Muutenkin ruoka tuntuu olevan täällä kova juttu; potilaat on syönyt salamileipiä, mars-patukoita, omenoita ja keksejä tutkimusten yhteydessä. Isotoopeilla on ruoka-aiheiden ulkopuolellakin ollut oikein mukavaa. Röntgenhoitajat siellä ovat oikein ottaneet tehtäväkseen tehdä varmaksi, että päästään kokeilemaan vähän kaikkea. Tiina Säilän tuomat suklaat teki selkeästi vaikutuksen kun saadaan näin hyvää kohtelua.

Läpivalaisussakin on tullut oltua ja se on ollut.... On tullut tutkittua suolistoa jos minkälaisilla eri tutkimuksilla joista pari on ollut ihan uusia meille. On ollut barium enema -tutkimuksia joissa paksusuoli täytetään varjoaineella ja myöhemmin myös ilmalla, fistulografioita joissa tutkitaan virtsarakon ja suoliston välillä olevaa aukkoa sekä sekalaisesti myös vähän kaikkea näiden väliltä. Teemaan liittyen myös Fingerpori oli asian ytimessä.

Sairaalan ulkopuolella on tullut katsottua jääkiekkoa, mikä on Maltalaisille täysin tuntematon käsite. Kuten myös jää. Ei ne ole edes lunta koskaan nähneet ihmisparat. Suomi-Ruotsi finaalipeli tuli katsottua siis Maltalla, tanskalaisen kaverin kanssa, venäläisellä selostuksella Irlantilaisia juomia nauttien. Sitä ollaan niin monikulttuurillisia nyt ettei mitään rajaa. Suomen voitosta kun mainitsi seuraavana päivänä töissä sai lähinnä vain outoja katseita ja hymähdyksiä. Ruotsalaisilla erasmuslapsilla varsinkin tuppasi olemaan oikein nyrpeät ilmeet...
Lauantaina mennään koittamaan sukellusta ja se on molemmille ensimmäinen kerta. Jos ei mitään ihan höpöjä tapahdu niin raporteerataan ensi viikolla miltä Malta näyttää pinnan alta. Seuraava viikko on myös viimeinen Maltalla joten läksiäispippaloita, jäähyväisiä ja tuliaishankintoja taitaa sitä myöten olla luvassa.

Loppu lähenee

2011-05-14T09:32:00.000+03:00

Löysin sairaalan seinältä säteilysuojelutaulun!

Viime viikon harjoittelin DSA:lla eli angiossa. Olen onnellinen, kun saan tutustua uusiin ihmisiin ja nämä puhuvat melkein kaikki hyvää englantia ja ne ymmärtävät myös minun englantiani. Moni lääkäri on ollut vaihdossa, konferensissa tms. Euroopassa, joten nämä osaavat oikeasti kieltä. DSA:lla ei ole kuin yksi röntgenhoitaja, joka käyttää laitetta ja sitten on nurseja, jotka valmistelevat ja lopuksi siivoavat tutkimushuoneen. Tutkimuksia suorittavat lääkärit ovat kardiologeja ja sisätautilääkärietä ja muita lääkäreitä, jotka ovat käyneet kolmen kuukauden DSA-kurssin ja saanet sertifikaatin. Hygieniataso on yllättävän hyvä. Potilas valmistellaan jossain muualla ja sitten se vain tulee/tuodaan meille.

Ensimmäisinä päivinä seurasin nurseja huoneen valmistelussa, potilaan peittelyssä sekä huoneen siivouksessa. Loppuviikosta olin enemmän lääkärien kanssa. Sillä Niculiilla oli vapaata ja torstaina saapui eräs kardiologi, joka oli juuri viettänyt kolme kuukautta Tanskassa ja hänen kanssaan riitti asiaa sitten enemmänkin.

Olen ollut seuraamassa lähinnä sydämen ja pään alueen verisuonten tutkimuksia. Ennen toimenpiteeseen (esim. stenttaukseen) ryhtymistä lääkärit keskustelevat potilaan omaisten kanssa ja he joko antavat luvan tai sitten eivät. Yksi toimenpide maksaa noin 4000 USD:ia. Noin 70 %:lla potilaista on valtion vakuutus, joka kattaa 80 % kuluista.

(Lisää säteilysuojeluohjeita)

Täällä lääkärien ehdotuksiin suhtaudutaan vähän eritapaan kuin Suomessa. Eräälle potilaalle olisi täytynyt laittaa useampi stentti sepelvaltimoihin – mielellään heti. Mutta potilaan vaimo ei antanut, he menevät kysymään neuvoa joltakulta toiselta lääkäriltä. Pariskunta oli sen näköinen, ettei se rahasta olisi ollut kiinni. Lääkärit eivät vain olleet tarpeeksi vakuuttavia kuvineen, vaikka Dongfang Hospital on arvostettu sairaala Shanghaissa, se nousi juuri Kiinan sairaaloiden paremmuuslistassakin korkeammalle. Lääkärin mukaan potilaalle todennäköisesti tehdään sama tutkimus jossain toisessa sairaalassa seuraavaksi ja sitten potilaalle joko tehdään toimenpide siellä tai sitten hän tulee takaisin ja toimenpiteet tehdään ”meillä”.

Harjoittelu lähenee loppuaan. Viikko 19 on flexible, samoin viikko 21. Viikolla 20 on kolme harjoittelupäivää… Joten vielä kolme päivää DSA:lla. Sitten Sanyalle J

Olen onkinut kiinalaisesta röntgenhoitajakoulutuksesta tietoa. He opiskelevat ilmeisestikin sen viisi vuotta yliopistossa. Viiden vuoden aikana he opiskelevat anatomiaa ja muuta sekä harjoittelevat vuoden muutamassa sairaalassa. Koulutuksen aikana röntgenhoitajat erikoistuvat käyttämään ainoastaan jotain tiettyjä laitteita, esimerkiksi vain CT:tä tai ”normiröntgeniä” ja mammografiaa tai mri:tä.

Viikonloppuna kävin kiinalaisissa häissä. Häät olivat western style ja täynnä kiinalaisia lääkäreitä. Olin häissä harjoittelupaikassa tapaamani radiologin, Edwinin seuralaisena. Häät olivat upeat. Ja nyt on käyty kiinalaisessa kodissakin!

Häiden jälkeen menin metallifestareille. Aivan mahtavaa! Siellä oli Suomalaisiakin bändejä Kärtsy ja Moon cake joo… mutta Brassit olivat parhaita.

Tällä viikolla etsimme uima-allasta, ei löytynyt, koska täällä ei ole veilä kesä, vaikka ulkona on 36 astetta kuumuutta. Kaikki aukeavat vasta kesäkuussa… Onneksi lähdemme reilun viikon päästä Sanyalle.Muuta lomaviikolla/Shanghaissa vielä pakollisesti tehtävää vielä: Happyvalley =huvipuisto, piknik, KTV ja torni(t).

Meidän netti on aivan surkea. Se hidastuu/ hidastetaan aina viikonlopuksi olemattomiin. Viikolla se toimii ehkä hieman paremmin, mutta yleensä se on jumissa, kun kiinalaisetkin opiskelijat käyttävät sitä ja niitä on täällä aika hirveästi. Sähköpostiin pääsee aina välillä, mutta suurin ongelma tulee silloin, kun haluaisi katsoa lätkää. Katsomisesta ei tule mitään, koska siihen tarvitsisi poikien mukaan megan yhteyden ja meillä on ollut nyt 0,18-0,8. Nettiradio kuuluu pätkien, mutta ei se ole sama ja pätkivä radio on aika ärsyttävä, kun tulee jo muutenkin katkoja merisään ja uutisten tähden… Mutta hyvä Suomi!

Terveisin Kaisa

Kolme viikkoa jäljellä!

2011-05-11T21:07:00.000+03:00

Morjesta,

viime viikkoina ollaan oltu natiivihuoneissa, ct:llä, magneetilla, läpivalaisussa ja isotoopeilla joten paljon on kerennyt tapahtumaan. Natiiveissa oltiin IVU-huoneessa (Intravenous urogram) jossa siis ruiskutetaan varjoainetta iv:sti ja kuvataan vatsan aluetta (munuaiset ja rakko näyttävä) viiden minuutin välein. Useimmiten kuvia otettiin viisi kappaletta (kontrolli ennen varjoainetta, 5min kuva, 10min, 15min ja vessakäynnin jälkeinen kuva). Näistä voitiin sitten mukavasti katsella että onko virtsateissä tukoksia tai epämuodostumia. Mukavaa ja rauhallista hommaa oli se kun yhden potilaan kanssa vierähtää helposti 30-40minuuttia.

Isotoopeilla on myös hilpeätä olla, siellä on nimittäin helposti sairaalan mukavin henkilökunta. Kovasti neuvovat siellä ja antavat opiskelijoiden tehdä töitä, usein vielä itsenäisesti alusta loppuun asti. Tänään olisi myös uuden reggaebaarin avajaiset Bob Marleyn kuolemisen 30vuotisjuhlapäivän kunniaksi. Baarin omistaa isotooppiosaston johtavan röntgenhoitajan setä ja ollaan kuulemma tervetulleita. Olo on muutenkin kotoinen kun tutkimushuoneessa on Tiina Säilän tuoma Fazerin sininen -laatikko puolillaan suklaata.

Sairaalan ulkopuolellakin on onneksi tapahtunut kaikenlaista. Parin viikon ajan oli maltalaisittain kunnon tuomionpäivän sää kun vettä satoi ja ukkosti. Mahtuipa mukaan kaksi maanjäristystäkin. No tsunameilta ja muilta isoilta luonnonilmiöltä onneksi vältyttiin. Pari retkeä on tullut tehtyä: yksi Gozolle ja yksi Sisiliaan. Gozo on maltalle kuuluva hieman pienempi saari, jossa elämä on hieman rauhallisempaa. Paikallista maaseutua siis. Gozolle mentiin pienellä lautalla jossa matka kesti noin 20minuuttia. Näkymät saaren pääkaupungin Victorian huipulta olivat aika hulppeat, sieltä näkyi ihan Maltalle asti.

Gozo

Sisiliaan suunnattiin viikonlopun mittainen reissu kiitos Ryanairin tarjouksien. Maltalta kulkee kyllä päivittäin lauttoja Sisiliaan, mutta hinta yhteen suuntaan on 50€ joten irlantilaiset veivät tämän erän. Lento suuntautui Trapaniin joka on pieni merenrantakaupunki. Ihmiset olivat todella ystävällisiä vaikka kukaan heistä ei puhunut sanaakaan englantia. Joko ystävällisyyden tai kielitaidottomuuden takia saatiin sitten matkustella paikallisbusseilla ilmaiseksi ja torilla ojenettiin ilmaisia banaaneita. Sunnuntaina otettiin vielä bussi saaren pääkaupunkiin Palermoon ja näkymät reitillä olivat kyllä aivan mielettömät. Palermo itsessään oli vähän ahdas ja meluinen kaupunki, mutta yksi mielenkiintoinen asia sieltäkin löytyi. Krypta. Sinne oli haudattu tärkeitä ihmisiä jo 1500-luvulta lähtien ja kun puhutaan hautaamisesta niin tarkoitetaan luurankojen ripustamista seinille roikkumaan. Siinä oli vähän sellaista hautarauhanrikkomis fiilistä kun käveli satojen luurankojen keskellä, mutta olipahan kokemus.

Trapanin kaupungin rantaa ja taustalla vuori, jonka päällä sijaitsee Ericen pikkukaupunki

Vielä vajaa kolme viikkoa jäljellä kunnes lennetään Suomeen. Modaliteeteistä jäljellä vielä lisää isotooppeja ja läpivalaisua sekä uutena hammaskuvaus. Näistä lisää ensi kerralla.

-Anni & Samuli, Malta.

Autostradaa matkalla Trapanista Palermoon

Our three months Here

2011-05-10T09:58:00.000+03:00

We are Margit and Irina from Estonia. We came to Tampere on 31st of January. We both are doing here our radiologytechnician practice. Three months... And now comes short story about..how its has been for us...

Arrival---> Finland. Ok. Our neighbor. How different it can be (except the language). Before coming here only thing that we knew was that we stay in Tampere and we have to do our six different practices. That's it. We were soooo worried about everything - how?what?where? But when we arrived everything was organized already. We met our tutors and they explained everything. First week was really busy. All papers and papers and signatures and papers. Orientation week was useful. We got lot of information about Finnish people and coustums. And in the evening only really good and safe place was our room.

First practice---> First day at hospital. We were so scared. We both did not sleep night before. Did not know what to expect or hope. I started in x-ray and Irina was in MRI. We were just like in the middle of something but felt like we are lost. Our Finnish language was beginners one and that's why was really hard. You are not doing much with sentences –My name is Margit and i come from Estonia. First days we only wrote...wrote and wrote. Everything that we heard. Later at home Google translator was our best friend. Our Finnish learning book didn't helped us a lot. We can say that first practice was so hard that we started to think why we are here. We really wanted to understand and learn. Sometimes we felt that we are just in others people way and we are disturbing. When we got home in the evenings only thing that we could think was sleeping. Really exhausting.

Second weeks---> It just got better and better. We learned Finnish language every day. We even spoke with each other in Finnish. To practice :D Practice places were great and the more we got use to the work arrangement the more easier it got. For us was really weard and hard to get used to the coffee breaks. We wonder if the Finnish people can sleep at night after such a big amount of coffee. All day ...coffee. That's something that was really new for us. And lunch..workers here take their time to have a lunch. Nobody is running and the lunch is time for eating. Second thing that we noticed in the next weeks was that all workers are dressed the same and only thing that you can be different is—SHOES :D Working shoes..we love them. How could imagine that there are so many different and nice shoes. We are use to usually..white. But here..the colors , patterns, shape. That was something that we really liked to look (even if its sounds a bit weard).

People---> We can use only one word –FRIENDLY! Its amazing how they treat the patients. Workers are friendly, patients are friendly. There is TIME for every patient. Nobody is rushing and work gets done. In sädehoito practice was really surprising how joyful the patients were. I ques we can say that we saw most smiles J in those two weeks. The connection between workers and patients are something special. We have been together with lots of different workers. Every place new faces, new names..but friendly attitude is everywhere same.

Surprises---> One day..8th of March-->Women day :) the biggest surprise for that day.We were in sädehoito and listening the smart talk that one doctor was telling to students about treatment(cause it was a treatment that's quite rare...was there lots of people watching it)..and 10 minutes later..this doctor comes to us and says in pure Estonian language "happy women day to you also"..he was ESTONIAN..so we were lucky and he translated this procedure that he made also for us ..so we could understand better :) It was such a good day :). And also we had a chance to see a patient from Estonia. It was so funny to speak Estonian. Now we have a new friend who will show us the Tampere and makes us feel like tourists. Every day brings new surprises and makes us wonder...how much more is possible??We have seen so unbelievable things. I was just watching mouth opened when they were trying to get angio stents through 2mm vessel...or how they made treatment for 1 DAY old baby..amazing.

End---> Last day in hospital and saying „good bye“ was so hard. It felt like we just got there. And also all the people were so friendly and we were sad that we will never see them again. We walked through all hospital to collect last memories and think again about this time that we spend. There was good times and sad times. But no bad times....we didn't ruined anything, we didn't kill anybody, we didn't broke anything and nobody yelled or screamed at us. So...we really managed well J

Back home---> Now we are back. One week. And...we wanna go back. Its so hard to get used to the busy life and serious people. Would like to smile to everybody (but then they think that you are not normal). So..we try to get back to our every day life. And when somebody asks how was Finland, we can only say AMAZING...cause it was really amazing. It was more than we expected and hoped. We even miss early waking and this tunnel between school and hospital. But we have great memories about TAYS, people, everything that we saw.

Thank you all who helped us in those tree months!

Thank you for those memories!

All the best!

Margit and Irina (Estonia)

Kahdeksas viikko – viimeinen x-rayssa ja X-games

2011-05-09T14:41:00.000+03:00

X-rayn viimeinen harjoitteluviikko sujui leppoisasti, tutustuessa mm. angiotoimintaan ja magneettiin. Yhdeksäs viikko pitäisi viettää angiossa. Viimeisen vuoden ”same as you” –opiskelijasta selvisi, että hänestä tuleekin kuvien tulkitsija, ”not a doctor but I give the diagnosis and write the report”. Hän tekee harjoittelussa teknologistin töitä, sillä ne eivät anna hänelle lupaa kirjoitella raportteja, koska valmistuttuaan hän kerkeää kirjoitella niitä…

Angioon (DSA) tutustuin aamupäivän verran. Angiossa on röntgentechnologisti käyttämässä laitetta, nurse valmistelemassa ja purkamassa huonetta ja sisätauti- tai sydänlääkäri, tai mikä vain lääkäri, joka on käynyt kolmen kuukauden? kurssin, tekemässä tutkimusta. Tutkimushuoneessa on aina yhdestä kahteen lääkäriä tutkimuksen aikana. Eräs mieslääkäri pitää sädesuojahousuja koko päivän, tutkimuksen ajaksi hän laittaa myös essun ja kilpirauhassuojan –sädesuojahattua, jota potilaiden omaiset ct:llä käyttävät ja joka on x-ray –huoneen ainoa sädesuoja (jota ei käytä kukaan), ei näkynyt angiossa. Yhdeksännellä viikolla olen angiossa.

Sädesuojahattu

Koulussa opiskelimme tietysti kiinalaista lääketiedettä, jossa aiheena oli akupunktio ja kuppaus. Kuppausta harjoittelimme toisillamme. Kuppaus oli hurjaa ja tuntui melko vänkältä.

Kuukausi vaihtui ja juhlistimme vappuaperinteisellä vappupiknikillä puistossa. Vappu tarkoitti myös ylimääräistä maanantaivapaata, joten suuntasimme Down towniin hostelliin ja maanantaina x-gamesiin.

terveisin Kaisa

Seitsemäs viikko Shanghaissa. Kuukausi vielä jäljellä.

2011-04-26T13:46:00.000+03:00

Harjoittelussa olemme keskustelleet kuvausarvoista, hilan käytöstä ja potilasannoksista sekä rajauksesta henkilökunnan kanssa. Vietin viimeviikon siis kuvaushuoneessa, jossa kuvataan buckypöydälle. Kuvailin välillä ihan yksin, koska näillä oli kiirettä ja vajausta henkilökunnasta tai jotain ”Can you help me for a minute? Just ask him if you need some help.” Viereisellä laitteella oli kokoajan joku katsomassa perään, mutta käytännössä suoritin kuvaukset alusta loppuun itse. Hain potilaan nimen henkilötunnuksella, joka lukee lähetteessä. Sitten potilaan nimen näkee säätöpöydässä pinjynillä ja potilaan voi kutsua joko yrittämällä lausua nimen tai painamalla kutsunappia, jolloin potilaan nimi tulee kuvaushuoneen ulkopuolelle. Potilaan oikeellisuuden tarkistaa vielä potilaan tuomasta nimitarrasta, joka liimataan lopulta kuviin. Sitten tavallisimmat merkit osaten voi kuvauksen suorittaa esim. lannerangasta, polvista tai vatsasta – niitä kuvataan eniten täällä. Lopuksi selustan turvaus naapurihuoneen kuvaajalta ja ”Haola” niin potilas lähtee odottelemaan kuvien valmistumista. Ensi alkuun arvelutti, mutta kun vauhtiin pääsi, niin mikäpä siinä. Kuitenkin virheiden mahdollisuus on pieni ja minulla oli kokoajan joku tukena.

Säätötila

Samassa säätöhuoneessa toimii myös läpivalaisu. Olen muutamia tutkimuksia seurannut. Ne ovat aika mielenkiintoisia. Kuvauslaite on todella hieno. Siinä liikkuu pöytä, putki ja kaikki. Omituista kuvauksissa on, että mikäli kuvattavana on nainen ja kuvauskohteena virtsatiet tms. vedetään kuvaajan ja potilaan välille verho yksityisyyden suojaksi. Kuvaaja katsoo sitten potilasta kamerasta, josta näkyy kaikki mitä näkyisi ikkunastakin. Mutta koska potilas ei tiedä tätä, se on sallittua.

Kiinalaiset liioittelee aina kaiken. Perjantaina opiskelimme kiinalaisia yrttejä ja vierailimme paikallisten opiskelijoiden anatomian luokissa. Ensimmäisessa luokka oli tarkoitettu magneetin ja ct:n opiskelijoille. Huone oli täynnä senttimetrin paksuisia koronaali-, sagittaali- ja aksiaalisuuntien leikkeitä oikeista ihmisistä ja ihmisten osista. Seuraavassa Luokassa oli taas enemmän tai vähemmän kuoritttuja ihmisiä tai ihmisten osia (keuhkoja, maksaa, sydämiä ym.), sikiöitä, lapsia ym. Kaikki lasipurkeissa. Kolmas huone oli täynnä pienempiä rakenteita. Hirveän kamalaa ja toisaalta mielenkiintoista. Kuvausta ei sallittu. Anatomian opiskeluun siis panostetaan hurjasti.

Viikonloppuna kävin sairaalan henkilökunnan kanssa ”Spiling tlip”llä eli spring tripillä. Lähdettiin bussilla sairaalalta seitsemältä lauantai aamuna, mikä tarkoitti sitä, että minä lähdin kampukselta klo 5.30 julkisilla. Määränpää oli Qinglong lake (Green dragon lake) Anhuin provinssissa. Aivan upea reissu. Näin luontoa, vesiputouksia ym.

Green Dragon Lake

Xia Lin silver waterfall

Sirkusta

”What did you think about the food? It was also very expensive”

terveisin Kaisa

Säteilysuojelusta

2011-04-24T16:11:00.000+03:00

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vieraiden ja pääsiäisen takia vajaita. Viime viikolla työpäiviä kertyi vain kaksi (Samuli magneetilla ja Anni CT:llä) ja tällä viikolla kolme natiiveissa. Mitään suurta tai mullistavaa ei kummallakaan viikolla kerennyt tapahtumaan, joten tässä blogipäivityksessä ajateltiin käydä opettajan toiveesta hieman enemmän läpi Maltalaista säteilysuojelua.

Natiivikuvantamispuolella alettiin viikko ennen meidän rantautumista kirjaamaan jokaisen potilaan saama sädeannos ylös. Tämä aiheutti paikallisille harmaita hiuksia kun jokaisesta tutkimuksesta piti muuntaa yksiköt grayksi. Tätä ennen saatuja säteilyannoksia ei oltu millään tavalla seurattu. Tämä on sinänsä hassua, koska röntgenhoitajat kuvaavat todella paljon käsiarvoilla eivätkä oikein luota automaatteihin.

Natiiviröntgenin puolella säteilysuojia käytetään melko kuuliaisesti, jopa 80+ ikäisille potilaille (myös naisille) laitetaan lyijyessu gonadeja suojaamaan. Thorax-kuvassa kipataan putkea 10 astetta kranio-kaudaalisesti kilpirauhasen suojelemiseksi. Lannerangan sivua kuvattaessa buckypöydälle laitetaan lyijyalusta estämään hajasäteilyä. En sitten tiedä, miten paljon hyötyä siitä alustasta on, kun se saatetaan hyvinkin asetella kymmenenkin sentin päähän potilaasta, mentaliteetti tuntuu olevan suunnilleen että "kunhan samalla pöydällä on". Toisaalta esimerkiksi rintarauhasia tai pitkiä luita ei suojata laisinkaan, ei edes lapsilta. Kuva-alueet rajataan hyvin anteliaasti ja sitten kuvia rajataan jälkeenpäin tietokoneella. Keuhkokuvasta pystyy yleensä ennen jälkirajausta näkemään myös olkapäiden kunnon...

Toisaalta tiettyjä projektioita otetaan vähemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi kaularangasta otetaan normaalisti vain AP ja lateraali, keuhkokuvista pelkkä PA. Toisaalta taas, lannerangasta otetaan myös L5 erikseen ja sinuksia pyydettäessä kuvataan koko kallo. Jos potilas tulee sairaalaan vatsakipua valittaen, otetaan ensimmäisenä natiivivatsakuva. Tosin pelkkä AP maaten. Mikä on tietysti ihan hyvä, kun mietitään, miten paljon näitä kuvataan "turhaan".

Oikeutusperiaate tuntuu myöskin usein olevan hukassa. Esimerkiksi ensiavussa näkee potilaita joilta otetaan vaikkapa keuhkot ja ranne. Ihan vaan siksi, että jos siinä ranteessa on murtuma ja jos se joudutaan leikkaamaan, niin ei sitten tarvitse ottaa pre-operatiivista thoraxia erikseen.

Lähetteissä perustelut kuvauksille ovat aika lyhyet; "Pain" on yleisin syy kauvaukselle. Laadunvalvontatestejä natiivipuolella ei tehdä, tai jos tehdään, niin erittäin harvakseltaan. Huoltomiehet käyvät laitteet tarkastamassa ja huoltamassa neljästi vuodessa. CT:llä laadunvalvontatestit ja kalibrointi tehdään joka aamu.

CT:llä annoksia ei juurikaan seurata. Muutenkin säteilysuojelullisia toimenpiteitä on tasan kaksi; aivoja kuvattaessa kuvakentän kippaaminen silmien suojaamiseksi ja lasten kuvaaminen paremmalla laitteella, jolla säteilyannos jää pienemmäksi. Kuvakentät rajataan reiluiksi ja lähes jokaiselta potilaalta otetaan keuhkot + abdomenin alue, joten leikkeitä ja tietysti myös säteilyannosta tulee paljon. Lyijy- tai vismuttisuojia ei käytetä, niitä ei taida edes olla.

Röntgenhoitajien säteilysuojelu toteutuu kuin Suomessakin. On lyijysuojatut kopit joista kuvataan, tarvittaessa lyijyessuja käytetään, dosimetrit on kaikilla. Tosin dosimetrien toimimisesta liikkuu huhuja; ilmeisesti edes vuosia isotoopeilla työskennelleet eivät ole koskaan saaneet säteilyannoksia dosimetreihinsä. Tämä tosin saattaa olla pelkkää huhua, mutta innolla odotetaan että päästään vertailemaan Dosecon mittarin tuloksia paikalliseen.

Anni matkalla suorittamaan aamukalibrointia

Viikko viisi – Peking ja thorax-huone, Viikko kuusi - thx jatkuu

2011-04-21T09:00:00.000+03:00

Viime viikon perjantaina lähdimme siis Pekingiä kohti. Kymmenen tuntia junalla, soft seats. Meitä oli kymmenen reissussa (tanskalaisia kaksi ja loput Suomesta). Olimme oikea ryhmä ja saimme ryhmäetuudet – special price for you. Yövyimme hostellissa. Kaksi yötä Sanlitun youth hostellissa, kolme päivää kaupungissa. Kielletty kaupunki – checked, Taivaallisen rauhan aukio – checked, Summer Palace – checked, Olympia stadion- checked, Kiinan muuri – checked, Temple of Heaveniin ei keritty. Kymmenen tuntia takaisin, soft seats. Hyvä reissu. Muuri oli paras.

Keskiviikkona harjoitteluun. Thorax-huoneeseen! Tai oikeastaan huoneeseen, jossa kuvataan kaikki thorax-telineelle tulevat tutkimukset (etupäässä keuhkot, olkapäät, kaularangat). Eroja Suomeen: Potilaat ohjataan puhumalla, plendat täysillä muuten paitsi kaularangassa. Keuhkokuvassa kuvausjännite on 66kV, kuvataan vain PA ja pyydettäessä mm. sivukuva tai viistoja. Sädesuojia en ole nähnyt – paitsi yhden hatun. Kuun lopussa henkilökunta tekee kaksipäiväisen kevätretken jonnekin, jonne lähden todennäköisesti mukaan.

Teknisten ja ajan käyttöön liittyvien ongelmien takia viime viikon blogittelut jäivät väliin, joten jatketaan tästä.

Kävimme Shanghai Zoossa sunnuntaina 10.4. Paikka oli aivan kamala. Nyt on nähty pandoja kyllä ja paljon muitakin (kärsiviä) eläimiä. Eläimien olot vain olivat kauheat. Pieni koppi, jossa betonilattia. Kopissa ulostetta, ehkä jotain syömistä eläimelle, ei vettä. Joillakin eläimillä oli ulkoilumahdollisuus. En ihmettele yhtään, miksi eläintarhaeläinten lisääntyminen vankeudessa on hankalaa.

Viikko thorax-huoneessa. Keskutelimme paljon kuvausarvoista ja eroista suomalaisen ja kiinalaisen röntgenin välillä. Kävimme myös osastolla kuvaamassa. Osastoja oli paljon ja yhdessä huoneessa n. niin paljon potilaita kuin mahtui . Kuvauksen ajaksi toisten potilaiden pedeistä vedettiin verhot eteen, joiden taakse jäivät potilaat omaisineen, hoitohenkilökunta ja me – röntgenin väki siis – painelimme niin pitkälle kuin vain kaukosäätimessä varaa riitti. Kuvaus ja seuraava potilas.

Osastokuvaukset olivat sikälikin mielenkiintoisia. Sillä menimme ”Intevsive Care Unit”iin, jossa kengät täytyi vaihtaa sisään mennessä. Mikäli potilaalla oli MRSA tms. se luki potilaan sängyn päädyssä, mutta toimintaan se ei vaikuttanut mitenkään. Kun osastokuvaukset oli suoritettu ja aika lähteä takaisin, jäimme hissiin jumiin puoleksi tunniksi. Siinä oli taas oma jännityksensä, mutta pääsimme pois.

Muutenkin erot hygieniassa ovat valtavat verrattuna Suomeen. Hanskoja ei käytetä ja jos jollakulla on hanskat – ne eivät ole kertakäyttöiset ja potilaskohtaiset. Mitään paperia, muovia tms. ei ole saati vaihdeta potilaiden välillä. Paitsi V.I.P.-potilailla, joilla oma V.I.P.-hoitaja laittaa paperin pöydälle.

Kiinalaiset eivät siis tunne mitään optimointiperiaatteita. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun plendoja ei käytetä ja arvot ovat mitä sattuu. Laitteita ei osata käyttää. Lisäksi monet laitteet ovat vajaa käytöllä, seisovat vain. Silloinkin, kun tuon yhden laitteen plendavalo oli rikki, viereisessä huoneessa oli vastaava toimiva laite, mutta sitä ei jostain syystä käytetty. Muutenkin täällä ei laitteista pidetä huolta. Laitteet ovat yhtä vanhoja tai jopa uudempia, mitä olen aikaisemmilla harjoittelujaksoilla käyttänyt mutta näyttävät paaljon vanhemmilta, kun niistä ei pidetä huolta, eikä niitä osata käyttää. Mutta keskustelu toivottavasti toimii ja ehkä joskus täälläkin voisi ymmärtää säteilysuojelullisia periaatteita. Minä olen toiminut niin kuin Suomessa on opetettu ja aion toimia vastakin. Kuitenkin turhauttaa, kun jotkut ohjaajat korjaavat asetukset. Ei siinä aikaa säästä eikä mitään, kun jälkikäteen joutuu rajailemaan jne. Kuitenkin ne opiskelevat täällä viisi vuotta röntgenhoitajiksi ja näin ulkopuolisen silmin ihmettelee mitä ihmettä ne niin kauan opiskelevat.

Torstai-iltana kävimme sirkuksessa. Esitys oli jotain aivan mahtavaa. En ole nähnyt aikaisemmin mitään niin hienoa.

Tanskalaiset viettivät viimeistä viikkoaan täällä kampuksella ja lähtivät perjantaina. Nyt meitä on täällä 7 suomalaista ja kaksi jenkkiläistä.

Formulaviikonloppu 15.-17.4. Aivan loistavaa. On sekin koettu. Liput oli aidot J ja ne toimi.

Sää alkaa olla kohdallaan.

Puoliväli lähestyy

2011-04-10T15:54:00.000+03:00

Hei taas Maltalta!

Pari viime viikkoa on mennyt yhdessä hujauksessa.
Kuten viime tekstissä mainittiinkin, oltiin me kuun vaihteessa Valenciassa, Espanjassa. Se oli hieno paikka se, molemmat tykättiin ihan älyttömästi. Mutta voin kertoa, että Espanjalaisten kanssa lentäminen se on jännää, kaikelle pitää taputtaa, huutaa ja yleisesti mölytä. Mm. sille kun lentokone ensimmäisen kerran liikkuu. Ja sille, kun lentoemo painoi kuulutusnappia, josta tuli se ryanairin "töttöröö, jälleen kerran laskeuduimme ajoissa, hyvä me". Korvatulpat olisi olleet jees.

Valenciassa on semmoinen jännä paikka kuin Ciudad de las artes y las ciencias, josta löydettiin valokuvanäyttelystä tämä mielenkiintoinen kuva:

siinä on delfiinikaveri menossa röntgeniin.

Ennen lähtöä vietettiin yksi päivä ultraäänessä. Jos luulitte että se on tylsää Suomessa, näkisittepä tämän! Muuten homma on samaa kuin kotopuolessakin, mutta näytteenotoissa ei autakaan röntgenhoitaja, vaan sairaanhoitaja. Yhdessä ultraäänihuoneessa on silti kaksi röntgenhoitajaa paikalla.

Reissun jälkeen Anni on ollut magneetilla ja Samuli CT:llä.
Magneetilla viikko meni lievästi plörinäksi, kun viidestä päivästi kaksi oli "normaaleja"; maanantai (jolloin lähinnä katselin ympärilleni ja kyselin perusasioista) sekä perjantai. Tiistai-aamuna laitteen jäähdytyssysteemi hajosi ja koko päivä katseltiin teknikoiden pyörimistä laitteen ja sen konehuoneen ympärillä. Keskiviikko ja torstai olivat anestesia-päiviä, eli kaikki potilaat olivat lapsia tai muuten yleisanestesia tarvitsevia. Torstain potilastapauksissa oli pari aika rankkaa tapausta, jotka kyllä pysäyttivät. Eräs röntgenhoitaja puhuikin, että koska Malta on niin pieni maa ja pieni kansa, mm. kehityshäiriöitä on paljon, kun geneettinen vaihtelu on niin pientä.
Perjantai olikin sitten "normaali" päivä, ja pääsin jopa asettelemaan. Onneksi on vielä toinen viikko magneettia edessäpäin, tuntuu että tällä viikolla oppiminen jäi valitettavan vähälle.

Ct:llä viikko sujui ihan tavallisen kaavan mukaan; asettelua, kanyloinnissa avustamista ja tutkimusten suorittamista.

Työtunneista on tehty puolet ja samoin vaihto-ajasta on kulunut muutamaa päivää vaille puolet.